maanantai 31. lokakuuta 2016

Hyväntekeväisyyttä lapsien puolesta

Hyväntekeväisyys on nyt erittäin kuuma puheenaihe, sillä maailmalla on tapahtunut paljon kaikkia kauheuksia. Tulen kerran kuukaudessa kirjoittamaan aina jostain tietystä aiheesta, kun nyt kuulun Mammalandian bloggaajiin. Tämän kuun aiheena on hyväntekeväisyys.

Hyväntekeväisyyttä voi harjoittaa monella tavalla. Jos löytyy ylimääräistä rahaa niin kuukausilahjoitukset ovat helppo ja kätevä tapa lahjoittaa rahaa. Jokaiselle löytyy varmasti jokin itselle tärkeä kohde. Itselleni tärkeitä kohteita ovat mm. naisten oikeudet ja etenkin lapset. Voi miten ihanaa olisikaan jos jokaisella lapsella olisi hyvä olla ja he saisivat olla onnellisia. 

Kuvat ovat meidän viime viikon Maarianhaminan matkalta ja eivät sen enempää liity juttuun.
Voisin kirjoittaa hyväntekeväisyydestä vainka kuinka paljon, mutta yritän nyt vähän rajata siihen miten itse olen toiminut ja vinkata muutamista hyväntekeväisyyskohteista.

Itselläni on tapana välillä tyhjentää kaappeja ja viedä ylimääräiset tavarat ja vaatteet kierrätykseen. Ainakin täällä Turussa toimii Punaisen Ristin kirpputori Kontti. Sinne on helppo viedä ja lahjoittaa tavaraa, kun ne voi jättää ovensuussa oleviin laatikoihin. Kierrätys on myös mulle tärkeä asia. Kontti työllistää paikallisia ihmisiä ja ostajat voivat tehdä kivoja löytöjä ja tietysti tuloksesta menee rahaa SPR:n hyväntekeväisyyskohteisiin. Toinen mielestäni hyvä vaatteiden lahjoituskohde on Hope yhdistys, joka toimittaa mm. kauden vaatteita suomalaisille vähävaraisille lapsiperheille.


Joskus nuorena vein vaatteita UFF:n laatikoihin, kun niitä löytyy vähän joka puolelta ja ovat siten helposti saavutettavissa. Jossain vaiheessa luin siitä ruotsalaisesta UFFin perustajasta joka elelee lokoisasti jossain lämpimässä omalla saarella UFFin rahoilla. En pidä siitä, että hyväntekeväisyyden nimissä joku rahastaa. Nämä ovat näitä hyväntekeväisyyden kurjia puolia, että jotkut käyttävät sitä väärin. Näin monelta menee usko hyväntekeväisyyteen. Aina välillä on näitä tapauksia, kuten nyt juuri oli tämä nallesalakuljettaja. Paljon on myös puhuttu miten tulevalla lastensairaalalla hyödytään rahallisesti vaikka yritetään näyttää hyväntekijää. Eipä noista aina tiedä!

Eläinsuojeluyhdistykselle ole vienyt isomman määrän huonoksi menneitä petivaatteita ja pyyhkeitä. Vähän parempaa tavaraa lahjoitan välillä netin kautta tori.fi:ssä tai jossain alueemme facebookin lahjoitetaan ryhmässä.

Joulun alla lahjoitan vaatteita ja tavaroita Pelastusarmeijan joulupataan. Se on ollut meidän perheessä sellainen perinne, jonka olen äidiltäni oppinut. Keräyslippaisiin ja kirkon kolehtiin tulee myös lahjoitettua silloin tällöin. Joskus olen itse osallistunut hyväntekeväisyyteen kerääjänä erilaisille järjestöille. Myös erilaiset arpajaiset kiinnostavat, sillä niissä on pientä jännitystä jos voittaa jotain.


Joulun alla joissain kauppakeskuksissa on joulupuukeräys, johon voi lahjoittaa paketin suomalaisille vähävaraisille lapsille. Sinne olen yleensä ainakin yhden lahjan vienyt. Olen itse mukana alueemme MLL toiminnassa. Olen pyörittänyt perhekahvilaa vapaaehtoisena ja yritän auttaa tapahtumien järjestämisessä.

Tässä nyt tulee mieleen ainakin seuraavat järjestöt, jotka auttavat joko suomalaisia tai ulkomailla asuvia lapsia: SOS LapsikyläPelastakaa LapsetWorld VisionNenäpäiväPlan InternationalOsasto 10 (toimintaa syöpää sairastavien lapsien hyväksi, HUS) ja SydänlapsetVAMLAS (Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö).

Arvostan niin paljon niitä ihmisiä, jotka ilahduttavat sairaita lapsia (esim. sairaalaklovnit). Silloin tällöin somessa törmää ihaniin juttuihin, niistä tulee päivän hyvä hetki, kun saa lukea miten joku pieni lapsi on tullut iloiseksi. Tällaisia uutisia ovat olleet ainakin, kun pienet syöpäpotilaat pääsivät ruokakauppaan ennen virallista aukeamista. Ihana kauppias! Myös tivolit ovat järjestäneet sairaille lapsille kierroksia.

Facebookista löytyy myös ryhmiä joissa näkyy lähimmäisenrakkaus. Siellä on ryhmiä, joissa hyvä kiertää ja tulee itsekin iloiseksi, kun näkee miten toiset tulevat iloisiksi. Hyväntekeväisyydessä on se ihanaa, että antajalle tulee hyvä mieli. Vaikkakaan se ei ole hyväntekeväisyyden itse tarkoitus. On sydäntä lämmittävä nähdä miten joku pieni lapsi tulee iloisiksi vaikkapa hänelle lähetetyistä syntymäpäiväkorteista.


Toisinaan tulee myös ostettua hyväntekeväisyys tuotteita. Juuri oli Roosa Nauha -kampanja, joka onkin jo hyvin tunnettu. Vieraillessani kivalla lastenvaatekirpparilla täällä Turussa löysin heiltä myynnistä ihania tuotteita, jotka ovat Hesburgerin Joy & Hopen tuotteita. Ne olivat itselleni aivan uusi tuttavuus, sillä en ollut nähnyt niistä mitään kampanjaa tai mainosta. Viime viikonloppuna törmäsin mm. näihin ihaniin Joy & Hopen petivaatteisin Turun Marine Palace -hotellissa käydessäni.
Hesburgerin ompelimo työllistää Bangladeshin naisia ja samaan aikaan lapset voivat käydä alakerrassa koulua.

Olen ajatellut, että taaperon hieman kasvaessa valikoisimme yhdessä jostain köyhästä maasta kummilapsen. Näin lapsikin ehkä oppisi arvostamaan hyväntekeväisyyttä ja näkemään toimintaa.


Miten te harjoitatte hyväntekeväisyyttä?

yhteistyössä Mammalandia,

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Sormiruokailuun tutustumassa

Turun alueen äideillä on upea mahdollisuus keskiviikkona tutustua sormiruokailuun ja päästä kuulemaan todella suositun simppeli sormiruokakeittiö -blogin Marjutin "luentoa". Tapahtuman järjesti MLL Koivulan yhdistys perhepäiväkahvilassaan. Aihe näytti kiinnostavan alueen äitejä ja perhekahvila olikin melko täynnä.

 Itsekin olin aiheesta tosi kiinnostunut vaikka meillä onkin jo taaperoikäinen lapsi. Aihe kiinnostaa ja josko vielä joskus saamme/jaksamme toista lasta niin sormiruokailua varmasti ainakin kokeilisin. Kyllä meilläkin jonkin verran syötiin jotain sormin, mutta soseilla pääasiassa mentiin. Muistan miten jossain vaiheessa tuntui, että kaikki aika meni ruoan valmistamiseen ja lapsen ruokkimiseen. Sormiruokailun etuna onkin se, että lapsi voi syödä samaa ruokaa (ainakin osittain) muun perheen kanssa ja lapsi syö itse omaan tahtiin ruokansa.

Sormiruokamaistatuksena oli höyrytettyä parsakaalia, kurkkutikkuja, vauvan kanapötköjä, apinaeväitä, banaania ja lasten naksuja.
Sormiruokailusta meille kerrottiin ensin yleisesti eli mitä se on. Sitten saatiin vinkkejä millaisia välineitä sormiruokailussa usein käytetään, mitkä ovat hyviä sormiruokia ja mitä kannattaisi välttää.
 Sormiruokailu tarkoittaa sitä, että lapsi saa itse syödä aluksi käsin ja taitojen karttuessa haarukalla ja lusikalla omaan tahtiinsa. Sormiruokailussa edetään lapsentahtisesti.

Normaalisti kiinteät ruoat voidaan aloittaa noin 5-7 kuukauden iässä. Vanhemmat voivat itse päättää mikä on heidän lapselleen sopiva ajankohta ruoan aloittamiseen ja milloin haluaa lopettaa täysimetyksen. Sormiruokailussa on hyvin tärkeää, että lasta valvotaan koko ajan hänen ruokaillessaan. Lapsella on oltava hyvä istuma-asento (suorassa ja pystyasento). Paras paikka on syöttötuoli.

Näppärä EzPz-ruokailualusta sormiruokailijalle.
Ei ole mitään sääntöjä millä ruoalla sormiruokailu pitäisi aloittaa. Siihen vaikuttavat lapsen taidot ja miten hän pystyy ruoan hienontamaan (paljonko on hampaita suussa). Mikäli lähisuvussa on allergioita niin sellaisia ruokia kannattaa aluksi välttää ja olla tarkkana allergiaa aiheuttavien ruokien kanssa. Marjut mainitsi, että helppoja aloitusruokia ovat esimerkiksi höyryttämällä tai keittämällä valmistetut vihannes- ja juureslohkot. Myös pehmeät hedelmät ovat hyviä. Hedelmätkin voi höyryttää pehmeiksi mikäli kyseessä on kovempi hedelmä.

Ruoat, joissa on isompi riski tukehtumiseen kannattaa jättää pois. Tällaisia ovat mm. kivelliset hedelmät kivineen, pähkinät, kokonaiset kirsikkatomaatit ja viinirypäleet. Myös sitkeä ja rustoinen liha ja ruotoinen kala ovat sellaisia, joita ei kannata antaa.

Sormiruokailussa on tärkeää, että palaset ovat isohkoja. Pienen lapsen pitää saada käsillään hyvä ote ruoasta. Kädentaitojen kehittyessä siirrytään pikku hiljaa pienempiin palasiin.

Lapset ovat erilaisia ja syövät eri tavalla. Itse olen päässyt siinä helpolla, että meidän poju on aina pureskellut ruoan melko hyvin ja syö rauhallisesti. Toki hänelläkin on välillä mennyt väärään kurkkuun. Erään ystäväni lapsi puolestaan ahmii ruoan ja hän ei sen vuoksi saa esim. pähkinöitä tai hieman sitkeämpiä karkkeja (itse olen näitä uskaltanut antaa). Kummatkaan ei olla oikein sormiruokailtu, joten nämä tilanteet ovat olleet siis vähän isompana. Sormiruokailussa jokainen etenee lapsen tahtisesti ja antaa niitä ruokia, jotka sillä hetkellä vaikuttavat hyvältä vaihtoehdolta lapsen syömistaidoille.


Kyselin Marjutilta mikä olisi hänestä paras vinkki sormiruokailuun. Hän mainitsi, että on tärkeää luottaa lapseen ja edetä lapsentahtisesti. Vanhempi tarjoaa lapselle erilaisia ruokia ja lapsi syö niitä itse omaan tahtiinsa ja sen verran kuin haluaa. Kiinteän ruoan (joka on täyttävää) menekkiä ei kannata verrata soseruokiin, sillä niissä on usein paljon vettä. Sormiruokailu kannattaa jos se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Kaikilla se ei vaan toimi, lapset ovat erilaisia.

Valitettavasti multa meni aika paljon ohi, kun piti välillä keskittyä taaperon ruokkimiseen, ojentamiseen ja seuraamiseen... Voitte kuvitella, että taustahälyä oli jonkin verran, kun parisenkymmentä äitiä lapsineen on samassa pienehkössä tilassa. Tilaisuus oli kuitenkin rento ja oikein mukava. Sain paljon uusia hyviä vinkkejä ja ideoita.

Jokaisella oli kuitenkin vielä mahdollisuus kysellä tarkemmin Marjutilta vinkkejä ja neuvoja. Sen sijaan, että kirjoittaisin jotain laajempaa blogipäivitystä sormiruokailun saloista haluan ohjata teidät Simppeli sormiruokakeittiö -blogiin sekä blogin suositulle facebook-sivulle, jossa käydään paljon keskustelua sormiruoasta, kysellään ja jaetaan tosi kivoja vinkkejä.

Kiitokset MLL Koivulalle tapahtuman järjestämisestä ja Marjutille hyvistä vinkeistä ja neuvoista sekä mukavista hetkistä sormiruokailun parissa.


Muistinpa, että olenpa mäkin jotain sormiruokaa meidän lapselle aikoinaan tarjonnut. Blogissani kirjoitin niistä kuuluisista apinaeväistä (pipari muodossa). Lisäksi maissinaksut ja talk-murot olivat meillä kovassa käytössä.

Sormiruokaillaanko teillä? Vai ollaanko siellä sekakäyttäjiä kuten meillä on oltu?

Seuraa blogia nyt myös Instagramissa @kotonajakaupungilla tai facebookissa.


lauantai 29. lokakuuta 2016

Kahvilasuositus Maarianhaminaan


Blogini yksi tarkoitus on vinkata ihanista paikoista. Meidän perhe oli pikavisiitillä Maarianhaminassa Ahvenanmaalla, josta eilen saavuimme kotiin. Kahvihammasta alkoi hieman kolottamaan ja päädyimme kävelykadun pienellä sivukadullla sijaitsevaan ihastuttavaan kahvilaan Bagarstugan café & vin:iin. Kahvila on todella ihana ja idyllinen. Se on vanhassa punaisessa talossa Egonomiegatanilla.


Bagarstuganista löytyy lounasta, leipiä, piiraita, salaatteja, ihania kakkuja ja pullia sekä niitä kuuluisia Ahvenanmaan pannukakkuja. Ymmärtääkseni kaikki tehdään itse. Kakut olivat valtavan kokoisia ja todella upean näköisiä. Maussakaan ei ollut mitään moittimista. Taaperolle ostimme vaniljapullan ja se oli varmasti parhaita koskaan maistamiani pullia. Niin siis pitihän äidinkin sitä vähän maistaa.

Kaikki pullat ja piirakat on aseteltu kauniisti esille. Niiden yläpuolelta löytyy kivoja tauluja, joista löytyy tuotteet hintoineen. 


Kahvilassa on neljä huonetta, joissa löytyy pöytiä. Jokainen huone on sisustettu hieman eri tyylillä. Paikka on todella idyllinen ja ihastuttava. Kaikkea en viitsinyt kuvailla, sillä en halunnut häiritä muita asiakkaita, joita näytti käyvän kivasti. Käykää itse kurkkaamassa paikan päällä jos lähellä liikutte.

Meillä oli lastenrattaat mukana, mutta niillä pääsi hyvin sisälle. Pienestä sivuportista pääsee takapihalle (jossa voisin kuvitella itseni istumassa kesällä cafe latten kanssa nauttimassa ilmapiiristä). Sieltä löytyy rampillinen takaovi kahvilaan. Kahvilasta löytyy ainakin pari syöttötuolia ja muutama lelu lapsille. Naisten wc:ssä näytti olevan myös potta. Meidän taapero viihtyi tällä kertaa hyvin ilman mitään ylimääräisiä viihdykkeitäkin.


Kuvat puhukoot puolestaan paikan ihanuudesta. Herkkuja kannattaa mennä maistelemaan paikan päälle. Suosittelen kaikille Maarianhaminassa käyville. Tämä ihastuttava kahvila löytyy osoitteesta: 

Bagarstugan café & vin
Ekonomiegatan 2,
22100 Mariehamn

Huomatkaa nuo ihanat kahvipannulamput.

Bagarstugan café & vin:in kotisivut löydät täältä.


Blogia voit seurata myös Instagramissa ja facebookissa.


tiistai 25. lokakuuta 2016

Syksyinen Ramsholmen Tammisaaressa



Me ollaan viime aikoina käyty melko usein mieheni kotona Tammisaaressa. Anoppilasta löytyy kultainen noutaja, joka on todella kiltti. Taloa lähestyessämme takapenkiltä kuuluu hauva! hauva! Me käydään usein ulkoiluttamassa koiraa (paitsi aamulla Fafa tekee sen, kun muut vielä nukkuvat). Tammisaaressa on kiva kierrellä ja katsella kauniita merellisiä maisemia. Välillä kävelllään rantatietä pitkin tai ihaillaan Ramsholmenia.

Taapero kulkee usein mukana kärryissä. Meillä on siellä vanhat vaunut niin ei tarvitse kuljetella mukana. Nykyään taaperokin tykkää enemmän kävellä itse. Viimeksikin hän kulki tienreunaa pitkin Hagenissa ja laahusteli lehtien seassa. Kaikki pienimmätkin kepit piti kerätä koiralle. Täällä kotona Turussakin on viime aikoina nostanut keppejä käteensä ja meinannut, että ne pitää heittää hauvalle.


Tässä olevat kuvat ovat suurin osa Ramsholmenista, mutta myös muutama sinne johdattavasta Hagenista. Löytyypä Tammisaaresta myös Korkeasaarikin (Högholmen), jonne johdattaa pieni silta Ramsholmenista. Alue on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Kirjoitin keväällä vähän tuhdimman tietopaketin Ramsholmenista keväisine kuvineen. Tuolloin maa on valkovuokkojen peitossa. 


Mukavaa syksyä kaikille lukijoille!






lauantai 22. lokakuuta 2016

Blogi Instagramissa


Tämä kivikautinen mutsi on siirtynyt ainakin hieman lähemmäs tätä päivää. Kotona ja kaupungilla -blogia ja meidän kuulumisia voit seurata nyt myös Instagramissa (kotonajakaupungilla).

Viime päivinä en ole ehtinyt kirjoitella blogia (tai olen keskittänyt aikani ja jaksamiseni muuhun), mutta Instagramin puolelta on voinut nähdä kuulumiset. Tervetuloa siis sinne mukaan seuraamaan!


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Synnytys ja Hullut Päivät

Mitenkä synnytys ja Hullut Päivät liittyvät yhteen? Kerronpa meidän tarinan. Mulla ja miehelläni on jo vuosien ajan ollut tapana käydä Hulluilla Päivillä vähän hulluttelemassa. Oikeastaan mä aloin käydä niissä, kun muutin omaan kämppään opiskeluiden perässä. Siitäkin on jo yli 10 vuotta aikaa. Olenpa mä vanha.


Ja ei, en synnyttänyt eikä lapsivedet menneet Hulluilla Päivillä. Ei mitään niin ihmeellistä. Kaksi vuotta sitten syksyllä olin TYKSissä, kun lapsivedet olivat menneet (kotona). Jouduin olemaan osastolla odottamassa synnytystä. Siinä meni kolmisen päivää ennen kuin poika päätti syntyä. Sokoksella oli 3+1 päivät meneillään (aina vähän ennen Hulluja Päiviä) ja isäntä toi mulle kuvaston ajankuluksi luettavaksi. Sieltä isäntä sai käydä jotain ostoksia tekemässä. En enää muista mitä ne olivat.

Äiti kävi tänään vähän hulluttelemassa (suurin osa ruokaa).
Keltainen kuvasto taisi ilmestyä, kun olin synnyttänyt. Isäntä toi sen mulle synnärille. Muistan miten selailin kuvastoa sivu sivulta pikku hiljaa eteen päin. Aina kun ehdin imettämiseltä ja muilta puuhilta niin istuin sängyn vieressä olevalle penkille lukemaan kuvastoa. Samalla katselin ihaillen sitä ihanaa pienen pientä omaa vauvaa sängylläni. Hän oli siinä ihanassa käärössä nukkumassa. Välillä piti syödä, tuli vieraita, nukuin, hoisin vauvaa, imetin, imetin, rauhoittelin itkevää vauvaa jne. Aina jossain välissä sain muutaman sivun eteen päin ja taitoin sivun hiiren silmälle jos oli jotain kiinnostavaa. Tuntui, että se oli varsinainen romaani, joka ei koskaan loppunut.

Tuolloin en kuitenkaan itse mennyt ostoksille, sillä siellä on kyllä sellainen hulina. Isäntä sai käydä tekemässä ostoksia paikan päällä. Mä tilasin netistä, kun olimme jo kotona. Tavallaan ostin itselleni synnytyslahjan. Tilasin kauan himoitsemani Kitchen Aid -monitoimikoneen ja upean leivän paahtimen sekä vedenkeittimen. Ne olivat niin mun tyylisiäni. Toivon mukaan kestävät myös kauan.


Pääasiassa me ostetaan Stockmannin Herkusta ruokaa, juustoja ja herkkuja. Herkuista yleensä ostetaan aaverahkaa ja haamuleivoksia. Tämäkään syksy ei ollut poikkeus (näkyy varmaan noissa vuosirenkaissa). Tälläkin viikolla ollaan melkein joka päivä haettu sieltä ruokaa.

Jos meillä on jotain vaatetarvetta tai alennuksessa on jotain muuta kivaa, jota tarvitaan niin tehdään ostoksia. Kaikkihan tuolla Hulluilla Päivillä ei kyllä halpaa ole. Hintatietoinen pitää olla. Myönnän, että joskus tulee ostettua jotain mitä ei muuten olisi ostanut. (esimerkiksi poron talja). Se on kait sit sitä Hullua Päivää tai heräteostoksia. Tälläkin kertaa tilasin lapselle kivan lelun. Kerron siitä sitten, kun saan sen. Niin ja samalla jotain kivaa myös itselleni.

Ekana opiskeluvuonna löysin Hulluilta Päiviltä mikron. Se taisi olla aika edullinen. Muistan vieläkin miten raahasin sitä pari korttelia autolle. Oli meinaan aika isossa laatikossa. Se on ollut kyllä tosi hyvä ostos. On edelleen käytössä (eli on jo yli 10 vuotta vanha).

Tuo keltainen kuvasto tuo siis mulle aina mieleen aikani TYKSissä. Ne ensimmäiset päivät pienen rakkaan kääröni kanssa <3

lauantai 15. lokakuuta 2016

Syksyinen metsäretki


Tänään olin taaperon kanssa pienellä syksyisellä metsäretkellä. Meidän koti on aivan lenkkipolkujen vieressä, joten metsään ei ole pitkä matka vaikka kaupungin lähiössä asutaankin. Meidän lähimetsissä on kivasti erilaista maastoa ja kivoja isoja kallioita. Tänään oltiin taaperon kanssa tutustumassa hieman luontoon.

Tajusin, että vaikka olen itse luontoihminen (en kyllä ole viime vuosina kauheasti ehtinyt luontoon) niin lapseni ei ole kovin paljoa liikkunut esimerkiksi metsässä. Toki me mökkeillessä ollaan liikuttu metsällä, mutta silloin hän on ollut pienempi ja kulkenut kantorepussa. Tänä vuonna taas ollaan käyty metsällä, kun poika on nukkunut ja voinut olla isovanhempien hoidossa sillä aikaa. Mökin rantakallioilla ja takapihalla ollaan kyllä vietetty aikaa.


Metsäreissu meni hyvin ja poika käveli poluilla (ja vähän sivussakin) sekä kiipeili kallioilla. Kulkeminen alkaa alla jo niin hyvää. Toki muutaman kerran polulla kaatui, kun vauhtia oli paljon. Polun vieressä olleessaan jalka tarttui hieman kuivuneisiin saniaisiin ja äitiä tarvittiin avuksi. Sanoi "kiinni", joten tajusin.

Keppejä otettiin maasta, sillä viime viikonloppuna olimme isovanhempien luona Tammisaaressa, jossa on koira. Kuljimme Ramsholmenissa ulkoiluttamassa koiraa ja taapero halusi koko ajan heittää löytämiään keppejä koiralle.

Yksi isompi keppi näytti ihan kävelysauvalla. Taapero hieman siihen nojailikin kulkiessaan. Se jäi kuitenkin jossain vaiheessa retkeä pois. Meillä oli vain pieni ulkoiluhetki, joten sen enempää eväitä ei ollut mukana. Taskussani oli yksi Piltin välipalapatukka. Niistä meidän taapero tykkää kovasti.

Istuimme myös kalliolla ja mä keräsin puolukoita joita vielä vähän löytyi. Taapero söi niitä sitten innoissaan. Matkan teko meinasi katketa, kun olisi vain pitänyt saada mera, mera! (siis lisää puolukoita). Pikku hiljaa kävelimme kotiin päin ja taapero sai puolukoita aina, kun niitä eteen tuli.


Olen suunnitellut jo hieman seuraavia metsäretkiä. Luultavasti lähdemme vähän patikoimaan mikäli ilmat pysyvät ihan kivoina. Pitkiä reissuja ei voida tehdä, sillä meidän taapero ei ole innokas kävelijä. Kävelee ja juoksee kyllä tosi hyvin, mutta haluaisi mieluummin olla sylissä (ja toisinaan rattaat kelpaavat myös).

Toivottavasti saan opetettu myös pojalle luonnon tärkeyden ja ihanuuden. Pienestä pitäen, kun metsillä tottuu olemaan niin varmasti ainakin jotain luonnosta oppii.