Kappas, kakkaa! -näyttelyssä Turun Biologisessa museossa

Turun Biologisessa museossa on avautunut uusi näyttely ihan siitä ittestään. Kappas, Kakkaa! -näyttelyssä pääsee tutustumaan eläinten erilaisiin ulosteisiin. Kerroin, meidän 7-vuotiaalle mihin mennään ja oli innoissaan. Pieniin kun yleensä iskee hyvin tuo kakkapökälehuumorikin.

Näyttely avautui viikolla, 18.1. Nyt oli siis näyttelyn ensimmäinen viikonloppu ja näkyi, että ihmisiä kiinnostaa kovin köntsät. Ulko-oven takana oli pitkä jono. Jono johtui kyllä pitkälti tämän hetken koronarajoituksista, mutta suositulta näyttely silti vaikuttaa. Tosin näyttelyyn oli muutenkin mukavampi tutustua, kun seuraaviin oli vähän etäisyyttä ja sai rauhassa lukea tietoiskuja ja selostaa kakkihommat lapselle.

Yllättävän paljon itseänikin kiinnosti tällainen eläinten jätöksistä kertova näyttely. Metsässä kulkiessa on ollut mukava tietää, kuka muu siellä liikkuu ja on ehkä juuri lähtenyt alueelta jossa liikun. Nämä ovat yleensä peuroja. Myös pupujussin papanat tunnistan.

Näyttelystä löytyi hyvin tunnistusapua erilaisten eläinten kökköihin ja myös muuta kiinnostavaa tietoa niihin liittyen. Skeidaa tutkitaan myös paljon ja se antaa paljon tietoa niin lääketieteelle, biologeille kuin arkeologeille. Näihin sai tutustua videon avulla. 

Biologisessa museossa on myös sen perusnäyttely, joka koostuu erilaisista luontomaisemista ja alueelle tyypillisistä eläimistä. 

Taas olen vähän viisaampi ja tiedän asioita hieman enemmän luonnossa liikkuessani. Pakko sanoa ettei paskempi näyttely! Ja museoissahan on tullut käytyä, sillä tämä oli sadas museokorttikäyntini.

ps. Huomasit varmaan, että näille luonnollisille kikkareille löytyy hyvin paljon sanoja. 

Tällä hetkellä 16-vuotta täyttäneet tarvitsevat koronapassin päästäkseen museoon. Hinnat ja lisätietoja löytyy museon omilta sivuilta.

Kuralan kylämäki

Kävimme sunnuntaina perheen kanssa pitkästä aikaa Kuralan Kylämäessä. Se on Turun kaupungin omistama historiallinen alue, joka toimii museo- ja kulttuurivirkistysalueena. Siellä on vapaa kulku ja on ihan ilmaista. Turun keskustasta ei ole montaa kilometriä tuonne ja bussilla pääsee hyvin.

Tuolla on ihana käydä vain kävelemässä ja katselemassa paikkoja. Alueella on paljon erilaisia vanhan ajan kasveja ja se onkin nykyään "kasvipankki".

Alue on vanha tila, jonka taloissa ja pihapiirissä pääsee ihailemaan vanhan ajan elämää ja esineitä. Pihapiiri on ihanan vanhan aikainen kukkasineen ja muine kasveineen. 

Joka kesä laitumille tuodaan eläimiä pitämään niittyjä ja maisemia kunnossa. Tänä vuonna siellä on ainakin perinteisiä lehmiä, lampaita ja kanoja. 

Normaalisti Kuralassa järjestetään erilaisia kädentaitopajoja. Vanhoja taitoja ja tapoja opetetaan eteen päin. Inforakennuksessa on myös oikea sepän paja. Siellä voi nähdä sepän työssään ja katsoa esimerkiksi upeata ritarin panssaria, joka on siellä tehty (en osaa sanoa miten on nyt kesällä auki).

Alueella voi nauttia omia eväitä. Alueelta löytyy penkkiryhmiä joissa niitä nauttia. Lisäksi löytyy kiva kahvila Omena ja kaneli. Nautimme pihalla kahvia ja herkullista tuoretta paikan päällä tehtyä raparperipiirakkaa. Herkullista!

Korona on vaikuttanut alueeseen siten, että kaikki talot eivät ole auki. Päätalo Iso-Kohmo on auki. Siellä näkee miten ennen on eletty. Työntekijät ovat pukeutuneet ajan teeman mukaan ja kertovat mitä tekevät ja antavat myös hyviä vanhan ajan vinkkejä. Usein emännän näkee keittiöpuuhissa.

Myös lasten sisätiloissa olevat leikkipaikat on suljettu. Normaalisti tuolla on useampi kiva paikka missä leikkiä vaikka vanhan ajan kotia, kauppaa tai koulua. tästä pääset kurkkaamaan leikkipaikkoja.

Olen aiemminkin kirjoittanut vähän tarkemmin Kuralan kylämäestä. Siihen juttuun löydät täältä.

Oikein mukava koko perheen vierailukohde. Kuin olisi maalla, mutta on silti kaupungissa. Tänne kannattaa varata vähintään pari tuntia, että ehtii kiertää rauhassa. Aikaa saa kyllä kulumaan enemmänkin.

Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa. 

Lemmikit laineilla -näyttely

Turun Merikeskus Forum Marinumissa on uusi kiva näyttely. Lemmikit laineilla - eläimet merenkulkijoiden seurana on mukava koko perheen näyttely. Siinä pääsee tutustumaan millaisia lemmikkejä laivoilla ja merimiehillä on ollut.

Näyttelyssä on mm. kuvia lemmikeistä laivoilla. Lisäksi on tietoa yksittäisistä lemmikeistä ja maskoteistakin. Esimerkiksi yksi kissa on matkustanut kolme kertaa maapallon ympäri. Satamissa hän kävi kiertelemässä ja saapui aina viime tipassa takaisin laivaan ennen sen lähtöä.

Britanniassa on myös ollut kuningaallisen laivaston palveluksessa koira. Kuoltuaan se haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin ja on sillä oma muistopatsaskin. Kertonee siis, että eläimet ovat olleet myös merimiehille tärkeitä.

Kaikkea en tähän kerro, jotta teillä jää paikan päällä ihmeteltävää. Kivoja tarinoita, mutta mukana on myös vähän traagisempiakin kohtaloita.

Näyttelyssä on lapsikävijät otettu ihanasti huomioon. Paikka on houkuttelevan näköinen, mutta myös puuhaa löytyy pienemmillekin. Pienessä huoneessa pääsi värittämään eläintenkuvia. Maassa oli liikkuvia eläimen kuvia projektorilta. Kaikki lapset innoissaan yrittivät napata hiirtä - siinä tietenkään onnistumatta. Mutta sepä teki asiaista vain hauskemman.

Näyttelyssä pääsee myös leikkimään vaikka kapteenia. Ruorin vieressä roikkuu papukaija häkissä. Oli hauska huomata, että sehän toisti mitä me puhuimme ja vieläpä samalla äänensävyllä.

Forum Marinum kuuluu meidän Turun lempipaikkoihin lapsen kanssa. Ja nyt se sai vielä lisäpointseja tästä näyttelystä. Ennestäänhän tuolta löytyy myös ihana leikkipaikka Lasten Merimuseo. Muutenkin Forum Marinumissa on lapsille ihmeteltävää ja puuhailtavaa pitkin kierrosta.

Aukiolo ja hinnat

Forum Marinum on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.
Museolaivat ovat auki vain kesäaikaan. Bore-laivan näyttely on avoinna ympärivuoden.

Aikuisten peruslippu maksaa 10 euroa ja seitsemän vuotta täyttäneistä lapsista hinta on viisi euroa.
Täällä käy Museokortti. Forum Marinumin sivuilta löytyy tarkempaa tietoa lipuista (löytyy vuosikorttia ja parin päivän lippuja).

Blogia voit seurata myös Instagramissa ja facebookissa.

Sibelius -museossa hiihtolomalla

Meidän perheessä käydään melko paljon museoissa Täällä Turussa tulee usein käytyä lapsen kanssa museoissa, sillä niistä löytyy mukavaa puuhaa. Vaikka monesti käydään kotikaupunkimme museoissa niin Sibelius -museo on meiltä jäänyt kokonaan. Nyt korjasimme tilanteen.

Näin jossain ilmoituksen Sibelius-museon hiihtolomaviikon ohjelmasta. Se sai meidät suuntaamaan tuonne. Sibelius-museo sijaitsee ihan Aurajoen rannan läheisyydessä ja Turun Tuomiokirkon kupeessa. Harmaa betoninen museorakennus erottuu joukosta, sillä alueella on paljon vanhoja 1800-luvun taloja. Tämä on hieman omalaatuisempaa modernismia 1960-luvulta.

Sibelius-museossa on nyt soitinnäyttely. Sieltä löytyy katsottavaksi monenlaista instumenttia. Paria pääsee yleisökin testaamaan. Turku on ollut keskiajalta aina 1800-luvulle asti Suomen musiikkielämänkeskus.

Sibeliusmuseossa on tietysti myös tietoa Jean Sibeliuksesta. Sibelius - The one and only -näyttelyssä tutustutaan Sibeliuksen musiikin lisäksi hänen perheeseensä, suhteesta luontoon ja  konserttimatkoihin.

Tottakai Sibeliuksen tuotantoon pitää päästä tutustumaan. Korvaluureista pääsee kuulemaan hänen sävellyksiään. Lisäksi löytyy pari erikoisempaa soitinta joiden ääntä voi myös luureista kuunnella. Ainakin meidän poika tykkäsi kovin niistä.

Lapsi tykkäsi Ainolan kasvihuoneesta, joka oli pieni leikkipaikka. Sieltä löytyi myös bingo, jonka kuvat tuli löytää museosta. Suoritettuaan tehtävän sai infosta hakea pienen lahjan. Siellä esiteltiin lahjan idea ja poika oli jo innoissaan menossa metsään. Huomenna meillä on siis tiedossa pieni metsäretki.

Lahja oli pieni rasia, johon on tarkoitus kerätä pieniä aarteita luonnosta. Sellainen kuulemma Sibeliuksellakin oli aina taskussaan mukana. Hänellä oli siellä sammalta ja neulasia. Sibelius sai inspiraationsa luonnosta. Nuuhkaiselmalla rasian sisältöä hän voisi kuvitella olevansa luonnon helmassa.

Hiihtolomaviikon kunniaksi salissa oli muutamia soittimia, joita sai vapaasti testata ja soitella. Nyt ollaan taas hieman viisaampia ja sivistyneempiä tältäkin osalta. Oli ihan kiva kierros museossa. Museon kiertää melko nopeasti varsinkin, kun 5-vuotias ei ollut niin kiinnostunut kuulemaan mitä kaikkea vitriineissä oli. Hänelläkin oli kuitenkin mukava kierros.

Alle 18-vuotiaat pääsevät museoon ilmaiseksi. Itselläni on museokortti, joten maksua ei enää mennyt. Aikuisten sisäänpääsymaksu on 5 euroa, joka on mielestäni hyvin kohtuullinen.

Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11 - 16. Kesäaikaan museo on klo 17 asti auki.

Blogia voit seurata myös Instagramissa ja facebookissa.

Apteekkimuseo ja lasten apteekkimuseo

Aivan Turun keskustassa sijaitsee Apteekkimuseo. Apteekkimuseossa pääsee tutustumaan 1800-luvun apteekkiin, jossa on mm. yrttihuone, laboratorio ja offisiini, jossa on Suomen vanhin apteekkisisustus. Lisäksi näkee miten porvaristo on elänyt Turussa 1700-luvulla.

Talo on säilynyt Turun palolta ja Turun taudilta. Turun palo sammui suunnilleen talon kulmalle. Siksi sitä kutsutaankin nykyään Fortuna-kortteliksi eli onnen suomaksi. Samaan talokokonaisuuteen kuuluu myös Qwenselin talo. Se on 1700-luvulta ja on Turun vanhin puutalo. Se on porvaristalo. Vieressä sijaitsevat mm. vanha talli ja navetta. Kauppasiipi, jossa museo toimii on rakennettu vasta myöhemmin.

Apteekkimuseota korjattiin parisen vuotta sitten ja sen tiloja hieman muutettiin. Sisäänkäynti ei ole enää joen puolelta vaan sisäpihalta. Sisäänkäynti ja tiloja saatiin esteettömämmiksi. Nyt sisälle johtaa ramppi, mutta sisältä museo ei ole täysin esteetön. Samalla museon sisäänpääsytiloja saatiin lisättyä. Sisäänkäynnin luota löytyy nyt hyvät naulakot ja lukolliset säilytyskaapit sekä kunnon lipputiski.

Talossa ei ole oikeasti koskaan ollut apteekkia vaan tavarat on tuotu eripuolilta Suomea. Apteekin puoli on ollut talon väen lisähuoneita. Talossa asunut väkikään ei mitenkään liittynyt apteekkiin. Aikaisemmin talossa on asunut Wilhelm Johan Qwensel, josta talon nimi juontuu. 

Museon asunto on 1790-luvun tyylinen. Tuolloin talossa asui professori Josef Pipping perheineen. Hänet aateloitiin myöhemmin saavutuksistaan lääketieteen parissa ja sukunimi muuttui Pippingsköldiksi. Pipping uudisti sisustusta ja siellä on rokokoo- ja kustavilaistyylinen sisustus.

Lapsiperheiden kannattaa napata tiskiltä
mukaansa ilmainen pieni tehtävävihkonen. Siinä Gustaf kyyhkynen kertoo hieman museosta ja lisäksi on pieniä etsintätehtäviä ja kysymyksiä museon eri huoneisiin.

Lasten apteekkimuseossa pääsee kesäisin leikkimään. 

Kesäisin lapset pääsevät leikkimään Lasten apteekkimuseoon. Siellä voi leikkiä apteekkaria ja asiakasta, mutta myös hieman muuta puuhaa löytyy kuten piirustusvälineet. Meillä on ainakin kovin tykätty täällä leikkiä.

Alkukesästä oli tapahtuma, jossa lapset pääsivät opastuksella tekemään pillereitä. Museon tiloissa oli viuhkakoulu ja se olikin oikein hauska. Enpä tiennyt, että viuhkat olivat ennen tapa näyttää tunteita ja lähettää viestejä toisille.

Välillä museossa järjestetään erilaisia tapahtumia ja teemanäyttelyjä, varsinkin joulun alla.

Café Qwenselin herkkuja.

Apteekkimuseon sisäpihalla sijaitsee ihastuttava kahvila Café Qwensel, josta saa niin hyviä suolaisia piiraita kuin erilaisia herkkujakin. Parasta on palvelu, sillä tilaukset tarjoillaan pöytään. Kahvin ja teen saa ihasta pannusta, josta riittää hyvin vielä santsattavaa. Kaikki on paikanpäällä tehtyä ja erittäin makoisaa.

Sisäpihalla unohtaa aivan olevansa vilkkaan kaupungin ytimessä. Mainostaahan kahvila olevansa Turun salaisin kahvila, hieman piilossa kun on. Sisäpihalla on myös ihana vanhan ajan tunnelma. Siellä kasvaa erilaisia kasveja. Myös koirat on otettu ihanasti huomioon kesäkuumalla ja pihalla on näkynyt vesiastia karvakamuille.

Täällä kannattaa ehdottomasti käydä. Aivan ihastuttava paikka. Rauhallista keskellä kaupunkia.

 Tykkäämme käydä aina silloin tällöin museossa ja samalla herkutellaan kahvilan puolella. Useimmiten olemme saaneet hyvin rauhassa kiertää Apteekkimuseossa, sillä aina ei muita kävijöitä ole samaan aikaan ollut.

Tykkäättekö te käydä museoissa?

Merikeskus Vellamo

Viime visiittimme Kotkaan huipentui Merikeskus Vellamoon. Mieheltäni ja minulta löytyy museokortti, joten käymme melko paljon museoissa ja näyttelyissä. Pienet lapset pääsevät yleensä vielä ilmaiseksi sisälle niin lapsestakaan ei tule lisämaksua. Museot ovatkin oiva kohde, kun matkailemme kotimaassa. Vellamoon alle 18-vuotiaat pääsevät maksutta.

Jo pelkästään rakennus on näyttävä. Se sijaitsee myös ihan meren vieressä. Talvipakkasella meren läheisyyttä ei niin jäänyt ihastelemaan, mutta varmasti menemme myös uudemman kerran kesäaikaan. Silloin on myös avoinna Jäänmurtaja Tarmo. Keveemmällä aukeaa myös Merimonsterit -näyttely, joka kuulostaa juuri joltain josta meidän poikamme pitäisi.

Merikeskus Vellamossa on useampi näyttely. Siellä on Suomen merimuseo, merivartiomuseo (kertoo merivartijoiden työstä kieltolain ajoilta nykypäivään), Kymenlaakson museo ja Tietokeskus Vellamo. Ihailimme myös Karhulan Lasin lasiteoksia. Kaikkiin pääsee kiertämään samalla lipulla. Perheen pienimmille löytyy lainarattaat.

Laivakoira Velmu opastaa merimuseossa lapsia. Koiran tassun jäljet maassa johdattivat aina jonkin pienen tiedon ja tehtävän äärelle. Toimintapisteistä löytyy mm. ankkurin nostoa, merisolmujen harjoittelua, säkkien vinssausta ja laivanupotuspeliä.  Poika tykkäsi kovasti myös pelastusveneen ajosimulaattorista. Me pidettiin myös pieni lukutauko. Mukava, että lapset voivat myös tekemällä ja kokemalla oppia.

Merikeskus Vellamossa on kivasti puuhaa lapsillekin.

Rakennuksessa on myös iso, erillinen leikkipaikka Leikkimö, jossa on tilaa temmeltää. Sieltä löytyy kotia, vanhan ajan kauppaa ja bussia. Meidän neljä vuotias oli ihan innoissaan. Kaikkia leikkejä testattiin. Tultiin onneksi viimeiseksi leikkipaikalle, sillä muutoin ei ehkä olisi saanut häntä eteen päin. Tosin hän näyttelystäkin piti ja kiinnostuneena kiersi ja katseli ympärilleen. Tällaisista museokäynneistä jää lapsellekin hyvät muistot ja ne innostavat jatkossakin museoihin.

Runebergin tupa

Viime kesänä vietimme paljon aikaa Pohjanmaalla Pietarsaaressa. Pietarsaari on kansallisrunoilija Johan Ludwig Runebergin (1804 -1877) synnyinkaupunki. Tänään hänen syntymäpäivänään 5. helmikuuta vietetään Runebergin päivää ja päätinpä tehdä pienen postauksen aiheeseen liittyen. Pietarsaaressa sijaitsee Runebergin tupa, jota kävimme parikin kertaa ihastelemassa. Tupa on auki kesäaikaan ja sinne on ilmainen sisäänpääsy.

Janne (kutsumanimi) syntyi vuonna 1804. Hänen isänsä oli ruotsista kotoisin oleva merimies. Äiti oli kotoisin Pietarsaaresta rikkaasta Malmin kauppiassuvusta. Ei oikeastaan ole varmaa syntyikö Janne 5. vai 7. helmikuuta. Hän kuitenkin itse vietti syntymäpäiviään viides päivä. Hänellä oli pienenä imusolmuketuberkuloosi, joka aiheutti hitaampaa fyysistä kehitystä. Hän oppi kävelemään vasta muutaman vuoden iässä. Hänen isänsä sairasteli paljon ja suurperheellä oli toisinaan tiukkaa. He olivat kaupungin köyhällistöä. J.L. Runebergin tarinan Suomen kirjallisuuden parissa monet (haluaisin sanoa kaikki) varmasti tietävät ja tähän en itse sen enempää siitä kirjoita (vaikka se juuri hänestä onkin tehnyt niin suuren ja muistettavan henkilön).

Jannen isä ja eno rakensivat Runebergin tuvan vuonna 1811. Se toimi metsästys- ja kalastusmajana. Janne vietti siellä nuorena kesälomansa. Monille perheille alueen mökit olivat tärkeitä paikkoja, joista saatiin ruokaa pöytään tuolloin tiukkoina aikoina. Kun hänen isänsä kuoli niin tupa alkoi mennä huonoon kuntoon.

Runebergin tuvan vieraskirjassa (vasemmalla sivulla) on hänen ystävänsä Zacharias Topeliuksen runo, jonka hän on kirjoittanut kirjaan 13.8.1884.

Runeberg vieraili 1847 synnyinseudullaan ja kävi kalastusmajaa katsomassa. Hän kirjoitti:

"Neljännes peninkulman matkan päässä kaupungista on kalamaja, joka ennen kuului isälleni ja oli aikaisempien ilojeni rakas koti. Kun muutamia vuosia sitten kävin siellä oli katto sortunut lattialle ja kolmekymmnevuotinen hävitys levinnyt yli koko ennen niin viihtyisän asumuksen."

Tupaa hoitivat aluksi Runebergin Pietarsaaren ystävät, mutta he kuolivat pois. 1851 J.L. Runebergin ystävät olivat korjanneet metsästystuvan. Janne ei sitä enää käyttänyt, mutta hänen yksi siskonsa vietti siellä paljon aikaa.

Janne ei mökillä enää tämän jälkeen käynyt ja tupa oli taas rapistunut hänen kuoltuaan. 1880-luvulla tupaa taas korjattiin kaupunkilaisten aloitteesta ja monet tekivät matkoja hänen lapsuuden maisemiin. Juhlallisessa avajaistilaisuudessa oli mukana myös Runebergin hyvä ystävä Zacharias Topelius. Vieraskirjassa on myös Topeliuksen kirjoittama runo. Myöhemmin, vuonna 1911 Pietarsaaren kaupunki osti tuvan.

Kävimme myös Pietarsaaren keskustassa sijaitsevassa Westmanninmuorin tuvassa. Siellä sattui olemaan avoimet ovat. Se oli J.L. Runebergin ensimmäin koulu, jota hän kävi. Pietarsaaressa näkyy muutoinkin paljon jälkiä Runebergista. Siellä on taloja, joissa hän on asunut, löytyy nimikkokatu, puisto, hänen poikansa tekemä patsas Jannesta ja vietetään siellä Runebergin viikkoakin.