Päivä meidän kanssa -Tammisaaren markkinoilla

Syyskuussa Mammalandian bloggaajien yhteinen kirjoitusaihe on "Päivä meidän kanssa". Bloggaajat ovat kirjoittaneet yhdestä päivästä syyskuussa. Meillä on ollut niin arkea kuin juhlaakin, remppaa, siivousta ja muuta tohinaa. Minä päätin nyt kirjoittaa viime viikon puolelta väliltä.

Keskiviikkoisin meidän perheessa alkaa "viikonloppu". Isäntä työskentelee yleensä vain alkuviikosta ja poika on osa-aikaisesti dagiksessa (yleensä juuri alkuviikosta). Me suuntasimme Tammisaareen isännän kotipaikalle. Heräsimme siis torstaina Tammisaaresta anoppilasta. Poika oli innoissaan, kun koira tuli herättämään. Tämä kultainen noutaja on hänen hyvä ystävänsä. Aamulla vähän leikittiin ja syötiin aamupalaa. Laitoimme itsemme pikku hiljaa valmiiksi ja lähdimme kaikki yhdessä Tammisaaren markkinoille. Koira tosin jäi kotiin. Ajoimme auton lähemmäs markkina-aluetta.

Fammo ja Fafa tekivät hieman omia ostoksiaan ja me ostettiin myös perinteiset Viipurin rinkelit, 18 lakritsi nauhaa ja jotain muuta pientä tarttui mukaan.

Kiertelimme ja kaartelimme markkina-aluetta ja katselimme kojuja. Ostimme arpoja, joita mm. koululaiset möivät. Isäntä voitti kaffepaketin.

Lapsi oli innoissaan, kun näki ilmapallomyyjiä ja Ryhmä Hau -pallon hän saikin. Se solmittiin vaunuun kiinni. Pojan aika meni hyvin isoa tikkaria syödessä. Sen jälkeen olikin kyllä takki hyvin tahmassa.

Tammisaaren markkinoilla on aina aika paljon laitteita, sillä siellä on sekä Tivoli Sariola että Tivoli Seiterä. Olimme sen verran ajoissa, että vain Seiterä oli auki. Ostimme liput kolmeen laitteeseen. Hän oli innoissaan laitteissa. Me taidettiin muuten olla ainoat asiakkaat koko tivolissa. Illalla siellä kyllä käy aina vilske. Nyt sai rauhassa olla ja mennä laitteisiin ja varmaan oli vähän ekstra aikaakin laitteissa.

Sitten menimme syömään ja oli pojan päiväunien aika. Itsekin olin sen verran väsynyt, että nukuin pitkästä aikaa päiväunet.

Illemma sitten leikimme pihalla ja sisällä. Pojalla ja koiralla riittää touhua, kun leikkivät keskenään. Muutaman minuutin matkan kävelymatkan päässä on tosi kiva leikkipaikka -Leijonapuisto, jossa kävimme taas ulkoilemassa. Isäntä kävi silllä aikaa koiran kanssa ulkona. Mä ja poika mentiin maisemareittiä puistolle.

Illalla kävimme saunassa ja poika sai kylpeä (tykkää kovin). Varsinkin, kun on paljon vaahtoa.

Iltapalan jälkeen laitoin pojan yöunille. Me muut nautittiin takkahuoneessa hieman viiniä ja syötiin erilaisia juustoja, joita markkinoilta oli ostettu. Samalla katseltiin televisiota. Itsekin menin jo yhdentoista aikoihin nukkumaan, sen verran väsynyt olin. Kiva päivä siis oli kaikin puolin.

Seuraavana päivänä mentiin vain meidän perheen kesken käymääm markkinoilla. Mentiin vähän iltasemmalla niin oli paljon porukkaa liikkeellä. Laitteisiin kuitenkin pääsi aika nopeasti.

Muiden Mammalandian bloggaajien juttuja voit lukea täältä.

Linnanmäen ilmaislaitteet -päivä taaperon kanssa Lintsillä

Helsingin reissullamme kävimme viime lauantaina Linnanmäellä koko perhe. Päivä oli erittäin kaunis ja jo hyvillä mielin mentiin Lintsille. Se aukesi vasta klo 13.00. joten nukuttiin pitkään siskoni luona Lauttasaaressa. Sitten taaperon iloksi menimme bussilla keskustaan päin ja sieltä raitiovaunulla Linnnamäelle.

Pienen lapsen kanssa pääsee vielä halvalla. Linnanmäellehän ei ole erillistä sisäänpääsymaksua. Taapero pääsee moneen laitteeseen ihan ilmaiseksi. Isäntä osti itselleen pari kertalippua ja kävi niissä hurjimmissa laitteissa. Mulle riitti ne missä olin lapsen kanssa mukana. Näin vanhemmiten ei enää pää kestä. Lisäksi pelattiin vähän pelikoneilla, mutta ei tullut tällä kertaa voittoa.

Ruoka Linnanmäellä ei mitään kovin halpaa ole, joten salaatteihin, makkaraperunoihin ja juomiin kului kaikista eniten rahaa. Toki sinne voi omatkin eväät ottaa mukaan.

Ilmaiseen Vankkuripyörään pääsee mukaan yksi aikuinen ja lapsia mahtuisi enemmänkin.

Linnanmäeltä löytyy useampi ilmainen laite. Moneen niistä pääsee mukaan myös perheen pienimmät. Kaikissa laitteissa, jotka ovat ilmaisia lukee "ilmainen" ja pituusraja, jos sellainen vaaditaan.

Muutamaan ilmaislaitteeseen pitää olla vähintään 100cm pitkä. Meidän taapero jäi vielä vähän alle niin jäi (ehkä ensi vuoteen) Kuuputin, Merirosvolaiva, Miniautot ja Pilotti vielä testaamatta.

Ehdimme käydä kolme kertaa Rumpukarusellissa, Tänä vuonna taaperon uskalsi jo päästää yksin Muksupuksu -junaan (sinne ei siis aikuinen pääse mukaan). Se olikin varmasti yksi hänen lemppareista. Junafani kun on.

Muksupuksu on junafanin lempparilaitteita.

Pienoiskaruselli oli myös tosi kiva. Taapero ajeli innoissaan autoja ja moottoripyörää. Pienoiskaruselli on siitä kiva, että siihen pääsee tosi monta lasta samaan aikaan. Jonoa ei siis pahemmin kertynyt ja taapero kävi tässä useamman kerran.

 

Pienoiskarusellissa lapsi kävi monta kertaa. Aina valittiin eri kulkuväline.

Kot Kot ja Vankkuripyörä olivat ne missä olimme vain kerran. Niihin oli vähän isommat jonot, kun ovat hitaampia laitteita (yksi perhe pääsee kerrallaan kyytiin ennen kuin kierros alkaa). Muutoin lasten laitteisiin pääsi melkein suoraan tai yhden vuoron jonotuksella. Sillä aikaa, kun mieheni kävi kahdessa aikuisten laitteessa niin me ehdittiin taaperon kanssa käymään useammassa laitteessa.

KotKotin kierroksella voi yrittää laskea montako tipua löytää.

Kävimme kerran myös Panoraamassa, josta on upeat näköalat ympäri Helsinkiä.

Panoramasta näkee kauas ympäri Helsinkiä.

Lopuksi kävimme vielä vähän Linnanmäen Angry Birds -puistossa kuluttamassa energiaa. Rumpukarusellin vierestä löytyy myös kiva leikkipaikka "Matka maan ytimeen". Siinä vain näytti olevan sellaisia putkiloita ja käytäviä, johon tämä äiti ei halua lähteä taaperon perään (mikäli tarve tulisi).

Siitä sitten suuntasimme takaisin Lauttasaareen pakkaamaan tavarat. Taapero nukahtikin jo vaunuihin matkalla Lauttasaareen. Autossa oli hyvä jatkaa unia. Lähdimme kohti Tammisaarta mieheni vanhempien luokse loppuviikonloppua viettämään. Oltiin samalla koiravahteja, kun isovanhemmilla oli menoa. Oli oikein ihana päivä Linnnamäellä.

Tarkempaa juttua pienten laitteista löydät meidän Lintsin vierailusta viime vuonna.

Viikonloppu isovanhemmilla

Me olimme isännän kanssa pari täyttä päivää Tallinnassa torstaista perjantaihin. Viime postauksessa kerroinkin, että 2v. poikamme jäi ekaa kertaa yökylään. Hän oli Fammon ja Fafan luona. Sieltä löytyy myös hänen hyvä ystävänsä Goofy-hauva. Me vanhemmat saimme rentoutua kauniissa Tallinnassa kierrellen ja syöden hyvin. Hyödynsimme myös hotellin allasosaston palvelut. Kerron matkasta lisää eri postauksessa.

Miten taaperon eka yökyläily sitten sujui? No oikein hyvin (ihanaa!). Aamulla hän oli kyllä vähän itkenyt, kun sängyssä ei ollutkaan vieressä äiti vaan Fammo. Fammo hoisi tilanteen hyvin ja ihmettely meni ohi. He olivat leikkineet paljon autoilla, koiran kanssa ja kävivät leikkipuistossa. Fammo oli tehnyt riisipuuroa, jota taapero rakastaa ja oli syönyt hyvin sitä.

Välillä oli kysytty mamman ja pappan perään, mutta ei sitten sen enempää onneksi ikäväänsä ainakaan näyttänyt. Kaikki oli siis sujunut hyvin!

 Me saavuimme myöhään perjantaina mieheni vanhempien luokse. Poika oli jo nukkumassa. Kävin antamassa pusun otsalle ja vähän siinä häntä ihailin.

Lauantaina oli kaunis päivä ja kävimme Tammisaaren kävelykadulla sekä torilla katselemassa ja shoppailemassa. Kävelykadulla on kiva lelukauppa, jossa oli Olof ja Elsa. Poika ei vain oikein innostunut poseeramisesta. Siellä olisi saanut myös kasvomaalauksia. Me löydettiin kiva Cars-tabletti ja RyhmäHau-aurinkolasit. Ne tulivatkin tarpeeseen, sillä lähdetään ensi kuussa Kanarialle. Ne olivatkin jo kovasti käytössä. Tosin sisällä. Itselleni löysin pari kivaa paitaa edullisesti.

Sunnuntai oli vieläkin kauniimpi päivä. Olimme yhdessä taaperon ja Fammon kanssa kävelyllä ja kävimme Leijonapuistossa leikkimässä. Se on Tammisaaren suosituin leikkipaikka. Viikonloppuna tuli myös nautittua hyvistä ruoista anopin patojen äärelllä. Nautittiin myös Tallinnan tuliaisia.

Myös pihalla leikittiin ja taapero innoissaan heitti palloa ja keppejä Goofylle.

Kauniit päivät päättyivät kauniisiin auringonlaskuihin. Miten teidän viikonloppu sujui?

Brion joulukalenteri

Nykyään joulukalentereissa on jo ihanan valinnan vaikeus, kun niitä on niin paljon erilaisia. Omassa lapsuudessani oli vain jotain kuvakalentereita ja suklaakalenterit. Vähän joka kaupasta löytyi ne pari samaa suklaakalenteria. Tosin niistä ilahduttiin kyllä kovasti.

Tänä vuonna, kun meidän taapero on 2v. ja ymmärtää jo jonkin verran näiden juttujen päälle niin minäkin paneuduin oikein tuohon joulukalenteriasiaan. Perinteinen suklaakalenteri oli jo heti pois peleistä, sillä se sisältää maitoa. Muutenkin halusin mieluummin jotain muuta kuin karkkikalenterin. En ole mitenkään erityisesti pienten lasten herkuttelua vastaan, mutta meillä tulee muutenkin syötyä herkkuja ilman, että vielä olisi kalenterissa lisää.

Toisaalta olisi myös kiva, että kalenterissa on jotain järkevää ja pidemmäksi aikaa iloa. Nykyään valikoima onkin todella laaja ja löytyy kalentereita joissa on meikkejä ja kosmetiikkaa, teetä, muumihahmoja, muumikirjoja, Peppi Pitkätossua, legoja ja Playmobileja eri hahmoilla, hevosia ja muita eläimiä, jalkapallojuttuja. Lisäksi on vielä Hama -Play Doh - ja kalentereita ja monia muita. 

Myös tyttöjen suosiossa olevia Disneys Frozen -kalentereita löytyy. Cars joulukalenteri olisi muuten ollut meidän suosikki (taapero rakastaa Cars autoja), mutta sisältö ei ehkä ole vielä 2-vuotiaalle sopiva. Se sisältää mm. kyniä ja kumeja Cars-teemalla. Jos sisältönä olisi ollut Cars pikkuautoja niin olisin sen heti ostanut.

Autojen lisäksi 2v. poika rakastaa Brio junia. Olin jossain tällaisen nähnyt ja yritin sellaista metsästää kaupoista, mutta tuloksetta. Netistä lopulta löysin ja tilasin heti. Meillä on nyt joka päivä koko perhe ollut aivan innoissaan joulukalenterin ympärillä katsomassa mitä sieltä tulee. Taapero tietysti saa avata.

Brion joulukalenterista on tähän mennessä tullut mm. jouluinen veturi, duplohahmo ja apina sekä radan osa. Ihmettelin aamulla mahtaako taapero olla pettynyt, kun luukussa oli vain pieni radan palanen. Siitä oltiin kuitenkin innoissaan.

Sen pienen hetken lisäksi jolloin kalenterin luukku avataan niin näistä yllätyksistä on pidemmäksi aikaa iloa. Heti kun luukku on avattu niin taapero juoksee yllätyksen kanssa huoneeseensa ja alkaa rakentaa junarataa.

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?

Jouluiset töhnäsuklaamunat

Oi mikä rikkaus on ihanat ystävät! Katsokaa mitä ihanaa mä sain nimpparilahjaksi ystävältäni. Tuntee ainakin minut, kun sain muumeja (muki) ja suklaata. Eikä se ollut mitä tahansa suklaata vaan töhnäsuklaata! Kiitos!

Kaikkea mun kaveri löytääkin. Enpä ollut nähnyt, että töhnämunasuklaita on myynnissä myös jouluna. Nehän oli suunnilleen kaikkien äitien etsinnässä pääsiäisen aikana. Kuten minäkin niistä silloin blogissani kirjoittelin.

Piti heti itse mennä myös isommasta K-putiikista etsimään. Kysyin vielä nuorelta miesmyyjältä, että onko heillä niitä töhnämunia. Piti sitten äkkiä vielä vähän tarkentaa mitä olen etsimässä. Ystävällisesti kävi toiselta myyjältä kyselemässä, mutta ei löytynyt. Kaverini oli ainakin pienestä S-kaupan liikkeestä löytänyt. Jos niitä ei satu löytymään niin vastaavia voi tehdä myös itse.

 

Viimeksi kaverini toi mulle kyläillessään Snören -karkkipussin. Siis niitä mitä mä olin metsästänyt pitkin puolta kaupunkia. Niitä tarvitsin silloin makeiden sushien eli sushikarkkien tekoon. Keksin sitten toisen ratkaisun kun siihen hätään luulin ettei niitä mistään löydy. 

Nyt mä olen herkutellut töhnämunilla. Taaperon kanssa. Hän meinaan halusi niitä myös. Piti ottaa jokin kiva blogikuva tänne lahjoista. Aseteltuani tavarat kauniisti lampaantaljan päälle soi puhelimeni. Mieheni vain soitti ilmoittaakseen, että lähtee töistä ja puhelu kesti vajaan minuutin. Sinä aikana suklaamunat olivat löytäneet uuden sijainnin sohvalta. Hienosti asetellusta asetelmastani oli tullut hieman erilainen. Syyllistä ei tarvinnut kaukaa hakea ja kuorma-auto oli unohtunut rikospaikalle. Tässä siitä kuvaa:

Vauvan kanssa kotiin

Siitä tuli eilen tasan kaksi vuotta, kun pääsin vauvan kanssa ekaa kertaa kotiin. Poika syntyi yöllä perjantain puolella 3.10. Synnytyksestä kirjoitan joskus erikseen. Se on sen verran pitkä tarina se. 

Vauvalla oli havaittiin hieman keltaisuutta, joten sitä tarkkailtiin sairaalassa. Poika oli pieni (2450g) ja kuulemma silloin on todennäköisempää, että tulee keltaisuutta. Sitä tarkkailtiin aamulla otettavalla verikokeella. Hoitaja kävi sen huoneessa ottamassa. Näyte otettiin jalkapohjasta ja sitä piti lämmittää aina ennen näytteen ottamista. Sitä oli vaikea saada, varsinkin, kun ne jalatkin olivat niin valtavan pienet. Myöhemmin päivällä tuli tieto, että keltaisuus arvot eivät olleet menneet rajan ylitse (vaikka olivatkin koholla). Parina seuraavana aamuna sama juttu. Arvot olivat nousussa, mutta eivät menneet rajan ylitse. Emme päässeet kotiin vielä sunnuntaina, kuten oli alun perin arvioitu.

Maanantaina 6.10. isäntä sitten haki minut ja vauvan koulupäivänsä päätteeksi TYKSistä. Vaatteiden kanssa oli hieman miettimistä, sillä meillä ei ollut niin pieniä vaatteita. Yritin miehelle selittää puhelimitse edellisenä iltana mitä vaatteita tuo sairaalaan ja hän lähetti niistä kuvia kännykällä. Jotkut suht pienet löytyivät puettavaksi, mutta silti poika tuntui hukkuvan niihin.

Maanantaina 6.10.2014 pääsimme lähtemään kotiin. Se oli jotenkin haikeaa, sillä olo sairaalassa oli tuntunut turvalliselta ja helpolta. Kotona olisin "ihan yksin" täysin uuden asian kanssa kaikkine ihmetyksineen. Toisaalta oli ihanaa päästä kotiin oman ihanan pienen pienen käärön kanssa viettämään perhe-elämää.

Lapsi turvakaukaloon ja autoon. Seuraavana etappinamme oli kauppakeskus Skanssi, sillä meidän piti käydän apteekista ostamassa pojalle mm. keskostippoja, joita lääkäri oli määrännyt. Isäntä odotti vauvan kanssa sillä aikaa autossa. Mä juoksin äkkiä vaateliikkeitä läpi ja yritin löytää pieniä lasten vaatteita. Sillon siellä oli tasan yksi liike (KappAhl), josta löytyi pieniä (koon 44) vauvanvaatteita. Muissa ei joko ollut tai olivat loppuneet. KappAhlliin oli kuulemma juuri tullut uusi erä. Sieltä sitten lähti mukaan muutamat ihanat Newbie-merkkiset vaatteet ja sukkia.

Alussa tosiaan käytössä oli koon 44 vaatteet. Käytettiin sitten vauvan kanssa samaa kokoa, heh!

Pieniä vaatteita oli tosi vaikea löytää. Onneksi parissa vuodessa on tullut enemmän tarjontaa (ainakin tänne Turkuun). Nuo silloin niin telttamaiset vaatteet näyttävät nykyään joltain mini vaatteilta. Tai sitähän ne ovat varmasti aina olleet. Suhteellista kaikki.

Toinen asia mitä sai etsiä pitkin Turkua olivat vaipat. Pienet nolla koon vaipat. Niitä ei tuntunut löytyvän mistään. Tai ainakin kolme isoa marketti isäntä kävi läpi. Voi olla ettei vain osannut etsiä...

Fammo toi muutamana kertana vaippoja tuliaiseksi, kun kävi vauvaa katsomassa. Ne ovat kyllä tervetulleita tuliaisia vauvakotiin! (Kunhan ei ole kestovaippailija).

Tällä hetkellä mulla on yksi minibody ja sukat seinällä koristeena. Olen suunnitellut laittavani ne jonkinlaisiin raameihin tauluksi. Katsotaan jos jossain vaiheessa ehdin jotain kehitellä.

Vaikka olimme päässet jo kotiin niin keltaisuusarvot olivat vielä kuitenkin koholla ja meidän piti seuraavana aamuna mennä Tyksiin ottamaan verinäyte. Ja taas seuraavana. Sitten keltaisuusarvo oli lähtenyt laskuun. Ihanaa! Mikä helpotus!

Onnellinen äiti (silmäpusseineen) ja vauva n.1kk.

2v synttärit

Tasan kaksi vuotta sitten elämäämme tuli aivan uutta loistoa (mutta myös niitä haasteita), kun rakas poikamme syntyi. Meillä juhlittiin hieman jo eilen, kun Fammo, Fafa ja Goofy-hauva olivat käymässä. Me ei sen suuremmin nyt juhlittu, sillä ajateltiin tässä vähän myöhemmin järjestää vähän isommat juhlat, kun mieskin valmistui juuri. Kaks kärpästä sitten samalla iskulla.

Koska meillä asustaa pieni autofani niin tein kakunkin autoteemalla. Meillä on paljon mm. Cars -sarjasta tuttuja pikkuautoja, joilla on silmät ja suut. Ensin ajattelin jos laitan vain yhden niistä koristeeksi kakun päälle. Päädyin kuitenkin itse kokeilemaan sokerimassasta vääntämistä. Aika vääntämistä se olikin. Ei tuo nyt tosiaankaan mikään upein ilmestys ole, mutta ihan ok ekakertalaiselta. Varsinkaan, kun mun kärsivällisyys ei riitä paria minuuttia kauempaa tuollaisia näpertelemään.

Ainakin poika tunnisti sen heti autoksi kakun nähtyään ja huusi "bil"! Lämmitti äidin sydäntä. Kakussa olleet kaksi kynttilää puolestaan lämmittivät pojan kättä. Staffan osaa yleensä hyvin varoa, kun sanotaa, että jokin on kuumaa. Hän usein itsekin sanoo ja näyttää, kun jokin on kuuma esim. äidin tee tai hella ja kiertää ne kaukaa.

Me ei olla tietenkään viime talven jälkeen poltettu kynttilöitä (ainakaan pojan hereillä ollessa) ja eipä tajuttu varoittaa. Hän tietenkin laittoi heti sormensa kynttilään. Tosin luulen, että osui vahingossa, kun kakkua olisi halunnut sormilla testailla. Kylmää vettä ja se pipi oli onneksi nopeasti poissa.

Sitten päästiin uudelleen aloittamaan tätä tärkeää riittiä. Laulettiin Ja må han leva...

Staffan ei vielä oikein tajua tuota kynttilöiden puhaltamista, joten mä sain vähän auttaa. Eivät meinanneet heti sammua. Puhalsin sitten vähän lujemmin ja kakkosen muodostaneet keksin murut lensivät tietysti pitkin pöytää :)

Niin ja oli meillä tarjolla ihan kunnon ruokaakin. Alkupaloiksi pientä purtavaa (ruisnappi, jossa lohta ja kastiketta päällä). Pääruoaksi oli tuorepastaa ja wienerleikkeleitä sekä mozzarellasalaattia. Ei nyt mitään gourmet ruokaa, mutta haluttiin tehdä jotain nopeasti valmistuvaa niin pystytään keskittymään enemmän muihin asioihin kuin ruoan tekemiseen.

Juhlavieraiden lähdettyä Mummokin soitteli ja päätimme lähteä vielä Salossa käymään. Arvasin, että poika nukahtaisi nopeasti autoon. Ja niin kävikin. Vein Mummolle myös maistiaisia kakusta. Mummolassa oli tosi kivaa.

Lapsen synttärit saa muistelemaan raskautta, synnytystä ja vauva-aikoja. Ajattelinkin lähiaikoina vähän kirjoitella tänne blogiin niistä asioista. Niitä ei ole tullut mihinkään kirjattua muistiin niin saisi sellaisenkin samalla tehtyä.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!