torstai 28. maaliskuuta 2019

Laadukkaampi äitiyspakkaus 2019



Tämän vuoden äitiyspakkaus on julkaistu tänään. Tämän 81. äitiyspakkauksen kilpailutuksessa on kiinnitetty huomiota entistä enemmän laatuun hinnan sijaan. Vielä viime vuonna päätökseen vaikutti hinta ja laatu puolet ja puolet. Kun taas tänä vuonna laadun osuus on 70 prosenttia. Mielestäni tämä on hieno juttu, ettei pelkkä halpa hinta vaikuta päätökseen.

Uudessa äitiyspakkauksessa on 63 tuotetta. Mukana on tuotteita, jotka ovat jo kauan olleet mukana, mutta myös uutta löytyy kuten bodyja venepääntiellä ja lyhythihainen body. Jotain on myös poistunut. Huomasin ainakin huopatossujen poistuneen. Mielestäni harmi, sillä itse ainakin arvostan huopatossuja. Lisäksi oli poistunut lusikka, maistelututti ja unipussi.

Tänä vuonna on paljon ihania eläinkuoseja. Mielestäni tämän vuoden tuotteet ovat melko neutraaleja värimaailmaltaan ja ei ole niin poika/tyttövärejä.

Alla olevat kuvat ovat mun lempituotteita tästä pakkauksesta. Taitaa huokua toi harmahtava sävy, josta pidän. Vaikka pidän myös noista eläinkuoseista ja hihaton vihannesbody on myös kiva.

Viltti vuoden 2019 äitiyspakkauksesta. Kuvat Annika Söderblom @Kela

Aiemmin Finnwatchin selvityksessä havaittiin erilaisia työelämän oikeuksien loukkauksia 12 tuotteen kohdalla, vuoden 2018 äitiyspakkauksessa. Tällaisia olivat mm. elämiseen riittämättömät palkat ja laittomat määrät ylitöitä. Suurin osa äitiyspakkauksen tuotteista valmistetaan halpatyömaissa (Kiina, Pakistan, Intia ja Bangladesh). Lain mukaan tuotteet on kilpailutettava ja mitään yritystä ei voi suosia esim. vain sen perusteella, että se olisi kotimainen. Kaikkien tuotteiden on täytettävä Suomen ja EU:n lainsäädännön asettamat turvallisuusvaatimukset.

Uuteen vastuullisempaan linjaan kuuluu, että tuotteita tarjoavan yrityksen on vakuutettava, että sen työntekijät täyttävät Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen vähimmäisikää koskevat määräykset. Äitiyspakkausta kehitellään koko ajan ja sen suunta on ekologisempi ja vastuullisempi. Muutokset alkavat näkyä vuoden 2020 äitiyspakkauksesta alkaen.

Lempituotteisiini kuuluu leggingsit ja collegehaalari. Jutun kuvat: Annika Söderblom @Kela

Mitkä olivat sun lempituotteita tai mitä mielestäsi pitäisi olla lisäksi äitiyspakkauksessa?

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Tuorlan luontopolku -Peikkopolku



Eräänä helmikuisena päivänä päätimme meidän neljävuotiaan kanssa lähteä pienelle retkelle. Suunnaksi otimme Kaarinan puolella Tuorlassa sijaitsevan peikkopolun. Kävimme lähikaupastamme ostamassa hieman eväitä ja huristelimme autolla Tuorlaan.

Luontopolulle löytää, kun ajaa Tuorlan majatalolta mäen päälle observatorioon. Sieltä kun ajaa ihan alas asti metsän reunalle, niin löytyy polku. Parkkipaikkoja on hyvin, mutta observatoriossa ollessa ohjelmaa voi olla hyvinkin täyttä. Me löysimme juuri yhden paikan ennen yleisen tien päättymistä ja samalla löydettiin polun alku.


Peikkopolku on lyhyt (alle kilometrin) joten sen jaksaa hyvin pienemmänkin lapsen kanssa. Polun varrella on hieman tietoa ja kysymyksiä luonnosta. Lapsesta oli hauska etsiä seuraavaa rastia ja seurata värikoodattuja opasteita. Alueella on myös toinen pidempi (n. neljä kilometriä) enemmän aikuisille tarkoitettu luontopolku.

Kierroksen lopuksi kävimme autolta hakemassa reppumme, jossa meillä oli eväät mukana. Noin parin kymmenen metrin päässä vasemmalla polun alusta sijaitsee grillipaikka. Siellä on katoksessa puita valmiina. Itse en mikään partiolainen ole niin kesti vähän saada kunnon tuli nuotioon. Sen verran sain kuitenkin aikaiseksi, että saimme parit makkarat paistettua.


Ehkä keväällä/kesällä sitten taas uudestaan katsomaan, kun luonto näyttää erilaiselta ja on enemmän tutkittavaa. Ja ehkä se nuotiokin syttyy vähän paremmin kuivemmalla kelillä. Toivon mukaan!

Meillä oli pojan kanssa oikein mukava luontohetki retkeillen. Poikakin oli sen verran väsynyt, että sain hänet päiväunille ja itsekin hetken aikaa lepäilin. Oli siis hyvä happihyppely meillä!










sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Merirosvosynttärit




Pojan neljä-vuotissyntymäpäivillä oli selvä kurssi teeman kanssa. Meillä asustaa pieni merirosvo, jonka merirosvoelämästä saamme päivittäin kuulla. Suurena "syyllisenä" tähän on lastensarja Jake ja Mikä mikä maan merirosvot.

Pojan syntymäpäivien aikaan olimme useamman päivän anoppilassa Tammisaaressa koiravahteina. Pidimme pienimuotoiset syntymäpäiväjuhlat oman perheen, mummon ja siskojeni perheiden kanssa. Siinä meitä jo onkin aikuisia yhdeksän ja meneviä lapsia viisi kappaletta.

Anoppi ja appiukko tosiaan olivat tuolloin matkoilla, mutta säästettiin heillekin kakkua ja muita herkkuja. Niitä jäikin sen verran paljon, että seuraavana päivänä pyysimme vielä yhden lähellä asuvan lapsiperheen (mieheni serkku perheineen) herkuttelemaan kanssamme.


Anoppila on vanha talo meren lähellä, joten sieltä löytyi kivasti teemaan sopivaa rekvisiittaa, kuten isoja vanhoja arkkuja, verkkoa, iso narurulla jne.

Kaupoilta löysin mm. kivoja merirosvoaiheisia ilmapalloja, pahvisia merirosvohattuja ja silmälappuja, serpentiiniä, servettejä ja kertakäyttöastioita (vaikka yleensä en suosi kertakäyttöastioita).

Kotoa otin mukaan mustan lakanan, jonka laitoin pöytäliinaksi. Muut rekvisiitat askartelin itse. Näihin kuului mm. viirit, liput/seinävaate vanhasta lakanasta, lahjapussit ja laatikot. Kaikissa käytin kierrätysmateriaalia. Ruokapöydillä oli kaitaliinoina pahvin väristä lahjapaperia rullasta. Siihen piirsin mustalla tussilla aarrekartan kuvaa.

Talon eteen vaaleaan betoniseen katukäytävään maalasin hiilellä katkoviivoja, kuten aarrekartassa, jotka hieman kaartaen johdattivat portille. Portin ovessa oli muutama merirosvoilmapallo. Käytävällä portilta ovelle oli ripustettu pahvisia kylttejä, joissa luki mm. "private pirate party" ja "pirates only".


Tarjolla oli kaupan metripizzaa, joka oli koristeltu aarrekartaksi käyttäen mm. erivärisiä paprikoita ja oliiveja. Lisäksi oli mustekalanakkeja. Niitä saa helposti leikkaamalla toiseen päätyyn kaksi ristikkäistä viiltoa. Kiehuessa vedessä ne aukeavat kuin mustekalan lonkerot. Pieneen arkkuun laitoin sipsejä ja suolakaloja ( fish´n chips) ja kaupasta ostettuihin merirosvoteemaisiin pahvikulhoihin laitoin popcornia.



Banaaneihin laitoin ympäri punaista servettiä ja piirsin niihin mustalla elintarviketussilla merirosvonaamat. Ikisuosikkeja mokkaruutuja piti olla ja ne koristelin pienillä mustilla ja valkoisilla pääkallon kuvilla. Tarjolla oli myös muffinsseja, kookospalloja, rusinoita (papukaijan papanoita) ja tietenkin suklaakakkua pojan toiveesta. Kuvittelin tekeväni jonkin mahtavan laivan mallisen merirosvolaivakakun, mutta jaksamiseni ja aika ei siihen riittänyt. Tein helpon version, jossa koristelin kakun valkoisella pääkallon muotoisella palasella vaahtokarkin makuista sokerimassaa. Päälle piirsin elintarviketussilla. Juomapulloista otin etiketit pois ja kirjoitin mustiin lappuihin poison -myrkkyä (vihreää juomaa).


Tiesin, että serkkupojat saavat ajan varmasti kulumaan hyvin ilman sen suurempaa ohjelmaakaan. Pientä ohjelmaa olin keksinyt ja ostimme kaupasta kultakolikkokarkkeja, joita oli ripoteltu pihalle piiloon ja lapset saivat yhdessä etsiä niitä.

Kummipojallani oli kerran myös merirosvoteemalla syntymäpäivät. Niihin pääset kurkkaamaan täältä.

Hiiohoi!


lauantai 16. maaliskuuta 2019

Merikeskus Vellamo


Viime visiittimme Kotkaan huipentui Merikeskus Vellamoon. Mieheltäni ja minulta löytyy museokortti, joten käymme melko paljon museoissa ja näyttelyissä. Pienet lapset pääsevät yleensä vielä ilmaiseksi sisälle niin lapsestakaan ei tule lisämaksua. Museot ovatkin oiva kohde, kun matkailemme kotimaassa. Vellamoon alle 18-vuotiaat pääsevät maksutta.

Jo pelkästään rakennus on näyttävä. Se sijaitsee myös ihan meren vieressä. Talvipakkasella meren läheisyyttä ei niin jäänyt ihastelemaan, mutta varmasti menemme myös uudemman kerran kesäaikaan. Silloin on myös avoinna Jäänmurtaja Tarmo. Keveemmällä aukeaa myös Merimonsterit -näyttely, joka kuulostaa juuri joltain josta meidän poikamme pitäisi.


Merikeskus Vellamossa on useampi näyttely. Siellä on Suomen merimuseo, merivartiomuseo (kertoo merivartijoiden työstä kieltolain ajoilta nykypäivään), Kymenlaakson museo ja Tietokeskus Vellamo. Ihailimme myös Karhulan Lasin lasiteoksia. Kaikkiin pääsee kiertämään samalla lipulla. Perheen pienimmille löytyy lainarattaat.

Laivakoira Velmu opastaa merimuseossa lapsia. Koiran tassun jäljet maassa johdattivat aina jonkin pienen tiedon ja tehtävän äärelle. Toimintapisteistä löytyy mm. ankkurin nostoa, merisolmujen harjoittelua, säkkien vinssausta ja laivanupotuspeliä.  Poika tykkäsi kovasti myös pelastusveneen ajosimulaattorista. Me pidettiin myös pieni lukutauko. Mukava, että lapset voivat myös tekemällä ja kokemalla oppia.

Merikeskus Vellamossa on kivasti puuhaa lapsillekin.

Rakennuksessa on myös iso, erillinen leikkipaikka Leikkimö, jossa on tilaa temmeltää. Sieltä löytyy kotia, vanhan ajan kauppaa ja bussia. Meidän neljä vuotias oli ihan innoissaan. Kaikkia leikkejä testattiin. Tultiin onneksi viimeiseksi leikkipaikalle, sillä muutoin ei ehkä olisi saanut häntä eteen päin. Tosin hän näyttelystäkin piti ja kiinnostuneena kiersi ja katseli ympärilleen. Tällaisista museokäynneistä jää lapsellekin hyvät muistot ja ne innostavat jatkossakin museoihin.







keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Mökkeilyä talvella


Vietimme jokin aika sitten viikonlopun Kotkassa mökkeillen. Meidän perhe, pari siskoani perheineen ja äitini suuntasimme Itä-Suomeen viikonlopuksi. Veljeni asuu siellä, joten treffasimme myös häntä.

Yleensä tulee vain kesällä mökkeiltyä, mutta talvinen mökkeily oli oikein mukavaa. Varsinkin nyt, kun on ollut paljon lunta ja luonto on kaunista. Automatkakin oli yhtä nautintoa, kun maisemat olivat niin kauniit.


Vietimme yhdessä aikaa mökillä herkutellen, saunoen, pelaten, lapset leikkivät ja nauttivat lumikasoista ( ja välillä riitelivät). Grillasimme grillikodassa ja kävimme pienellä kävelyllä päivittäin. Avantoonkin olisi päässyt, mutta sinne ei kukaan uskaltautunut. Itse yritin muita yllyttää mukaan, mutta jäi itseltänikin, kun en saanut kaveria mukaan. Tiedä sitten olisinko oikeasti uskaltanut pulahtaa hyiseen veteen.

Kävimme hieman kaupoilla, ulkona syömässä (oikein hulppeasti huoltoaseman buffetissa). Niissä on kyllä usein hyvää kotiruokaa ja löytyy vaihtoehtoja. Lapsetkin tykkäävät, kun saa jälkkäriksi jäätelöä ja pääsee vähän leikkimäänkin leikkipaikalle.


Vanhin tätini täytti 90-vuotta, joten kävimme tietysti häntä onnittelemassa. Sunnuntaina muiden jo lähtiessä kohti kotejaan, meidän perhe suuntasi vielä Merikeskus Vellamoon. Saman  katon alla on parikin eri museota. Meidän pääkohteenamme oli Suomen kansallinen merimuseo. Merikeskus Vellamo valmistui vuonna 2008, mutta ei oltu vielä ehditty siellä käymään Kotkan vierailuillamme. Siellä oli katsottavaa koko perheelle ja mukava leikkipaikka.


Meidän poika on pienestä pitäen tottunut autolla matkustamiseen ja tämäkin 300 kilometriä meni yhdellä istumalla kotiin päin. Alkumatkasta meillä oli mukana pikaruokaa. Syötyään poika nukahtikin ja heräsi vasta Turussa. Autoilu saa hänet hyvin nukkumaan vaikkei kotona enää päiväunille suostukaan. On vauvasta asti tottunut olemaan menevän äidin matkassa.

Viikonloppumme mökkeillen oli oikein mukava. Ihana aina, kun mahdollisimman moni sisaruksistani perheineen pääsee viettämään yhteistä aikaa. Serkkupojatkin ovat sen verran saman ikäisiä, että heistä on kivasti seuraa toisilleen.