Sea Life

Tehtiin pojan kanssa päiväreissu Helsinkiin. Pääkohteenamme oli Sea Life, mutta samassa yhteydessä oleva Linnanmäkikin käytiin läpi.

Sea Lifessa on paljon erilaisia kaloja ja muita mereneläviä. Opastauluilla lukee kivasti tietoa kaloista. Lisäksi pitkin päivää on erilaista ohjelmaa, jossa näkee esim. eri kaloja ruokittavan. Samalla kerrotaan tietoa kaloista.

Me käytiin katsomassa meritähtien esittelyä. Poika sai mukaansa meritähtikruunun ja tarran. Tiesitkö, että meritähtien suonissa ei virtaa veri vaan merivesi? Itsekin opin aikuisena uusia juttuja Sea Lifessa.

Meritähti voi myös pudottaa "jalkojaan" jos joku nappaa siitä kiinni. Tuli ihan sisiliskot mieleen lapsuudesta.

Alla olevassa kuvassa poika katselee viiden centin kolikkoa, jonka vieressä on sitäkin pienempi meritähti. Suurin osa meritähdistä on juuri tosi pieniä. Poikaa tosin ei tuo tieto nyt kiinnostanut vaan se miten sen kolikon sieltä saisi pois.

Yhdessä huoneessa pääsi koskettamaan merisiiliä. Sillä on kovat piikit. Eipä olisi kiva astua päälle!

Myös pienet kävijät on otettu kivasti huomioon. Keskeltä näyttelyä löytyy iso hiekkalaatikko, jossa leikkiä. Vieressä on myös vähän isommille hiekan alta etsittäväksi fossiili.

Meille myös yksi työntekijä näytti rauskun purukalustoa (kuvassa alla poika koskee hampaita). Sea Lifeen oli kivasti muutamaan paikkaan rakennettu perheen pienemmille kalojen ihailupaikkoja. Meritähtiä pääsi katselemaan alhaalta päin ja oman pään sai tavallaan akvaarion keskelle. Se näytti monesta lapsesta olevan hauska.

Haiden ruokinta-aikana Sea Lifessä oli kuhinaa ja katsojia oli tosi paljon. Lippuluukulla käteen saa leiman, sillä päivän aikana voi tulla uudestaankin Sea Lifeen "samalla lipulla". Välillä voi käydä vaikka Linnanmäellä ja palata katsomaan haluamaansa näytöstä.

Lopuksi poistumme myymälän kautta ulos. Mukaan on tarttunut merirosvon varusteita. Meidän pienelle merirosvolle.

Sea Life on oikein kiva jo vaikka perheen pienimpien kanssa.

Kulttuuria viikonloppuna Helsingissä perheen kanssa

Mulla oli yhtenä lauantaina harrastukseeni liittyvä kosmetiikkakokous Helsingissä. Otettiin se perheen kanssa pienen loman kannalta. Mies ja poika lähtivät siis mukaan. Teimme asunnonvaihdon siskon perheen kanssa ja meillä oli yöpaikka Lauttasaaressa. Siskon perhe taas lähti viettämään Turku viikonloppua. Mukavaa vaihtelua.

Lauantai meni siis itselläni kouluttautuessa/kokoustellessa. Mies ja poika kävivät ajelemassa erilaisilla joukkoliikennevälineillä. Poika rakastaa junia.

Koivusaaresta pääsee nykyään niin näppärästi metrolla kulkemaan. Pääsimme nyt testaamaan laajennettua metroliikennettä ja se kulkee niin näppärästi aivan läheltä siskoni kämppää.

Äiti pääsi leikkimään prinsessaa Stockmannilla.

Mies ja poika kävivät mm. Itäkeskuksessa ja ihastelemassa Ankallistaidetta Ateneumissa. Tosin poika oli siinä vaiheessa nukahtanut rattaisiin ja mies sai rauhassa kierrellä. Sääli pojalle, joka innoissaan odotti taulujen katselemista.

Kokoukseni loppuessa treffasimme keskustassa ja kävimme Stockmannilla katsomassa leluja ja ostamassa hieman herkkuja illaksi. Lauantai-iltana katsottiin tietysti Putousta.

Sunnuntaina nukuttiin hyvin ja sitten taas metrolla huristeltiin keskustaan. Itsekin halusin Ateneumissa käydä katsomassa "Aku Ankka -taulut". Pääsi poikakin ihastelemaan tauluja.

Ateneumin reissustamme voit lukea jutun täältä.

 Kävimme syömässä Frans & Amelie -ravintolassa. Se on ihanan tunnelmallinen ja löytyy myös lasten menu.

Sitten kaivattiinkin jo leikkipaikkaa. Suuntasimme Suomen kansallismuseoon. Siellä yläkerrassa oon ihana Työpaja Vintti, jossa koko perhe pääsee leikkimään ja samalla oppimaan maamme historiasta.

Jutun Kansallismuseon Vintistä löydät täältä.

Kansallismuseon Vintti -Leikkipaikka keskellä Helsinkiä

Viime Helsingin reissulla käytiin perheen kanssa myös Kansallismuseota pikaisesti ihastelemassa. Pääasiallinen tarkoituksemme oli kuitenkin päästä lapsen kanssa vähän leikkimään johonkin keskustassa kiertelemisen lomassa.

Kansallismuseon Vintti on tähän oiva ratkaisu. Vintti on toiminnallinen museonäyttely. Leikin lomassa opitaan maamme historiaa itse tehden ja kokeillen. Tila sijaitsee Kansallismuseon kolmannessa kerroksessa vintillä, josta paikan nimi Vintti tulee.

Paikka sopii jo pienemmillekin lapsille hyvin (ihan vauvoille/pienille taaperoille siellä ei leikkipaikkaa ole. Toki kirjoja voi aina lukea ja keksiä jotain sopivaa). Meidän 3-vuotias oli innoissaan ja löysi kaikenlaista leikittävää ja tutkittavaa.

Paikan päällä olevat vanhemmatkin näyttivät innoissaan osallistuvan kokeilemaan juttuja yksin ja yhdessä lasten kanssa. Mun lemppareita oli tehdastyöläisen liukuhihna.

Paikan päällä on todellakin paljon erilaista tekemistä. Täältä löydät tarkempaa tietoa millaisia pisteitä Työpaja Vintistä löytyy.



Yhdellä pisteellä voi vaikka rentoutua ja lukea kirjoja.

Työpaja Vintti on avoinna

 tiistaista sunnuntaihin klo 12-17

ja keskiviikkona kello 17.00. asti.

Kesäkaudella 16.4.-3.9. Vinttiin pääsee myös maanantaisin.

Vinttiin pääsee Kansallismuseon pääsymaksulla. Alle 18-vuotiaat pääsevät siis ilmaiseksi ja aikuisten normaalihintainen lippu maksaa 12€. Meillä on käytössä Museokortti, jolla pääsee näppärästi moneen museoon sisälle ilmaiseksi.

Osaan museoista on aina välillä ilmainen sisäänpääsy. Kansallismuseoon pääsee ilmaiseksi jokaisena perjantaina klo 16-18 (huomioi kuitenkin, että Työpaja Vintti sulkee klo 17).

Kansallismuseo sijaitsee Mannerheimintie 34:ssä. Sinne ei ole kuin noin kymmenen minuutin kävelymatka Helsingin Rautatieasemalta. Museon edustalle pääsee näppärästi myös raitiovaunuilla numero 4 ja 10.

Tarkemmat tiedot Vintistä löydät heidän kotisivuiltaan täältä.

Toinen mukava pysähdyspaikka perheen pienimmille Helsingin keskustassa on Helsingin Kaupunginmuseon Lasten kaupunki. Se on ihan ilmainen.

Onko sinulla vinkata jotain muita kivoja pysähdyspaikkoja lapsiperheille?

Ankkatauluja Ateneumissa -kulttuuria perheen kanssa

Näyttääkö jotenkin tutulta? Ateneumista löytyy nyt ankkatauluja. Kuvassa Nantti Vonriktin maalaus Taistelevat Ankat. Inspiraatio tauluun on löytynyt Ferdinand Von Wrightin taulusta Taistelevat Metsot.

Kävimme pari viikonloppua sitten perheen kanssa ihastelemassa Helsingissä Ateneumissa ankkatauluja. Taidemuseo Ateneumissa on esillä kaikille Aku Ankka -faneille ihania tauluja.

Ankkalinnassa sijaitseva Ankallisgalleria on tuonut taidettaan esille ensi kertaa muualle. Näyttely on esillä 25.2.2018 asti. Eli vielä on vähän aikaa käydä kurkkaamassa nämä ihanat taideteokset.

Aku Ankka -sarjakuvista on perinteisesti löytynyt hauskoja nimimuunnoksia tutuille julkisuuden henkilöille tai tunnetuille paikoille. Nyt myös kuvat ovat saaneet vastaavan muodon, kun Ankkalinnan taiteilijat ovat inspiroituneet meille monille tutuista tauluista kuten Taistelevat metsot.

Ateneumissa voi nyt ihastella mm. Alpertti Aatelviltin, Akseli Kala-Kallelan ja Huuko Simpuran maalauksia. Ankallisgallerian aarteita ovat mm. Ankapoika ja varis, Leikkiviä ankanpoikia rannalla ja Taistelevat Ankat.

Yllä: Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla. Alla: Alpertti Aatelviltin Leikkiviä ankanpoikia rannalla

Akseli Kala-Kallelan Ankanpoika ja varis ja Akseli Gallen-Kallelan Poika ja Varis.

Ateneumin näyttelyssä on myös taulujen vieressä pieni kuvaus tauluista. Esimerkiksi Ankan poika ja varis taulusta kerrotaan, että siinä on tarina Roope Ankan toisesta lantista. Ensilantin tarinahan on kaikille Roopen ystäville tuttu. Taulussa nuori Roope vaihtaa variksen löytämän kolikon leivänmuruun, jonka jälkeen Roope laittoin lantin visusti taskuunsa.

Nämä taulut olivat itselleni ihan uusia tuttavuuksia taiteessa. Tykkään näistä kaikista kovasti.  Yllä: Huuko Simpuran Iltaa ja köyhyyttä kohti ja Hugo Simbergin Iltaa kohti. Alla: Altti Fasaanin Elämäntaiteilija Hannu Hanhi ja Antti Favénin Taiteilija Fahle Basilier.

Käynnissä on myös Von Wright -näyttely, jossa on esillä myös paljon muita veljesten maalauksia ja muutakin taidetta. Löytyy sieltä myös ankkalinnalainsen Nantti Vonriktinkin taideteos Taistelevat Ankat.

Oli ilo katsoa miten paljon eri ikäisiä ihmisiä taidemuseossa oli. Varsinkin lapsia/lapsiperheitä oli tässä näyttelyssä kivasti. Itsekin oli ilo mennä huoneesta toiseen ja etsiä sieltä ankkataulu ja sen jälkeen katsoa mitä taulua se muistuttaa (ellei se nyt ollut niin suuri klassikko, että entuudestaan sen tunnistin) ja verrata niitä.

Yllä: Alpetti Aatelviltti, Ankkalinna raatihuoneen torilla. Alla: Albert Edelfeltin Pariisin Luxembourgin puistossa. Tässä näkee koko eron tauluissa. Ankkataulut ovat melko pieniä kooltaan, mutta sitäkin ihastuttavampia.

Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka ja Alpertti Aatelviltin Isoäiti Mummo.

Ankkataulut ovat saaneet ihmiset liikkeellä taiteen ääreen. Harvemmin itse olen joutunut Suomessa jonottamaan vuoroani katsoa jotain teosta. Ei nyt mitään hirveää ryysistäkään onneksi ollut.

Meidän kolme vuotiaskin oli innoissaan tauluista. Lähes kaikista. Pääsi hän kuuntelemaan kanteleen soittoakin korvaluureista. Ja parasta oli päästä istumaan Aku Ankan punaiseen autoon, joka oli museokaupan edessä.

Tästä museokierroksesta jäi todella hyvä fiilis myös pienen lapsen kanssa.

Itse ehdin kiertää vielä Von Wright -näyttelyn rauhassa, sillä poika nukahti kärryihin (Ankkatauluesite kädessään), jotka olivat meillä kierroksella mukana.

Akseli Kala-Kallelan Aku Ankan setä ja Ankervon kirous. Oikealla Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti ja Kullervon kirous.

Yläkerrasta löytyi huone, jossa sai piirtää ja kokeilla taitojaan esim. linnun piirtämisessä. Myös kaverin kuvan voisi piirtää vanhan aikaisella kameraobskuralla.

Kotiin viemisiksi ostettiin vielä erikois Aku Ankka -lehti.


Oletko käynyt katsomassa näyttelyn tai aiotko vielä mennä?

HorseShow ja Lintsillä lauantaina

Meidän perhe matkasi lauantaina varhain aamulla Helsinkiin. Pääsimme katsomaan Horse Showta, lasten matineaa.

Ohjelmassa oli mm. esteratsastuskisa, koirien agilitya, pikkuponeja ja Irlannin hevosia. Yhtenä ohjelmanumerona oli myös vikellys. Se on taitoratsastusta, jossa hevosen selässä tehdään erilaisia taidonnäytteitä.

Pihalla vielä katselimme jännää autoesittelyä ja 3v. poika tutustui kiinnostuneena myynnissä oleviin hevoskuljetusvaunuihin. Suuntasimme raitiovaunulla keskustaan. Meidän pienelle junafanille ne eivät enää käyneet junasta, joten oli vähän pettynyt, kun ei päässyt junan kyytiin. 

Kiersimme hieman Forumin liikkeitä ja kävimme kiinalaisessa syömässä. Sitten suuntasimme Linnanmäellä. Tämä taisikin sitten olla neljäs kerta tänä kesänä. Vielä pääsee edullisesti, kun lapselle kelpaa ilmaiset laitteet.

Linnanmäki olikin viimeistä viikonloppua auki tänä vuonna. Sielllä on hieno valoshow, mutta meiltä se jäi pääosin näkemättä, kun oli sen verran valoisaa kun päivällä olimme siellä.

Päivä Korkeasaaressa

Keskiviikkona suuntasimme siskoni  ja lapseni kanssa kohti Helsinkiä ja Korkeasaarta. Meidän pikkumies on suuri junafani, joten matkustimme vaihteeksi junalla. Omalla autolla reissu olisi kyllä tullut paljon halvemmaksi, mutta junareissu oli se wow-juttu taaperolle.

Heräsimme aamulla varhain, jotta ehdimme bussilla Kupittaan asemalle ja klo 8.30. lähtevään junaan. Salosta mukaan tuli vielä siskoni. Söimme junassa aamupalaa ja taapero sai leikkiä leikkivaunussa. Meillä oli tietysti leikkivaunusta varattuna paikat.

Iloinen pikkumatkustaja esittelee lippuaan.

Perillä Helsingissä kävelimme  Kauppatorille, josta vesibussi Korkeasaareen lähtee. Se tulikin juuri sopivasti laiturille. Edestakainen lippu maksoi 6,99€/hlö. Se maksetaan vesibussissa ja kortti kelpaa mainiosti. Alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Noin vartin päästä olimme Korkeasaaren satamassa. Lippupisteellä oli hieman ruuhkaa, sillä sinne saapui pari koululuokkaa samaan aikaan. Aikuisten lippu maksaa 16€ (ennakkoon netistä 14€) ja alle 4-vuotiaat pääsevät vielä ilmaiseksi sisään. Muutoin lasten lippu on 8€ ja ennakkoon 6€.

Myös bussi numero 16 menee näppärästi Korkeasaareen.

Ensin kävimme ihastelemassa kissakujaa. Tiikerien leikkejä oli hauska katsella.

Linnanmäellä on mukavan vihreää. Sieltä löytyy useampi ihana paikka picnicille. Omat eväät voi hyvin ottaa mukaan (suosittelen!). Varsinkin näin loppukesästä pienemmät kioskit ja kahvilat olivat kiinni. 15 eurolla saisi salaatin tai hampurilaisen ranskiksilla.

Korkean mäen päältä löytyi kivan näköinen laavu pitkospoluilla. Myös rannan lähellä oli kivannäköisiä grillipaikkoja pöytäryhmineen. Grillihiiletkin löytyvät paikan päältä.

Sademetsätalo oli mukava. Siellä lenteli lintuja vapaana. Taapero kiinnosti paljon käärmeet (ne eivät onneksi olleet vapaana). Äitiä ne taas ällöttää.

En muista, että omassa lapsuudessani Korkeasaaressa olisi ollut näin paljon leikkipaikkoja. Me pysähdyimme moneen eri leikkipaikkaan. Ison hiekkakasan viereen oli tehty myös hieno hiekkataideteos.

Paikka on muuttunut sitten viimenäkemän (siitä on kyllä jo useampi vuosi, kun olen viimeksi käynyt Korkeasaaressa). Entinen hylkeiden ulkoallas oli myös muuttunut isoksi hiekkalaatikoksi. Siellä sai kaivaa esille mammutin jäänteitä. Aika hauska idea.

Kiersimme katsomassa kaikki eläimet. Luulen, että minä ja siskoni olimme enemmän innoissamme eläimistä. Taapero taas leikkipaikoista. Ja matkan kohokohtana tietenkin juna. Päivän päätteeksi jalat olivat aika väsyneet.

I feel you.

 Kävimme myös kurkkaamassa karhujen entisiä häkkejä, jotka tuntuivat surullisen pieniltä ja kolkoilta.

Tiesitkö, että Korkeasaari on yksi maailman vanhimmista eläintarhoista? Se on perustettu jo vuonna 1889.

Korkeasaaressa liikkuu vapaana paljon riikinkukkoja. Niillä taisi olla jokin sulkasato tms. sillä komeita sulkia löytyi pitkin poikin käytäviä. Me nähtiin myös kolme pienen pientä riikinkukon poikasta.

Riikinkukot ovat tosi kesyjä. Söimme pientä välipalaa (ranskikset 4,50€) kioskista. Olisimme käyneet syömässä pääravintolassa, mutta se oli juuri suljettu yksityisyystilaisuuden vuoksi. Pihalla istuessamme pari riikinkukkoa oli koko ajan kytiksellä. Ne söivät heti jos jotain putosi maahan. Ehtivät ne napata siskoni lautaseltakin pari ranskista.

Löytyi pitkä sulka, jolla yritettiin kutittaa äitiä.

Söimme vielä keskustassa pientä välipalaa. Sitten olikin taas kiire junalle. Junalla menimme vain Saloon asti, sillä jäimme vielä yöksi Mummolaan. Torstaina kävimme Salon iltatorilla katselemassa. Sitten taas koitti taaperon suuri ilon hetki ja menimme junalla kotia kohti.