tiistai 30. elokuuta 2016

Lidlin ilmainen vauvapakkaus



Kuva ei liity tapaukseen :)

Huomasin tällaisen kivan jutun, joka saattaa kiinnostaa kaikkia pienten vauvojen vanhempia. Lidl lahjoittaa juhlapäivänsä kunniaksi ilmaisen vauvapakkauksen kaikille vauvoille, jotka ovat syntyneet 29.8.2016. Aika hieno ele!

Vauvapakkauksen vaatteisiin pääset tutustumaan täällä (mulla ei ole lupaa käyttää heidän kuvia, joten laitoin vain linkin). Ainakin nuo Lidlin sivuilla olevat vaatteet näyttävät tosi kivoilta. Vauvapakkauksessa olevat tuotteet tosin vaihtelevat ja niissä on eri kokoja, värejä ja kuoseja. Pakkauksella on arvoa n. 50 euroa. 

Lidlin vauvapakkauksen pääset tilaamaan ja saat siitä lisätietoa täältä.
Huom. viimeinen tilauspäivä on 25.9.2016.

Jos haikara ei käynyt teillä eilen niin sinulla on silti mahdollisuus saada tämä kiva vauvapakkaus. Lidl järjestää Instagramissa kilpailun, johon voivat osallistua kaikki huolimatta siitä milloin lapsesi on syntynyt. Kilpailun löydät täältä. (p.s. tämä ei sitten ollut vielä se kilpailu jota teille aikaisemmin lupasin) ;)

Jos onnetar ei suosinut kummassakaan niin ymmärsin tuolta nettisivuilta, että Lidlille olisi syyskuun lopulla tulossa myyntiin luomupuuvillaisia vauvanvaatteita.

Kuva ei liity tapaukseen :)

Blogikuulumisia


Mitäpä tänne blogiin kuuluu?

Kesä alkaa olla lopuillaan ja mä olen kiireisimmän kesäajan jälkeen nyt elokuussa ehtinyt päivittämään blogia melkein päivittäin. Blogin kävijämäärä on kesän aikana kasvanut kivasti. Blogini on edelleen tarkoitus olla meidän perheen tarinaa, juttuja arjesta, juhlasta ja menoistamme.

Pienen taaperon äitinä asiat pyörivät paljon lapsen ympärillä, joten jo siitä syystä blogistani tuli perheblogi. Tai oikeastaan perhe & lifestyle. Myös koti on tärkeä, joten kotijuttuja (sisustus, lelut) täällä on myös aina välillä. Mä tykkään näperrellä ja tuunailla kaikenlaista joten DIY (Do It Yourself) - juttuja löytyy myös. Tykätään mieheni kanssa hyvästä ruoasta. Tehdään itse ja käydään välillä ulkona syömässä. Kerron myös täällä välillä millaisissa paikoissa ollaan käyty syömässä ja mitä ollaan tykätty. Toinen mistä me tykätään on matkustaminen. Yritän täällä blogissa kertoa myös matkoistamme ja vinkata mitä ollaan reissussa koettu kivaksi, hyväksi tai huonoksi. Sain nauttia kesästä kunnolla ja ehdin tehdä paljon kaikkea kivaa taaperon kanssa. Olimme myös perhereissulla Puolassa, josta en ole ehtinyt vielä kirjoittamaan mitään.


Mä tykkään kirjoittamisesta ja kuvaamisesta, joten tämä blogijuttu tuntui hyvältä. Tämä on jonkinlainen päiväkirja. En kuitenkaan kirjoita tänne kaikkia tekemisiä ja mietteitä. Blogi on mulle paikka josta voin tarkistaa, että mitenkäs se asia meillä menikään. Samalla ehkä joku saa vertaistukea tai vinkkejä johonkin asiaansa. Mä olen huono muistamaan mitä meidän rakas poju on milloinkin tehnyt, oppinut, sanonut tms. Tänne tulee siis kirjattua myös sellaisia asioita ja ehkä lapsikin sitten isompana tykkää lukea näitä juttuja. Mä olen jo nyt lukiessani jotain vanhempia juttujani (puolen vuoden takaa) miettinyt, että olipa hyvä, kun kirjoitin tänne tuonkin asian, sillä olin jo sellaisen ehtinyt unohtamaan.

On myös ihan kiva, kun blogini on huomattu ja olen saanut hyvää palautetta. Myös muutama blogikutsu on tullut. Kaikkiin en ole päässyt osallistumaan, mutta ainakin pari on tiedossa. Ensimmäinen blogitapahtuma mulla on tänään. Tosi jännää! Kirjoittelen teille siitä sitten enemmän, kun olen tapahtumassa käynyt. Pidän vielä vähän jännityksessä mikä juttu se on.

Blogia olen pian pitänyt kahdeksan kuukautta ja ajattelin pitää kohta pienen arvonnan sen kunniaksi. Kannattaa siis käydä kurkkaamassa blogia lähipäivinä.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3

maanantai 29. elokuuta 2016

Päiväreissulla Tallinnan vanhaakaupunkia ihastelemassa



Minä, taapero ja pikkusiskoni otimme edellis viikonloppuna suunnaksi Tallinnan. Teimme päiväreissun sinne, sillä halusimme pienen irtioton. Tallinnassa ja vanhassakaupungissa on tullut käytyä monta kertaa, joten meillä ei ollut mitään erityistä must see -juttua. Päätimme vain fiilistellä tunnelmaa ja se onnistuikin kivasti, sillä oli todella kaunis päivä. Kun ei ollut mihinkään kiire ehti paremmin katsella kauniita rakennuksia ja katuja sekä kallistella päätään ylös päin.

Mä menin jo perjantaina taaperon kanssa Mummon luokse Saloon, josta meidän oli sitten helpompi lähteä (ei niin aikaista herätystä) kohti Helsingin satamaa. Menimme tietysti kimppakyydillä siskoni kanssa. Laivalla olimme pääasiassa lastenleikkipaikalla, jotta taapero sai leikkiä ja liikkua. Siinä vieressä oli näppärästi hampurilaispaikka ja Frozen Yogurt. Kolmisen tuntia sujui tosi hyvin ja aika meni nopeasti. Laiva lähti aamupäivällä 10.30. Se oli oikein sopiva aika niin herätys ei tullut kovin aikaisin. Otimme myös myöhäisen lähdön Tallinnasta klo 20.30. Siinä ajassa ehti hyvin nähdä ja kierrellä Tallinnassa.

Mulla oli mielessä pari ruokapaikkaa, joiden osoitteet olin laittanut muistiin. No, toista ei näkynyt missään. Oltiin kyllä oikeassa osoitteessa, mutta oli tainnut lopettaa toimintansa. Opin, että googlettamisen jälkeen kannattaa katsoa myös, että paikka on myös toiminnassa. Toinen paikka löytyi, mutta se oli tupaten täynnä ja paikkoja ei kuulemma ollut myöhemminkään. Ehkä ensi kerraksi teen pöytävarauksen. Lähdimme sitten kiertelemään ja katselemaan. Lopulta emme jaksaneet etsiä vaan menimme vain yhteen Raatihuoneentorin ympärillä olevan ravintolan terassille. Ravintoloiden hinnat torin ympärillä ovat ehkä hieman korkeammat kuin viereisillä kaduilla (Suomen hinnoissa tai ehkä enemmänkin), mutta ainakin saatiin ruokaa. Siskoni odotti pöydässä mun ja taaperon leikkiessä. Ehdittiin kiertää yksi pieni kortteli ympäri. Sisko nauroi, että mulla tulee hyvin jo kulutettua tulevat kalorit. Taaperon on menevässä iässä, joten yritän, että saa liikkua mahdollisimman paljon. Hän kuitenkin sai istua rattaissa aika paljon, kun kuljimme ympäriinsä.


Olimme vanhassakaupungissa pyöriessämme nähneet kivan kahvilan. Halusin sinne, sillä näin sisäpihalla olevan leikkipaikan. Kirjoitin siitä aiemmassa postauksessani. Suuntasimme sinne jälkkärille. Pääruoka täytti meidät hyvin, joten ihanat mangojätskipallot olivat juuri sopivat jälkkärit.

Virossa vietettiin juuri ko. päivänä uudelleen itsenäistymisen päivää. Vähän jo siskon kanssa pelästyttiin, että onko siellä mikään auki. Huomattiin tuo juhlapäivä vasta päivää ennen matkaa. Google taas kertoi vastaukset ja suurin osa paikoista oli pääosin auki. Matkallamme juhla näkyi vain siten, että Tallinnassa liputettiin ja ruokaillessamme marssi torin halki armeijan poikia laulaen.

Hauska sattuma oli, että mieheni oli poikaporukalla purjehtimassa viikonlopun ajan ja olivat Tallinnassa samaan aikaan. Luuli varmaan, että lähdetään heitä vakoilemaan, heh! :) Ei onneksi törmätty heihin vaikka olivatkin myös vanhassa kaupungissa käyneet.


Käveltiin, ihasteltiin, syötiin ja juotiin. Sen kummempia ostoksiakaan en jaksanut raahailla kotiin. Satamassa käytiin kyllä vielä ruokakaupassa, josta pientä purtavaa ja juotavaa ostin kotiin. Sitten taas laivalle leikkipaikalle leikkimään. Paluumatkalla kiersimme myös laivan kaupat ja kävimme iltakahvilla. Sitten autolle ja kohti Saloa. Poju nukahti jo kun menimme autolle päin. Meillä mennään muutenkin melko myöhään nukkumaan. Talllinnan reissu sujui muuten hyvin, mutta yhdessä kohtaa taapero herättyään päiväunilta rattaista huusi kovin. Arvasin, että voisi olla korvatulehdus, kun oli alkuviikosta ollut hieman nuhainen. Kesti jonkin aikaa, että löysimme apteekin. Olisi pitänyt olla askelmittari mukana. Se löytyi kuitenkin ja poika sai lääkettä helpottamaan oloaan.

Olimme tämänkin yön Mummon luona. Sunnuntaina leikittiin Mummolla ja odotettiin, että mieheni tulee sinne. Kävimme hakemassa Mummon luokse pitsaa. Saimme iltapäivällä myös seuraa isosiskostani perheineen. Myös matkalla mukana ollut siskoni tuli vielä moikkaamaan miehensä kanssa. Oli siis oikein mukava viikonloppu <3

Innokas apulainen.

lauantai 27. elokuuta 2016

Hääkimppuni


Mä olen niin meidän hääfiiliksissä vielä eilisen 5v. hääpäivän jäljiltä, joten nyt tulee näitä hääpostauksia. Tänään näytän teille millainen hääkimppu mulla oli. Siitä tuli mielestäni tosi kaunis ja sopi oikein hyvin hääpukuuni (siitä sitten huomenna). Halusin roikkuvan kimpun, jossa on valkoisia kukkasia. Häiden teemana oli valkoinen ja kulta ja valkoinen on lempivärini. Kimpusta löytyi mm. ruusuja ja murattia, jotka halusin kukkakimppuuni. En edes tiennyt, että kukkiinkin voi laittaa upeita "timantteja" ja niitä laitettiinkin sitten kukkakauppiaan ehdotuksesta. Sopivat erinomaisesti, kun hääpuvussani ja tiarassa oli bling blingiä.


Kukkien määrällä, värillä ja lajilla on oma symbolinen merkityksensä. Näissäkin asioissa esim. tietyllä kukalla tai värillä voi olla eri symbolinen merkitys eri yhteyksissä. Keltainen ruusi tarkoittaa yleensä intohimoa ja lujaa ystävyyttä, mutta morsiuskimpussa taas se symbolisoi uskottomuutta ja mustasukkaisuutta. Usein valkoisia kukkia on hautajaisissa ja niistä tunnetuin hautajaiskukka taitaa olla kalla. Kallat ovat kuitenkin nykyään aika yleisiä morsiuskimpuissakin. 

Itse en ole niin taikauskoinen ja en tässä hääkimppuasiassa symboliikkaa mitenkään miettinyt. Kukkakauppiaan kanssa vain sovittiin väritys, kimpun muoto ja että siinä olisi ne haluamani ruusut ja murattia. Muutoin annoin melko vapaat kädet. Se kannatti sillä mielestäni kimpusta tuli todella kaunis ja se sopi pukuuni ja tyyliini mahtavasti.


Mulla roikkuu hääkimppu edelleen tuolla ylähyllyllä esillä, sillä kuivatin sen. Se on säilynyt ihmeen kauan ehjänä, sillä ajattelin, että säilyy miten säilyy.


perjantai 26. elokuuta 2016

5v hääpäivämme


Tänään on meidän 5v. hääpäivä. Aika on mennyt melko nopeasti ja tuossa ajassa on tapahtunut kaikenlaista pientä muutosta elämässämme (pääosin hyviä asioita, kuten ihana lapsemme). Hääpäivää muistelen suurella lämmöllä, sillä se oli oikeasti todella onnellinen päivä ja sain kokea päiväni prinsessana.

Meille oli itsestäänselvyys, että juhlat ovat kirkkohäät. Halusimme jonkin kauniin ja idyllisen kirkon Turusta ja päädyimme ihanaan Hirvensalon kirkkoon. Se on vanha ja pienehkö kirkko meren rannalla. Meidän hääkuvat otettiinkin juuri ennen kirkkotilaisuutta kirkon pihalla. Hieman jännitti (kumpaakin), mutta kaikki meni oikein hyvin. No unohdettiin me siinä pienessä jännityksessä papin kanssa etukäteen puhuttu asioiden järjestys ja ei muistettu antaa sitä kuuluisaa pusua. Ehkä täälläkin pitäisi sanoa "saatte suudelle" kuten amerikkalaisissa saippuasarjoista on totuttu näkemään, heh. No me korjattiin asia ja hiljaa siinä sovittiin keskenämme, että pussataan sitten lopuksi, kun käännytään. Ensimmäinen kommellus avioparina suoritettu siis mainiosti!

Kirkosta siirryimme juhlapaikalle tilaamallamme upealla valkoisella limusiinilla. Siellä saimme sitten kaivella riisejä :) Limusiini teki pienen kierroksen Turussa ja sitten jatkoimme kohti juhlapaikkaa. Tietysti autossa oli hienosti skumppaa tarjolla ja pääsimme heti kilistämään avioliittoamme.

Juhlat järjestimme Ruissalossa sijaitsevassa ihanassa rakennuksessa. Se ja kirkko olivat meille tärkeitä sillä halusimme juuri kyseiset paikat. Kirkon voi varata tasan vuotta aikaisemmin, joten mieheni oli heti aamulla valmiina soittamaan ja varaamaan, jotta saimme sen. Meillä oli hieman poikkeuksellisesti perjantaihäät. Se johtui ainoastaan siitä syystä, että juhlapaikka oli niin täyteen buukattu jo hieman yli vuotta ennen. Kun kävimme tutustumassa paikkaan niin kuulimme, että siellä on varauksia parinkin vuoden päähän. Eli näissä asioissa kannattaa olla kyllä ajoissa jos mielii jotain tiettyä paikkaa tai ajankohtaa juhlilleen.


Meillä on sen verran lähisukua, että pääasiassa sukulaisia ja muutama läheisin ystävä kutsuttiin juhliin. Kutsulistalla oli silti noin 80 henkilöä. Hääpäivämme oli erittäin kaunis ja aurinkoinen päivä. Appiukkoni piti pienen tervetulopuheen ja sitten nostimme maljat. Tämän teimme ulkona, kun ilma oli kaunis. Sitten siirryimme sisätiloihin nauttimaan pitopalvelun hyvistä ruoista. Ne olivat todella herkullisia ja meitä vähän harmittikin, kun ruokaa ei ollut pahemmin jäänyt yli (sillä olisimme saaneet ne kotiin). Myös kakku oli todella hyvä. Ainoa miinus, että se ei ollut ihan niin upean näköinen kuin oli suunniteltu, sillä en ehtinyt/jaksanut hääaamuna lähteä ostamaan valkoisia ruusuja, jotka mun oli tarkoitus viedä kakunkoristelua varten. No se olikin ainoa pieni harmitus ja sitäkään en jaksanut murehtia. Me ei olla niin kermakakkujen ystäviä, joten meillä oli enemmän sellainen prinsessakakku (meidän lempparia) valkoisella sokerikuorrutteella. Juomat olimme käyneet Tallinnasta hakemassa ja niitä oli sen verran etteivät loppumaan päässeet.

Häissämme oli mukavasti pientä ohjelmaa, anopin kaunis puhe, morsiamenryöstö, bändi soittamassa musiikkia, häähidas (me ei haluttu häävalssia, kun ei olla tanssi-ihmisiä). Käytiin me kyllä tanssikurssi (tai oikeastaan kaksikin) ennen häitä, mutta ei kyllä tuntunut meidän jutulta. Häihin sai kyllä uppoamaan rahaa, mutta olimme säästäneet niitä varten. Halusimme hienot häät, sillä se on sellainen once in a life time -juttu. Mä tykkään järjestellä juhlia ja suunnittelin itse kaikki kutsut, koristelut sun muut. Teemana meillä oli kultavalkoinen koristelu, sillä siihen aikaan mun lempivärit myös kotona sisustuksessa olivat kulta ja valkoinen. Juhlista lähdimme noin puolen yön aikoihin taksilla kohti hääyöpaikkaa. Olimme varanneet upean hääsviitin ja halusimme myös ehtiä nauttimaan siitä.

Sormukset teetimme kultasepällä omien mieltymystemme mukaan. Sormukseeni on sulatettu kolme sormusta suvuistamme.
Olimme kyllä niin onnemme kukkuloilla ja se jatkui vielä varmaan sen koko syksyn (ei siinä ettemmekö vieläkin olisi yhdessä onnellisia). Meillä oli silloin koko ajan aihetta juhlaan :) Varsinkin, kun häistä oli jäänyt kilisteltävää. 

Tänään 5v. hääpäivänämme otamme vain rennosti nauttien perhe-elämästä ja lähdemme moikkaamaan mieheni vanhempia. Sen jälkeen menemme pikkusiskoni ja hänen miehensä kanssa mökille viikonlopuksi. Illaksi on kyllä tiedossa hyvää grilliruokaa ja skumppaa (mutta niinhän yleensä mökkeillessä). Viime vuonna vielä juhlistimme kahdestaan pitkän kaavan mukaan ravintola Kaskiksessa jolloin ihana ystävämme otti pojun hoitoon.

Ihanaa hääpäivää kulta! <3


torstai 25. elokuuta 2016

Musiikkilelut pannassa?!

Kaverini oli meillä käymässä kylässä. Hänen tyttärensä leikki meidän pojun huoneessa ja tutki leluja.
Hän testasi kaikkia soittimia ja muita leluja. Monista tuli jokin ääni, puhetta tai musiikkia. Kaverini ihmetteli, että miten mä oikein kestän kaikkien niiden ääntäpitävien lelujen kanssa. Ei ne kyllä muo ole mitenkään häirinneet. Mä en ollut aikaisemmin edes tajunnut, että melkein kaikki itse ostamani lelut ovat juuri niitä äänekkäitä -ei suinkaan vain ne lahjaksi saadut. Näitäkin olen ostanut sekä uutena että kirpputoreilta. Olen vain ollut tyytyväinen, kun Staffan on vähän aikaa viihtynyt omissa leikeissään tutkien ääntäpitäviä lelujaan kun hän oli noin vuoden ikäinen. Nuo isoimmat äänilelut hankin tosiaan pojan ollessa vajaan vuoden ikäinen, sillä varsinkin silloin ne kiinnostivat häntä. Tällä hetkellä meillä luetaan kirjoja ja ne äänikirjat ovat parhaita.


Fammo toi viime käynnillään autokirjan, josta tulee ajoneuvojen ääntä. Se oli todella kiva, sillä meillä on keväästä alkaen ollut autot, mopot, junat ja muut kulkuneuvot kova sana. Isovanhemmat ostivat 1v. lahjaksi mm. hauskan palapelin, joka pitää kyseisen ajoneuvon ääntä, kun palan laittaa paikoilleen. Tässä nyt esimerkkinä joitain ääntäpitäviä leluja. Lisäksi löytyy mm. soittimia ja erilaisia Fisher Pricen leluja, joista tulee musiikkia ja puhetta.

Ensimmäisiä hankintojani oli puhuva tuoli. Se on kirpputoriostos kymmenellä eurolla. Kaikki meillä käyvät pienet lapset ovat siitä kovasti tykänneet. Meidän pikkanen jopa nousi ensimmäisen kerran tukea vasten seisomaan juuri tätä puhuvaa tuolia vasten. Mulla sattui kamerakin olemaan juuri hollilla niin sain ikuistettua tuon tapahtuman.


Vielä en ole kyllästynyt ääniä pitäviin leluihin, mutta eiköhän sekin aika vielä koita. Sitä odotellessa, että joku raahaa meille rummut tai muuta vastaavaa. 

Onko teillä paljon leluja joista tulee ääntä? Vai oletteko laittaneet ne jo johonkin piiloon?