Syksyinen Muumimaailma

Kävimme viikko sitten pojan kanssa Muumimaailmassa. Se on ollut auki nyt lokakuussa aina loppuviikosta. Muumimaailman syksyn teema on Taikurin hattu. Lähdimme kaksin katsomaan, kun isäntä oli muutaman päivän Berliinissä isänsä kanssa.

Nyt liputkin olivat hieman edullisemmat ja lapset saivat oman taikasauvan. Se välkkyi valoista ja sillä voisi tehdä taikoja muumitalossa. Sieltä löytyi simpukan kuvia joihin taikasauvaa koskettamalla tapahtui taikoja. Kaikkia taikoja ei saatu toimimaan tai ei huomattu (piti vähän hoksata myös missä päin huonetta taika tapahtui). Paras mielestäni oli se kun puhelin soi ja siihen vastaamalla kuului tervetulotoivotukset lapsen omalla nimellä (taikasauvat rekisteröitiin ensin, että ne toimivat). Lisäksi portilta sai lipun jolla sai kuvauttaa seurueensa kuvauspisteellä ja kuvan sai suoraan omaan sähköpostiin.

Mä olen jonkin sortin Muumifani. Poika ei pienempänä innostunut Muumijutuista, mutta loppukesästä käydessämme Tampere-talolla Muumimuseossa innostui hänkin kovin muumeista. Sen jälkeen olemme katsoneet Muumeja tv:stä, lukeneet kirjoja ja hänen 4v. syntymäpäivälahjatoiveensa oli muumitalo. Nyt näin tilaisuuteni koittaneen päästä ihastelemaan Naantaliin Muumimaailmaan. Kesällä sitä jo mietin, mutta kun poika ei ollut niin kiinnostunut.

Muumimaailma oli oikein kivannäköinen paikka. Meillä oli myös onni sään suhteen sillä oli kaunis päivä. Lempipaikkamme oli muumitalo, mutta poika tykkäsi myös kovin Hemulin talon takana olevasta pienestä kurpistan mallisesta talosta, jossa sai leikkiä keittiöleikkejä.

Kiersimme kaikki paikat, jotka olivat auki (yksi sivupolku oli kiinni, joka vie mm. laivalle). Hyvä syy siis lähteä taas kesällä uudelleen. Oli oikein kiva nähdä kaikkia (tai suurinta osaa) Muumeista tuttuja hahmoja. Päästiin myös hämmentämään räkäsoppaa Alisan ja noidan kanssa.

Luulen, että nyt oli paljon rauhallisempaa kuin kesäaikaan. Saimme rauhassa jutella Muumilaakson asukkaiden kanssa ja näpsin kännykällä kuvia, kun poika oli jonkun hahmon kanssa.

Ruokapaikat näyttivät mukavilta ja olivat ihan kohtuuhintaisiakin. Buffettiin (Mamman keittiö) ei viitsitty mennä, kun ei ollut niin iso nälkä. Poika halusi ranskalaisia, joten päädyimme Niiskun Perunatehtaaseen. Noin viidellä toista eurolla sai perheannoksen, jossa oli iso kasa ranskalaisia. Ja ne olivatkin tosi hauskoja, kierteellä olevia ranskiksia. Poika halusi itselleen kaikki isolla kierteellä olevat. Mukana oli muutama iso nakki ja pari kanapalaa sekä lisäksi sai valita pari dippiä. Tultiin täyteen ja vielä olisi ainakin yhdelle jäänyt purtavaa.

Lopussa oli vielä pieni ilotulitus. Lopussa Nuuskamuikkunen lauloi lauluja ja soitti kitaraa muumitalon luona. Lapset saivat tanssia muumien kanssa. Oli tosi kiva tunnelma.

Kummallakin oli oikein mukavaa ja jäi kivoja muistoja. Ennen kuin ehdimme porteista ulos niin poika jo kyseli mennäänkö huomenna taas uudestaan. Näin syksyllä on hyvä tekosyy sanoa, että he menivät nyt talviunille ja sinne ei pääse. Kesällä voimme mennä!

Oletteko te käyneet Muumimaailmassa? Mitä olette pitäneet?

Vanhempien viikonloppu

Viime viikonloppuna saimme mieheni kanssa rentoutua oikein kunnolla. Meillä oli kahdenkeskistä laatuaikaa. Tämä olikin ensimmäinen kerta neljään vuoteen, kun oltiin viikonloppu ihan vain kaksistaan ilman poikaa. Tämä oli vähän meidän hääpäivän viettoa hieman jälkikäteen.

Fammo tuli jo torstaina meille, jotta pääsimme kumpikin osallistumaan pojan dagiksen vanhempainiltaan. Olikin ensimmäinen kerta, kun itse pääsin osallistumaan. Perjantaina poika ja Fammo lähtivät junalla viikonlopuksi Tammisaareen. Poika oli innoissaan yökyläilystä ja siitä, että pääsi välillä matkustamaan junalla.

Miehen kanssa kävimme ensin Stockmannin Herkussa (tulen varmasti näin sanomaan vielä kauan. Sehän taitaa nykyään olla S-ryhmän putiikki) ostamassa pientä purtavaa hotellihuoneeseen. Pidämme juustoista ja ostimme erilaisia herkkujuustoja.

Kirjauduimme puolilta päivin sisään Naantalin Kylpylään ja saimmekin jo huoneen vaikka olimme pari tuntia etuajassa (kerrankin siis me olemme jossain etuajassa). Veimme tavarat huoneeseen ja lähdimme vielä Naantalin keskustaan kävelemään ja lounaalle.

Kylpylässä olimme paljon kylpyläosastolla uimassa ja rentoutumassa. Mulla oli perjantaina kasvohoito ja se oli myös mukavan rentouttavaa. Meillä oli ChromeCast mukana, joten katsoimme sen kautta huoneessa elokuvaa ja herkuttelimme.

Siskoni perheineen sattui myös olemaan samaisessa kylpylässä tuona viikonloppuna. Tietysti tapasimme välillä heitäkin. Oli ihan sattumaa, että osui samalle viikonlopulle.

Lauantaiksi olimme varanneet ravintola Rosterista pöydän. Emme vielä olleet ehtineet käydä siellä syömässä. Ravintola sijaitsee aivan Turun Tuomiokirkon vieressä Maaherran makasiinissa. Mieheni sai Rosteriin lahjakortin entisestä työpaikastaan, mutta meillä ei ole ollut sopivaa aikaa käydä siellä. Nyt kun lapsikin oli hoidossa niin saimme nauttia viiden lajin maistelumenuun (Kape Fix) ja lisäksi otimme vielä viinipaketit ja lopuksi lattet.

Ruoka oli hyvää ja kauniisti laitettu. Pienenä lisäbonuksena oli valkoviini, joka oli Baskimaasta, San Sebastianista. Se on meille tärkeä paikka, sillä olemme siellä vähän aikaa asuneet. Yli 2,5 tuntia meni nopeasti nauttien Rosterin tarjonnasta. Lähtiessämme oli jo melko pimeää. Oli kuitenkin lämmin ilta ja pärjäsi hyvin lyhyellä hameella.

Sunnuntaina aamupäivästä poika saapui Fammon kanssa junalla. Hänellä oli mennyt kaikki hyvin. Sanoi minulle, että oli ollut ikävä. No niin oli minullakin! Toisaalta on kiva viettää omaa aikaa, mutta silti on pieni rakas poikani mielessä ja haluaisi häntä halata.

Ihanaa, kun Fammo voisi hoitaa häntä ja mahdollisti tämän kivan viikonlopun meille. Olihan kylpyläkäynti viime jouluna saatu lahjakortti. Emme vain olleet ehtineet sitäkään aikaisemmin käyttää.

Siskoni perheineen tuli vielä meille kyläilemään. Serkkupojat saivat leikkiä yhdessä.

Meillä oli tosi kiva viikonloppu. Siitä sai taas voimia pitkäksi aikaa. Välillä tekee kyllä hyvää päästä vähän tuulettumaan aikuisten kesken vaikka se oma lapsi kovin rakas onkin. Varmasti hänellekin laatuaikaa isovanhempien seurassa. Muistan itse omasta lapsuudestani, että oli se aika jännää päästä johonkin yökylään.

Päivä Tampereella

Viime viikolla suunnattiin pojan kanssa Pietarsaaresta kohti Turkua. Matkustimme junalla, kun poika tykkää niistä kovin. Junan vaihto oli , joten päätimme ottaa vasta vähän myöhemmän jatkojunan. Meillä on noin seitsemän tuntia aikaa Tampereella, mutta se meni hyvin nopeasti.

Ensimmäinen mihin halusin mennä oli Muumimuseo. Se sijaitsee Tampere-talossa. Sinne ei onneksi ole pitkä matka rautatieasemalta, joten kävelimme sinne. Ensin piipahdimme siinä viereisessä puistossa katsomassa lampea ja kanoja.

Muumimuseossa ei saa ottaa kuvia, joten nyt en pysty valitettavasti teille näyttämään millaisia ihanuuksia siellä oli. Muumimuseossa kerrottiin aikajärjestyksessä Muumikirjoista. Perusnäyttelyn nimi on Kuinkas sitten kävikään? Näyttely oli mielestäni kiinnostava ja hieman alle 4-vuotias poikanikin tykkäsi siitä kovasti (ei siis ole aikaisemmin pahemmin välittänyt). Hän katsoi innoissaan muumikirjojen kohtauksista tehtyjä kolmiulotteisia kuvaelmia. Monen kohdalla oli nappi, jota painamalla kuuli kyseisen kohtauksen kirjasta. Muutenkin museossa oli jotenkin maaginen tunnelma.

Museokäynnin jälkeen meiltä löytyy pieni muumifani. Hän olisi heti halunnut Muumimyymälästä Muumien laivan ja muumitalon. Pihalla oli vielä ihana pieni Muumipeikko-patsas, jossa otimme kuvia.

Matkamme jatkui ihastelemaan jokinäkymää. Kävimme leikkimässä Pikku Kakkosen -leikkipuistossa. Nälkä alkoi jo tulla, olihan kello jo aika paljon. Lounasaikakin oli mennyt ohitse. Turkulaiset Tampereella ja suunnattiin Hesburgeriin, kun nähtiin sellainen. Syötiin pitkän kaavan mukaan ja poika otti vielä jäätelöä ja mä otin herkku smoothien jälkkäriksi.

 

Mulla oli onneksi matkarattaat mukana. Poika vaikutti jo väsyneeltä, joten otti niissä päiväunet. Itse vähän kävelin keskustassa ja suuntasin Vapriikkiin. Suunnitelmissani oli alun perin Luonnontieteellinen museo, mutta pojan nukahtaessa suunnitelmiin tuli muutos. Meneillään sattui olemaan Marilyn Monroe -näyttely. Se oli siis myös siellä Vapriikissa. Siellä olikin monen monta museota saman katon alla.

Sain rauhassa kiertää tämän Marilyn -Nainen roolien takana -näyttelyn. Tosin välillä piti kurkata kelloa että varmasti ehdimme Turun junaan. Näyttelyssä oli paljon Marilynin henkilökohtaisia esineitä ja vaatteita. Mukana oli myös elokuvien käsikirjoituksia, sopimuksia ja valokuvia.

Suurin osa esineistöstä on keräilijän (Ted Stampfer) kokoelmasta. Marilynin kuoltua tavarat laitettiin laatikoihin ja ne peri hänen näyttelemisen opettajansa Lee Strasberg. Tavarat olivat laatikoissaan 37 vuotta, jonka jälkeen ne myytiin huutokaupassa.

Näyttelyssä kerrotaan hänen elämäntarinansa lapsuudesta kuolemaan. Marilynillä ei ollut helppo elämä ja hän näki paljon vaivaa tullakseen ihannoiduksi henkilöksi. Marilyn oli fiksu ja filmaattinen sekä rohkea nainen. Mielenkiintoinen näyttely!

Kannattaa ihan paikan päälle mennä katsomaan  varsinkin jos vähääkään Marilyn kiinnostaa. Näyttely on avoinna 2.12.2018 asti.

Syksyn tuntua

Ensi kertaa tuli syksyinen fiilis tällä viikolla. Meillä ei ole koululaisia ja pojan dagiskin alkaa vasta ensi kuussa, joten sen kannalta meillä ei vielä ole ollut syksyn tuntua. Ilma on kuitenkin muuttunut kuuman ja kuivan kesän jälkeen.

Täällä Pietarsaaressa on ollut aika kivat ilmat viime päiviin asti. Kesällä koin parisen pientä vesisadetta ja nekin olivat illalla jotain kuuroja. Tällä viikolla satoi parina päivänä jo heti aamusta ja oli jotenkin mukava fiilis katsella parvekkeelta sadetta. Myös jotain pientä syysflunssaa on, sillä olo on nuhainen. Selvä syksyn merkki siis!

Syksyn tuntua ovat tuoneet syksyiset kukkaset, kuten auringonkukkaset. Me ollaan oltu ihailemassa kukkasia meidän kolme vuotiaan kanssa Aspegrenin puutarhalla (jossa kuvatkin on otettu) ja Koulupuistossa.

Omenapuut notkuvat omenista ja muutkin hedelmäpuut ovat komeina.

Vaikka kesä onkin ihanaa aikaa, niin kyllä syksyssäkin on oma taikansa. Nyt odotan innolla, että pääsee kävelemään syksyiseen metsään (ehkä sienestämäänkin) ja kuvailemaan syksyn väriloistoa.

Myös jonkinlainen "paluu arkeen" tuo sen syksyisen fiiliksen. Miehellä jatkuu vielä vähän aikaa työt täällä Pietarsaaressa, mutta mä ja poika ajateltiin palata Turkuun meidän "oikeaan" kotiin lähipäivinä.

Mikä teille tuo sen syksyisen fiiliksen?

Sea Life

Tehtiin pojan kanssa päiväreissu Helsinkiin. Pääkohteenamme oli Sea Life, mutta samassa yhteydessä oleva Linnanmäkikin käytiin läpi.

Sea Lifessa on paljon erilaisia kaloja ja muita mereneläviä. Opastauluilla lukee kivasti tietoa kaloista. Lisäksi pitkin päivää on erilaista ohjelmaa, jossa näkee esim. eri kaloja ruokittavan. Samalla kerrotaan tietoa kaloista.

Me käytiin katsomassa meritähtien esittelyä. Poika sai mukaansa meritähtikruunun ja tarran. Tiesitkö, että meritähtien suonissa ei virtaa veri vaan merivesi? Itsekin opin aikuisena uusia juttuja Sea Lifessa.

Meritähti voi myös pudottaa "jalkojaan" jos joku nappaa siitä kiinni. Tuli ihan sisiliskot mieleen lapsuudesta.

Alla olevassa kuvassa poika katselee viiden centin kolikkoa, jonka vieressä on sitäkin pienempi meritähti. Suurin osa meritähdistä on juuri tosi pieniä. Poikaa tosin ei tuo tieto nyt kiinnostanut vaan se miten sen kolikon sieltä saisi pois.

Yhdessä huoneessa pääsi koskettamaan merisiiliä. Sillä on kovat piikit. Eipä olisi kiva astua päälle!

Myös pienet kävijät on otettu kivasti huomioon. Keskeltä näyttelyä löytyy iso hiekkalaatikko, jossa leikkiä. Vieressä on myös vähän isommille hiekan alta etsittäväksi fossiili.

Meille myös yksi työntekijä näytti rauskun purukalustoa (kuvassa alla poika koskee hampaita). Sea Lifeen oli kivasti muutamaan paikkaan rakennettu perheen pienemmille kalojen ihailupaikkoja. Meritähtiä pääsi katselemaan alhaalta päin ja oman pään sai tavallaan akvaarion keskelle. Se näytti monesta lapsesta olevan hauska.

Haiden ruokinta-aikana Sea Lifessä oli kuhinaa ja katsojia oli tosi paljon. Lippuluukulla käteen saa leiman, sillä päivän aikana voi tulla uudestaankin Sea Lifeen "samalla lipulla". Välillä voi käydä vaikka Linnanmäellä ja palata katsomaan haluamaansa näytöstä.

Lopuksi poistumme myymälän kautta ulos. Mukaan on tarttunut merirosvon varusteita. Meidän pienelle merirosvolle.

Sea Life on oikein kiva jo vaikka perheen pienimpien kanssa.