sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Savojärven kierros Kurjenrahkan kansallispuistossa


Eilen ajelimme perheen kanssa Varsinais-Suomessa sijaitsevaan Kurjenrahkan kansallispuistoon. Kohteenamme oli Savojärvi ja sen ympäri kulkeva Savojärven kierros. Kierros on noin kuusi kilometriä pitkä.

Turkulaisena sanoo Kurjenrahkan sijaitsevan Turussa. Mutta oikeasti se sijaitsee monessakin kunnassa, sillä siellä on useamman kunnan raja. Yksi alueen nähtävyyksistä onkin vanha rajakivi.
Siellä on raja Turulla, Auralla, Maskulla, Mynämäellä, Nousiaisilla, Pöytyällä ja Ruskolla.

Vaikka parkkipaikat olivat melko täynnä niin reittiä kävellessä se ei kauheasti tuntunut. Toki ihmisiä nähtiin, jotka meitä ohitteli tai tuli välillä vastaan, mutta ei mitään ruuhkaa luonnossa kuitenkaan.


Kurjenrahka on nimensä mukaisesti kurkien suosiossa. Savojärven ympäristö on pitkälti suomaista. Kierros tehdään myötäpäivään (jota on varsinkin näin korona-aikana hyvä noudattaa). Savojärven kierrokselle voi lähteä kolmesta eri kohtaa. Turun fölibussit kulkevat myös Kurjenrahkalle, josta voi aloittaa kierroksen.

Me aloitimme kierroksen Rantapihalta. Siellä sijaitsi pieni ranta, lapsille hieman leikkipaikkaa ja grillikatos. Saunakin on vuokrattavissa. Kesäaikaan näytti olevan myös pieni kioski. En osaa sanoa miten nämä ovat nyt käytössä, kun on tämä erikoisaika. Ulkokäymälöitä löytyy myös. Omat paperit kannattaa ottaa mukaan.


Kierroksen voi aloitttaa myös Kurjenpesältä. Siellä on luontotupa (nyt kiinni), vessat, näköalapaikka ja keittokatos. Täällä kohtaa on myös esteetön pääsy. Myös hieman matkaa pääsee metsässä kulkemaan esteettömästä ja ensimmäisen suon yli on rakennettu leveä silta, jonne pääsee ihastelemaan vaikka pyörätuolillakin (n. 300 metriä esteetöntä).

Tämän suon jälkeen sijaitsee monen kunnan rajakivi.



Rantapihalta lähtiessä kulkee suunnilleen ensimmäisen puolen matkasta Savojärven läheisyydessä ja saa ihastella kaunista järvimaisemaa. Kulku on pääosin pitkospuilla ja maasto on suota. Komeita maisemia siis. Täällä voi kuvitella näkevänsä niitä kurkia.

Tämän jälkeen kuljetaan metsäisempää reittiä, jossa kuljetaan metsäpoluilla. Sitten tulee taas välillä soita ja välillä metsämaastoa.

Välillä on penkkejä tai penkkejä ja pöytiä joissa voi nautiskella maisemista ja omista eväistä. Alueella on myös pari paikkaa mihin voi jäädä telttailemaan. Myös geokätköjä löytyy alueelta.

Mikäli haluaa pidemmän reitin kulkea niin reitti liittyy Kuhankuonon retkeilyreitistöön ja voit tehdä Vajosuon vaelluksen (30km).

5-vuotiaskin jaksoi yllättävän hyvin Savojärven kierroksen, kun välillä nautittiin eväitä ja juotiin. Kelloa ei tullut katsottua, mutta arviolta 2,5-3 tuntia kesti meidän kierroksemme. Autossa kotimatkalla maistui kyllä hyvin päiväunet vaikkei niitä normaalisti kotona nuku. Meillä oli oikein mukava luontoretki. Autolla ajaessamme nähtiin myös niitä kurkia pellolla.


Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Källviken ja Dagmarin lähde Tammisaaressa




Haluan esitellä teille yhden ihanan paikan Raaseporissa, Tammisaaressa. Se on kaikkien paikallisten tiedossa ja varmasti aika monen matkailijankin, mutta mitään suurta tunkua alueelle ei yleensä ole (nyt korona aikana saattaa olla enemmän kävijöitä, kuten muissakin luontokohteissa).

Tammisaaren kaupungista n. kahdeksan kilometriä Hankoon päin on kaunista metsää, josta löytyy oikea lähde. Lähde purkautuu Salpausselän harjusta, joka on saanut alkunsa viime jääkauden aikaisen jään sulaessa 12 000 vuotta sitten.

Källvikenissä sijaitseva lähde on nimetty Dagmarin lähteeksi. Dagmar oli alun perin tanskalainen prinsessa, mutta naimakaupoilla hänestä tuli Venäjän keisarinna Maria Fjodorovna.  Källviken on kaunista luontoa ja meren rantaa. Siellä sijaitsee pieni hiekkaranta ja laituri.


Aleksanteri III ja keisarinna vierailivat huvipurrallaan Källvikenissä ensimmäisen kerran vuonna 1887. Alueen omistaja Mauritz Hisinger pyysi arkkitehteja rakentamaan muostomerkin . Seuraavana vuonna keisaripariskunnan tullessa Källvikeniin oli siellä muistomerkki ja laituri. Tällöin lähde myös nimettiin Dagmarin lähteeksi. Dagmar teki useamman vierailun alueelle vuosien 1887-1894 välisenä aikana. Lähteestä haettiin täydennystä heidän huvijahtiinsa.


Dagmarin lähde sijaitsee Dagmarin puistossa, joka on 40 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue. Fiskars Oyj Abp luovutti alueen sadaksi vuodeksi kansalaisten käyttöön Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Metsähallitus hoitaa aluetta ja siellä onkin viime käynnistäni tehty erilaisia muutoksia.

Nykyään alueella on kyltit ja kerrottu lähteistä sekä Dagmarista. Rannalle ja lähteelle kulku on melko jyrkkää pienen matkaa. Sinne on rakennettu rappuset.


Yllä olevan kuvan mänty katkesi syysmyrskyssä vuonna 2016. Se on saanut alkunsa vähän sen jälkeen kun Fiskars-yhtiö perustettiin 1649. Puu on ollut Ruotsin aikana, Tsaari-Venäjän aikakaudella ja itsenäisen Suomen aikana yli 100 vuotta. Ohi ovat lipuneet englantilaiset sota-alukset Krimin sodan aikana 1854. Ajatella mitä kaikkea puu on "nähnyt ja kuullut" aikakausien saatossa lukuisilta siellä käyneiltä ja ohi meneviltä ihmisiltä.

Kivinen muistomerkki kuvan keskellä.

Lähteen lähialueen luonto poikkeaa muusta alueen luonnosta. Lähteen alueelta löytyy yli 40 sammallajia. Metsäkin on reheväkasvuista ja runsaspuustoista verrattuna muutoin karuun alueen luontoon.



Paikalle voi tulla myös veneellä. Kauniina kesäpäivänä siellä voikin olla useampia veneitä. Veneilijät hakevat vettä lahteen laskevasta lähteestä. Pieni ranta ei ole virallinen ranta, mutta on aurinkoisina kesäpäivinä melko suosittu.


Alueen länsipuolella olevaan Vitsandin Krimin sodan aikaisiin linnoituksiin pääsee kävelemään viitoitettua polkua pitkin (1,5km). Itäpuolella on Skutvikenin hiekkaranta (polkua pitkin 1km).





Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa


sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Suolamaalaus





Suolamaalaus on hauskaa puuhaa. Tarvitset vain paperia/pahvia, liimaa, suolaa ja vesiväritarpeet.

Nämä ovat helppoja askarteluja ja onnistuu kivasti pienempienkin lasten kanssa aikuisen avustuksella. Aikuinen voi tehdä liimalla kuvion ja lapsi levittää suolaa ja värjätä sen. Isommat lapset voivat itse tehdä myös kuviot liimalla.

Liima on levitytty haluttuun muotoon ja suolaa ripoteltu päälle.


Näin teet suolamaalauksen:

1. Tee liimalla kuvio paperille. Halutessasi voit ensin piirtää paperille kuvion jonka päälle laitat liiman.  Itse käytän tässä liimaa, joka on sellaista juoksevaa, joka jää hieman koholle esim. erikeeper.

2. Kaada liiman päälle suolaa. Puhalla tai varistele ylimääräiset suolat hetken päästä pois.
Kannattaa käyttää alustana esim. paperia ja siihen varistaa ylimääräiset. Paperilta ylimääräiset suolat on helppo kaataa johonkin astiaan ja niitä voi sitten käyttää siitä askarteluun.

3. Tässä kohtaa tarvitset vesivärit, siveltimen ja vettä. Kastele sivellin vedellä ja laita haluamaasi vesiväriä. Kasta hennosti suolan päälle ja väri imeytyy suolaan.

4. Anna teoksen kuivua.

Jouluksi teimme lumihiutaleita, jonka päälle teimme suolamaalausta.


Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa