Meidän kevät

Ajattelin tehdä postauksen meidän keväästä ja viime aikojen kuulumisista. Tuntuu ettei blogille ole viime aikoina jäänyt niin paljon aikaa kuin olisin halunnut. Sen huomaan siitä, että mulla on paljon enemmän juttujen aiheita kuin mitä ehdin niitä toteuttaa. Positiivinen ongelma varmaankin :)

Meille kuuluu kaikin puolin hyvää. Ollaan oltu paljon perheen kanssa yhdessä ja tehty kaikenlaista pientä kivaa. Instagramin puolella olen enemmän päivittänyt kuulumisia. Kevät on ollut tosi kaunista ja ollaan saatu nauttia upeista ilmoista. Nyt alkaa luonto olemaan kauneimmillaan. Nämä kuvat ovat pitkin kevättä niin eivät ole vielä niin vihreitä mitä nyt on.

Me ollaan jonkin verran reissattu. Ollaan oltu Helsingissä pari kertaa muutama päivä. Sitten käytiin päivä Tukholmassa risteilyllä. Ollaan nähty sukulaisia ja isovanhempia. Mökilläkin ollaan ehditty käymään. Kuitenkin ollaan nyt oltu erityisen paljon ihan Turussa. Tuntuu, että on kotonakin saanut vähän jotain tehtyä.

Taaperon kanssa ollaan käyty metsäretkillä, ihailtu luontoa ja oltu eri leikkipuistoissa täällä meidän kodin lähellä. MLL-perhekahvilassa käydään säännöllisesti ja varsinkin siellä tulee askarreltua. Poika tykkää kovin maalaamisesta. Kotona lapsi tykkää yhä enemmän olla mukana ja auttaa esim. ruoan laitossa. Usein hän tykkää istua vieressä ja katsoa.

Pienellä junafanilla on viime aikoina ollut erityisen mieluisaa, kun ollaan oman auton sijaan matkustettu junalla. Mennään aina IC-junalla, jossa on leikkivaunu.

Olimme viime viikonloppuna lastentapahtumassa, jossa oli kasvomaalausta. Meidän pieni oli innoissaan, kun sai käteen veturin kuvan.

Alkukeväästä käytiin myös Mehukattimaassa hyppimässä. Enää ei pysy lapsen perässä, kun hän viipeltää jossain ylhäällä niissä pienissä putkissa ja käytävissä.

Pientä juhlaakin on ollut ja sitten oli tietysti myös Äitienpäivä. Me juhlittiin ensin oman perheen kera, kun olimme risteilyllä Äitienpäivä-viikonloppuna. Laiva oli Helsingissä sunnuntaina aamupäivällä. Sieltä menimme ensin Fammon luokse ja sitten Mummolaan. Kakkuja ja herkkuja tuli syötyä (taas ihan liikaa).

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet lämpimiä ja aurinkoisia. Ollaan jo muutamaan otteeseen ehditty rannalle vähän kastelemaan jalkoja.

Meillä on se kiva, että kaupungin uimaranta on muutaman minuutin pyöräilymatkan päässä asunnostamme. Mökillä varsinkin Staffan haluaa koko ajan veteen "uimaan". Hänen uiminen on pääasiassa vedessä kahlaamista. Hänkin kuitenkin myöntää ja sanoo, että "kylmää".

Oltiin Littoisten rantaa ihastelemassa, joka on kemiallisesti juuri vähän aikaa sitten puhdistettu. Eilen kävimme Paraisilla kyläilemässä ja samalla oltiin keskustan pienellä rannalla.

Tuntuu, että viime aikoina on saanut enemmän myös omaa aikaa. Isännänkin kanssa ehdittiin kahdestaan testaamaan Aurajokirantaan tullutta uutta ravintola Nooaa. Turkuun on viime aikona tullut tosi paljon uusia ravintoloita.

Viikko sitten olin naisten saunaillassa. Meillä oli kosmetiikkaesittelijää, paljon ruokaa ja herkkuja ja tietysti pääasiassa saunottiin ja uitiin. Mäkin uskalsin heittää talviturkin vaikka merivesi ei vielä mitään kovin lämmintä ollutkaan.

Kävin myös Linnateatterissa bloggaajatapahtumassa maistelemassa keittiön herkkuja sekä kuulemassa uusista näytelmistä. Kirjoitan tästä myöhemmin enemmän.

Keväällä on ihanaa, kun luonto puhkeaa kukkkaan. Olen ollut ihastelemassa mm. Aurajoen rannassa olevia kirsikkapuita, kiertänyt Katariinan Laakson luontopolkua, pyöräillyt Aurajoen rantoja pitkin ja vieraillut Ruissalon Kasvitieteellisessä puutarhassa. Sinne piha alueelle voi mennä ihan ilmaiseksi kiertelemään ja ihastelemaan.

Kohta ollaankin sitten jo kesäkuun puolella!

Kukkia anoppilassa.

Kun lapsi ei suo omaa aikaa

Mukava ilta isännän kanssa ei tällä kertaa mennyt niin kuin Strömsössä. Meidän oli tarkoitus saada vähän kahden keskistä aikaa kulttuurin parissa rentoutuen. Olin pyytänyt äitiäni meille vahtimaan taaperoa.

Poikahan on jo lähes vuoden päivät viettänyt dagiksessa hoidossa osa-aikaisesti. Hän tykkää olla siellä ja on tottunut siten myös olemaan erossa minusta. Muutoin hän on pääosin kanssani kaiken muun ajan.

Lyhyen ajan hän on ollut yksin Mummon kanssa mummolassa, kun olen itse käynyt jossain kaupassa tms. Myös mieheni äiti eli Fammo on muutaman kerran poikaa hoitanut, kun meillä on ollut joku pieni meno mieheni kanssa. Kirjoitinkin blogissani alkuvuodesta siitä, kun poika oli ensikertaa yökylässä ilman vanhempiaan. Silloin kaikki meni oikein hyvin.

Nyt tuntuu, että on taas jokin kiintymysvaihe, sillä poika on jo jonkin aikaa ollut tosi kiinni minussa. Ihanaa sinänsä, mutta ei voida oikein isännän kanssa lähteä kahden mihinkään. Kahden keskinen laatuaika edes joskus olisi ihan kivaa. No miten meillä nyt sitten oikein kävi?

Ehdimme siis keskustaan asti ja nautimme lasilliset juomaa Linnateatterissa. Teatteriesityskin alkoi. Todella mielenkiintoinen ja hauska näytelmä tuo Mieletön elokuvan historia. Tai ainakin se noin vartin verran mitä sitä ehdin katsoa. Sitten isäntä näytti kännykkäänsä. Siinä näkyi äitini soittavan. Tiesin, ettei hän ihan turhaan soittelisi. Meillä oli kummallakin kännykät tietysti teatterissa äänettömällä. Äitini olikin pari kertaa mulle ensin soittanut. Miehelläni oli värinähälytys ja hän huomasi puhelun.

No siinä paikallani en kehdannut vastata puhelimeen. Joten yritin hissun kissun (tuntui kyllä jättiläiseltä, jonka korkokengät kopisivat kuin kaviot) mennä teatterin eteistilaan vastaamaan puheluun. Teatterisali oli jo melko täynnä hyvissä ajoin, joten montaa vapaata paikkaa ei enää ollut. Tuolla kun ei ollut lippuun merkittyjä istumapaikkoja. Me istuttiin melko edessä, jossa oli juuri kaksi vapaata vierekkäistä paikkaa. Keskikäytävälle päästäkseni mun piti aina änkeä parin ihmisen ohitse ahtaassa rivissä. Voi miten noloa.

Siellä oli kotona ollut koko ajan tilanne päällä. Taapero huusi suoraa kurkkua välillä mammaa ja välillä pappaa. Eniten mammaa. Äitini yritti kaikin keinoin rauhoitella, mutta taapero ei suostunut kuuntelemaan vaan huusi ja itki koko ajan, lähes paniikin omaisesti. Äitini pelkäsi ettei hän saa pian happea kunnolla, kun poika oli punainen ja sydän tykytti kauheaa vauhtia. Eipä siinä muu auttanut kuin lähteä kotiin.

Ja mikä nolointa, mun piti tietysti mennä takaisin istumapaikalleni viemään miehelleni hänen puhelimensa ja hakea käsilaukkuni. Ja tietysti piti miehelle ilmoittaa tilanne. Sovittiin, että hän jää esityksen katsomaan, kun minua siellä kotona kuitenkin eniten kaivattiin ja saisin läsnäolollani tilanteen nopeasti rauhoittumaan.

Ja sitten piti vielä mennä melkein saman tien samaa reittiä katsomosta pois. Huh, kaikkea kyllä varmasti tapahtuu, mutta vähän noloa se kuitenkin oli. Pahoittelut siis muulle yleisölle, ei ole tapanani häiritä. Ja ennen kaikkea näyttelijöille. Yritin löytää vähän rauhallisemman ajan kohdan liikkeilleni. Puolivälin taukoon oli vähän turhan pitkä matka kuitenkin. Että tällaista tälla kertaa. Luulen, että seuraavaan näytökseen menen ihan yksin. Poika kyllä isän kanssa pärjää kahdestaan hyvin.

Ja eipä meillä muutoinkaan pahemmin ole ongelmia ollut. Luulen, että tällä kertaa oli vähän erilainen liian näkyvä tapa, jolla me lähdettiin kotoa. Yleensä ollaan vain hivuttauduttu pois ilman haleja tai moikkailuja. Niin taidan tehdä myös seuraavalla kerralla. Koska sitten sellainen tuleekaan...

Mieletön elokuvan historia on tehty hyvällä huumorilla, mutta silti mukana on paljon elokuvan historiaa laidasta laitaan. Jospa oppitunnitkin olisivat tällaisia niin ei ainakaan tylsyys iskisi ja jäisi varmasti mieleen asioita. Tuleepa näytelmässä myös hauskasti esille paikallistuntemusta, sillä välillä kerrotaan myös miten Turussa on elokuva-asioita hoidettu.

Tässä lyhyessä ajassa ehdin jo rentoutua ja saada hyvää jumppaa vatsalihaksilleni. Sen verran oli hauskaa juttua niin elokuvaklassikoista kuin siitä ketä on se elokuvan tärkein henkilö.

Tämän kaiken hauskuuden on käsikirjoittanut Mikko Koivusalo. Ohjaajana toimii varmasti monelle tuttu nimi Kalle Lamberg. Näytelmä pyörii kolmen näyttelijän voimin (Miska Kaukonen, Valtteri Roiha ja Linda Wiklund), jotka tekevät upean suorituksen tällä pienellä elokuvan maratonilla.

Jos hauskuutta kaipaa niin ehdottomasti kannattaa suunnata Linnateatteriin katsomaan Mieletön elokuvan historia.

 Kohtaus näytelmästä Elokuvan mieletön historia. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Eipä mennyt se vanhempien yhteinen ilta ihan niin kuin Strömsössä. Näitä kuitenkin sattuu ja ei se nyt mua pahemmin haitannut. Tietysti kiva näytelmä olisi ollut mukava katsoa kokonaan. No ainakin isännällä oli ollut hauskaa.

Oletteko te joskus joutuneet lähtemään takaisin lasten luokse jostain tapahtumasta?

Rento perheviikonloppu

Meillä on ainakin mukava ja rento viikonloppu takana. Toivottavasti myös teillä! Välillä on vaan mukava olla ja ottaa rennosti. Meillä ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa viikonlopulle. Otsikkossa on perheviikonloppu, mitä meillä nyt oikeastaan aina on. Tällä kertaa vain ei ollut ketään muita sillä emme käyneet kyläilemässä eikä meilläkään käynyt ketään.

Mun orkideat jaksavat vain kukkia yhä uudelleen ja uudelleen.

Perjantai oli meillä kaikilla vapaata, joten nukuimme pitkään. Isäntä kävi kuitenkin töissä avustamassa huonekalujen siirrossa. Me leikittiin taaperon kanssa sillä aikaa junilla (tällä hetkellä kuuminta hottia kaikki junajutut). Viime aikoina lasten huoneen lattian onkin päivittäin vallannut iso junarata erimuodoissa.

Isäntä ehtii juuri kotiin, ja mä lähdin sillä oven avauksella. Yksi äiti tässä lähettyvillä järjesti lastenvaatekutsut. Olinkin ekaa kertaa Milk Copenhagen -merkin vaatekutsuilla. Mitään ei pitänyt ostaa, sillä itse toivon saavani ainakin muutaman kilon pois. Taaperolla taas on aika paljon vaatteita. Tyttöjen mallistossa oli oikein kivoja vaatteita, mutta poikien vaatteet ei jotenkin iskenyt muhun. Toki siellä oli kivojakin vaatteita mukana.

 Mitään ei pitänyt tilata, mutta päädyin kuitenkin tilaamaan taaperolle kesäksi kivat raidalliset shortsit. Nyt odotan innolla, että päästään testaamaan onko ne sopivat ja miltä ne näyttää hänen päällään. Olikin oikein mukava välillä istua äitiporukalla iltaa. Tarjolla oli emännän tekemiä ihania piirakoita, salaattia ja skumppaa. Pöydässä oli myös herkullisen näköisiä muffinsseja, mutta sain pidettyä itseni aisoissa ja en edes maistanut.

Kotona onkin sitten tullut enemmän herkuteltua. Syytän pääsiästiä :)

Ehdin kotiin juuri taaperoa nukuttumaan. Äitiä olikin vähän ikävöity. 

Kotona mua odotti vielä piccolo skumppaa jääkaapissa. Katsottiin isännän kanssa leffaa (kuten melkein joka ilta taaperon nukahdettua).

Lauantaina oli masentavan näköinen ilma. Ihan harmaata ja sumuista. Isäntä oli pari tuntia vaalihommissa. Mä ja taapero menimme bussilla keskustaan. Tarkoitus oli käydä jotain pientä haukkaamassa jossain kivassa kahvilassa. Meillä tuli kuitenkin maha jo täyteen, kun saimme vaalikeittoa torilla. Toisessa kojussa oli tarjolla köyhiä ritareita hillolla ja kermavaahdolla. Lisäksi karkkia sieltä täältä. Kävimme sitten vain vähän kaupoilla katselemassa ja taapero nukahtikin sopivasti rattaisiin vähän ennen bussiin menoa. 

Tämä kuuluisa jäätelökioski ihastutti pientä junafania sen verran, että ratikan ympäri juostiin useamman kerran. Välillä piti pysähtyä ihastelemaan vaunua. Tåg -tuna -tuna -tåg kuului vain junafanin suusta.

Kotona leikittiin taaperon kanssa, leivottiin yhdessä ja illalla tehtiin tacoja. Mä nukuin taaperon kanssa päikkärit ja isäntä sai rauhassa pelata tietokoneella. Kävimme myös illalla saunomassa ja puhalleltiin siellä saippuakuplia.

Sunnuntaina sama rento ote jatkui. Iltapäivällä suuntasimme Lasten liikunnan ihmemaahan. Tällä kertaa kävimme Kupittaan urheiluhallilla. Taapero tykkäsi kovin. Siellä on myös kiva alue perheen pienimmille (1-3v.). Urheilujen jälkeen kävimme nopeasti myös ruokakaupassa. Sitten kotona oli vielä lettukestit ennen iltatoimia.

Vegaanit & ekologiset Hemma-pesutuotteet

Itseäni kiinnostaa tuotteissa ekologisuus, mutta myös design. Kotimaisuus on tietenkin iso plussa. Sain testiin blogin kautta Nordic Ekolivingin uutta puhdistustuotesarjaa Hemmaa. Sarjassa yhdistyy ekologisuus ja kaunis ulkoasu. Hemma-tuotteet ovat kasvispohjaisia ja kaiken kukkuraksi vielä valmistetaan Suomessa.

Itse pidän myös kovasti Hemma-tuotteiden ulkoasusta. Ne ovat yksinkertaisen kauniita. Tyylikkään ulkoasun takana on Polkka Jam, joka on pieni suomalainen suunnittelutoimisto Kemiöstä. Mielestäni he ovat onnistuneet tavoitteissaan tekemään hyväntuulisen ja raikkaan näköiset tuotepakkkaukset Hemma-tuotteille. Pakkauksen kyljestä löytyykin Design From Finland -merkintä. Tykkään siitä, että arjen käyttötuotteetkin ovat ilo silmille ja ne on mukava jättää pöydälle esille. 

Nordic Ekoliving lähetti minulle Hemma tiskiaineen, shampoon ja suihkugeelin, joita pääsin kokeilemaan.

Ensimmäisenä testasin tiskiainetta. Sitä ei tarvinnut laittaa paljon ja toimi muutenkin hyvin. Ja enpä muista koska minulla olisi ollut näin hyvän tuoksuista tiskiainetta. Keittiössä oli ihana kevyt piparmintun tuoksu. Sama tuoksu löytyy myös sarjan siivoussuihkeesta. Voin kuvitella, että koti tuoksuu ihanalta, kun sitä käyttää.

Tiskiaineen lisäksi sain testattavaksi shampoon ja suihkugeelin. Suihkugeeli on varustettu miedolla bergamontintuoksulla. Shampoossa puolestaan on ihana appelsiinintuoksu. Tuoksut eivät kuitenkaan ole mitään kovin vahvoja vaan juuri sopivissa määrin. Sarjasta löytyy lisäksi limen tuoksuinen käsipesuneste ja piparmintun tuoksua kotiin tuova siivoussuihke.

Yhteistyössä Nordic Ecoliving (kotisivut) ja Mammalandia (kotisivut). Löydät kummatkin myös facebookista: Nordic Ecoliving ja Mammalandia.

Taaperon hupiviikonloppu

Mä en ole pitkään aikaan tainnut kirjotella meidän perheen puuhista sen enempää. Postaukset ovat keskittyneet enemmän yhteen tapahtumaan tai yleisesti ottaen lapsiin. Joten nyt ajattelin vaihteeksi kirjoittaa vähän meidän viikonlopusta.

Viikonloppuna olimme ihan kotosalla Turussa. Kotona olokin tuntuu tosi kivalta, sillä me ollaan aika usein jossain sukulaisten luona viikonloppuna. Viime kuukausina on tullut myös reissattua paljon. Tämä oli jo toinen viikonloppu perään, kun ollaan kotona vain. Tai ei me ihan vain neljän seinän sisällä olla oltu vaikka puhunkin, että kotona ollaan oltu. Mutta siis yöt vietetään kotosalla eikä olla oltu kyläilemässä. 

Meillä isäntä oli tavanomaisesta poiketen myös perjantaina töissä. Sitten hän sai viettää illan omaa aikaansa ystävänsä luona. Mä ja taapero olimme perjantaina läheisessä seurakunnan perhekerhossa. Siellä on kivaa, kun on kavereita, leikkiä, laulua, tanssia ja askartelua. Ja äitikin saa kupposen kaffetta. Sitten kotiin kaupan kautta päikkäreille ja minä vähän siivoilin. Taaperon kanssa tehtiin yhdessä pannukakkua ja odoteltiin vieraita. Taapero niin innoissaan odotteli vieraita. Mummo (siis äitini) ja siskoni tulivat meille. Siinä se ilta sitten mukavasti vierähtikin.

Loppuillan katselimme isännän kanssa sohvalla Netflixistä ohjelmia ja nautimme muutaman juoman sekä herkuttelimme. Isäntä oli käynyt kaupan kautta, kun tuli kotiin.

Lauantaina olimme koko perhe Gatorade Centerissä, jossa oli ohjelmaa lapsille. Luistelemaankin olisi päässyt, mutta me ei vielä olla oltu pojan kanssa luistelemassa eikä luistimiakaan olla vielä hommattu. Ajateltiin, että se olis sitten ensi talvena.

Tämä oli Osuuspankin järjestämä ilmaistapahtuma kaikille. Kiertelimme siellä olevalla lasten kirpputorilla, mutta tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan. Aikaisemmin olisi ollut jokin sirkusesityskin, mutta me ollaan vähän aamu-unisia. Osa sirkushahmoista oli kuitenkin käytävillä tavattavissa. Ihmettelimme pitkää miestä ja uskaltautui taapero (hieman arastellen) hipon luokse antamaan halinkin.

Pois lähtiessä vielä ilmapallo käteen. Kävimme ihmettelemässä läheistä junarataa pienen junafanin iloksi. Jatkoimme matkaa isoon lelukauppaan Toys R Us:iin. Siellä on vaikka mitä kivaa. Lapset olisivat saaneet etsiä myymälästä Pokemoneja ja osallistua kilpailuun. Me rakennettiin taaperon kanssa Batman auto. Sitä vastaan sai kassalta hienon diplomin.

Cars 2 -fanille ostimme tarjouksessa olevan pienen Salama-auton ja avaimenperän. Sitten kävimme vähän herkuttelemassa ja söimme isännän kanssa katkarapuvoileivät cafe latten kanssa. Taapero sai valita omat herkkunsa ja oli tyytyväinen. Sitten vielä ruokakaupan kautta kotiin.

Sunnuntaina nukuimme pitkään. Taapero ja isäntä kävivät lähimetsässä pienellä retkellä. Itse sain sillä aikaa vähän siivottua ja kirjoitettua blogia. Ruoan jälkeen laitoin taaperon päiväunille. Niiden jälkeen lähdin pojan kanssa MLL:n lastentapahtumaan.

Tapahtumaan oli liput vain 2€/hlö. Heti ulkopuolella näimme tuttuja. Parilla eurolla osallistuimme ongintaan. Ostimme myös muutaman arvan. Ohjelmassa oli myös askartelua, kummitustunneli, pomppulinna ja meidän taaperon lempparina pallomeri liukumäellä.

Tapahtuman kohokohta oli Mimin ja Kukun esiintyminen. Kiinnostuneena katseli kovin, mutta oli visusti äidin sylissä. Siinä vaiheessa kun Kuku alkoi puhallella saippuakuplia nousi meidänkin lapsi ylös ja meni muiden lasten sekaan lavan eteen. Kävi kuitenkin vähän sääliksi, sillä eihän pieni taapero yllä isompien seassa saippuakupliin.

Sitten taas istui äidin sylissä katsellen esitystä. Kuku teki kierroksen salissa ja pyysi lapsia mukaan letkaan. Poju lähti letkaan mukaan vaikkei kiinni pitänytkään. Sitten vähän palloili itsekseen ja laulun loputtua tuli takaisin äidin syliin. Sama juttu, kun Mimi teki vastaavan letkan saliin. Noin 30 min. esityksen jälkeen lapset hakivat Mimiltä ja Kukulta kortit muistoksi.

Me käytiin välillä syömässä buffetin munkkeja ja askartelemassa. Sitten taapero päätti mennä taas saliin, jossa Mimi ja Kuku vielä olivat. Pienen jonotuksen jälkeen hän pääsi yhteiskuvaan ja sai Kukulta (hänen lemppari) korttiin nimmarin omistuskirjoituksella.

Muutoin viikonloppu sujui rennosti kotona ollen. Taapero oli innoissaan Mummolta saamistaan sisätöissuista. Niitä ei olisi edes haluttu ottaa pois jalasta.

Luulen, että taaperolla oli aika hupiviikonloppu.

Sosiaalinen media osana arkea

Joka kuukausi Mammalandian bloggaajat kirjoittavat yhdestä aiheesta, joka helmikuussa oli sosiaalinen media osana arkea. Oman postaukseni julkaiseminen on vähän venynyt, sillä meillä on viime aikoina ollut niin paljon kaikkea muuta elämässä. En ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittamaan blogia. No nyt ainakin ollaan ihan vain kotosalla niin ehdin panostaa bloginkin kirjoittamiseen.

Nykynuoret ovat ihan erilaisessa tilanteessa kuin tämä 30-kymppinen mamma, jonka lapsuudessa oli iso juttu, kun tv:seen tuli kolmas kanava, kolmonen eli maikkari. Tv olikin kauan ainoa media, jota tuli seurattua. Ekan kännykkäni sain noin kaksikymmentävuotiaana (tässä kohtaa nykynuoriso varmasti kuolee nauruun). Silloinkaan sitä en olisi erikoisemmin tarvinnut/halunnut, mutta kun myös kaksi pikkusiskoani sen saivat ja olin muuttamassa pois kotoa. Silloin sillä vain soitettiin, tekstattiin ja pelattiin matopeliä (en mä kyllä sitäkään tainnut kauheasti pelata).

Kummasti sitä on kuitenkin oppinut kaikkia vempaimia käyttämään. Eri somekanaviakin olen vähän jälkijunassa innostunut käyttämään.

Facebookiin liityin monen ystävän pyynnöstä joitakin vuosia sitten. Mä tykkään kuvaamisesta ja siellä kuulemma oli helppo jakaa kuvia ystäville ja heillä oli siellä nähtävillä heidän matkakuvansa. Sitä kautta sitten päätin sinne liittyä ja jakaa kuvia. Se onkin oiva väline jakaa kuvia ja terveisiä ystäville ja sukulaisille.

Yhdellä lähetyksellä juttu ja kuva on kaikkien tuttujen nähtävillä. Varsinkin, kun osaa näkee livenä sen verran harvoin niin on kiva lukea ja nähdä kuulumisia näinkin. Olen tosi huono soittelemaan tai muutoin pitämään yhteyttä jollei jotain tärkeää asiaa ole. Somen kautta tulee vähän enemmän pidettyä yhteyttä.

Facebookissa on myös paljon erilaisia ryhmiä, joista olen saanut vertaistukea. Varsinkin raskaana ollessa ja vauva-aikana oli mukava seurata muiden samassa tilanteessa olevien mietteitä ja kuulumisia. Jotkut ryhmät tuntuvat kyllä menevän vähän yli ja niissä syntyy tappeluita tai lynkataan toisten mielipiteet vaikka ne olisivatkin tarkoitettu vertaistukeen.

Facebookista löytyy myös paljon erilaisia kirppareita, joista olen tehnyt kivojakin löytöjä sekä myynyt ja lahjoittanut ylimääräisiä tavaroita ja vaatteita pois.

Olen myös löytänyt facebookin kautta uusia tuttuja ja ystäviä. Olemme lapsen kanssa käyneet äiti-vauva -tapaamisissa ja nykyään meillä onkin kiva porukka kasassa, jonka kanssa treffaamme aina silloin tällöin.

Blogin kautta sosiaalinen media on tietysti tullut mulle jonkin verran tärkeämmäksi, mutta en koe, että siellä silti sen enempää roikkuisin. Toki blogin kirjoittamiseen menee aikaa, mutta muutoin.

Sosiaalinen media on oikein käytettynä näppärä väline näin blogin kirjoittajana luoda näkyvyyttä ja pitää yhteyttä muihin.  Minulla onkin jonkin aikaa ollut blogilla omat facebooksivut, josta facebookseuraajat voivat seurata uusimpia juttujani.

Lisäksi muutama kuukausi sitten liityin Instagramiin, josta minut löytää blogin nimellä.

Kotona ollessa tykkään eniten olla ihan perustietokoneella. Mieskin viihtyisi sen ääressä pelaamassa ja välillä mä sitten siirryn kannettavalle ja sohvan ääreen. Mulla on myös oma tabletti, mutta se on vähän turhake meillä. Matkoilla se on kyllä käytössä lapsen viihdyttämiseen, kun muut keinot on käytetty. Kännykällä tulee eniten selattua facebookkia ja Instagramia sekä etsittyä jotain tietoa, kun ei ole mitään erityistä tekemistä.

Mä pyrin siihen, etten kauheasti somettaisi, kun olen lapsen kanssa. Jos leikin hänen kanssaan niin panostan sitten siihen yhteiseen aikaan. Käytän eniten somea, kun olen yksin kotona tai jossain odotustilassa tms. odotan jotain. Myös autossa (kun en itse aja) selailen somea ajankuluksi. Me katsotaan yleensä tv-ohjelmat tallennettuna, mutta jos joskus livenä katsotaan niin mainostauolla voin ottaa kännykän käteen ja heittää vaikka Instaan jonkin päivällä otetun kuvan.

Kännykkä mulla kulkee yleensä mukana sen varalta jos sattuu jotain (kuljen yleensä autolla) tai tulee jotain erityistä asiaa vaikka miehelle. Kun kuljetaan yhdessä niin mä voin usein jättää kännykän kotiinkin. Mökillä ollessa taas puhelin on voinut olla koko viikonlopun kiinni, kun en ole "jaksanut" ladata akkua tai se voi olla erillisessä rakennuksessa koko päivän ajan. Kun olen töissä niin silloin puhelin on äänettömällä pukukopissa. En siis ainakaan sanoisi, että olen somesta riippuvainen.

Mä en tykkää sellaisesta, että pitäisi koko ajan olla jotenkin saatavilla (vaikka nykyään tuntuu, että sitä yhteiskunnassa odotetaan). Pystyn siis ihan hyvin olemaan myös ilman somea. Mua häiritsi kaikki se tiedon tulva alussa, kun uusi älypuhelin pimputteli koko ajan. Milloin oli mitäkin viestiä ja ilmoitusta tullut ties mihin someen. Ne ilmoitukset otinkin aika nopeasti pois käytöstä, kun stressasivat mua. En yhtään ihmettele pieniä lapsia miten heitä häiritsee se kaikki tiedon tulva eri kanavista.

tämä kuva täältä.

Eniten sometan silloin, kun olen yksin, lapsi nukkuu, leikkii mielellään yksin omia leikkejään tai katsoo tvstä lastenohjelmia. Voin ihan hyvin selata facebookkia tai vaikka päivittää blogia, kun lapsi leikkii hiekkalaatikolla. Tämä kuitenkin silloin, kun hän viihtyy leikeissään yksin. Itse en näe siinä mitään pahaa. Mielestäni aikuisen ei tarvitse koko ajan olla lapsen leikeissä mukana jos hän viihtyy niiden parissa yksinkin. Silmällä pidän häntä kuitenkin.

lapsi on vielä niin pieni ettei tässä tarvitse miettiä vielä lasten sos.mediaa kuin korkeintaan tv:n osalta. Sitä koitamme rajoittaa, ettei katso liian paljon ja tietysti mitä katsoo silloin kun katsoo.

Sosiaalinen media on mielestäni hyvä keksintö ja oikein käytettynä todella hyödyllinenkin. Itselleni se on tuonut mukanaan paljon hyviä asioita.

Sanoisin, että asiat tärkeysjärjestykseen. Somessa ehtii kyllä olla. Monille tekisi varmasti hyvää pieni paasto somesta.

Miten teidän sometus toimii?

Muiden Mammalandian bloggaajien juttuja aiheesta löydät Mammalandian facebook-sivuilta.

Yhteistyössä Mammalandian kanssa.

Nopeat tarjoilut yllätysvieraille

Toisaalta olisi hyvä pitää aina pientä jemmaa yllätysvieraiden varalta. Se ei kuitenkaan aina toimi, sillä mulla tulee sitten vain itse naposteltua karkit ja herkut jossain vaiheessa jos sellaisia kotona sattuu olemaan. Toisaalta tässä meidän lähiössä on pieni ruokakauppa, josta löytyy kaikki oleellinen ja se on vielä kaiken lisäksi tosi hyvin auki. Maalla tietysti on vähän hankalampaa, kun kauppoihin on pitkät matkat.

Yksi hyvä vaihtoehto on pitää perustarvikkeita aina kotona (sokeria, jauhoja, kananmunia, maitoa yms.), joista saa jollain hyvällä pikareseptillä loihdittua tarjoilut yllätysvieraille. Mun ei ainakaan tule kotona niin usein leivottua makeita itselleni, joten pelkät raaka-aineet saavat olla rauhassa. Myös se taloussuklaalevy pysyy yllättävän hyvin.

Tässä pari esimerkkiä pikaisista tarjoiluista, kun on tullut yllätysvieraita, itsellä on ollut muita kiireitä tai vaan laiskuus iskenyt ja ei jaksa/ehdi panostaa ajallisesti tarjoilujen tekemiseen (mikä varmaan lapsiperheissä kovin tuttua välillä).

Kaupasta ostetut muffinssit tuunataan. Kermavaahtoa päälle ja jokin koriste. Koriste voi olla vaikka muumikeksi, kakunkoriste tai strösseleitä (löytyy nykyään monia erilaisia päällisiä). Tuo tähti kuvio on ostettu Lidlistä. Kermavaahto näyttää toki kauniimmalta jos sen jaksaa laittaa pursotinpussista.

Hieman aikaa vievempi versio kuorrutteelle, mutta sairaan hyvä (ja ei tosiaan kyllä mikään laihisversio) on:

3,5dl tomusokeria
50g voita (huoneenlämpöistä)
125g tuorejuustoa
1/8tl elintarvikeväriä

Tomusokeri ja pehmeä voi vatkataan tasaiseksi. Lisää tuorejuusto ja sekoita hieman. Lisää haluamasi väri ja sekoita seos kuohkeaksi. Pursota. Ja varoituksen sana, että nämä ovat tosi hyviä! Kuvassa näkyvässä versiossa olen tehnyt ihan ajan kanssa pätkismuffinssit. Saivat suuren suosion pojan 1v. synttäreillä.

Uunijäätelö

Valmiskakkupohja
marjasurvosta/hilloa
vaniljajäätelöä n.1l
kananmunanvalkuisia 3kpl
tomusokeria 2,5dl
sitruunamehua 1tl

Mulla on toisinaan jemmassa valmiskakkupohja. Halvimmillaan niitä saa hieman päälle eurolla. Päälle laitan hilloa tai sulatan pakastimesta marjasurvosta. Jäätelöpaloja päälle ja peitetään hyvin vaahdolla, joka tehdään kananmunanvalkuaisista, sitruunamehusta ja tomusokerista. Valkuaiset ja sokeri+sitruuna vatkataan kovaksi vaahdoksi.

Jäätelö peitetään hyvin vaahdolla, jotta se ei pääse uunissa sulamaan ja valu kakun päältä. Pidä uunissa 225 asteessa muutama minuutti eli sen verran, että pinta saa kauniin värityksen pintaansa. Sitten vain heti nauttimaan.

Mulla on muutama muukin kiva pikaresepti niin suolaista kuin makeaakin. Jätän niiden postaamiset tulevaisuuteen. Postailen niitä sitten kun tulee tehtyä ja saan kuvia samalla otettua. Itse ainakin haluan aina nähdä kuvan reseptillä tehdystä valmiista ruoasta.

Aiemmin olen kertonut mikrossa 5min. valmistuvasta suklaakakusta täällä.

Seuraa meitä myös Instagramissa @kotonajakaupungilla.

Loppiaisviikon kuulumisia

Mulla ja taaperolla on ollut oikein mukavat viime päivät. Kaikki ei tosiaankaan mennyt suunnitellusti, mutta asioilla on merkityksensä ja tapana järjestyä. Meidän piti Staffanin kanssa mennä torstaina vain käymään kylässä Salossa Mummon luona ja nähdä pikkusiskoani.

Istuttiin ensin siskoni luona muutama tunti. Staffan ihaili kissoja ja toisti kitta, kitta ja puhui miu, mau. Edellisenä päivänä toinen pikkusiskoistani oli meillä käymässä lastensa kanssa. Hän toi Staffanille kivoja leluja. Ihanin niistä oli näköjään McDonaldsista saatu pieni koirahahmo. Sitä hän innoissaan esitteli kaikille. Ja arvatkaa nukutaanko me nykyään sen koiran (tai taaperon sanoin hauvan) kanssa.

2v ja 3v. serkukset ajelivat mopoilla, ihastelivat lunta (jota oli tullut yön aikana), pulkkailivat, leikkivät mm. kauppaleikkejä ja autoilla sekä saunoivat.

Sisko tuli samalla kyydillä vielä Mummolaan. Ilta meni nopeasti ja kävimme vielä kaikki Hesburgerissa syömässä pikaruokaa. Isosiskoni laittoi toiselle siskolleni viestiä ja kyseli häntä Mummon kanssa kyläilemään seuraavana päivänä. Pikkusiskollani oli jo muuta menoa vapaa päivälleen. Mä sain siitä idean, että jäämmekin taaperon kanssa Mummolle yöksi ja mennään sitten Loppiaisena siskon luokse kotikulmille kyläilemään.

Seuraavana aamuna oltiin lähdössä kovin, mutta autoni ei vaan startannut. Pakkaset olivat tehneet tehtävänsä. Äidin ystävä tuli antamaan akkuun virtaa ja auttoi, mutta pitkän yrityksen jälkeen ei saatu päälle. Oli sen verran jäätynyt, vaikka ennen lähtenyt kuin unelma käyntiin kovemmillakin pakkasilla.

Siskoni mies sitten haki meidät. Kotikonnuille on n. 35km matka. He ehdottivat, että jäisimme saunomaan ja olisimme yötä. Heillä oli kuitenkin seuraavana päivänä asioita Salossa. Niin pieni visiitti Mummolassa venyi kahteen yökyläilyyn. Eipä se mitään sillä meillä oli tosi kivaa. Eikä onneksi ollut kiire mihinkään. Isäntäkin sai rentoutua kotona ja olla omissa oloissaan.

Taaperoilla oli oma pöytä, jossa ruokailivat. Serkkupoika 3v. kattoi heidän pöydän. Staffanille maistui kokin ruoat enemmän kuin hyvin.

Lauantaina pakkanen oli lauhtunut. Kun pääsimme taas Saloon niin taaperot nukkuivat päiväuniaan. Olipa hauska katsoa miten isompi serkus oli niin innoissaan "meidän vauvasta". Vaikka välillä vähän suututaankin, kun samoilla leluilla haluavat leikkiä. Ilokseni autokin taas starttasi ilman lisäapuja.

Illaksi ajelimme takaisin kotiin Turkuun. Myös pikainen kauppakäynti ohimennen Skanssin Citymarketissa venyi. Miten yhtä hilloa hakiessa voikin saada aikaa kulumaan. Kiitos taaperon. Halusi välttämättä kantaa omaa kauppakoriaan ja ostaa omia maitojaan sekä nannaa.

Kotona isäntä odotteli ja yllätti mini Runebergin tortuilla. Kattaus oli tietysti lastenhuoneen pöydällä muumiastiastolta tarjottuna. Sain mä ihan oikean kahvinkin. Oli isäntä tainnut odottaa pientä leikkiseuraa kotiin. Olohuoneen pöydältä löytyikin sitten meille iltaa varten juustolautanen, punkkua ja muuta pientä naposteltavaa.

Miten teidän Loppiainen sujui?

Lisää kuulumisia näet Instagramista @kotonajakaupungilla.