Kotona ja kaupungilla: Liettua

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Liettua. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Perhe matkustaa Baltiassa: Juodkranté ja Kuurinkynnäs Liettuassa

Pieni kaunis Juodkrantén kylä Neringassa, Liettuan Kuurin kynnäällä on kesällä kaunis paikka. Omakotitalot ovat koristeellisia ja värikkäitä. Niitä on mukava katsella ja kävellä ympäriinsä pienessä kylässä. Me kävimme Baltian kierroksellamme muutaman tunnin pikaisella reissulla Liettuan puolella Kuurin kynnäällä. Alue on luonnonsuojelualuetta ja autoilijoilta peritään lauttamaksun lisäksi pieni tullimaksu.

Kävimme katsomassa Kuurin kynnään päänähtävyyttä, Euroopan suurimpia dyynejä. Niistä enemmän löydät aikaisemmasta postauksestani: Kuurinkynnäs. Takaisin menomatkalla lautalle pysähdyimme matkan varrella sijaitsevaan Juodkranén kylään. Se on Liettuan uusimpia matkailukohteita.

Toinen pieni kylä Kuurin kynnäällä Liettuan puolella on Nida. Kynnäksen mantereen puoleinen osa kuuluu Venäjälle ja sinne mennessä tarvitsee viisumin. Nida sijaitsee lähellä raja-aluetta ja siellä on nobelisti Thomas Mannin kesähuvila, joka nykyään toimii museona.

Kylillä on moninainen historia, sillä niiden sijaintia on jouduttu historian saatossa siirtämään dyynien vallatessa tilaa ja peittäessä kyliä. Juodkranté oli saksalaiselta nimeltään Schwarzortin. Saksan menettäessä ensimmäisessä maailmansodassa Itä-Preussin pohjoisosat tuli kylästä osa Liettuaa. Liettualaiset antoivat kylälle sen nykyisen nimen Juodkranté. 1940 Liettuasta tuli osa Neuvostoliittoa. Neuvostoliiton aikana Kuurin kynnäälle ei ulkopuoliset päässeet. Liettua itsenäistyi 1991, jolloin alue palasi Liettualle.

Allekirjoittanut ja poika ekalla perheen kesälomamatkalla. Isäntä on ikuistanut kuvan.

Kylän läpi kulkee autotie. Koska kylä näytti niin ihastuttavalta pysähdyimme ja lähdimme ihailemaan kylää jalkaisin. Juodkrantéssa on paljon kauniita taloja ja pieni tiilikirkko. Jatkoimme matkaa rantapromenadia pitkin. Sen varrella oli kivistä tehtyjä taideteoksia. Kirkolta rantaan päin sijaitsi pari kivannäköistä ravintolaa. Kävimme toisessa nauttimassa hieman mahan täytettä.

Jatkoimme matkaa autolla takaisin autolautalle ja kohti Klaipedaa. Klaipedassa olimmekin pian, sillä lauttamatka kestää vain noin viitisen minuuttia.

Seuraavaksi siis juttua satamakaupunki Klaipedasta.

Täältä pääset kurkkaamaan Baltian autokierroksemme kaikki jutut:

Perhe matkustaa Baltiassa -sarja alkaa

Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa
tai Instagramissa @kotonajakaupungilla.

Olisi kiva kuulla myös jos sinulla on kivoja vinkkejä Baltiaan!

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Perhe matkustaa Baltiassa: Kuurinkynnäs -Nagliain luonnonsuojelualue

Ehkäpä ehdin kirjoittaa tämän Perhe matkustaa Baltiassa -sarjan loppuun ennen kuin seuraava kesälomareissu on tehty. Ainakin toivon, että lähiaikoina mulla olisi enemmän aikaa blogille. Hyvässä lykyssä kirjoitan teille myös "Puolan kierroksestamme".

Mutta nyt tämän juttusarjan pariin, jossa olemme edenneet Liettuan Kuurinkynnäkseen. Sitä sanotaan myös Itämeren helmeksi.

Kuurinkynnäs on 98 kilometriä pitkä kapea maakaistale, jonka pohjoisosa kuuluu Liettualle ja eteläosa Venäjän Kaliningradin alueeseen. Kuurinkynnäälle turisteja vetää suuret hiekkadyynit, jotka ovat yhdet Euroopan suurimmista.

Kuurinkynnään kansallispuisto kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Se on suojeltu luonnon -ja kulttuuriarvojen vuoksi. Se on hyvä esimerkki alueesta, jossa ihminen on vaikuttanut maisemaan.

Kohde oli itselleni ennestään täysin tuntematon. Se on kuitenkin vierailemisen arvoinen paikka, jota suosittelen jos vain Liettuassa liikkuu tai suunnittelee sinne päin matkustamista. Neuvostoaikana alue oli sotilasaluetta, joten sinne pääsy oli rajoitettua.

Nykyään Kuurinkynnäs on

suosittu lomakohde paikallisten keskuudessa, joten yöpymiset kannattaa varata ajoissa jos siellä haluaa yöpyä. Suuria hotelleja siellä ei ole vaan bed & breakfast -tyylisiä.

Alue tunnetaan parhaiten isoista hiekkadyyneistään. 1700-luvulla hiekan liikkuessa dyynit nielivät alleen kylän toisensä jälkeen. Alueelta oli kaadettu suurin osa puista ja se vaikutti dyynien liikkumiseen. Myöhemmin aloitettiin puiden ja muiden kasvien istuttaminen, jotta ne sitoisivat hiekan paikoilleen.

Nykyään alueella on paljon havumetsiä. Itse kiinnitin huomiota siihen, että suurimmassa osassa tienviertä oli kylttejä, että sinne ei saa mennä. Useampi
reitti oli tarkoin merkattu missä saa kävellä.

Mikäli on esim. huonojalkainen tai huonokuntoinen niin en suosittele dyyneille menemistä (ainakaan tällä kohtaa, jossa olimme). Lyhyehkön metsäpolun jälkeen dyynit avautuivat eteemme. Ne olivat pääosin kauniin värisen heinikon peitossa. Kävelyreitin alku oli laudoitettu, mutta loppumatka oli hienoa hiekkaa. Otimme kengät käteemme ja kävelimme paljain jaloin näköalatornille.

Matka oli melko raskas sillä hiekka upotti ja väsytti jalkoja. Poikamme oli tuolloin vielä vauvaiässä ja kulki kantorepussa. Näkymät olivat kyllä todella upeat. Dyynit itsessään olivat komeat kuin myös se punertava heinikko. Päädyssä oli myös näköalatasanne, josta näkyi kauemmas ja merelle.

Aurinko paistaa porotti ja dyyneillä ei ollut minkäänlaista varjoa. Takaisin tienvieren parkkiin päästessämme ostimmekin sinne tulleelta myyjältä juomista ja jäätelöä.

Hiekkadyynejä voi ihastella muutamasta eri kohdasta. Reitit ovat tietysti merkitty hyvin, kun kyseessä on luonnonsuojelualue. Me ajoimme Nagliain luonnonsuojelualueen parkkipaikalle.

Nagliain dyynejä kutsutaan harmaiksi dyyneiksi ja kuolleiksi dyyneiksi. Näiden dyynien on annettu rehevöityä, jotta se sitoisi hiekkaa. Siitä siis nimitys.

Meidän matka Kuurin niemimaalle oli lyhyt muutaman tunnin retki. Yövyimme läheisessä Klaipedassa, joka on Liettuan kolmanneksi suurin kaupunki. Tekemistä ja näkemistä riittäisi tuolla pitkällä ja kapealla maakaistaleella enemmänkin, varsinkin jos pitää luonnossa liikkumisesta. Kuurinkynnäs näytti olevan myös pyöräilijöiden suosiossa.

Kasvillisuus sitoo hiekkaa ja estää dyynien liikkumista.

Helpoiten Kuurinkynnäälle pääsee Liettuasta, Klaipedasta. Sieltä kulkee lautta monta kertaa päivässä edes takaisin. Lauttamatka kestää vain noin viitisen minuuttia. Maksu on hieman yli kympin henkilöautolta. Maksu kattaa myös takaisintulomatkan, sillä suurin osa matkustajista kulkee samaa reittiä myös takaisin. Kaliningradin puolelle, kun tarvitsee viisumin.

Kuurin kynnäälle saavuttaessa, pienen ajomatkan jälkeen eteen tulee tietulli. Jokainen kansallispuistoon jatkava joutuu maksamaan pienen ympäristömaksun.

Tarkempia tietoja lauttamaksuista löydät täältä (engl.).

Täältä pääset kurkkaamaan Baltian autokierroksemme aikaisemmat sarjan jutut:

Perhe matkustaa Baltiassa -sarja alkaa

Kuurinkynnäs (Nagliain luonnonsuojelualue)

Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa.

Olisi kiva kuulla myös jos sinulla on kivoja vinkkejä Baltiaan!

torstai 1. helmikuuta 2018

Perhe matkustaa Baltiassa: Liepaja

Perhe matkustaa Baltiassa -sarjassa ollaan nyt päästy Latvian Liepajaan asti. Olemme matkustaneet osittain Via Balticaa pitkin, mutta välillä siltä on poikettu eri puolille.

Tämä oli meidän ensimmäinen kesälomareissu lapsellisena perheenä (muutoin ollaan vaan oltu lapsellisia ilman lasta). Reissusta on siis jo hieman aikaa, sillä teimme sen kesällä 2015.

Parhaiten minulle on jäänyt Liepajasta mieleen upea pitkä hiekkaranta ja sen äärellä oleva kaunis metsämäinen puisto. Kävelimme pitkin puistoa ja istuimme välillä alas jotta pieni vauvamme sai hieman venytellä itseään ja liikkua sen mitä osasi kontata. Sää ei ollut aurinkoinen niin ei vietetty sen enempää aikaa rannalla, mutta kävelimme viereisessä puistossa ja kaupungilla.

Liepaja sijaitsee meren äärellä Latvian lounaisosassa. Kaupungin itäpuolella on Liepajajärvi. Kauppakanaali yhdistää näiden rannat. Pääkaupunki Riiasta matkaa tänne on 220 kilometriä.

Vaikka kaupunki on maan kolmanneksi suurin asukasluvultaan niin mielestäni se vaikutti kovin hiljaiselta. Paikallisella torilla näytti olevan kuitenkin elämää. Myynnissä oli paljon kauniita kukkia, vihannesten taimia, hedelmiä ja marjoja. Hinnat eivät päätä huimanneet. Muutenkin Latviassa yleensä on Suomeen verrattuna edullista.

Me kävelimme eri puolilla kaupunkia. Mitään sen kummempia suunnitelmia meillä ei paikan päällä ollut. Itse en kaupungista mitään sen suurempaa nähtävyyttä tai vetonaulaa löytänyt (voi toki olla ettei vain oltu oikeilla kaduilla).

Liepaja tuntui rauhalliselta ja hiljaiselta ainakin niinä parina päivänä, kun me siellä olimme. Liepajassa järjestetään joka kesä heinäkuussa suuri rantatapahtuma Baltic Beach Party. Silloin kaupungissa ja rannoilla on varmasti ihan erilainen meno. Toki meillä ei tainnut päivät ihan aurinkoisimmasta päästä olla niin sekin vaikutti rannan hiljaisuuteen. Liepaja on tunnetaan musiikkikaupunkina.

Ranta on puhdas ja hiekkaa riittää silmänkantamattomiin, ja sen alueella on myös muutamia rantakahviloita ja muita palveluita.

Kävelimme katsomaan joenrantaa. Sinne oli rakennettu kaikenlaista ja kaunistettu paikkoja. Joella näkyi muutamia vuokrattuja polkuveneitä, jotka näyttivät hauskoilta. Ne oli tehty auton mallisiksi.

Karostan alue

Liepajassa käydessä kannattaa käydä Karostan alueella. Alue on neuvostojäännös. Se on noin kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Teimme sinne iltasella pienen autoajelun. Kiersimme aluetta ja kävimme pienessä ruokakaupassa ostamassa hotellihuoneeseen hieman herkkuja. Suurin osa ostoksista menikin prosenttien puolelle, sillä isäntä osti kotiinviemisiä.

Alueella oli paljon huonoon kuntoon menneitä vanhoja neuvostoaikaisia tiilirakennuksia. Meitä alue muistutti rakennuksineen kovin Tammisaaren Dragsvikin armeija-aluetta rakennuksineen. Tosin kunto oli aivan eri.

Karostan alue oli neuvostoaikaan salainen paikka ja sinne ei päässyt ulkopuoliset. 1994 asti se ei ole enää toiminut sotilasalueena.

Mikäli haluaa vähän erilaisempaa yöpymistä niin Karostan vankilassa voi myös majoittua. Siitä on luksuskaukana niin kuin vankilassa kuuluukin olla. Vankila kuului maan pahamaineisimpiin. Edulliseen hintaan (kaipa sitä joku haluaa tällaisestakin maksaa) pääsee nukkumaan lankuilla joissa ei ole edes vuodevaatteita. Myöskään lämmintä vettä ei ole tarjolla ja asiakkaita "kohdellaan" kuten vankeja.

Yöpymisen sijaan meille olisi riittänyt käynti vankilamuseossa, mutta se oli jo kiinni, kun olimme myöhään illalla liikkeellä.

Meillä oli kiva siisti ja hiljainen hotelli, jossa yövyimme pari yötä. Yhtenä iltana söimme hotellin omassa ravintolassa. Tilasimme paikallista ruokaa, joka tarjoiltiin perinteiseen tapaan saviruukusta. Täytyy sanoa, että oli todella hyvää.

Isommasta kauppakeskuksesta saimme hieman ruokia taas reissuun. Meillä oli autossa aina mukana hieman eväitä ja vauvalle piti olla ruokaa ja juomaa. Ihan samanlaisia vauvanruokia ei ollut tarjolla ja meillä oli käytössä erikoismaito (maidoton maito). Niitä ei saanut ihan joka kaupasta.

Liikekeskuksen vieressä oli sopivasti Neste ja Hesburger. Tiivis kaksikko Latviassa. Siellä missä näkyy Neste on usein myös Hesburger vieressä.

Hyvää ruokaa hotellin ravintolassa (ylin kuva), kauppakeskus ja hotellin pienimuotoinen aamupala (alin kuva).

Matkallamme pysähdyimme seuraavissa kaupungeissa/kylissä:

Viro: Tallinna-Rapla-Pärnu,

Latvia: Riika-Jurmala-Kuldiga-Liepaja,

Lietttua: Klaipeda-Kuurinkynnäs (niemimaa)-Kaunas-Trakai-Vilna.

Takaisin menomatkalla pysähdyimme lisäksi Latviassa Siguldassa ja Viron puolella Pärnussa ja Tallinnassa, josta matka jatkui takaisin koti Turkuun Helsingin kautta.

Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa!

Olisi kiva kuulla myös jos sinulla on kivoja vinkkejä Baltiaan!

Seuraavana vuorossa Kuurinkynnäs eli Kuurin Niemimaa.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Perhe matkustaa Baltiassa -sarja alkaa

Mun on jo kauan pitänyt kirjoittaa blogiin meidän perheen Baltian reissusta. Reissussa olimme jo pari kesää sitten. Tuo oli meidän ensimmäinen kesälomamatka perheenä. Poika oli tuolloin noin yhdeksän kuukautta vanha. Monet varmaan miettivät jo näihin aikoihin tulevan kesän suunnitelmia. Suosittelen lämpimästi omalla autolla Baltian kierrosta. Tervetuloa seuraamaan Perhe matkustaa Baltiassa -sarjaa!

Matkallamme pysähdyimme seuraavissa kaupungeissa/kylissä:

Viro: Tallinna-Rapla-Pärnu,
Latvia: Riika-Jurmala-Kuldiga-Liepaja,
Lietttua: Klaipeda-Kuurinkynnäs (niemimaa)-Kaunas-Trakai-Vilna.
Takaisin menomatkalla pysähdyimme lisäksi Latviassa Siguldassa ja Viron puolella Pärnussa ja Tallinnassa, josta matka jatkui takaisin koti Turkuun Helsingin kautta.

Kävimme katsomassa mm. Euroopan leveintä vesiputousta. Ei tosin korkeinta!

Miksi sitten mennä Baltiaan?

Baltian maat ovat lähellä, sinne pääsee nopeasti ja ei tarvitse edes lentää. Omalla autolla pääsee näppärästi kulkemaan. Ja jos omaa autoa ei löydy niin Tallinnasta (tai jo Suomesta) voi vuokrata auton. Autoa vuokrattaessa kannattaa huomioida ehdot/hinnasto, kun ajaa muihin maihin.

Baltian maat ovat Suomeen verrattuna edulllisia. Ruoat ja juomat saa kivaan hintaan hienommassakin ravintolassa. Polttoaine on myös edullisempaa, joten omalla autolla matkustaa siis edullisesti. Myös hotelleja löytyy kivaan hintaan. Jo noin 50 eurolla/yö/huone löytyy kivoja hotellivaihtoehtoja perheelle.

Meillä ei ollut sen suurempia etukäteissuunnitelmia. Katsoimme paikkoja sen aikaa kuin kiinnosti ja ajoimme sen verran kuin tuntui kerralla hyvältä. Hotellihuoneet varasimme usein netin kautta samana päivänä tai edellisenä iltana.

Autoilu Baltiassa oli helppoa ja sujui hyvin.

Varsinkin kesällä Baltian maat ovat todella kauniita ja niissä on paljon kauniita paikkoja, ihania kaupunkeja ja pieniä kyliä. Välillä tuntui kuin olisi ollut matkalla jossain kauempanaksin esim. keski-Euroopassa. Tunnelma oli rentoa ja mukavaa. Meidänkin perhe vietti välillä melko myöhään iltaa kaupungilla rennosti istuen ravintoloiden terasseilla ja syöden & juoden hyvin. Lapset otettiin myös kivasti huomioon. Välillä taas olimme enemmän hotellilla ja taapero sai liikkua ja leikkiä.

Välillä piti antaa vauvan tutkia paikkoja, leikkiä ja liikkua.

Kesäkuussa 2015 matkustimme pitkin Baltiaa kymmenen päivän ajan. Kuljimme omalla autollamme.

Matka alkoi Helsingin satamasta, josta matkustimme Tallinnaan laivalla. Meille tuttu ja turvallinen Eckerö Line valikoitui taas laivaksi. Laivalla söimme hyvin aamupalaa, katsoimme laivalla tarjottavaa viihdettä ja leikimme paljon laivan leikkipaikalla.

Matkallamme matkustimme pääosin lapsenehdoilla. Se tarkoitti sitä, että ajoimme yleensä silloin, kun lapsella oli päiväunien aika. Välillä piti murkinoida ja välillä saada vähän leikkiä. Samalla ehdimme kuitenkin nähdä useamman paikan ja erilaisia nähtävyyksiä, joita tulen tässä sarjassa teille esittelemään.