Lemmikit laineilla -näyttely

Turun Merikeskus Forum Marinumissa on uusi kiva näyttely. Lemmikit laineilla - eläimet merenkulkijoiden seurana on mukava koko perheen näyttely. Siinä pääsee tutustumaan millaisia lemmikkejä laivoilla ja merimiehillä on ollut.

Näyttelyssä on mm. kuvia lemmikeistä laivoilla. Lisäksi on tietoa yksittäisistä lemmikeistä ja maskoteistakin. Esimerkiksi yksi kissa on matkustanut kolme kertaa maapallon ympäri. Satamissa hän kävi kiertelemässä ja saapui aina viime tipassa takaisin laivaan ennen sen lähtöä.

Britanniassa on myös ollut kuningaallisen laivaston palveluksessa koira. Kuoltuaan se haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin ja on sillä oma muistopatsaskin. Kertonee siis, että eläimet ovat olleet myös merimiehille tärkeitä.

Kaikkea en tähän kerro, jotta teillä jää paikan päällä ihmeteltävää. Kivoja tarinoita, mutta mukana on myös vähän traagisempiakin kohtaloita.

Näyttelyssä on lapsikävijät otettu ihanasti huomioon. Paikka on houkuttelevan näköinen, mutta myös puuhaa löytyy pienemmillekin. Pienessä huoneessa pääsi värittämään eläintenkuvia. Maassa oli liikkuvia eläimen kuvia projektorilta. Kaikki lapset innoissaan yrittivät napata hiirtä - siinä tietenkään onnistumatta. Mutta sepä teki asiaista vain hauskemman.

Näyttelyssä pääsee myös leikkimään vaikka kapteenia. Ruorin vieressä roikkuu papukaija häkissä. Oli hauska huomata, että sehän toisti mitä me puhuimme ja vieläpä samalla äänensävyllä.

Forum Marinum kuuluu meidän Turun lempipaikkoihin lapsen kanssa. Ja nyt se sai vielä lisäpointseja tästä näyttelystä. Ennestäänhän tuolta löytyy myös ihana leikkipaikka Lasten Merimuseo. Muutenkin Forum Marinumissa on lapsille ihmeteltävää ja puuhailtavaa pitkin kierrosta.

Aukiolo ja hinnat

Forum Marinum on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.
Museolaivat ovat auki vain kesäaikaan. Bore-laivan näyttely on avoinna ympärivuoden.

Aikuisten peruslippu maksaa 10 euroa ja seitsemän vuotta täyttäneistä lapsista hinta on viisi euroa.
Täällä käy Museokortti. Forum Marinumin sivuilta löytyy tarkempaa tietoa lipuista (löytyy vuosikorttia ja parin päivän lippuja).

Blogia voit seurata myös Instagramissa ja facebookissa.

Apteekkimuseo ja lasten apteekkimuseo

Aivan Turun keskustassa sijaitsee Apteekkimuseo. Apteekkimuseossa pääsee tutustumaan 1800-luvun apteekkiin, jossa on mm. yrttihuone, laboratorio ja offisiini, jossa on Suomen vanhin apteekkisisustus. Lisäksi näkee miten porvaristo on elänyt Turussa 1700-luvulla.

Talo on säilynyt Turun palolta ja Turun taudilta. Turun palo sammui suunnilleen talon kulmalle. Siksi sitä kutsutaankin nykyään Fortuna-kortteliksi eli onnen suomaksi. Samaan talokokonaisuuteen kuuluu myös Qwenselin talo. Se on 1700-luvulta ja on Turun vanhin puutalo. Se on porvaristalo. Vieressä sijaitsevat mm. vanha talli ja navetta. Kauppasiipi, jossa museo toimii on rakennettu vasta myöhemmin.

Apteekkimuseota korjattiin parisen vuotta sitten ja sen tiloja hieman muutettiin. Sisäänkäynti ei ole enää joen puolelta vaan sisäpihalta. Sisäänkäynti ja tiloja saatiin esteettömämmiksi. Nyt sisälle johtaa ramppi, mutta sisältä museo ei ole täysin esteetön. Samalla museon sisäänpääsytiloja saatiin lisättyä. Sisäänkäynnin luota löytyy nyt hyvät naulakot ja lukolliset säilytyskaapit sekä kunnon lipputiski.

Talossa ei ole oikeasti koskaan ollut apteekkia vaan tavarat on tuotu eripuolilta Suomea. Apteekin puoli on ollut talon väen lisähuoneita. Talossa asunut väkikään ei mitenkään liittynyt apteekkiin. Aikaisemmin talossa on asunut Wilhelm Johan Qwensel, josta talon nimi juontuu. 

Museon asunto on 1790-luvun tyylinen. Tuolloin talossa asui professori Josef Pipping perheineen. Hänet aateloitiin myöhemmin saavutuksistaan lääketieteen parissa ja sukunimi muuttui Pippingsköldiksi. Pipping uudisti sisustusta ja siellä on rokokoo- ja kustavilaistyylinen sisustus.

Lapsiperheiden kannattaa napata tiskiltä
mukaansa ilmainen pieni tehtävävihkonen. Siinä Gustaf kyyhkynen kertoo hieman museosta ja lisäksi on pieniä etsintätehtäviä ja kysymyksiä museon eri huoneisiin.

Lasten apteekkimuseossa pääsee kesäisin leikkimään. 

Kesäisin lapset pääsevät leikkimään Lasten apteekkimuseoon. Siellä voi leikkiä apteekkaria ja asiakasta, mutta myös hieman muuta puuhaa löytyy kuten piirustusvälineet. Meillä on ainakin kovin tykätty täällä leikkiä.

Alkukesästä oli tapahtuma, jossa lapset pääsivät opastuksella tekemään pillereitä. Museon tiloissa oli viuhkakoulu ja se olikin oikein hauska. Enpä tiennyt, että viuhkat olivat ennen tapa näyttää tunteita ja lähettää viestejä toisille.

Välillä museossa järjestetään erilaisia tapahtumia ja teemanäyttelyjä, varsinkin joulun alla.

Café Qwenselin herkkuja.

Apteekkimuseon sisäpihalla sijaitsee ihastuttava kahvila Café Qwensel, josta saa niin hyviä suolaisia piiraita kuin erilaisia herkkujakin. Parasta on palvelu, sillä tilaukset tarjoillaan pöytään. Kahvin ja teen saa ihasta pannusta, josta riittää hyvin vielä santsattavaa. Kaikki on paikanpäällä tehtyä ja erittäin makoisaa.

Sisäpihalla unohtaa aivan olevansa vilkkaan kaupungin ytimessä. Mainostaahan kahvila olevansa Turun salaisin kahvila, hieman piilossa kun on. Sisäpihalla on myös ihana vanhan ajan tunnelma. Siellä kasvaa erilaisia kasveja. Myös koirat on otettu ihanasti huomioon kesäkuumalla ja pihalla on näkynyt vesiastia karvakamuille.

Täällä kannattaa ehdottomasti käydä. Aivan ihastuttava paikka. Rauhallista keskellä kaupunkia.

 Tykkäämme käydä aina silloin tällöin museossa ja samalla herkutellaan kahvilan puolella. Useimmiten olemme saaneet hyvin rauhassa kiertää Apteekkimuseossa, sillä aina ei muita kävijöitä ole samaan aikaan ollut.

Tykkäättekö te käydä museoissa?

Saaristoristeilyllä Turku-Maarianhamina-Turku

Päätettiin siskon kanssa lähteä pienelle risteilylle lastemme kanssa. Saaristoristeily on oikein kiva, kun haluaa takaisin omaan petiin yöksi nukkumaan. Täältä Turusta on helppo lähteä, kun satamaan ei ole pitkä matka. Silja Linen Saaristoristeily lähtee aamulla Turusta. Päivällä on laivanvaihto Ahvenanmaalla ja sitten matkataan illaksi takaisin Turkuun.

11 tunnin saaristoristeilyllä ehtii kivasti tehdä kaikkea. Check-innin jälkeen lapsemme leikkivät vähän aikaa Muumileikkipaikalla satamassa ennen kuin laivaan pääsi sisälle. Harri Hyljettäkin ehtivät halata niin leikkipaikalla kuin laivaan astuessa.

Suuntasimme suoraan aamupalalle, jonka olimme etukäteen varanneet. Oltiin matkassa toukokuussa arkipäivänä. Näin arkena ja lomakausien ulkopuolella laivoilla on todella hiljaista. Ihanaa siis! Tosin kesällä tulee usein lisää ohjelmaa ja conferenssihuoneet muuttuvat myös leikkipaikoiksi.

Saimme jo Check-innissä ohjelmalistan, jossa myös näkyi lastenohjelma. Lasten leikkipaikalla Siljalandissa lapsi viihtyisi varmaan koko matkan ajan. Sieltä löytyy pallomeri liukumäellä, leikkikeittiö, Legoja, piirustusta ja väritystä sekä pelialue, jossa viihtyvät niin pienet kuin isommatkin lapset.

Kävimme Muumisuunnistuksella pitkin laivaa ja olimme karkkibingossa. Onnikin suosi ja voitin herkullisia suklaita bingosta ja lapset voittivat muumisuunnistuksesta kivat valot. Askarteluhetkenä lapset saivat tehdä helmistä itselleen rannekorut. Tälläkin kertaa olisi ollut kasvomaalausta, mutta saimme pojat toisiin aatoksiin, sillä emme muuten olisi ehtineet bingoilemaan.

Välillä kävimme kiertelemässä laivaa ja katselimme kauppoja. Ostimme vasta kotiintulomatkalla ostoksemme ettei tarvitse niitä laivalla raahata ja vahtia. Toki maksullisiin säilytyslokeroihin voi laittaa tavaroita (mikäli niitä on vain vapaana). Laivoilta löytyy myös tavaransäilytyshuone, mutta sinne voi viedä laukkunsa vain laivan lähtiessä ja välillä sitä ei avata ennen kuin hieman ennen seuraavaa pysähdystä. Me ollaan kylmempinä aikoina laitettu esim. päällivaatteet kasseissa tuonne säilöön.

Pojat saivat haluamansa lelut. Itse löysin kivat caprit kesäksi. Tax Freestä tuli ostettua juomia ja pojalle vähän namskia.

Arkipäiväksi laivalla oli melko paljon lapsia, sillä kotimatkalla esiintyi Hevisaurukset. Mekin niitä oltiin katsomassa. Muutama kappale kuunneltiin ja katseltiin esitystä, mutta pojat eivät vielä niin suuria faneja ole, joten siirryttiin jonkin ajan päästä muualle katselemaan paikkoja.

Maarianhaminassa oli laivan vaihto. Silja Galaxy ja Baltic Princess ovat melkein kuin kopiot toisistaan. Menimme laivan vaihdon jälkeen buffetiin syömään. Herkuttelun jälkeen olimme Siljalandissa ja osallistuimme ohjelmiin.

Saaristoristeily on edullinen miniloma. Itse matka ei montaa euroa maksanut. Aamupala buffetissa maksoi 12 euroa ja lounasbuffet 28. Alle 6-vuotiaiden ei tarvitse maksaa buffetruokailuista. Matkamme maksoi alle 50 euroa (minä ja 4-vuotias poikani). Toki ostoksiin tax freestä meni ainakin saman verran.

Pidemmän matkan takaa tuleville 24h -risteily on varmasti mukavampi vaihtoehto niin ehtii olla enemmän laivalla ja levätä yön yli siellä ennen kotimatkaa. Laivan hytti on kuitenkin usein melko edullinen verrattuna hotellihuoneisiin. Toki mekin aina välillä käydään näillä pidemmillä risteilyillä tai ollaan päivä Tukholmassa. Mukavaa vaihtelua arkeen. Laivalla kaikki on mukavasti paketissa.

Käyttekö te risteilyillä perheen kanssa? Mitä tykkäätte niistä?

Tuorlan luontopolku -Peikkopolku

Eräänä helmikuisena päivänä päätimme meidän neljävuotiaan kanssa lähteä pienelle retkelle. Suunnaksi otimme Kaarinan puolella Tuorlassa sijaitsevan peikkopolun. Kävimme lähikaupastamme ostamassa hieman eväitä ja huristelimme autolla Tuorlaan.

Luontopolulle löytää, kun ajaa Tuorlan majatalolta mäen päälle observatorioon. Sieltä kun ajaa ihan alas asti metsän reunalle, niin löytyy polku. Parkkipaikkoja on hyvin, mutta observatoriossa ollessa ohjelmaa voi olla hyvinkin täyttä. Me löysimme juuri yhden paikan ennen yleisen tien päättymistä ja samalla löydettiin polun alku.

Peikkopolku on lyhyt (alle kilometrin) joten sen jaksaa hyvin pienemmänkin lapsen kanssa. Polun varrella on hieman tietoa ja kysymyksiä luonnosta. Lapsesta oli hauska etsiä seuraavaa rastia ja seurata värikoodattuja opasteita. Alueella on myös toinen pidempi (n. neljä kilometriä) enemmän aikuisille tarkoitettu luontopolku.

Kierroksen lopuksi kävimme autolta hakemassa reppumme, jossa meillä oli eväät mukana. Noin parin kymmenen metrin päässä vasemmalla polun alusta sijaitsee grillipaikka. Siellä on katoksessa puita valmiina. Itse en mikään partiolainen ole niin kesti vähän saada kunnon tuli nuotioon. Sen verran sain kuitenkin aikaiseksi, että saimme parit makkarat paistettua.

Ehkä keväällä/kesällä sitten taas uudestaan katsomaan, kun luonto näyttää erilaiselta ja on enemmän tutkittavaa. Ja ehkä se nuotiokin syttyy vähän paremmin kuivemmalla kelillä. Toivon mukaan!

Meillä oli pojan kanssa oikein mukava luontohetki retkeillen. Poikakin oli sen verran väsynyt, että sain hänet päiväunille ja itsekin hetken aikaa lepäilin. Oli siis hyvä happihyppely meillä!

Kupittaan lintupuiston jouluvalot

Yksi Turun helmistä on Kupittaan puistossa sijaitseva lintulammikko. Siellä voi ihan ilmaiseksi ihastella lintuja. Lammikolla on mm.riikinkukkoja, kanoja, kukkoja, fasaaneja ja ankkoja.

Lintuja voi käydä ihastelemassa ympäri vuoden. Jouluksi lintulampi saa myös omat jouluvalot. Alue onkin kaunis. Olin meidän neljä vuotiaan kanssa joulun avajaisissa. Jouluista tunnelmaa lisäsi se, että maa oli valkea.

Valoa on saanut myös viereinen lasten liikennepuisto. Minusta on ihanaa, että kaupunki panostaa tällaisiin juttuihin joihin kaikilla on vapaa pääsy ja tuo hyvää mieltä kaiken ikäisille vauvasta vaariin. Varsinkin nyt kun lumisista talvista ei ole varmuutta täällä etelässä niin jouluvalot luovat tunnelmaa pimeyteen.

Valoisaa joulunodotusta!

Liikennepuistosta löytyy pienoismalleja. Kuvassa ylh.oik. Turun Tuomiokirkon pienoismalli kuusineen.

Herra Hakkaraisen talo

Tiesitkö, että Herra Hakkarainen asuu Sastamalassa? Kävin pojan kanssa alkusyksystä katsastamassa Herra Hakkaraisen talon. Me kun ajeltiin Turku-Pietarsaari-Turku väliä useamman kerran kesän aikana niin piti hyödyntää tuota mahdollisuutta tutustua eri paikkoihin. Pitkällä automalla tekee myös hyvää päästä välillä jaloittelemaan ja tekemään jotain. Herra Hakkaraisen talo onkin oiva välipysähdyspaikka.

Monet kivat tutustumiskohteet ja lastenpaikat tuntuvat olevan auki vain kesälomien ajan. Herra Hakkaraisen talo on siitä kiva, että se on auki ympäri vuoden. Takapihalla on kiva pieni liikennekaupunki ja sekin oli tänä vuonna lokakuun loppuun asti auki.

Herra Hakkaraisen talossa on kiva pieni liikennekaupunki.

Herra Hakkaraisen taloon tullessa meille kerrottiin hieman paikasta ja mitä kaikkea sieltä löytyy. Ystävällisen tervetulon jälkeen lähdimme innoissamme tutkimaan paikkoja. Ensimmäiseksi näimmekin Herra Hakkaraisen (nukke) makaavan omassa tuolissaan ja nauhalta tuli kuorsausta. Hänta ei siis saanut häiritä unillaan. Koululaisten loma-aikoina Herra Hakkarainen kävelee unissaan kodissaan.

Tutustuimme hänen asuntoonsa ja kiipeilimme ylös. Äitikin pääsi kiipeilemään, sillä pientä lasta tuli ylhäällä vahtia hyvin, kun siellä oli kohtia joista olisi voinut päästä putoamaan alas. Isommille lapsille ne ovat varmasti hauskoja kohtia päästä jyrkistä rappusista ja liukua tankoa pitkin alas. Mutta hyvin meni yhdessä ylhäällä, jossa näimme kummituksia.

Herra Hakkaraisen kodissa pääsee leikkimään.

Itseäni ihastutti kovasti Ritarihuone, jossa Mauri Kunnaksen kirjoista tutut hahmot istuivat mm. pyöreän pöydän äärellä. Huoneessa oli myös liukumäki ja lapsilla oli mahdollisuus pukeutua vaikkapa ritariksi ja miekkailla. Meidän poika halusi kovasti avaruusseikkailulle, joka sijaitsi rappusten päässä alakerrassa.

 Pojalle puimme avaruuspuvun ja kypärän. Äitikin eläytyi ja heitti kypärän päähänsä. Avaruushuone oli tosi hienosti tehty ja siellä oli kiva leikkiä. Kävimme myös avaruusseikkailulla Mauri Kunnaksen kirjoista tutulla koulubussilla. Se oli aluksi hieman jännä, mutta sitten innostuttiin ohjailemaan alusta.

Alakerrassa sijaitsee myös 1800-luvun kaupunki. Siellä pääsi leikkimään sekatavarakauppiasta kaupassa sekä suutaria. Pieni nukketeatterikin löytyi. Herra Hakkaraisen talossa riittää yksityiskohtia ja tutkittavaa riittää. Ihanaa niin pienille kuin isommille vierailijoille.

Takapihalla sijaitsevassa liikennekaupungissa pääsee ajelemaan pienillä ja suuremmilla (aikuisten kokoa) polkuautoilla. Meidän poika innostui leikkimään poliisia ja rosvoa. Poliisiasemalla käytiin useamman kerran sisällä.

Toinen hänen lempipaikoistaan pihalla oli Minä itte pesula. Pihalla oli myös iso keltainen bussi, jossa leikimme useamman kerran bussikuskia ja kyytiläistä. Meillä oli molemmilla oikein mukavaa.

Minä itte pesula -oli meillä suosittu.

Näin lomakauden ulkopuolella Herra Hakkaraisen talossa on hiljaista ja saimme rauhassa katsella ja leikkiä. Hintakaan ei ole kova (kesäkautena 9€/hlö ja talvikautena 7€/hlö). Joten ihan vaikka ohimennen kannattaa käydä poikkeamassa. Herra Hakkaraisen talon voi kiertää hyvinkin nopeasti tai siellä voi saada ajan kulumaan.

Ranneke on muuten voimassa koko päivän ja talosta voi välillä poistua vaikka kaupungille syömään. Vinkkinä myös, että lapset pääsevät syntymäpäivänään ilmaiseksi Herra Hakkaraisen taloon maksavan aikuisen seurassa.

Syksyinen Muumimaailma

Kävimme viikko sitten pojan kanssa Muumimaailmassa. Se on ollut auki nyt lokakuussa aina loppuviikosta. Muumimaailman syksyn teema on Taikurin hattu. Lähdimme kaksin katsomaan, kun isäntä oli muutaman päivän Berliinissä isänsä kanssa.

Nyt liputkin olivat hieman edullisemmat ja lapset saivat oman taikasauvan. Se välkkyi valoista ja sillä voisi tehdä taikoja muumitalossa. Sieltä löytyi simpukan kuvia joihin taikasauvaa koskettamalla tapahtui taikoja. Kaikkia taikoja ei saatu toimimaan tai ei huomattu (piti vähän hoksata myös missä päin huonetta taika tapahtui). Paras mielestäni oli se kun puhelin soi ja siihen vastaamalla kuului tervetulotoivotukset lapsen omalla nimellä (taikasauvat rekisteröitiin ensin, että ne toimivat). Lisäksi portilta sai lipun jolla sai kuvauttaa seurueensa kuvauspisteellä ja kuvan sai suoraan omaan sähköpostiin.

Mä olen jonkin sortin Muumifani. Poika ei pienempänä innostunut Muumijutuista, mutta loppukesästä käydessämme Tampere-talolla Muumimuseossa innostui hänkin kovin muumeista. Sen jälkeen olemme katsoneet Muumeja tv:stä, lukeneet kirjoja ja hänen 4v. syntymäpäivälahjatoiveensa oli muumitalo. Nyt näin tilaisuuteni koittaneen päästä ihastelemaan Naantaliin Muumimaailmaan. Kesällä sitä jo mietin, mutta kun poika ei ollut niin kiinnostunut.

Muumimaailma oli oikein kivannäköinen paikka. Meillä oli myös onni sään suhteen sillä oli kaunis päivä. Lempipaikkamme oli muumitalo, mutta poika tykkäsi myös kovin Hemulin talon takana olevasta pienestä kurpistan mallisesta talosta, jossa sai leikkiä keittiöleikkejä.

Kiersimme kaikki paikat, jotka olivat auki (yksi sivupolku oli kiinni, joka vie mm. laivalle). Hyvä syy siis lähteä taas kesällä uudelleen. Oli oikein kiva nähdä kaikkia (tai suurinta osaa) Muumeista tuttuja hahmoja. Päästiin myös hämmentämään räkäsoppaa Alisan ja noidan kanssa.

Luulen, että nyt oli paljon rauhallisempaa kuin kesäaikaan. Saimme rauhassa jutella Muumilaakson asukkaiden kanssa ja näpsin kännykällä kuvia, kun poika oli jonkun hahmon kanssa.

Ruokapaikat näyttivät mukavilta ja olivat ihan kohtuuhintaisiakin. Buffettiin (Mamman keittiö) ei viitsitty mennä, kun ei ollut niin iso nälkä. Poika halusi ranskalaisia, joten päädyimme Niiskun Perunatehtaaseen. Noin viidellä toista eurolla sai perheannoksen, jossa oli iso kasa ranskalaisia. Ja ne olivatkin tosi hauskoja, kierteellä olevia ranskiksia. Poika halusi itselleen kaikki isolla kierteellä olevat. Mukana oli muutama iso nakki ja pari kanapalaa sekä lisäksi sai valita pari dippiä. Tultiin täyteen ja vielä olisi ainakin yhdelle jäänyt purtavaa.

Lopussa oli vielä pieni ilotulitus. Lopussa Nuuskamuikkunen lauloi lauluja ja soitti kitaraa muumitalon luona. Lapset saivat tanssia muumien kanssa. Oli tosi kiva tunnelma.

Kummallakin oli oikein mukavaa ja jäi kivoja muistoja. Ennen kuin ehdimme porteista ulos niin poika jo kyseli mennäänkö huomenna taas uudestaan. Näin syksyllä on hyvä tekosyy sanoa, että he menivät nyt talviunille ja sinne ei pääse. Kesällä voimme mennä!

Oletteko te käyneet Muumimaailmassa? Mitä olette pitäneet?

Sea Life

Tehtiin pojan kanssa päiväreissu Helsinkiin. Pääkohteenamme oli Sea Life, mutta samassa yhteydessä oleva Linnanmäkikin käytiin läpi.

Sea Lifessa on paljon erilaisia kaloja ja muita mereneläviä. Opastauluilla lukee kivasti tietoa kaloista. Lisäksi pitkin päivää on erilaista ohjelmaa, jossa näkee esim. eri kaloja ruokittavan. Samalla kerrotaan tietoa kaloista.

Me käytiin katsomassa meritähtien esittelyä. Poika sai mukaansa meritähtikruunun ja tarran. Tiesitkö, että meritähtien suonissa ei virtaa veri vaan merivesi? Itsekin opin aikuisena uusia juttuja Sea Lifessa.

Meritähti voi myös pudottaa "jalkojaan" jos joku nappaa siitä kiinni. Tuli ihan sisiliskot mieleen lapsuudesta.

Alla olevassa kuvassa poika katselee viiden centin kolikkoa, jonka vieressä on sitäkin pienempi meritähti. Suurin osa meritähdistä on juuri tosi pieniä. Poikaa tosin ei tuo tieto nyt kiinnostanut vaan se miten sen kolikon sieltä saisi pois.

Yhdessä huoneessa pääsi koskettamaan merisiiliä. Sillä on kovat piikit. Eipä olisi kiva astua päälle!

Myös pienet kävijät on otettu kivasti huomioon. Keskeltä näyttelyä löytyy iso hiekkalaatikko, jossa leikkiä. Vieressä on myös vähän isommille hiekan alta etsittäväksi fossiili.

Meille myös yksi työntekijä näytti rauskun purukalustoa (kuvassa alla poika koskee hampaita). Sea Lifeen oli kivasti muutamaan paikkaan rakennettu perheen pienemmille kalojen ihailupaikkoja. Meritähtiä pääsi katselemaan alhaalta päin ja oman pään sai tavallaan akvaarion keskelle. Se näytti monesta lapsesta olevan hauska.

Haiden ruokinta-aikana Sea Lifessä oli kuhinaa ja katsojia oli tosi paljon. Lippuluukulla käteen saa leiman, sillä päivän aikana voi tulla uudestaankin Sea Lifeen "samalla lipulla". Välillä voi käydä vaikka Linnanmäellä ja palata katsomaan haluamaansa näytöstä.

Lopuksi poistumme myymälän kautta ulos. Mukaan on tarttunut merirosvon varusteita. Meidän pienelle merirosvolle.

Sea Life on oikein kiva jo vaikka perheen pienimpien kanssa.