Uutta vuotta juhlistaen

No nyt on uutta vuotta juhlistettu. Me vietettiin sitä rauhallisissa merkeissä kotosalla. Perinteisesti sisaruksiani perheineen tulee kyläilemään. Tällä kertaa juhlittiin vähän pienemmässä piirissä, sillä mukana oli vain yksi pikkusiskoni ja hänen miehensä.

Eilen aamulla kävimme vielä kaupassa ostamassa tarvikkeita uuden vuoden juhliin. Taapero ilahdutti kanssa shoppailijoita tiikeripuvullaan. Välillä piti etsiä häntää pyörähdellen ja pyllistellen. Staffanista on tullut myös hyvä pikkuapuri kauppareissuilla.

Mä ehdin siivota ja laitella tarjoiluja kivasti, kun Staffan oli päiväunilla. Isäntäkin teki osan tarjoiluista mm. surimipintxot. Me haluttiin päästä helpolla ja nauttia uuden vuoden juhlinnasta, joten tarjoilut valikoituivat sen mukaan. 

Staffan vielä nukkui, kun vieraat saapuivat. Rauhassa nostimme uuden vuoden maljat ja aloitimme napostelemaan erilaisia pieniä suupaloja. Me tehtiin itse pari pitsaa ja pintxoja. Pintxot ovat Baskimaassa tarjottavia tapaksia, mutta vähän isompia suupaloja kuin perinteiset oliivit tms. tapakset. Ne ovat tulleet meille tutuksi, kun olimme yhdessä vaihto-opiskelijoina Pohjois-Espanjan upeassa rantakaupunki San Sebastiánissa. Lisäksi meillä oli erilaisia kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, sipsejä+dippiä, popcornia ja erilaisia juustoja lisukkeineen.

Tarkoitus oli vielä tehdä tacosalaatti illemmaksi, mutta naposteltavat olivat sen verran täyttäviä ja riittäviä, että jätimme sen väliin. Juomana meillä oli skumppaa ja punkkua. Taisivat miehet nautiskella myös whiskejä, kun niistä pitävät. 

Saaristolaisleipää ja lohitahnaa.

Kello kulki nopeasti ja päätimme myös skipata perinteisen Kupittaan Seikkailupuiston ilotulituksen klo 18. Eikä kukaan halunnut autoillakaan. Nautimme mukavasti kotosalla ruokia ja juomia. Poika oli innoissaan, kun oli seuraa ja esitteli lelujaan.

Menimme pienelle iltakävelyllä, jotta Staffankin näkisi raketteja. Muutamia näkyi siellä täällä ja läheisellä koululla oli muutama ampuja. Tänä vuonna me ei itse ostettu ollenkaan raketteja. Kun sain pojan nukkumaan niin pelasimme ruoka-aiheista Hellapoliisi-lautapeliä. Meillä on ollut se jo monta vuotta, mutta nyt vasta tuli pelattua. Ihan hauska peli, varsinkin kun me tytöt voitettiin. Välillä kävimme parvekkeella ihastelemassa puolen yön ilotulitusta ja skålattiin uusi vuosi tervetulleeksi. Asutaan 7. kerroksessa, joten sinne näkyy kivasti raketit myös kauempaakin.

Teimme myös perinteiset uudenvuoden tinat. Valoimme ne vasta aamulla, että taaperokin pääsee näkemään ja tekemään omansa. Se oli hänestä jännää sen vähän aikaa. Hetken kummasteltuaan tinaansa hän heitti sen takaisin vesiämpäriin. 

Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!

Viime viikon sairastupa

Mä en viime viikolla pahemmin käynyt missään, kun pikku Staffan oli sairaana. Oltiin vaan kotona neljän seinän sisällä, että hän paranee ja ettei menty muita tartuttamaan. Staffanilla (1v.4kk) oli hengenahdistusta ja hänellä todettiin rs-virus (joka jyllännyt voimakkaana mm. täällä Turun seudulla) ja ensimmäisen kerran korvatulehdus (kummassakin korvassa).

Toisaalta oli tosi kiva vaan olla kotona. Olenhan mä muutenkin hänen kanssaan kotosalla, mutta usein käydään erilaisissa kerhoissa, nähdään kavereita, kyläillään jne. Nyt ei ollut mihinkään kiirettä, oltiin vaan ja katsottiin Staffanin lempiohjelmia. leikittiin ja halittiin. Kunnon ruoka ei oikein maistunut pojalle, joten sai herkkuja, että jotain sai suusta alas. Pari kertaa kävin pikaiseen kaupassa ruokaostoksilla ja ostamassa Staffanille tarvikkeita. Isäntä oli sillä aikaa kotona Staffanin kanssa leikkimässä.

Vaikka meillä oltiinkin kipeänä niin se ei menoa mitenkään haitannut. Staffan leikki ja puuhaili juttujaan ihan samanlaisella tarmolla, ilolla ja innolla kuin muutoinkin. Hänestä ei kyllä ulos päin huomannut, että oli niinkin sairas, että oli hyvin lähellä ettei lääkäri lähettänyt häntä suoraan Tyksiin. Onneksi tajuttiin mennä lääkärille. Ventoline tuntui auttavan hengitykseen, joten poika pääsi kotiin hoitoon. Kivempi näin, sillä Tyks on kuulemma tupaten täynnä. Pienen lapsen kanssa sairaalan käytävillä makoilu ja oleskelu ei tunnu kovin kivalta. Näin myös lääkärimme sanoi. Saimme kuitenkin suoralähetteen Tyksiin eli voisimme mennä sinne milloin vain mikäli tilanne tuntuu siltä.

Tässä pieni lista viikon parhaistapuolista:

1. Staffan nukkui välillä melkein kymmeneen asti. Harvinaista herkkua, että mä saan nukkua kauan tai ainakin niin, että herään ennen Staffania ja olen jopa pirteä.

2. Päiviäni kotona ovat (tuon pienokaisen lisäksi) piristäneet mun ihanat orkideat, jotka olen jollain ihmeen kaupalla saanut kukkimaan uudestaan.

3. Muutamana iltana oli tosi hieno auringonlasku. Napsaisin parvekkeelta kännykällä kuvia.

4. Sain kivasti siivottua huushollia.

5. Neljän seinän sisällä ei niin haittaa vaikka äiti onkin vähän räjähtäneen näköinen.

6. Yhteiset päikkärit.

7. Sain löhötä sohvalla hyvällä omallatunnolla.

8. Fammo oli täällä yökylässä.  Kiva, kun oli vähän aikuista seuraa päiväsaikaankin. Varsinkin nyt, kun ei olla viitsitty mihinkään lähteä kyläilemään eikä kerhoihin.

9. Pitkät puhelut.

10. Poika parani! <3 

Meidän kerhokäyntejä ja kerhokavereita onkin jo vähän ikävä. Oltiin juuri matkalla niin jäi siinä muutenkin pari viikkoa kerhot väliin. Meillä olisi myös ollut ystävien luona tuparit & 1v. synttärijuhlat, mutta mies sai sitten edustaa koko perhettä siellä. No pääasia, että poika on parantunut! Nyt on juuri alkanut hiihtolomaviikko, joten suurin osa kerhoista on kiinni, kun sinne voitaisiin taas mennä. Ollaan kuitenkin kaikkea muuta pientä kivaa nyt tehty ja käyty mm. Mummolassa ja kummitätiä moikkaamassa.

lastenhuoneen koristuksia

Lapsen myötä mun elämäni on kirjaimellisesti kirkastunut. Mä olen alkanut pitämään väreistä. Ennen mun silmää miellytti sisustuksessa vain valkoinen ja beige. Pienet väripilkut lastenhuoneessa ovat ihania. Mä olen ostanut sisustustarroja, jotka laitoin koristamaan vaatekaappia, joka muutoin on tosi tylsä. Seuraava sisustustarra on jo suunnitteilla huoneen oveen. 

Staffanin sänkyä koristaa ihana Ikeasta ostettu vaalean sininen pilvityyny. Osan pienistä sisustustavaroista olen itse ostanut ja osan olen saanut lahjaksi. Meidän pitäisi asentaa jokin kiva hylly seinälle, johon saataisiin paremmin esille kaikki tavarat. Nyt osa esimerkiksi kastelahjoista on vain hyllyllä korissa. 

Raskaana ollessani ostelin kaikkea kivaa meidän tulevalle vauvalle niin uutena kuin . Sisustuspuolella ihastuin Mamas & Papas -merkkiin. Meiltä löytyy mm. niiden pinnasängynsuoja, pehmoleluja ja ostinpa jopa heidän ihanaa tähtikuvioitua tapettiakin. En ehtinyt saamaan lastenhuonetta ihan valmiiksi ennen lapsen syntymää (syntyi pari viikkoa etuajassa, mutta kuvittelin, että menee yli lasketun ajan), joten tapetit ovat edelleen kauniisti rullissaan. Nyt en ole enää varma haluanko sittenkään sitä beigeä tapettia valkoisilla tähdillä. Niihin väreihin, kun olen tykästynyt!

Bukowskilla on aina ihania pehmoleluja. Staffanin sängyssä on hänen kummitätinsä synnytyssairaalaan tuoma iki-ihana Bukowskin pupu Puppe.

Verhoissa on kiinnikkeenä joskus aikoineen Hemtexistä ostetut valkoiset ruusut. Ne toimivat magneetilla, joten niitä on tosi helppo käyttää. Staffankin tykkää leikkiä niillä. Onneksi vain silloin, kun ne eivät ole käytössä. Saa nähdä jos jossain vaiheessa ottaa ne verhoistakin pois.

Lastenhuoneessa oleva tapetti on vielä saanut kelvata, vaikka mun haaveena onkin jossain vaiheessa saada siihen jotain muutosta. Meillä harvemmin käyvä pitkän välimatkan päässä asuva ystävä oli meillä käymässä Staffanin synnyttyä ja kyseli, että ollaanko vaihdettu tapetti. Tajusin, että kyllähän tuo vaaleansininen oikeastaan sopii ihan kivasti pojan huoneeseen vaikkei nyt ihan mun tyyliäni olekaan. Se on nyt sitten saanut vielä olla, kun en oikein pojan hoidolta ehdi tapetointihommiin.

Pienen orkidean siirsin juuri olohuoneeseen, sillä Staffan on alkanut kiipeämään vähän joka paikkaan ja yltää yllättävänkin korkealle.

Tietynlaista sisustusviiriä olen seuraavaksi ajatellut. Haluaisin tehdä sen itse, mutta ensin pitäisi hankkia kivoja kankaita ja ennen kaikkea saada tuo vanha ompelukone toimintakuntoon. Tarvetta olisi myös säilytyslaatikoille. Olen ihastellut sellaisia lego-palikoiden muotoisia säilytysrasioita. Niihin saisi kivasti mm. Duploja säilöön. Se mikä todennäköisemmin seuraavaksi kuitenkin hankitaan on uusi sänky pojalle.

Onko teillä jotain lempijuttuja lastenhuoneen sisustuksessa? 

Sunnuntain brunssi

Viikonlopuissa tykkään siitä, että silloin koko perhe voi nukkua pitkään yhdessä ja pystytään yhdessä syömään aamupalaa. Tällä viikolla päätettiin tehdä pitkästä aikaa brunssi. Keksittiin se vasta perjantaina kaupassa ollessa. Mietittiin vähän mitä kaikkea haluaisimme brunssille. Ensimmäisenä tuli mieleen erilaiset hedelmät, croissantit ja hedelmämehu. Pää löi vähän tyhjää, vaikka ollaan ennenkin brunssilla oltu niin ulkona kuin kotonakin. Piti oikein googlata, mutta en mitään sen ihmeempää löytänyt kuin suolaista piirakkaa (jota en jaksanut alkaa tekemään) ja pientä makeaa (jotka päätettiin syödä vasta päivemmällä). 

 Hedelmistä valikoitui mukaan siemenetön vesimeloni, appelsiineja ja passion hedelmiä. Croissantteihin laitettiin kinkkua, juustoa ja vihanneksia. Päätettiin tehdä vielä pieni salaatti. Laitoin tomaatit, kurkut, salaatinlehdet ja fetajuustot omiin kulhoihinsa, jotta sieltä voi tehdä haluamansa laisen salaatin.

Kaupasta tarttui mukaan pari kimppua tulppaaneja. Yleensä pidän valkoisista kukkasista, mutta nyt kaipasin jotain väriä. Taitaa kevät olla pikku hiljaa tulossa. Brunssilla saa olla väriä ja ajattelin, että tuollaiset punertavan keltaiset tulppaanit ovat aika pirteän väriset.

Juomina meillä oli teetä, God Morgon tropical Mango Passion -hedelmämehua ja kuivaa kuohuviiniä. Alun perin meidän oli tarkoitus tehdä myös smoothieta, mutta sitten aamulla päätettiin, että nämä muut riittävät meille vallan hyvin. Brunssilla on usein tarjolla myös jotain hyvää makeaa, mutta me ajateltiin ottaa ne makeat palat ja kahvit vasta vähän myöhemmin. Ostin joku aika sitten valkoista pitsinauhaa askarteluihin. Tein siitä pienen koristuksen Iittalan Ultima Thule -mehukannuun. Kukkavaasit olen ostanut sisustuskutsuilta.

Staffanille oli myös paikka brunssille vaikka olikin jo aikaisemmin syönyt aamupuuron. Hän söi hieman omia eväitään, hedelmiä ja leipää, jota lisäsimme myöhemmin croissanttien kaveriksi brunssipöytään. Me saatiin nauttia brunssista Frejn kanssa ja Staffan jatkoi omia leikkejään lattialla välillä meille esiintyen. Oli siis samalla leipää ja sirkushuveja vanhemmille!

Meillä kävi myös pieni kämmi. Frej kurkotti ja nosti mehukannua ylhäältä reunoista, joten hänelle jäi vain iso lasin palanen käteen. Ei onneksi mennyt pieniksi palasiksi tai tullut haavaa. Tuo Ultima Thule -sarja on aika ohutta lasia ja kannussa oli jo ennestään pieni kolhu. Ei siis harmittanut ollenkaan, vaikka tuota ei tällä hetkellä oikein taida mistään saadakaan. Naurettiinkin, että ei onneksi mennyt kuoharipullo hajalle. Sitten olis harmittanut. Ei uskallettu juoda enää kannussa olevaa mehua jos sinne on mennyt jotain pieniä sirpaleita (vaikka näyttikin siltä, että pelkästään kannun yläosa lähti irti siististi).

Mitä äiti tekee, kun saa pari tuntia omaa aikaa? No tietysti siivoaa. Sain olla vähän aikaa yksin kotosalla, kun muut menivät läheiselle koululle Liikunnan Ihmemaahan. Ehdin sillä aikaa mm. imuroida, pyykätä, järjestellä leluja ja tiskata. Lisäki kävin kaikki olohuoneen tummat puiset pinnat läpi kiillotusaineella. Lopuksi ehdin juoda lasillisen (kuohuviinipullon pohjalle jääneet pohjat) juuri ennen kuin miesväki saapui kotiin. 

Salaattiakin jäi aamupäivästä vielä jäljelle, joten syötiin sitä illalla pihvien ja bataattimuussin kanssa. Frej flambeerasi pihvit ja se näyttikin tosi hienolta. Staffan söi paljon bataattimuusia. Huomaa kyllä, että ruoka maistuu taas, kun poika on parantunut. 

Vielä vähän Downton Abbey:tä!

Vähän aikaa sitten tuli viimeinen Downton Abbey -jakso televisiosta. Ollaan miehen kanssa katsottu sitä aina iltaisin. Mieheni oli se joka innostui sarjasta. Hänen työpaikallaan oli puhuttu siitä kahvihuoneessa. Oli tainnut olla hyvät keskustelut, kun mieheni halusi myös pysyä mukana keskustelussa. Hän ehdotti minulle, että katsoisimme yhdessä tätä sarjaa. Siitä se sitten lähti.

Taisi olla toiseksi viimeinen jakso tulossa illalla, kun mieheni saapui kotiin iltapäivällä töistä ja sanoi, että hänellä on sitten kello yhdeksän oltava tv:n ääressä. Pomolta oli tullut käsky, että pitää laittaa kännykkään muistutus, hälytys soimaan ysiltä ja katsoa Downton Abbey. Aika ihana pomo. En kyllä kysynyt saako hän siitä vielä palkkaakin.

Me katsotaan aika paljon erilaisia sarjoja. Katsotaan usein melko tiuhaan tahtiin niitä. Suunnilleen yksi tai kaksi jaksoa illassa, kun poika on mennyt nukkumaan. Tänäänkin ollaan yksi Mr. Selfridge -jakso katsottu. Jep, ollaan sohvaperunoita. Se vain on kiva ottaa illalla yhdessä rennosti. Viimeiseen Downton Abbey -jaksoon oltiin varauduttu hyvillä suklailla ja punaviinillä. Lisäksi vähän kynttilän valoa tunnelman luomiseksi.

Hyvän sarjan loputtua piti keksiä jokin uusi sarja tilalle. Mieheni yleensä katselee jostain netistä tietoa sarjoista ja ehdottaa sitten mulle jotain niistä. Nyt meillä on meneillään tosiaan tuo Mr. Selfridge, kolmas tuotantokausi. Se on myös tosi hyvä sarja, joka sijoittuu suunnilleen samaan aikakauteen kuin Downton Abbey. Siitäkin meillä alkaa pian olemaan jo valmistuneet sarjat katsottuna, joten pitää sitten odotella ainakin kevääseen asti, jolloin tule uusi kausi.

Sain tänään vielä vähän nauttia Downton Abbeysta, kun löysin hauskoja lyhyitä videoita YouTubesta. Juuri niitä Frejn kanssa katseltiin ja naurettiin. Jos et ole vielä niitä nähnyt niin kannattaa katsoa. Tässä yksi hauskoista videoista . Olipa siinä mukana myös Mr. Selfridge.

Ja vielä vähän lisää! Löytyy myös George Clooney.

Downton Abbey -elokuvan tekemisestä on ollut hieman juttua. Toivottavasti sellainen nähdään pian. Minulle yksi lippu ensi-iltaan, kiitos!

Kotini on linnani

Nyt kun olen näillä talvipakkasilla ollut paljon kotona niin tulee mieleen sanonta kotini on linnani. Lähti siinä sitten mielikuvitus vähän lentämään. Lensi oikein tänne seitsemänteen kerrokseen asti. Eli asutaan kerrostalon toiseksi ylimmässä kerroksessa seiskassa.

Kuva kesälomareissulta 2015 Liettuasta, Trakain linna.

Täältä olisi aika hyvä puolustautua hyökkääjiä vastaan olisivat ne sitten vaikka joku keskiaikainen sotajoukko tai zombiet. Talo sijaitseekin pienen kukkulan päällä.  Parvekkeelta voisi kaataa kuumaa tervaa hyökkääjien niskaan. Meillä ei vain ole tervaa ja isoin kattilakin taitaa olla 7,5 litraa. Ehkä vain keitän vedenkeittimessä kuumaa vettä sen vajaa pari litraa kerrallaan. Saisi kyllä alakerroksien parvekkeilla roikkuvat tupakoitsijat pelätä niskojaan.Tosin pojan vaipparoskiksesta löytyisi ainakin kunnon hajupommit.

Kotitalomme leikkipaikalta päin kuvattuna. 

Ampuma-aseita meiltä ei löydy, eikä tulekaan löytymään. Tai no, nyt mun täytyy heti perua tuo äskeinen, sillä meiltä löytyy kaksi kappaletta jousipyssyjä. Mä ja Frej harrastetaan (on kyllä jäänyt vähälle lapsen synnyttyä) jousiammuntaa. Kunnon jousipyssyt ei kyllä ole mikään lelu. Niillä voi saada pahaa jälkeä aikaiseksi.

Auringonlasku parvekkeeltamme.

No me tosiaan asutaan toiseksi ylimmässä kerroksessa, joten kai me voidaan ottaa aika lunkisti. Niillä alakerran asukkaillahan se vasta suurempi puolustaminen onkin.

Ei tämä nyt mikään upea sisustuslehtien esittelykoti ole, mutta meille rakas. Kyllä täältäkin löytyy silmää miellyttäviä juttuja. Meidän oma linna, jossa voi olla niin kuin itse haluaa. Kuten kodin kuuluukin olla! Vaikka täällä onkin asioita, joita haluaisin laittaa uusiksi (kuten vanhat kylpyhuoneet ja keittiö) niin kyllä me täällä silti viihdytään ja tykätään olla. Loppujen lopuksi ne ovat vain ulkonäköasioita. Kyllä tuo kokolattiamattokin asiansa ajaa kuten myös ne kylpyhuoneen vanhat valkoiset kaakelit tai 70-luvun keittiökaapit (jotka ollaan kyllä maalattu valkoisiksi). Tosin jos siinä lotossa tulisi vähän enemmän ylimääräistä niin kyllä kämppä menisi vähän uuteen uskoon. Isommalla potilla kyllä muutettaisiin jo johonkin unelmien asuntoon.

Mä elän täällä mun pilvilinnoissani! Jossain vaiheessa haaveenamme on omakotitalo, mutta nyt taitaa olla varaa vain niihin hiekkalinnoihin (tai näin talvella lumilinnoihin, kun nyt tuota luntakin on tullut). Tosin parin viikon kuluttua päästään rakentelemaan niitä hiekkalinnoja ihan kongreettisesti Kanarian Saarille. Sitä odotellessa!

Muutaman vuoden takainen kuva Mallorcalta.