maanantai 15. kesäkuuta 2020

Ilolan Arboretum Salossa, Kiikalassa


Oltiin taas eilen upeassa kukkaterapiassa Ilolan Arboretumissa. Se sijaitsee Salossa, Kiikalassa. Salon keskustasta matkaa kertyy yhteen suuntaan noin 20 kilometriä. 

Ilolan Arboretum eli puulajipuisto on taimiston yhteydessä. Tässä näkyy rakkaus kasveja kohtaan. Aivan upea paikka rakennettu keskelle metsää. Arboretumissa on monenlaista aluetta. Löytyy mm. suometsää upeine suopursuineen, kallioaluetta, nurmikenttää, lampea ja alppiruusualuetta.

Kasveja alueella on yli 10 000.


 Varsinkin näin alkukesästä se on upea, kun alppiruusut ja atsaleat kukkivat. Niitä on vähän pitkin poikin tarhaa. Meidän käydessämme upeimmat atselean kukinnat löytyivät ison lammen reunalta.

Paikka on yksityisen omistuksessa ja rakentama. Aivan valtava työ nähty ja ihanaa, että me päästään myös nauttimaan näistä upeista maisemista ja kukkaloistosta.


Paikan päälle löydät, kun laitat navigaattoriin Kalkkilantie 1325. 
Parkkipaikat löytyvät tien vasemmalta puolelta, johon ajetaan päätalon ohi eli ovat siellä takana alapihalla.

Arboretum on avoinna ma-pe klo 10-19.

Linkkaan tähän vielä Ilolan omat facebook sivut: Ilolan Arboretum ja taimisto.

Paikan päällä on taimimyyntiä, mutta muita palveluja ei ole.
Parkkipaikan vierestä löytyy piirretty alueen kartta (kierros kulkee alueen ympäri) ja maininta, että pääsymaksu vakavaraisilta kaksi euroa. Alapuolelta löytyy postilaatikko.


Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa



lauantai 13. kesäkuuta 2020

Alppiruusutarha & Arboretum Yltöinen Piikkiössä



Kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa Piikkiössä sijaitsevassa Arboretumissa. Aivan upea paikka, varsinkin näin alppiruusujen kukinnan aikaan.

Arboretum Yltöinen on puiden ja pensaiden tutkimusalue ja geenipankki. Siellä on niin suomalaisia kuin ulkomaisiakin lajeja. Alue on siis metsäinen puisto. Alueella on n. 1,5km polkuja.

Alue on siis Luonnonvarakeskuksen (Luke) pitämä. Alueella on kasveja, jotka vaativat esimerkiksi metsäistä tai varjoista aluetta menestyäkseen. Arboretum tarkoittaa puulajipuistoa.


Jostain netistä bongasin tämän paikan. Ikäni olen varsinais-Suomessa asunut ja Turussa viimeiset 10 vuotta. Silti en ollut kuullutkaan tästä paikasta. Lieneekö niin hyvin varjeltu salaisuus vaiko vain tietämättömyyttäni. Ei ole ainakaan saanut suurta julkisuutta vielä. On kuulemma toiminut jo vuodesta 1994.

Alppiruusut ovat ehtineet kasvaa aivan mahtaviksi. En tiennytkään, että ne edes kasvavat useamman metrin korkuisiksi. Arvioisin, että sieltä löytyi ainakin viisi kuusi metrisiä alppiruusuja. Niitä on istutettu sinne jo 1970-luvulla.



Alueen pieni parkkipaikka oli melko täynnä, mutta mitään ruuhkaa metsässä ei ole. Täällä sai rauhassa kuvailla alppiruusuja ilman pelkoa, että muita ihmisiä edes näkyy kuvassa.

Hieman piilossa kierroksen loppuvaiheessa ennen ulosmenoporttia (alue on siis aidattu ja lukossa kiinniolo aikoina) on upeat alppiruusut ja kannattaa katsoa tarkkaan sillä niiden keskeltä löytyy pieni näköalatasanne.


Alueelta löytyy erikoisuuksia, mutta myös monille tuttuja lajeja. Metsästä löytyy vähän vaiheittan erilaista aluetta. Alppiruusuja, kosteikkoa, kuusimetsää, koivikkoa, merenrantaa...

Merenrannalta löytyy upeita kilpikaarnaisia mäntyjä, jotka ovat yli 350-vuotiaita. Kuusikossa on hienon värisiä kuusia (tai siis pihtoja). Atsaleat olivat pääosin jo kukkineet tältä vuodelta.


Kannattaa käydä ihailemassa! Alppiruusujen aika on juuri nyt, joten kannattaa olla nopea jos niitä vielä haluaa ihastella tänä vuonna. Muutenkin kyllä vierailemisen arvoinen paikka.

Arboretum Yltöinen on avoinna arkisin klo 8-15. Alueella on vapaa pääsy.
Se sijaitsee noin 20 km Turusta. Paikka löytyy navigaattorilla osoitteesta Toivonlinnantie 518.

Koronan vuoksi wc-tilat eivät ole käytössä.


Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa


keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Mökillä perheen kanssa


Tänä kesänä ollaan ehditty viettää aikaa mökkeillen aika kivasti. Saamme viettää aikaa mieheni vanhempien mökillä Raaseporissa. Paikka on ihana, rauhallinen saari. Sen verran iso saari kuitenkin, että siellä on eri puolilla muutama mökki ja metsää sekä kallioita.

Viime viikollakin isäntä teki etätöitä parina päivänä mökiltä. Hän löysi rauhallisen työpisteen veneestä.

Aina alkukesästä ihaillaan kaikkia lintuja ja niiden pesänrakennusta. Myöhemmin sitten ihaillaan pieniä lintuja. Mökki ei ole mikään työleiri, mutta aina jotain pientä yritetään puuhata. Sellaista ylläpitokorjausta ja pientä tuunausta. Aurinkoisina päivinä istutaan rannalla ja nautitaan olosta. Tai siis minä istun saunan terassilla varjossa. En ole sellainen auringonottaja, mutta aurinkoa saan kyllä tarpeeksi, kun liikun ja puuhailen muuten ulkoilmassa.

Haahkat ovat visusti pesässään ja niitä ei meinaa erottaa maasta. Monesti olen melkein päälle kävellyt. Lähtevät viime tipassa karkuun. Siinä kyllä pelästyy.

Lapsen kanssa leikitään ja tehdään erilaisia pieniä askarteluja. Tänä vuonna tehtiin hänelle nopeasti pieni leikkiuuni. Yhdessä piirrettiin viinilaatikkoon levyt ja uuni. Kiva, kun tulee lapsen omaakin jälkeä näkyviin. Ja pääasia, että loppukäyttäjä on tyytyväinen.

Löydettiin pari pyöreää pientä kivejä ja rakennettiin puun koloon pieni linnunpesä, jossa ne toimivat munina. Myös keijutaloa ollaan rakennettu vanhaan puunkantoon. Pari vuotta sitten rakentamamme ötökkähotelli ollaan kunnostettu. Myös pientä kasvimaata rakennettiin viimeksi. Saa nähdä miten käy sillä on vähän säiden armoilla välillä (kastelu) ja tuolla peurat ja muut eläimet tuppaavat syömään kukkasetkin. Suojaverkkoa ostettiin kyllä. Mansikantaimia pitää vielä ostaa ja sitten laitetaan verkkoa päälle.

Tein britakakkua. Valelinnunpesä. Leppäkerttu kädellä. Grilliherkkuja. Leikkiuuni.


Meri-ilmassa väsyy jotenkin paremmin. Viimeksi 5-vuotiaskin meni päiväunille ja ihan omasta ehdotuksestaan. Varsinainen ihme, sillä häntä ei saa yleensä millään päiväunille (ainoastaan dagiksessa).

Mökillä meillä on tapana tehdä melkeinpä vain grilliruokaa iltaisin. Sitä ennen saunotaan ja käydään uimassa jos uskaltaa. Pidän siitä, että merivesi ei tule niin lämpimäksi kuin järvivesi niin pysyy se ihanan virkistävä vaikutus kesähelteilläkin. Tosin alkukesästä ei uskalla niin mennä uimaan, kun merivesi ei ole vielä lämmennyt sopivaksi.

Tällä viikolla ollaan vaihteeksi vain kotosalla ja nautitaan välillä myös kesäisestä kaupungista. Suomen kesä on kyllä niin ihana! Ihan liian lyhyt vaan.

Tykkäättekö te mökkeillä?

Tuunattiin keijutaloomme terassi.


maanantai 8. kesäkuuta 2020

Kuralan kylämäki


Kävimme sunnuntaina perheen kanssa pitkästä aikaa Kuralan Kylämäessä. Se on Turun kaupungin omistama historiallinen alue, joka toimii museo- ja kulttuurivirkistysalueena. Siellä on vapaa kulku ja on ihan ilmaista. Turun keskustasta ei ole montaa kilometriä tuonne ja bussilla pääsee hyvin.

Tuolla on ihana käydä vain kävelemässä ja katselemassa paikkoja. Alueella on paljon erilaisia vanhan ajan kasveja ja se onkin nykyään "kasvipankki".


Alue on vanha tila, jonka taloissa ja pihapiirissä pääsee ihailemaan vanhan ajan elämää ja esineitä. Pihapiiri on ihanan vanhan aikainen kukkasineen ja muine kasveineen. 

Joka kesä laitumille tuodaan eläimiä pitämään niittyjä ja maisemia kunnossa. Tänä vuonna siellä on ainakin perinteisiä lehmiä, lampaita ja kanoja. 


Normaalisti Kuralassa järjestetään erilaisia kädentaitopajoja. Vanhoja taitoja ja tapoja opetetaan eteen päin. Inforakennuksessa on myös oikea sepän paja. Siellä voi nähdä sepän työssään ja katsoa esimerkiksi upeata ritarin panssaria, joka on siellä tehty (en osaa sanoa miten on nyt kesällä auki).

Alueella voi nauttia omia eväitä. Alueelta löytyy penkkiryhmiä joissa niitä nauttia. Lisäksi löytyy kiva kahvila Omena ja kaneli. Nautimme pihalla kahvia ja herkullista tuoretta paikan päällä tehtyä raparperipiirakkaa. Herkullista!


Korona on vaikuttanut alueeseen siten, että kaikki talot eivät ole auki. Päätalo Iso-Kohmo on auki. Siellä näkee miten ennen on eletty. Työntekijät ovat pukeutuneet ajan teeman mukaan ja kertovat mitä tekevät ja antavat myös hyviä vanhan ajan vinkkejä. Usein emännän näkee keittiöpuuhissa.

Myös lasten sisätiloissa olevat leikkipaikat on suljettu. Normaalisti tuolla on useampi kiva paikka missä leikkiä vaikka vanhan ajan kotia, kauppaa tai koulua. tästä pääset kurkkaamaan leikkipaikkoja.

Olen aiemminkin kirjoittanut vähän tarkemmin Kuralan kylämäestä. Siihen juttuun löydät täältä.

Oikein mukava koko perheen vierailukohde. Kuin olisi maalla, mutta on silti kaupungissa. Tänne kannattaa varata vähintään pari tuntia, että ehtii kiertää rauhassa. Aikaa saa kyllä kulumaan enemmänkin.


Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa



lauantai 30. toukokuuta 2020

Senatsbergetin hyvinvointipolku Taalintehtaalla


Ajeltiin viime viikolla Kemiön saarelle. Kohteenamme oli luontopolku, sillä näinä aikoina ei oikein mitään muuta kauheasti ole matkaillessa tehtävissä. Olin liikkeellä kaksin siskoni kanssa. Kohteeksi otimme Senatsbergetin luontopolun. Se oli oikein mukava.


Auton jätimme parkkiin Taalintehtaan keskustassa sijaitsevalle vanhan masuunin pihalle. Siitä kävelimme polkua pitkin ylöspäin jossa saimme ihailla kaunista lampea. Senatsbergetin luontopolku on hyvin merkitty keltaisilla merkeillä puissa. Alueella on myös muita lyhyempiä luontopolkuja.


Polku kulkee osittain samaa reittiä parin muun lyhyemmän polun kanssa. Reitti oli mukavan vaihtelevaa maisemaa ja se kulkee pääosin metsäpolkuja pitkin. Reitti ei ole siis esteetön. Pituutta tällä reitillä oli noin 6,3 kilometriä.

Reitin alkuosassa oli kaunis järvi, jonka toinen laita oli suomaista. Siellä kuljettiin pitkospuita ja pieniä siltoja pitkin. Reitti on hyvinvointipolku. Sen varralla on kylttejä, joissa on erilaista tietoa mm. luonnon vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin.

Ennen laavulle pääsyä ylitetään autotie. Tuossa kohtaa on myös pieni parkkipaikka jos haluaa vain käydä laavulla tai ihailemassa maisemia korkean mäen päältä. Mäen alhaalla sijaitsee halkovaja, josta on kannettava omat puut laavulle. Parkkipaikalta laavulle on vain 600 metriä. Senatsbergetin hyvinvointikierroksella laavu on n. 3,5km kohdalla.

Laavu sijaitsee tosin melko korkean ja jyrkähkön mäen päällä. Sinne kipuaminen on kyllä kaiken vaivan arvoista. Ei se kuitenkaan niin kovin pitkä matka ole, mutta huonokuntoisemmalle tai jalkavaivaiselle voi olla hankala.

Laavu, näköalatorni ja hauska sääkivi sijaitsevat korkean kukkulan päällä, josta aukeaa upeat maisemat.

Laavu oli oikein siisti ja siinä oli hyvä grilli. Ainoa vain, että lyhyt henkilö saa vähän kurotella grilliin, jotta yltää hyvin asettelemaan sytykkeet ja puut. Laavun lisäksi on pari pöytäryhmää.

Mäeltä on upeat maisemat ja niitä kannattaakin käydä kallion reunalla ihailemassa merelle päin. Sieltä löytyy myös penkki paikkojen ihailuun sekä hauska sääkivi.

Mäen päällä on myös kolme kerroksinen lintutorni, josta näkee upeasti merelle ja voi ihastella kaunista metsää.


Reitti sinänsä käveltynä varmaan kestäisi parisen tuntia, mutta me olimme kauan ihailemassa maisemia ja vietimme aikaa laavulla grillaillen ja ihaillen maisemia sekä upeaa ritari perhosta, joka liihotteli laavun lähettyvillä.

Me emme tulleet kelloa seuranneeksi, mutta varmasti nelisen tuntia vierähti. Laavulla ja lintutornilla oli kolme muutakin retkiseuruetta sinne mennessämme, mutta muutoin emme reitillä muita nähneet.


Laavulta takaisin matka vaikutti lyhyemmältä kuin oli. Ehkä olimme saaneet niin paljon luonnosta ja eväistä energiaa. Lopussa saavuimme takaisin järvelle. Kalliolta oli komea näköala järvelle ja aurinkoisena päivänä melkein teki mieli uimaan.

 Olipa taas voimaannuttava kokemus. Tosiaan hyvinvointipolku. Luonto antaa niin paljon. Luonnossa liikkuessa unohtuu kaikki muu. Huomasin, etten ollut ajetellut pahemmin mitään muuta muutamaan tuntiin kuin ihaillut maisemia ja keskittynyt hetkeen. Mitä nyt vähän kuvia räpsinyt, mutta se on minulle mieluista puuhaa.


Taalintehtaan keskustassa on kaunista.

Lopuksi kävimme Taalintehtaan keskustassa kaupasta ostamassa jäätelöt ja ihailemassa hieman Taalintehtaan keskustaa, joka on kaunista vanhaa ruukki aluetta. Kaunis pieni merellinen paikka.

Liian vähän tuolla päin liikkunut vaikka en kovin kaukaa kotoisin olekaan. Tästä innostuneena vielä pitää tehdä ainakin yksi kesälomaretki Kemiöön saarelle. Jäi vielä kivoja pienempiä luontopolkuja tutkittavaksi pojan kanssa.


Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa






keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Luolavuoren luola ja Ispoisten luonnonsuojelualue



Luola

Kolmisen kilometrin päässä Turun keskustasta sijaitsee Luolavuoren kaupunginosa. Se on saanut nimensä alueella sijaitsevasta luolasta, joka onkin yksi Suomen komeimpia. Luola sijaitsee korkeahkon kallion yläosassa.

Luolan muutama ensi metri on melko tilava, mutta sen jälkeen se muuttuu matalaksi ja ahtaaksi. Luolaan kannattaa ottaa mukaan taskalamppu tai otsalamppu, sillä siellä ei muutoin näe mitään luolan suuta kauempana.

Kapean ja matalamman osan jälkeen luolasta kuulemma löytyy ns. takahuone. Siellä mahtuu taas paremmin liikkumaan. Itse en ahtaanpaikan kammoisena ole uskaltautunut vielä tuolla perällä käymään, eteishalli riitti minulle nähtävyydeksi, kuten varmasti aika monelle muullekin kävijälle. Turun kaupungin sivuilta löysin tiedon, että luola olisi 45 metriä pitkä.

Luolavuoren luolassa on sanottu ennen olevan ryöstäjien piilopaikka. Se onkin hyvässä piilossa. Pelkällä tiedolla alueella olevasta luolasta ei luolan suuta kovin helposti löydä.



Itse olen aikoinani parikin kertaa etsinyt luolan suuta, kun en tiennyt tarkkaa paikkaa. Nyt jo yli kymmenen vuotta tällä seudulla asuttuani on sekin vihdoin tänä koronakautena tullut tutkittua. Muutenkin on lähiseutua tullut paremmin koluttua.

Helpoiten luolan suulle löytää, kun sinne menee metsän reunasta ns. Luolavuoren puolelta. Luolavuoren tenniskentän luona on pieni parkkipaikka. Tenniskentän takana on hiekkakenttä. Kentän suunnilleen puolen välin kohtaa metsän reunasta lähtee polku. Siitä kun menee metsään ja kulkee melko suoraan ylös päin löytää luolan suun. Mikäli aiot mennä syvemmälle luolaan niin Retkipaikan jutusta löytyy hyvät ohjeet miten luolassa kannattaa kulkea.

Rinne luolan suulle on melko jyrkkä ja kivikkoinen. Kallio kohoaa 65 metriä meren pinnan yläpuolelle. Luolan suulla näkyy keltaisella maalilla opaste. Tämä ei kuitenkaan näy joka suuntaan hyvin, sillä edessä on isoja kiviä.


Ispoisten luonnonsuojelualue

Luola sijaitsee luonnonsuojelualueella. Alue muutettiin luonnonsuojelualueeksi Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Alue kattaa 25 hehtaaria Ilpoisten ja Luolavuoren välisellä metsäalueella.

Alue on komeaa mäntymetsää. Siellä on paljon kallioita ja kiviä. Metsästä löytyy paljon isojakin kiviä, siirtolohkareita. Siellä näkeekin mm. kiipelyharrastajia, sillä alueella on Turun parhaat kiipeilypaikat.

Metsän halki kulkee hyvä lenkkipolku, joka lumisina talvina muuttuu laduksi. Lenkkipolkua voi jatkaa aina Katariinan laaksoon tai vaikka Vaarniemen laavulle asti. Maastosta löytyy paljon polkuja, jossa paikalliset käyvät kävelemässä ja lapset leikkimässä. Siellä näkee myös usein maastopyöräilijöitä.

Tässä on hyvä harjoitella kiipeilyä. Vasemmalla puolella pieni lippaluola.

Metsäalueeseen kuuluu myös korkea kukkula. Se on aikoinaan ollut kaatopaikka ja myöhemmin maankaatopaikka. Nykyään se on täytetty ja toimii hyvänä näköalapaikkana. Sieltä näkyy kauas. Nuorempina kävimme siellä monen muun lailla ampumassa uudenvuoden ilotulitteet. Vieressä on uusi frisbeegolf-rata.

Luonnonsuojelualueella on muitakin kivoja näköalapaikkoja. Tietyistä paikoista näkyy merelle asti Katariinanlaaksoon päin.

Oletko käynyt Luolavuoren luolassa tai jossain muussa luolassa?



Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa