keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Laskiaispullalintu



Me tehtiin eilen lapsen kanssa pullataikinaa ja leivottiin laskiaispullia.
Meidän laskiaispullat saivat linnun muodon. Mansikkahilloa laitettiin etuosaan vähän enemmän niin, että sitä jäi näkyviin niin saatiin linnulle punainen rintamus. Niistä tuli siis punatulkkuja.

Näitä linnun muotoisia pullia on helppo tehdä. Taikinasta vain leikataan palanen ja pyöritellään pöytää vasten pitkulainen pötkö, josta tehdään tavallinen solmu. Solmun toisesta päästä tulee linnun pää ja toisesta pyrstö.

Pyrstöä voi painaa hieman littanammaksi ja leikata siihen viiltoja. Tein tällä kertaa viiltoja myös siipiosaan ja se antoikin mukavasti lisää ilmettä linnulle. Siipiä ei siis tarvitse muutoin sen enempää tehdä. Ne muodostuvat kun teet taikinasta solmun.

Silmiksi työnsin rusinan puolikkaat ennen paistamista. Ne kannattaa työntää hyvin ettei uunissa irtoa. Kypsiin pulliin laitoin mantelin palaset (osaan puolikkaan, hieman riippuen linnun koosta) nokaksi. Ne on helpointa työntää paikoilleen, kun pullat ovat vielä lämpimiä ja pehmeitä.

Sitten vain halkaistaan pulla siten, että siivet jäävät kokonaan laskiaispullan yläosaan. Yläosasta pään alapuolelta voi halutessaan ottaa pienen palan pois jos haluaa täytteen näkyvän paremmin.

Erilaisia versioita voi tehdä eri täytteillä. Viime vuonna käytin ruskeaa Nutella tahnaa ja niistä tuli niin hyviä kuin kivan näköisiäkin.

Syödäänkö teillä laskiaispullat hillolla vai mantelitahnalla? Vai kenties jollain muulla täytteellä?


Blogin juttuja voit seurata Instagramissa Kotonajakaupungilla ja facebookissa Kotona ja kaupungilla.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Runebergin tupa


Viime kesänä vietimme paljon aikaa Pohjanmaalla Pietarsaaressa. Pietarsaari on kansallisrunoilija Johan Ludwig Runebergin (1804 -1877) synnyinkaupunki. Tänään hänen syntymäpäivänään 5. helmikuuta vietetään Runebergin päivää ja päätinpä tehdä pienen postauksen aiheeseen liittyen. Pietarsaaressa sijaitsee Runebergin tupa, jota kävimme parikin kertaa ihastelemassa. Tupa on auki kesäaikaan ja sinne on ilmainen sisäänpääsy.


Janne (kutsumanimi) syntyi vuonna 1804. Hänen isänsä oli ruotsista kotoisin oleva merimies. Äiti oli kotoisin Pietarsaaresta rikkaasta Malmin kauppiassuvusta. Ei oikeastaan ole varmaa syntyikö Janne 5. vai 7. helmikuuta. Hän kuitenkin itse vietti syntymäpäiviään viides päivä. Hänellä oli pienenä imusolmuketuberkuloosi, joka aiheutti hitaampaa fyysistä kehitystä. Hän oppi kävelemään vasta muutaman vuoden iässä. Hänen isänsä sairasteli paljon ja suurperheellä oli toisinaan tiukkaa. He olivat kaupungin köyhällistöä. J.L. Runebergin tarinan Suomen kirjallisuuden parissa monet (haluaisin sanoa kaikki) varmasti tietävät ja tähän en itse sen enempää siitä kirjoita (vaikka se juuri hänestä onkin tehnyt niin suuren ja muistettavan henkilön).

Jannen isä ja eno rakensivat Runebergin tuvan vuonna 1811. Se toimi metsästys- ja kalastusmajana. Janne vietti siellä nuorena kesälomansa. Monille perheille alueen mökit olivat tärkeitä paikkoja, joista saatiin ruokaa pöytään tuolloin tiukkoina aikoina. Kun hänen isänsä kuoli niin tupa alkoi mennä huonoon kuntoon.

Runebergin tuvan vieraskirjassa (vasemmalla sivulla) on hänen ystävänsä Zacharias Topeliuksen runo, jonka hän on kirjoittanut kirjaan 13.8.1884.

Runeberg vieraili 1847 synnyinseudullaan ja kävi kalastusmajaa katsomassa. Hän kirjoitti:

"Neljännes peninkulman matkan päässä kaupungista on kalamaja, joka ennen kuului isälleni ja oli aikaisempien ilojeni rakas koti. Kun muutamia vuosia sitten kävin siellä oli katto sortunut lattialle ja kolmekymmnevuotinen hävitys levinnyt yli koko ennen niin viihtyisän asumuksen."

Tupaa hoitivat aluksi Runebergin Pietarsaaren ystävät, mutta he kuolivat pois. 1851 J.L. Runebergin ystävät olivat korjanneet metsästystuvan. Janne ei sitä enää käyttänyt, mutta hänen yksi siskonsa vietti siellä paljon aikaa.

Janne ei mökillä enää tämän jälkeen käynyt ja tupa oli taas rapistunut hänen kuoltuaan. 1880-luvulla tupaa taas korjattiin kaupunkilaisten aloitteesta ja monet tekivät matkoja hänen lapsuuden maisemiin. Juhlallisessa avajaistilaisuudessa oli mukana myös Runebergin hyvä ystävä Zacharias Topelius. Vieraskirjassa on myös Topeliuksen kirjoittama runo. Myöhemmin, vuonna 1911 Pietarsaaren kaupunki osti tuvan.



Kävimme myös Pietarsaaren keskustassa sijaitsevassa Westmanninmuorin tuvassa. Siellä sattui olemaan avoimet ovat. Se oli J.L. Runebergin ensimmäin koulu, jota hän kävi. Pietarsaaressa näkyy muutoinkin paljon jälkiä Runebergista. Siellä on taloja, joissa hän on asunut, löytyy nimikkokatu, puisto, hänen poikansa tekemä patsas Jannesta ja vietetään siellä Runebergin viikkoakin.