torstai 9. syyskuuta 2021

Kuusiston linnanrauniot Kaarinassa





Lähellä Turkua, Kaarinan Kuusistossa Piikkiönlahden rannalla sijaitsee vanhan linnan rauniot. Kuusiston linna on keskiaikainen linna ja se rakennettiin 1200-luvun lopulla. Linna toimi Suomen katolisen kirkon piispojen turvapaikkana ja se rakennettiin uskonpuhdistusta varten.


Linnaa käytettiin parisen vuosisataa, jonka aikana siellä ehti olla 15 katolista piispaa isäntänä. Linna oli ainutlaatuinen kukoistuksensa päivinä. 700 vuotta siten Kuusistonsalmessa kulki suomen ja ruotsin kieliraja. Kuusistossa puhuttiin ruotsia. Linnan loistokautta oli 1400-luku.

Muutaman vuosisadan ajan linnaa rakennettiin, laajennettiin ja korjaltiin (siinä on ainakin kahdesti ollut suuri tulipalo). Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa käänsi Ruotsin luterilaiseksi Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527. Vuotta myöhemmin hän määräsi Kuusiston linnan purettavaksi (sillä se oli katolilainen linna).

Nykyään linnasta on jäljellä vain pohjakerrosta. Vuosien aikana linnalta on otettu materiaali ainakin Turun linnan rakentamiseen. Museovirasto on korjannut paikkaa viime vuosisadan aikana. Paikka on suosittu retkikohde.

Aikoinaan linna sijaitsi saaressa. Nykyäänkin meri on aivan läsnä. Lähistöllä on myös lintutorni. Myös läheisillä pelloilla näkee usein muuttolintuja sekä peuroja.


Meidänkin perheellä tulee ainakin kerran pari vuodessa käytyä tuolla. Viimeksi olimme varhain keväällä picnicillä ja siellä oli muutama muukin samoin aatoksin. Paikalta löytyy myös grillipaikka, joka on viihtyisästi meren äärellä. 

Kesäaikaan paikalla on myös kahvila vanhassa puutalossa, joka on ollut vartijan tupa. Vahtitupa on rakennut vuosina 1903-1904. Samaan käyntiin voi yhdistää Kappelinmäen luontopolun. Luontopolun ja raunioiden kierros on n. 3,5 km pitkä. 


Nuotiopaikan vieressä on ulkokäymälä ja toukokussta lokakuun loppuun sähkövessa. Kuusiston linnan rauniot on suosittu retkikohde pyöräillen. Paikalle voi tulla myös vaikka veneellä, sillä rannassa on laituri.

Niin ja tuonnehan ei ole pääsymaksua vaan sinne voi vapaasti mennä. Linnan sisäosissa on portaita, välillä isommillakin askelväleillä. Linnan ympäri kulkee esteetön polku.





tiistai 7. syyskuuta 2021

Turun Linnan pikkuritarikierros


Turun linnassa järjestetään aina välilllä lapsille kivoja pikkuritarikierroksia. Hintaa kierroksella on vain kolme euroa henkilöltä. Tämä tulee toki linnan sisäänpääsymaksun päälle. Meillä vanhemmilla tosin on museokortit, joilla pääsemme ilmaiseksi sisään ja alle 7-vuotias lapsi pääsee ilmaiseksi.

Turun linna on kyllä niin upea nähtävyys maassamme, että siitä varmasti aikuiset ihan mielellään maksaa 12€ ja 7-15-vuotiaat 5€.

Itsekin olen ihan innoissani näistä kierroksista ja kiva mennä lapsen esiliinana mukaan. Kierroksella on yleensä ollut koko perhe mitä olen nähnyt. Tai siis ainakin toinen vanhempi lapsen mukana. Kierroksella opas kertoo hieman linnan historiasta samalla, kun linnaa kierretään. Ideana on mm. kertoa miten ritariksi tullaan.

Kierroksen kruunaa kuningattaren tapaaminen hienossa salissa. Hän istuu valtaistuimellaan ja me tervehdimme häntä kuten kierrokselle on meille opetettu. Sen jälkeen kukin lapsi saa vuorollaan käydä polvistumassa kuningattaren eteen ja hän lyö lapsen Turun linnan pikkuritariksi. Sen jälkeen salista poistutaan takaperin, sillä kuningattarellehan ei saa kääntää selkäänsä. 


Tässä vaiheessa on hauska katsoa miten osa lapsista on hyvinkin tosissaan asian kanssa, osa jännittää kovin, osa menee vanhemman kanssa eteen. Jokainen tavallaan. Yksi tehtiin etälyöntinä, kun ei uskaltanut mennä kuningattaren luo. Ihan hyvä tapa näinä aikoina tuo etälyöntikin.


Lopuksi opas kiitti kierroksesta kaikkia ja jakoi Turun linnan viirit. Meillä oli oikeastaan lapsella yksi suuri syy päästä kierrokselle, että saa tuon viirin. Meillä sellainen toki on ollut noin vuoden takaiselta kierrokselta, mutta oli mennyt rikki ja piti kuulemma saada uusi. 



maanantai 6. syyskuuta 2021

Päiväretki Nauvoon


Perheemme teki heinäkuun lopulla mukavan puolen päivän reissun Turun saaristossa sijaitsevaan Nauvoon.
 
Matka omalla autolla Turusta kesti aika tarkkaan tunnin. Meillä tosin oli hyvä tuuri lautan kanssa ja pääsimme siihen suoraan ilman odotteluja. 

Nauvon saari on yhden lauttamatkan päässä. Tämä lautta on ilmainen. Matka tuolla välillä on lyhyt. Ehdimme kuitenkin nopeasti käymään ulkona lautan reunalla ihailemassa merimaisemaa ja katsoa vastaan tulevaa toista lauttaa.

Nauvo sijaitsee saariston rengasreitin varrella. Nauvon jälkeen alkaa pidemmät ja maksulliset lauttayhteydet.


Meillä ei ollut pahemmin etukäteissuunnitelmia. Yhtenä retkemme tarkoituksena oli käydä jossain rannalla. Suuntasimme suoraan Nauvon rannalle, joka sijaitseekin kätevästi kaikkien kivojen putiikkien ja ravintoloiden välittömässä läheisyydessä. Rannan luota löytyi myös hyvin parkkipaikka (vaikka melko täynnä näytti olevankin).

Lapsi nautti leikkien ja rantavedessä juosten aurinkoisesta päivästä. Rannalla oli pieni yksinkertainen leikkipaikka, jossa pääsi kiipeämään ja liukumaan mäkeä. 

Nauvon satamassa sijaitsi kivannäköisiä ravintoloita ja sain vinkiksi mennä syömään Båthuseniin, jossa on kuulemma tosi hyvät ruoat. Sen terassi näyttikin houkuttelevalta. Meillä tosin oli tällä kertaa omat picniceväät matkassa mukana. Nautimme eväämme rannalla varjossa vilttien päällä. Muutama pöytäryhmäkin alueelta olisi löytynyt, mutta olivat kaikki käytössä tuolloin. Toinen ravintola mistä olen kuullut paljon hyvää ja näyttikin kauniilta vanhalta talolta on ravintola Strandkrogen.


Nauvon satamassa voi ihailla veneitä ja aivan siinä vieressä on monia pieniä putiikkeja, joista löytyy niin vaatteita, leluja, sisustustuotteita, antiikkia jne.

Hieman edempää pienen kukkulan päällä oli myös kaunis merihenkinen putiikki. Sieltä ostin muistoksi kala-aiheisen pannunalusen meidän mökille. 

Yläkuva: rannan läheisyydessä on kivoja putiikkeja kuten tämä vaate/sisustusputiikki.
Alakuva: Mäen päällä komeassa rakennuksessa oli talo täynnä merihenkisiä tuotteita.

Kävimme nauttimassa iltapäiväkahvit suositussa Köpmans kafessa. Se on kauniissa vanhassa puurakennuksessa, jonka yhteydessä on valloittava puutarha hedelmäpuineen. Lisätunnelmaa toi livemusikki. Pihalta löytyi puuhaa kaikenikäisille. Pienimmille oli mm. hiekkalaatikko ja isommille löytyi mm. pöytäjalkapallopöytä. 

Nautimme herkulliset tuoreet munkit.


Meillä oli oikein mukava päivä Nauvossa. Vielä jäi paljon nähtävää Nauvoon, joita voi sitten seuraavalla reissulla toteuttaa. Ainakin Nauvon vanha kirkko näytti ulkoa päin kauniilta ja haluan sen ensi kerralla käydä kurkkaamassa myös lähempää. Nauvosta löytyy myös luola, jossa olisi kiva käydä. Ja kaikkia ihania merellisiä maisemia katsella. Tätä kirjoitellessa jo haikailee kesää vaikka syksyä on eletty vasta muutama päivä.





lauantai 17. heinäkuuta 2021

Hyönteishotelli viinitonkasta


Nyt meiltäkin löytyy mökiltä hyönteishotelli. Kun ulkona paahtaa aurinko ja pihatöitä tai muita mökkihommia ei vaan jaksa tehdä päivällä niin ajan kuluksi sisällä varjossa askartelin ötökkähotellin.
Ei meillä mökki ole muutenkaan mikään työleiri, mutta aina jotain pientä kunnostamista ja projektia löytyy.

Hyönteishotellia varten hankin ainoastaan kuumaliimaa jo löytyvään kuumaliimapistooliin. Kuumaliimaa kuluihin aika paljon. Pyöreän muotoinen tyhjä viinitonkka sai toimia pohjana. Ylä- ja alaosa ovat metallia ja muuten se on erittäin kestävää pahvia.
Saaren rannalle huuhtoutuu kuivia kaisloja joita sitten sieltä keräsin. Pätkin saksilla suorimmat kaislanpalaset hieman viinitönikkää pidemmiksi. Sitten vain liimasin niitä kuumaliimalla viinitonkan ympäri.

Suuaukosta laitoin sisään kuivaa heinää, kuivia käpyjä, kaarnan ja puunpalasia. Suuaukon jätin tarkoituksella melko pieneksi eli liimasin senkin yli kaisloja. Tarkoituksena, että se olisi mahdollisimman suojaisa. Aukkoa voi kuitenkin helposti leikata saksilla suuremmaksi jos on tarvetta. 

Pitkät kaislat voi halutessaan leikata haluamansa pituisiksi. Itse jätin hieman yli reunojen. En myöskään halunnut ihan tasaisia reunoja, joten leikkasin vähän erimittaisiksi. 

Viinitonkassa oli narusta kantokahva, johon sidoin toisen narun ja ripustin naulaan suojaiselle paikalle. 


Hyönteishotelli kannattaa ripustaa johonkin seinälle ja sitä ei kannata jättää ihan maahan. Se kannattaa laittaa suojaisaan paikkaan, johon ei tuuli ja sateet pääse kauheasti tuivertamaan.

Minulla on vielä aikomuksena laittaa rautalankaa, narua tms. vahvistamaan ötökkähotellin ulkoseinää, jotta kaislat siinä varmasti pysyisivät. Olen kuullut ettei kuumaliima olisi niin hyvää tällaisiin tarkoituksiin.

Jännityksellä odotamme tuleeko tähän ötököitä. Ainakin hämähäkki oli toiveikas ja nähnyt mahdollisuutensa, kun seuraavana päivänä kävin tuota katsomassa. Hämähäkki oli meinaan tehnyt ötökkähotellin ja ikkunasuojan väliin komean verkkonsa. 



 

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Tammisaaren saariston kansallispuisto - Älgön luontopolku ja Rödjan


Blogia (ja varsinkin instagram-tiliäni) seuranneet ovat varmasti huomanneet, että meidän perhe viettää paljon aikaa Tammisaaressa ja sen kauniissa saaristossa mökkeilemässä. Pari vuotta sitten kävin kuitenkin vasta ensimmäisen kerran Tammisaaren saariston kansallispuistossa (Raaseporissa). 

Tammisaaren saariston kansallispuisto koostuu 90 prosenttisesti vesialueista ja alkaa sisäsaaristosta jatkuen aina avomerelle asti. Se sisältää monia pieniä ja vähän isompiakin saaria. Osaan niistä on maihinnousukielto joko osan vuodesta tai koko ajan. Näin halutaan taata mm. lintujen pesintärauha.

Monien erilaisten lintujen lisäksi alueella on mm. hirviä ja peuroja. Hyvällä tuurilla voi nähdä myös harmaahylkeen tai norpan. Ne liikkuvat pääosin kansallispuiston eteläisissä osissa. 


Suurin kansallispuiston saarista on Älgö (aikaisemmin Elgö) johon mekin rantauduimme. Jo laiturilta näkyy idyllisen näköinen punainen vanha tupa Rödjan. Se on vanha kalastajatila. Nykyään Rödjan toimii luontotupana, mutta siellä on viettänyt lapsuutensa Thorvald Strömberg. Hän on melonnan maailmanmestari vuodelta 1950 ja olympiamitalisti 1952.  Hänen isoisä Magnus Nylund oli kalastaja ja rakennutti tilan 1940-luvulla. Myöhemmin se jäi mökkikäyttöön ja nykyään on tosiaan luontotupana. Viime vuosina paikalla on ollut huonoa tuuria, sillä sen rannassa ollut pieni museo paloi ja toisella kertaa paloi sauna poroksi. 

Ylin kuva: palanut museo rannassa. Keskikuva: järvi saaren keskellä. Alakuva: Luontopolun alussa.

Pihapiiristä lähtee noin parin kilometrin pituinen luontopolku. Reitillä näkee monenlaista kaunista maisemaa. Niin merta kuin metsääkin ja sisäjärvi Storträsket. Kannattaa ehdottomasti kiivetä näköalatorniin, sillä sieltä on aivan upeat maisemat ja näkee upeasti saaristoa. Luontopolku ei ole esteetön ja ei sovellu heikkojalkaisemmille, sillä toisinaan on melko jyrkkääkin maastoa. Rödjanin vieressä pääsee ihailemaan kesäisin lampaita.

Luontopolun varrella on näköalatorni, josta näkyy kaukana kaunis ulappa.

Älgö on kiva retkikohde vaikka yöpymiseen tai lyhyempään muutaman tunnin retkeen. Kuulemma myös sukeltajille on nähtävää pohjan muodoista laivojen hylkyihin. Paikalle pääsee veneellä tai vaikka kajakilla (tarvitsee jo hyvät taidot). Myös venetakseilla pääsee kulkemaan.
Vielä joskus olisi kiva päästä tutustumaan muihin saariin tuolla. Varsinkin Jussarö kiinnostaa. Sinne tehdään retkiä Tammisaaren pohjoissatamasta (varattava etukäteen). Veneessä tai teltassa voi yöpyä Jussarössä, Älgössä, Modermaganilla, Fladalandetilla. Niistä löytyy tulentekopaikat ja kuivakäymälät. Ennen lähtemistä kannattaa tutustua alueen sääntöihin.

Tammisaaren saariston kansallispuistossa on kaunista.


 Pysy mukana matkassa! 
Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!



sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Robinson seikkailupolku, Sattmark, Parainen



Viime kesänä teimme pienen iltapäiväajelun Paraisille. Kohteenamme oli lapsille ja nuorille suunnattu Robinson seikkailupolku. Polku sijaitsee saaristoreitin varrella vajaa 10 kilometriä Paraisten keskusta Nauvoon päin. Polulle löytää helpoiten, kun etsit Sattmarkin kahvilan, sillä reitti lähtee Sattmarkin kahvilan vierestä (vierailemisen arvoinen paikka sekin). Siinä on melko hyvin parkkipaikkoja (toki ruuhkaisimpina aikoina voi olla melko täyttä). 


Polun aivan alussa on hauska köysiliukurata. Hieman sen jälkeen näkyy Robinson seikkailupolun kyltti, jossa muistutetaan, että kulku on omalla vastuulla. Lähdimme metsään kävelemään polku. Lapsemme oli tuolloin 5-vuotias, joten Robinson luontopolku oli sopivan pituinen hänellekin (n. 2,5 kilometriä). 


Polku on suurelta osin metsäpolkua, joten vaunuilla sitä ei kannata lähteä kiertämään. Polku kulkee pääosin metsän keskellä. Ihan alussa voi ihastella merta. Polku kulkee vähän matkaa päätien vieressä ja se pitää myös ylittää. Tässä kannattaa olla hyvin tarkkaavainen lasten kanssa, sillä ylitys on mielestäni hieman vaarallisella paikkaa (kesäisin suosittu tie, näkyvyys, ei suojatietä). 

Robinson seikkailupolun lisäksi voi tehdä pidemmänkin kierroksen. Polku erkanee muutamasta kohdasta ja voit tehdä 5,5  tai 11 kilometriä pitkän reitin.


Polku oli merkattu ihan hyvin. Tai ainakaan emme kertaakaan eksyneet. Robinson polun tehtäväosuudet sijoittuivat polun alkupäähän tai ainakaan emme sen jälkeen huomanneet mitään tehtäviä. Tehtävät olivat ihan hauskoja, mutta ajanhammas alkoi niissä näkyä.

Tykkäsimme kuitenkin koko perhe reitistä. Se oli sopivan pituinen ja monipuolinen. Kävelimme metsässä, tien viertä, maalaistietä jne. Polun varrella näimme muutaman hienon vanhan rakennuksen ja metsässä poimimme ohi mennen muutaman mustikan suuhumme.

Parkkipaikan viereisestä kahvilasta saimme kuitenkin enemmän mahaamme täyteen nauttien herkkuja ja virvokkeita.  Isompaankin nälkään olisi ruokaa bistron puolella. Alueella on myös pieni (matkatavara)putiikki, jossa oli ihania tuotteita myynnissä ja kalasavustamo.

Myös majoitusta löytyy ja paikalle pääsee myös omalla veneellä, sillä Sattmarkissa on vierasvenesatama. Kahvila on auki kesäisin auki joka päivä klo 10-19.

Kannattaa poiketa jos kuljet Saariston rengasreitin tai muuten tuolla päin.



Alueelta löytyy myös vuokralaavu, mutta sen käytöstä on sovittava erikseen kahvilasta. 

Alueen kartan löydät täältä.



 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Latokartanon koski ja luontopolku Salossa



 Perniössä, Salon ja Tammisaaren rajan tuntumassa sijaitsee upea Latokartanon koski. Se on kuulemma yksi Etelä-Suomen komein koskialue. Itselleni paikka on kovin tuttu, kun olen lähettyviltä kotoisin. Siellä on useasti tullut vietettyä aikaa. Paikka on hieman muuttunut vuosien saatossa ja nykyään koronan myötä yleistyneen kotimaan matkailun lisääntyessä paikka on tullut yhä useamman tietoisuuteen. Mitään ruuhkaa ei kuitenkaan ole.


Tällä kertaa pysähdyttiin pitkästä aikaa ihailemaan Latokartanon koskea, kun se sijaitsee sopivasti meidän reitin läheisyydessä matkalla anoppilaan. Yllätys olikin, että parkkipaikalla oli monta autoa. Tuolla kun olen tottunut yleensä yksin kulkemaan. Tietysti hyvä, että ihmiset löytävät kotimaan kohteita ja tutustuvat maamme upeisiin kohteisiin. Luontoon kuitenkin mahtuu hyvin. 

Latokartanon koski sijaitsee noin parin kilometrin päässä Salo-Tammisaari päätieltä. Salon keskustasta on vähän yli 30 kilometriä Latokartanonkoskelle Raaseporiin päin mentäessä. Tässä kohtaa tiellä ei ole mitään merkintöjä koskesta. Kun näet Hästön -tiekyltin niin käänny sinne päin. Pienten kasvihuoneiden jälkeen heti vasemmalle on pieni kapea hiekkatie, jonka päästä löytyy parkkipaikka-alue. Tässä risteyksen kohtaa on hieman kulunut Latokartano-tiekylttikin. Navigaattoriin voi laittaa Hästöntie 140. 


Latokartanonkoski sijaitsee Kiskonjoessa. Koskella on putouskorkeutta 500 metrin matkalla noin 17 metriä. Komeimmillaan kosken kuohut ovat tietysti keväisin ja syksyisin. 

Monet käyvät ihailemassa vain koskea sillan luona, mutta alueella on myös luontopolku. Tai oikeastaan parikin reittiä. Keltaisella merkityn reitin polut ovat melko helppokulkuisia, mutta isot jyrkähköt rappuset joutuu kulkemaan. Koski ylitetään kahteen kertaan silloilla. Tällä reitillä on pituutta n. 1,7 kilometriä joten sen kiertää hyvin noin puolessa tunnissa. Huomioithan, että polut kiertävät osittain yksityisillä mailla. 

Alueella on ennen ollut monenlaista toimintaa. 1300- ja 1400-luvulla paikalla on saattanut olla kruununmyllykin. Siellä on toiminut aikojen saatossa ainakin mm. saha, ruukki ja viinapolttimo. Alue on ollut myös suosittu kauppa- ja markkinapaikka. Alueelle rakennettiin vuonna 1805 mylly, jonka rauniot ovat vielä sillan vieressä ihailtavissa. Myllyn toiminta loppui vuonna 1962. Mylly on rakennettu harmaakivestä ja slagtiilistä. 


Latokartanonkoskella voi nähdä monenlaisia eläimiä. Siellä on myös uhanalaisia lajeja. Jos jaksat istua luontoa ihailemassa niin voit nähdä vaikka saukkoja, koskikaroja, lohia, lepakoita tai vaikka vesipäästäisen (ovat rauhoitettuja). Latokartanon vesistössä elää myös erittäin uhanalaisia simpukoita. Myös kasvisto on monimuotoinen. Alueella voit nähdä vaikka pikkutakiaisen,  heinäratamon tai keltamon, joka on kulkeutunut Suomeen munkkien mukana 1550-luvulla. Huomioithan, että esimerkiksi keltamo on myrkyllinen kasvi, joten pienten lasten kanssa tulee olla tarkkana muutoinkin kuin kosken suhteen. 


Itse en ole osannut (tai tajunnut) arvostaa paikan upeutta, sillä se on minulle pienestä pitäen ollut kovin tuttu lähiseudun paikka. Näin vanhemmiten tajuaa miten upeita paikkoja sitä kotiseudulla onkaan. 

 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!