Mammalandian bloggaajien huhtikuun yhteinen postausaihe on "omat vinkkini synnytykseen". Joten tässä kerron vähän omia näkemyksiäni synnytyksestä ja toivottavasti sieltä löytyy myös jotain hyviä vinkkejä.
Etukäteen ei ole kauheasti tehtävissä, mutta asioihin voi tutustua etukäteen ja käydä tilanne mielessään läpi ns. mielikuvaharjoittelu. Synnytyksessä tuskin koskaan menee juuri niin kuin on ajatellut, joten sinne kannattaa mennä avoimin mielin. Luonto kyllä hoitaa tehtävänsä. Naiset on luotu synnyttämään ja jos jotain ongelmia tulee niin apuna on kyllä lääkärit ja nykylääketiede on pitkälle kehittynyttä.
Synnytyksen sanotaan vastaavan rasitukseltaan maratonia, joten hyvä fyysinen kunto on varmasti avuksi synnytyksen jaksamisessa ja palautumisessa. Tuon kokemuksen jälkeen on varmasti väsynyt ja lisäksi vauva tulee valvottamaan. Siksi kannattaa raskaana ollessa rentoutua ja nukkua mahdollisimman hyvin.
Tää on varmaan helpommin sanottu kuin tehty jos on synnytyspelkoinen, mutta avoimin mielin (ja jaloin, heh!) synnytykseen. Siihen ei pysty itse kauheasti mitenkään vaikuttamaan miten asiat menee synnytyksessä. Kannattaa kuunnella mitä kätilö ja hoitaja siinä neuvoo ja sanoo. Toimii sitten heidän ohjeidensa mukaisesti niin kaikki menee hyvin.
Itse sain kätilöltä vinkkejä synnytysasentoon. Lisäksi mielestäni erittäin hyvä vinkki oli ettei huutoon kannata tuhlata energiaa, vaan suuntaa senkin ponnistamiseen. Itselläni tämä ainakin toimi hyvin.
Etukäteen kannattaa tutustua eri kivunlievitysmenetelmiin ja miettiä mitkä niistä tuntuvat sinulle sopivilta. Toki jotkut haluavat mennä täysin luomuna, mutta ei se tee siitä synnytyksestä mitenkään sen arvokkaampaa. Itse olen sitä mieltä, että miksi turhaan kärsimään jos kovasti sattuu. Mieti tosiaan etukäteen mitkä ovat sun juttuja kivunlievityksessä ja tutustu niihin vaikka netissä, keskustele neuvolassa jne. Näin sinun on helppo sanoa h-hetkellä mitä tahdot ja mitä et.
Supistuksien kivun lievittämiseksi käytin lämpöpussia. Se tuntui oikein mukavalta ja auttoi mukavasti. Myös käveleminen auttoi ja kävelin ympäri sairaalan osaston käytävää (olin siis osastolla muutamaa päivää ennen synnytystä, koska lapsivedet menivät ja synnytys ei käynnistynyt itsestään). Supistusten kasvaessa olin lämpimässä suihkussa, joka sekin auttoi hyvin supistuskipuihin. Sitten lääkäri katsoi tilannetta ja olikin aika siirtyä synnytyssaliin.
Myös puhallustekniikkoihin tutustuminen ja vaikka raskausjooga voivat olla sellaisia rentouttavia tapoja valmistautua synnytykseen. Synnytyksessä onkin etuna jos pystyt olemaan rento ja hengität hyvin.
Kun kaikki on kotona valmiina vauvaa varten ja sairaalakassit pakattuna niin voi ainakin vähän rennommin mielin odottaa h-hetkeä. Sitten ei tarvitse paniikissa enää alkaa miettimään tällaisia asioita vaan voi vain keskittyä synnytykseen. Etukäteen kannattaa myös miten sairaalaan kuljetaan ja mitkä ovat varotoimenpiteet jos mies (tai kuka onkaan ajateltu kuskiksi) on töissä. Jos kotoa löytyy jo lapsia niin pitää myös sopia jonkun kanssa, että hänet voi hälyttää vaikka yöllä lapsia vahtimaan.
Paras vinkki minkä itse sain oli, että ajattelee jokaisen koetun supistuksen olevan takana päin ja kohta synnytys on ohitse ja pieni oma vauva sylissä. Lisäksi supistuksien aikana pitää hengittää hyvin. Nämä kaksi neuvoa auttoivat ainakin mulla suurimpien supistusten aikana. Siskoni neuvoi, että ottaa vaan kaiki tropit mitä tarjotaaan ettei tarvitse olla kivussa. Hän sanoi ei ilokaasulle, koska väärin käytettynä siitä voi tulla pahaolo. Itsekään en ilokaasua halunnut käyttää. Olen lukenut myös monista hyvistä kokemuksista ilokaasun käytössä synnytyksessä.
Suosittelen neuvolassa käytävää synnytysvalmennusta (nyt en muista oliko se pakollinen vai ei). Se ei ollut sellainen perinteinen mitä olin elokuvista nähnyt (naiset puuskuttavat ja miehet pitävä kädestä kiinni) vaan käytiin vauvanhoitoa läpi, odotuksia vauvasta jne. Jossain paikkakunnilla pääsee etukäteen tutustumaan synnytysosastolle. Suosittelen kierrosta mikäli sellaiseen on mahdollisuus. Tyks ei järjestä nykyään kierroksia vaan heillä on video synnytysosaston toiminnasta, jonka neuvolassa synnytysvalmennuskurssilla katsoimme.
Lapsen isän kanssa kannattaa keskustella synnytyksestä. Miehillä voi olla aika avuton olo synnytystilanteessa. Etukäteen kannattaa kertoa mitä toivoo hänen silloin tekevän. Mulle riitti se, että hän on mukana synnytyksessä. Meille oli kummallekin itsestään selvyys, että mies on mukana synnytyksessä. Siitäkin kannattaa keskustella etukäteen ettei tule yllätyksiä ja olette samoilla linjoilla asian suhteen.
Jos lapsen isä ei jostain syystä halua tai pääse synnytykseen niin tueksi voi ottaa jonkun muun. Jos haluaa. Jotkut kokevat doulan hyväksi vaihtoehdoksi. Doula on henkilö joka on vanhempien tukena ennen synnytystä, synnytyksessä ja sen jälkeen. Doula avustaa, neuvoo ja on tukena. Itselleni ajatus tuntemattomasta ihmisestä (sairaalahenkilökunnan lisäksi) mukana synnytyksessä ei tuntunut hyvältä. Ehkä en kokenut tarvetta lisätukeen. Mutta hienoa, että tällaisiakin löytyy niille, jotka sitä kaipaavat.
Asiat menevät kuten menevät, kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, joten ei kannata luoda mitään tarkkaa kuvaa siitä miten asioiden pitäisi mennä. Tärkeintä on ehkä se, että on henkisesti valmistautunut tulevaan tilanteeseen. Etukäteen voi lukea kirjallisuutta synnytyksestä, keskustella synnyttäneiden kanssa ja jutella neuvolassa.
Itselläni synnytys oli ainakin upea kokemus (niistä kivuistakin huolimatta)!
Mikä on sinun paras synnytysvinkkisi?
Yhteistyössä Mammalandian kanssa. Mammalandian uudistuneet kotisivut löydät: www.mammalandia.fi
ja facebook-sivut: Mammalandia.
