Leikkipäivä

Muutama viikko sitten vietettiin valtakunnallista Leikkipäivää. Leikkipäivän tarkoitus on innostaa niin aikuisia kuin lapsiakin leikkimään ja viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä leikkien merkeissä. Meidänkin lähialueella oli leikkipäivän tapahtumia. Varsinkin MLL-perhekerhot järjestivät tapahtumia täällä päin.

Mä ehdin pojan kanssa käymään Kaarinassa, Tuorlassa. Tekemistä ja puuhaa olisi ollut paljon pidemmäksikin aikaa. Meille oli kuitenkin tulossa appivanhemmat syömään, joten tehtiin vain nopeahko kierros. Ehdittiin kuitenkin käydä hyvin läpi kaikki poikaa kiinnostavat kohteet.

Poikaa kiinnosti erityisesti nallesairaala. Meillä ei omia leluja ollut mukana, mutta siellä oli onneksi pari nallea hoidettavaksi. Poika innolla kuunteli mitä hoitajat kysyivät ja neuvoivat. Hän sai kuunnella nallen keuhkoja. Hoitajien avustuksella totesivat, että varmaan on flunssaa, johon auttaa lepo. Myös pomppulinna oli kiva. Sen jälkeen oli koira-ajelua ja hän sai kasvomaalauksen. Valikoi tietysti jäätelön kuvan, suurena jäätelön kuluttajana. Kaksi pinkkiä jätskipalloa.

Muutakin puuhaa, kuten temppurataa, paloautoa, lelujenvaihtoa ja keppihevosrataa olisi ollut. Ne eivät kuitenkaan poikaa tällä kertaa houkutellut. Suuntasimme takaisin autolle ja kävimme ostamassa pari litraa herneitä. Sehän oli se meidän matkan alkuperäinen tarkoitus.

Perheiden Taiteidenyö

Torstaina vietettiin jo kymmenettä kertaa MLL Varsinais-Suomen järjestämää Perheiden Taiteidenyötä. Tänä vuonna olin siellä kaksin meidän hieman alle kolme veen kanssa. Isännällä oli kokousilta, joten hän ei päässyt mukaan. Nähtiin kuitenkin kivasti myös tuttuja paikan päällä.

Ajoin auton lähemmäs Heidekeniä ja sitten yritin niin ripeästi kävellä kuin taaperon kanssa pystyy kohti puiston kesäteatteria. No en taaskaan ollut oikein hahmottanut tuota aluetta Turusta (muualta muuttaneena, olkoon se tekosyyni) ja jouduttiin sitten kävelemään parin kukkulan verran. 

Paikan päällä Samppalinnan kesäteatterin luona tajusin, että mahtaakohan koko tapahtuma edes olla siellä. Äkkiä kännykällä netistä katsomaan tapahtuman kuvausta. Ja voi ei! Se olikin ihan toiseen suuntaan. En ollut muistanut, että Vartiovuorella on myös kesäteatteri. Siellä siis tämä koko tapahtuma järjestettiin.

Taapero oli onnessaan, kun sai ikioman sateenvarjon. Cars-varjon tietenkin. Hieman ripsi vettä mennessä, mutta ei sentään kastuttu.

Ei siinä muu auttanut kuin sanoa taaperolle, että Äiti käveli vähän väärään paikkaan. Mennään takaisin päin parin kukkulan yli. Turussa on siis seitsemän korkeaa kukkulaa. On tää vähän niin kuin Rooma. 

No ehdittiin vielä muutama loppu laulu kuunnella Mimiltä ja Kukulta. Sitten haettiin myös tietysti heiltä kortti muistoksi, kuten ennenkin. Poika halusi buffetista makkaraa ja otin itselleni myös kaffetta ja pullaa. Hyvään tarkoitukseen menee rahat. Sitten näimme vielä Mimin ja taapero halusi käydä moikkaamassa ja näyttämässä uutta sateenvarjoaan.

Hieman jännitti.

Kiersimme puistossa olevia eri pisteitä. 4H-kerho oli järjestänyt lapsille Neppisradan. Meidän poika ei vielä ihan tajunnut, että autoa pitäisi vain töniä eteen päin, mutta meni omalla tavallaan. Lisäksi olisi ollut jotain keppihevosjuttuja ja olisi saanut askarrella ruusukkeen.

Myös Tiedekerho oli esillä ja taapero innostui, kun näki ne Legot. Moni lapsi näytti tykkäävän teltasta, jossa oli nukkevauvanhoitoa. Ihan kaikkia pisteitä ei niin tarkasti katsottu.

Parilla pisteellä sai taiteilla. Meillä tykätään kovin maalaamisesta. Maalattin paperille, kaarnaan ja tehtiin keltainen käpy. Aiheena oli luonnonmateriaalien käyttäminen. Lopuksi tuli vähän pesuhommia, kun oltiin kummatkin maalissa.

Maahan oli koottu myös luonnon materiaaleista taideteos.

Ambulanssiin pääsi myös tutustumaan. Maalaamisen jälkeen käytiin vielä uudelleen ja pyydettiin uutta laastaria, kun maalauksen yhteydessä sormen pipissä oleva laastari oli aika huonokuntoisen näköinen.

Poika ei kyllä olisi halunnut vaihtaa sitä, mutta lupasin, että saa syödä yhden mokkaruudun, joita näimme aikaisemmin yhdellä pisteellä.

Laastarin vaihdon jälkeen olikin jo kiire sinne. Pari lasta soitti siellä upeasti ja heillä oli mokkaruutuja. Taapero söi innoissaan ja hieman tanssahteli musiikin tahtiin.

Kävimme myös kurkkaamassa paikan päällä olevat eläimet. Sinne oli tuotu muutama pieni aitaus, joista löytyi vuohia, marsuja ja kaneja.

Ihanaa, että tällaisia ilmaistapahtumia järjestetään lapsiperheille. Me ainakin tykättiin kovin. Luinkin, että oli ollut yleisöennätys tänä vuonna (n.2000 kävijää). 

Poni ajelu jäi kyllä nyt vain välistä, kun sinne oli koko ajan niin pitkät jonot. Ratsastamaanhan me sinne lähdettiin. Sillä sain taaperon kotoa mukaan. Sain kuitenkin pojan mielen muutettua jonossa jonkin aikaa oltuamme, että lähdemme kotiin.

1v3kk lempilelut vs 2v3kk lelut

Tästä tuleekin nyt vähän erilainen blogipostaus kuin olin alunperin ajatellut. Mulla on luonnoksissa iso kasa aloitettuja juttuja, jotka kaipaavaat enemmän tai vähemmän viimeistelyä. Osasta puuttuu vain kuvat. Tämän jutun pohja on kirjoitettu valmiiksi aika tarkkaan vuosi sitten. Se oli vain unohtunut, joten nyt päätin sitä hieman muokata ja vertailenkin miten lapsen lelut ja lelujen käyttö on vuoden aikana muuttunut. Alunperin oli tarkoitus vain kertoa 1v3kk lempileluista (kursiivilla kirjoitettu teksti on vuoden takaista).

Oli oikeastaan itsekin kiva lukea vanhaa luonnosta ja muistella millaista se oli vuosi sitten. Tässä on yksi syy miksi blogia kirjoitankin, sillä tulee kirjattua näitä pojan lapsuusjuttuja muistiin.

n.1v4kk ikäisenä leikkimässä Duplofarmilla.

Lapsiperheisiin kerääntyy usein jos jonkinmoista tavaraa. Varsinkin leluja tulee paljon. Meilläkin on jo isot kasat leluja vaikka Staffan on vasta vuoden ja kolme kuukautta. Leluja on saatu niin lahjaksi, siskoni lasten vanhoja ja sitten on vielä mun ja mieheni lapsuuden leluja jäljellä jokunen. Tietysti olen itse myös aika lailla ostellut (ehkä vähän liikaakin). Olen ostanut niin uusia kuin käytettyjäkin. Kirpputorilta olenkin tehnyt joitain kivoja löytöjä. Lapsen täyttäessä vuoden blokattiin huoneesta pois kaikki sellaiset ihan vauvalelut.

Nyt lapsen ollessa 2v3kk on meille kertynyt vieläkin enemmän leluja. Vauvaleluja ei enää ole käytössä. Vaikka leluja on nykyään paljon enemmän, niin ne ovat saaneet paremman säilytysratkaisun. Näin lastenhuone näyttää kuitenkin paljon siistimmältä vaikka leluja onkin enemmän. Kävin syksyllä Ikeasta ostamassa Trofast-hyllykön laatikoilla. Se on tosi suosittu lapsiperheissä. Meillä säilytetään siellä parissa isossa Duploja, yhdessä Brion junaradan osia, pikkuautoja ja sitten on suurin laatikko sekalaisille leluille.

Lastenhuone näytti sekaiselta, kun oli miljoona eri säilytysratkaisua. Tässä tosin lelut sekaisin :)

Mielestäni parhaita leluja ovat legon Duplo -sarja. Niillä Staffan tykkääkin leikkiä paljon (kuten myös näköjään isänsäkin). Niillä on leikitty jo vähän alle vuoden ikäisestä asti. Edelleenkin 2v3kk ikäisenä ne ovat päivittäin käytössä. Duploja löytyykin jo kaksi isoa laatikollista.

Ehkä joskus keväällä (n.1,5v) autot alkoivat kiinnostamaan kunnolla ja fanitus on vain kasvanut ja kasvanut. Varsinkin kaikki piipaa autot ovat kova sana. Pikkuautoilla on leikitty myös päivittäin ja niitä järjestellään eri paikkoihin ja eri asentoihin. Cars-elokuvan hahmot ovat suosikkeja. Niitä haluttaisiin nykyään katsoa televisiosta aina kun on tv-hetki.

Toinen mun ja pikkutaaperon fanittama lelusarja on Brion junaradat. Staffan ei vielä niin rakenna ratoja, mutta kuljettaa pitkin huushollia radan kappaleita. Junilla ja ukkeleillä hän leikkii, mutta ei tajua työntää rataa pitkin.

Viime syksynä poika rakensi jo melko kivasti junarataa ja Duplorakennelmia. Välillä hänen huoneestaan kuului vihanpurkauksia ja leluja heitettiin. Silloin nämä ihanat lelut eivät totelleet häntä ja toimineet niin kuin hän olisi halunnut. Useimmiten oli vaikeuksia saada ukkeli istumaan Duplo-autoon tai Brioveturin kyytiin.

Nyt Staffan on jo kauan rakentanut itse junarataa ja tekee hienoja junayhdistelmiä. Lisäksi hän työntää junia rataa pitkin ja haluaa, että joku olisi kaverina työntämässä toista junaa. Hän ei kuitenkaan vielä tee itse junaratoja, jotka menisivät ympäri. Yleisimmät sanat joita meillä kuulee taitavatkin olla tuna (eli juna) ja auto/bilar.

Ehkä nämä Brio junat ja Duplot ovat sellaisia klassikoita, jotka muistaa jo omasta lapsuudesta. Nämä eivät myöskään ole vain sellainen hetken lelu, vaan niillä leikitään useampi vuosi. Ne myös säilyttävät hyvin arvonsa ja jos ne haluaa vaikka joskus myydä pois (mitä meillä tuskin tehdään) niin kyllä niistä varmasti muutaman euron saa ja kysyntää riittää. Lisäksi ne on helppohoitoisia.

Tarkalleen en muista milloin, mutta jossain 1,5v. jälkeen vedettävät lelut ovat kiinnostaneet. Niistä meiltä löytyy mm. Brion kala ja kirahvi. Fisher Pricelta taas koira, joka haukkuu ja hauska sammakko. Nämä eivät kuitenkaan ole meillä päivättäisessä käytössä.

Hieman yli vuoden ikäisenä huomasin kiinnostuksen keittiöleikkeihin, kun alkoi "kahvia juomaan". Täti osti nimpparilahjaksi Muumi astiaston. Nykyään meiltä löytyy mm. uuni ja lastenpöytä sekä tuolit. Niissä usein hörpitään kaffetta. Taloyhtiön pihalla on leikkimökki, jossa myös viime kesänä alettiin kovin kokkailemaan.

Oltiin viikonloppuna pihalla leikkimökissä tekemässä lumeruokia eli lumiruokaa.

Vasta pari kuukautta sitten meillä on innostuttu kirjoista ja taapero "lukee" niitä itsekseenkin. Olen niitä toki hänelle aikaisemminkin yrittänyt lukea.

Viimeisen vuoden aikana ei siis mitän kovin isoja muutoksia ole ollut lempileluissa. Tietenkin monista pienemmille suunnatuista äänileluista ja "kävelykärryistä" ollaan luovuttu vuoden aikana. Onko teidän lapsilla jotain lempileluja? Onko teillä tuossa n.1-2 -vuotiaana ollut suurempia muutoksia lelujen kanssa vai onko lempparit säilyneet melko samana?

Brion joulukalenteri

Nykyään joulukalentereissa on jo ihanan valinnan vaikeus, kun niitä on niin paljon erilaisia. Omassa lapsuudessani oli vain jotain kuvakalentereita ja suklaakalenterit. Vähän joka kaupasta löytyi ne pari samaa suklaakalenteria. Tosin niistä ilahduttiin kyllä kovasti.

Tänä vuonna, kun meidän taapero on 2v. ja ymmärtää jo jonkin verran näiden juttujen päälle niin minäkin paneuduin oikein tuohon joulukalenteriasiaan. Perinteinen suklaakalenteri oli jo heti pois peleistä, sillä se sisältää maitoa. Muutenkin halusin mieluummin jotain muuta kuin karkkikalenterin. En ole mitenkään erityisesti pienten lasten herkuttelua vastaan, mutta meillä tulee muutenkin syötyä herkkuja ilman, että vielä olisi kalenterissa lisää.

Toisaalta olisi myös kiva, että kalenterissa on jotain järkevää ja pidemmäksi aikaa iloa. Nykyään valikoima onkin todella laaja ja löytyy kalentereita joissa on meikkejä ja kosmetiikkaa, teetä, muumihahmoja, muumikirjoja, Peppi Pitkätossua, legoja ja Playmobileja eri hahmoilla, hevosia ja muita eläimiä, jalkapallojuttuja. Lisäksi on vielä Hama -Play Doh - ja kalentereita ja monia muita. 

Myös tyttöjen suosiossa olevia Disneys Frozen -kalentereita löytyy. Cars joulukalenteri olisi muuten ollut meidän suosikki (taapero rakastaa Cars autoja), mutta sisältö ei ehkä ole vielä 2-vuotiaalle sopiva. Se sisältää mm. kyniä ja kumeja Cars-teemalla. Jos sisältönä olisi ollut Cars pikkuautoja niin olisin sen heti ostanut.

Autojen lisäksi 2v. poika rakastaa Brio junia. Olin jossain tällaisen nähnyt ja yritin sellaista metsästää kaupoista, mutta tuloksetta. Netistä lopulta löysin ja tilasin heti. Meillä on nyt joka päivä koko perhe ollut aivan innoissaan joulukalenterin ympärillä katsomassa mitä sieltä tulee. Taapero tietysti saa avata.

Brion joulukalenterista on tähän mennessä tullut mm. jouluinen veturi, duplohahmo ja apina sekä radan osa. Ihmettelin aamulla mahtaako taapero olla pettynyt, kun luukussa oli vain pieni radan palanen. Siitä oltiin kuitenkin innoissaan.

Sen pienen hetken lisäksi jolloin kalenterin luukku avataan niin näistä yllätyksistä on pidemmäksi aikaa iloa. Heti kun luukku on avattu niin taapero juoksee yllätyksen kanssa huoneeseensa ja alkaa rakentaa junarataa.

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?

Isäinpäiväkortti ja valmis pappas bilbana

Kerhoissa ja muissa lapset tekevät yleensä isäinpäiväkortit. Taapero oli tällä viikolla vain pari päivää alkuviikosta dagiksessa, joten en tiedä ehtikö siellä tehdä korttia (tai ainakaan se ei ole meillä mukana, kun en hakiessani muistanut edes kysyä asiasta). Onneksi me käydään paljon yhdessä erilaisissa kerhoissa ja niissä on tietysti tällä viikolla tehty isäinpäiväkortteja. 

MLL-kerhossa painettiin kädenjälkiä, mutta luulen, että ne päätyvät meillä seinälle tms. Srk-kerhossa tehtiin hiirikortteja. Aukinaisena hiiri muodostaa sydämen. Nuo ovat kyllä enemmän äidin tekeleitä, mutta taapero on sisäpuolelle saanut runojen päälle piirtää.

Viime postauksessa kerroinkin meidän isäinpäivälahjasta. Paita on nyt tuunattu valmiiksi ja selkäosasta löytyy autorata. Isäntä saa sitten makailla lattialla, kun taapero haluaa aina ajella pikkuautoilla päällä.

Ihanaa isäinpäivää kaikille Iseille! 

Isäinpäivälahja

Uskaltauduin laittamaan tänne meidän isäinpäivälahjasta kuvia. Isäntää on nyt kielletty viikkoon kurkkaamasta blogin puolelle. Me ollaan taaperon kanssa tuunattu valkoista paitaa, johon tulee autorata. Kaksikielisiä kun ollaan niin kyseessä siis Pappas bilbana!

Tuo 2-vuotias on nyt innostunut ajamaan meidän päällä pikkuautoilla ja mielelläänhän me siinä lattialla maataan. Taapero on tyytyväinen ja vanhemmat saa leikkien lomassa hieronnan. Olen nähnyt myynnissä sellaisia hienoja autoratapaitoja ja siitä se ajatus sitten lähti. Taaperonkin jälkeä paitaan pitää saada ja hänestä näkyy kangasmaaleilla painetut jalanjäljet. Niistä päätin sitten muokata autorataan sopivia autoja.

Kangastussilla olen piirtänyt renkaat ja ruohoa. Alunperin meinasin piirtää myös autoradan mustalla kangastussilla, mutta osoittautui melko hitaaksi ja työlääksi jo nuo renkaat. Me ollaan srk-kerhossa tehty kortteja, joissa lapset saivat ajella paperin päällä pikkuautoilla joiden renkaat oli kastettu sormiväreissä. Tällä kertaa käytin vain kangasvärejä ja ajoin autoradan. Jälki olisi ollut paljon parempaa jos olisin suoristanut paidan tarkemmin. Varsinkin noissa käännöskohdissa olisi helpompaa jos on apuri, joka pitää paidan ihan suorassa.

 Tässä vielä keskeneräinen paita. Ehkä laitan myöhemmin kuvaa ainakin Instaramin puolelle, kun valmistuu. Ajattelin, että on kiva, kun autorata menee ympäri selkää. Aivan vahingossa siitä muodostuikin sydän (sivuttain katsottuna). Jotain symboliikkaakin mukana siis. Lopuksi vielä silitys ja sitten pakettiin!

Tammisaaren luontokeskus: Itämeri tutuksi ja puuhaa lapsille

Tammisaaressa liikkuessa lapsille (ja myös aikuisille) löytyy monenlaista puuhaa aivan vierasvenesataman vierestä. Punaisesta 1840-luvulla rakennetusta talosta löytyy Tammisaaren luontokeskus -Ekenäs Naturum. Se on aivan ilmainen ja kesäisin auki melkein joka päivä, syksyllä ja keväällä osan viikosta.

Sisälle pääsee lastenvaunuillakin ja niillä pystyy kiertämään alakerrassa, jossa on päänäyttely ja auditorio. Yläkertaan johdattaa rappuset.

Luontokeskus kertoo muuttuvasta Itämerestä mielenkiintoisesti lapsille suunnatussa näyttelyssä. Lapset oppivat leikkien Itämeren asukkaista, sen uhista (mm. vieraslajit ja ihmisten teot esim. roskaaminen) ja äänistä. Pienessä kalastajamökissä voi tutustua leikkien 1900-luvun alun saaristolaistorppaan.

Erilaisiin kaloihin voi tutustua ihastuttavalta laiturilta leikkionkien kanssa onkimalla erilaisia kaloja. Seinällä olevista luukuista voi kurkistaa mitä kaikkea Itämeren äärellä tapahtuu. Erilaisia ääniä voi kuunnella ja arvailla luurit  päässä vaikka kaverin kanssa yhdessä. Yläkerran luureista taas pystyi kuuntelemaan saariston asukkaiden tarinoita (taisivat kaikki olla ruotsiksi). 

Yläkerrasta löytyy myös pieni huone täynnä leluja, kirjoja, pelejä ja piirustustarpeita. Valmiiseen korttipohjaan voi piirtää vaikka kesäkuulumiset ja lähettää terveiset ystävälle. Myös Raaseporin linnasta löytyi värityskuvia ja viereen voi piirtää itsensä ritarina. Meistä oli hauska käsin tunnistella lokeroissa piilossa olevia esineitä ja arvata mitä ne olivat. Kotiin meille tarttui mukaan ilmainen skräpboken, josta löytyi tehtäviä, värityskuvia ja tietoa kierrätyksestä.

Alakerran auditoriossa voi katsoa erilaisia elokuvia, jotka liittyvät Itämereen ja saaristoon. Näytökset käynnistetään pyydettäessä.

Naturumista löytyy myös pieni puoti, josta löytyy hauskoja leluja, kirjoja, karttoja, julisteita ja muuta pientä mukavaa. Luontokeskuksesta saa myös esitteitä lähialueista, tapahtumista sekä retkeilyneuvontaa. Alakerrassa on siisti vessa, josta löytyy myös hoitotaso.

Luontokeskuksen välittömässä läheisyydessä on Tammisaaren kaupungin uimaranta. Nälän yllättäessä vierestä löytyy upea meren päälle rakennettu Knipan-ravintola. Toisella puolella luontokeskusta taas on Albatros sekä Michael Björklundin Pub Niska (ovat auki kesäaikaan). 

Myös lapsille on tekemistä, sillä yksi suosikkileikkipaikoistamme Lions Park -Leijonapuisto sijaitsee rannan lähellä. Aiemman juttuni siitä löydät täältä. Kesäisin voi pelata vaikka kierroksen minigolfia tai mennä rannalle pelaamaan lentopalloa. Tammisaaren kierros ei ole mitään ellet käy vanhassa kaupungissa kiertelemässä. 

 Naturum on hyvätapa opettaa lapsia ja antaa luontokasvatusta. Vaikka näyttely onkin suunnattu lapsille on siellä silti aikuisillekin paljon kivaa nähtävää ja hyvää tietoa. Kannattaa käydä jos Tammisaaressa liikutte!

Bongaillaan usein piipaa-autoja lounasaikaan Leijonapuiston läheisyydessä.