tiistai 27. maaliskuuta 2018

Marmoroidut kananmunat -herkkuja pääsiäispöytään!



Lukijani tietävät, että pidän helpoista ja nopeista resepteistä. Nyt vinkkaan teille miten saa helposti pientä näyttävyyttä pääsiäispöytään.

Kananmunat kuuluvat mielestäni perinteiseen pääsiäspöytään. Niihin saa helposti näyttävyyttä värjäämällä ne. Pienen lisän vielä tekee marmorointi. Ei siis vain kananmunankuoren marmorointi vaan itse kananmunan.

Vihreä elintarvikeväri antoi tällaisen lopputulokset. Kananmunan valkuaisen marmorointi näyttää vähän haaleammalta tässä kuvassa kuin livenä.

Laita kattilaan sen verran vettä, että kananmunat peittyvät.

Keitä noin viisi minuuttia ja ota kattila pois liedeltä. Ota munat pois vedestä ja anna olla vähän aikaa kylmässä vedessä. Säilytä lämmin vesi kattilassa.

Koputa lusikan päällä kananmunankuoria eri kohdin siten, että ne lohkeavat kauniisti (muttei kuitenkaan irtoa).

Laita lämpimän veden sekaan haluamasi väri. Itse laitoin vihreää elintarvikeväriä pienen lorauksen. Lisäsin myös ihan vähän ruokaetikkaa sekaan. Toiseen satsiin laitoin viisi kappaletta perusteepusseja, pienen lorauksen ruokaetikkaa sekä myös hieman soijakastiketta (n.2rkl).

Laita kananmunat takaisin veteen ja keitä vielä noin viisi minuuttia. Jos haluat tummemman sävyn niin laita enemmän värjäävää ainetta ja/tai pidä munia kauemmin värjätyssä vedessä.

Nämä ovat värjätty teepusseilla ja soijalla.

Anna jäähtyä. Voit kuoria munat valmiiksi tarjolle ja täyttää ne jollain hyvällä tahnalla. Tai voit yllättää ruokailijat ja annat heidän kuoria ja nähdä kaunis marmorointi niin kuoressa kuin kananmunan päälläkin.

Seuraa blogia Instagramissa @kotonajakaupungilla ja facebookissa.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Milloin virvotaan? Miten virvotaan?

Omassa lapsuudessani pääsiäisen yksi suurimmista kohokohdista oli virpominen. Pukeuduimme noidiksi ja joskus joku taisi olla pääsiäispupukin. Asiaan kuului myös punaiseksi meikatut posket ja pisamat. Isä teki meille hienot luudat, johon saimme roikkumaan vanhat kahvipannumme tai pienen maitotonkan, joihin palkkamme keräsimme. Virpomisvitsoja tehtiin antaumuksella ja niiden tekemiseen käytettiin aikaa. Täällä meillä päin (Turku-Salo) on tapana virpoa juuri palmusunnuntaina.

Lapsen kanssa ei vielä varsinaisesti olla käyty virpomassa, mutta isovanhempien luokse olemme pukeutuneet. Kuvat viime vuodelta.

Virpomisessakin on erilaisia tapoja eri puolilla Suomea. Meillä on tosiaan ollut tapana käydä palmusunnuntaina virpomassa.

Vanha tapa on ollut, että palkka haetaan vasta viikon päästä (ainakin osassa Suomea), mutta siitä on taidettu oikoa monin paikoin. Muistan lapsuudestani miten kylällä osa vanhuksista kysyi, että tulemmeko viikon päästä hakemaan palkan vai nyt hetikö se annetaan. Idän ja lännen perinteet ovat sekoittuuneet keskenään tässäkin asiassa.

Kaikkialla ei myöskään ole tapana pukeutua tai meikata itseään trulliksi/noidaksi. Virpomisvitsatkaan eivät ymmärtääkseni ole ihan kaikkialla kuuluneet (ainakaan ennen) virpomiseen.

Viime vuonna kuulin yhdeltä Porista Turkuun muuttaneelta, että siellä päin ei ole tapana virpoa ollenkaan vaan hieman vastaava tapa on jo tammikuussa jolloin nuuttipukit ovat liikkeellä ja saman tyylisesti kiertävät talosta taloon.

Ruotsinkielisillä alueilla virvotaan usein vasta seuraavalla viikolla lankalauantaina. Pohjanmaalla päin ymmärtääkseni myös on tapana sytyttää pääsiäiskokko. Minä taas miellän kokot juhannukseen.


 Olisi kiva kuulla millaisia perinteitä ja tapoja teillä päin on pääsiäisen vieton suhteen. Käydäänkö teillä  päin virpomassa ja milloin virvotaan? Saako palkan heti vai vasta viikon jälkeen?

torstai 22. maaliskuuta 2018

Vaihtoehtoja rairuohon istutukseen

Vaipan sisus toimii hyvin kasvupohjana. Elintarvikevärillä saa mukavan väriloiston pääsiäisruohoon.

Jos kotoa ei löydy multaa niin on myös muita tapoja istuttaa ne rairuohot. Jokaisesta kodista varmasti löytyy sanomapaperia, pumpulia tai talouspaperia (myös vessapaperi käy hyvin). Jos kotona on vielä pieniä lapsia niin vaippoja varmasti löytyy. Itse olen käyttänyt vaippojen sisustaa viime vuosina. Multasäkkiä en ole turhaan viitsinyt ostaa pientä rairuohoa varten, kun ei ole sitten muuta käyttöä ollut. Onko teillä ollut jotain muita hyväksi todettuja kasvualustoja rairuohoille?

Kaikki edellä maininut on vuosien aikana tullut testattua ja todettua toimiviksi.  Äitini jo parisen kymmentä vuotta sitten alkoi kasvattaa rairuohoja talouspaperissa. Tärkeintä on pohjan kastelu. Multa (ja vaipan sisuskin) pysyy hyvin kosteana, mutta nuo muut kyllä kuivuvat melko nopeasti.

Herneen versot ovat meillä jo hyvin kasvaneet.
Pääsäisohrat meillä kylvettiin vaipan sisälmyksiin. kostutin vaipan pulleaksi hanan alla. Sitten veitsellä auki ja lusikoin sisältöä Aalto-maljakkoon, jossa ruoho ja "multa" näkyvät kauniisti. Pallomaista geelisisälmystä on ainakin Liberon Comfort -vaipoissa.

Purkkia ei kannata täyttää ääriään myöten geelillä, sillä vettä lisättäessä se vielä voi turvota ja ainakin kohoaa. Väriä saa laittamalla sekaan vaikka elintarvikeväriä. Kaada pieni liraus väriä ja lisää vettä, jotta väri leviää joka puolelle.

Viime vuonna askartelimme tälläisia tipuja pilttipurkeista.

Vaihtoehtoja löytyy myös siitä mitä haluaa kylvää. Rairuoho ja kissanruoho ovat olleet ne perinteiset. Niiden siemeniä löytyy pääsiäisen aikaan helposti melkeinpä joka kaupasta.

Meidän perheessä on tänä vuonna istutettu herneen versoja. Ne ovat mielestäni aika kauniita.

No tietysti siemenestä kuin siemenestä kasvaa taimia, mutta tähän tarkoitukseen parhaiten soveltuvat viljan siemenet (mm. kaura ja ohra), auringonkukan siemenet, maissi, herneet, pavut. Hauskaa vaihtelua saa myös istuttamalla eri siemeniä sekaisin samaan kylvöalustaan.

Joko teillä on rairuohot kasvamassa?

Kurkkaa myös helpot askarteluvinkit lapsen kanssa pääsiäiskortteihin täältä.


Voit seurata blogia Instagramissa ja facebookissa.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Viikonloppu miehen luona Pietarsaaressa


Kerroin vähän aikaa sitten teille lukijoille meidän muuttuneesta elämäntilanteessa. Mieheni asuu arkisin yksin Pietarsaaressa ja itse olen kotona Turussa kaksin 3-vuotiaan poikamme kanssa.

Halusimme heti alkuun mennä katsomaan isännän uutta (vuokra)kämppää. Toki itselläni syhysi kädet halusta päästä sisustamaan ja toki oli kiva nähdä millainen asunto siellä sitten on. Pojalle oli mielestämme tärkeä näyttää kongreettisesti se missä isä viikot viettää niin hänen on ehkä helpompi ymmärtää mitä tarkoittaa, kun puhumme "pikku kodista".

Mulle oli kertynyt plustunteja töissä ja pääsin lähtemään töistä aikaisemmin perjantaina. Menimme junalla sillä sillä on kiva matkustaa lapsen kanssa pidemmät matkat. Riippuen lähdöstä kestää matka Turusta Pietarsaareen noin viitisen tuntia.


Mies tuli vastaan Pännäisten asemalle ja menimme kaikki yhdessä kauppaan ostamaan ruokaa ja muita herkkuja viikonlopuksi.

 Sitten tutustuimme asuntoon ja se olikin oikein kiva, tilava ja valoisa. Keittiö tuntui hieman vanhan aikaiselta, kun meillä kotona juuri vähän aikaa sitten rempattiin keittiö. Muutoin oli kyllä tosi kiva asunto. "Pikku kodissa" on kaksi huonetta, keittiö, kylpyhuone ja parveke.

Poika hyökkäsi heti pikkulegojen kimppuun ja löysi legolinnasta ilokseen Ryhmä Hau -suklaamunan. Olipa kiva päästä taas isännän valmistamien aterioiden äärelle. Syötiin ja juotiin hyvin.


Lauantaina lähdimme kävelylle Skatan (vanha puutaloalue) alueella ja muutoinkin tutustumaan kaupunkiin. Olen muistaakseni vain kerran aikaisemmin ollut Pietarsaaressa. Siitäkin on jo aikaa. Hain silloin sinne opiskelemaan muttei tärpännyt.

Kävelimme myös kaupungilla ja kävelykadulla. Sen enempää en tällä kertaa kaupoissa käynyt, mutta menimme kahville ihanaan pieneen kahvilaan.

Kahvittelun jälkeen kävelimme hieman läheiselle merenrannalle kurkkaamaan. Illaksi meillä oli tiedossa herkkuja kämpillä ja katselimme tv:stä Putousta. Pojan nukahdettua avasimme vielä skumppapullon ja katsoimme elokuvaa.

Cafe Skorpan sijaitsee Skatan puutaloalueella. Se on idyllinen ja tarjoilutkin erinomaisia.

Sunnuntaina kävimme kurkkaamassa miehen työpaikkaa ja sitten suuntasimme paikalliseen lasten peuhupaikkaan (miksi niitä nyt mahdetaan virallisesti sanoa?!). Sen jälkeen poika olikin aika väsynyt ja nukahti autoon. Teimme pienen maisemareitin ennen asunnolle menoa.

Ruoan jälkeen olikin sitten taas pakkailujen ja hyvästien aika muutamaksi päivää. Isäntä heitti meidät Pännnäisten asemalle. Olimme illalla klo 21 perillä Turussa, joten päätin ottaa taksin, jolla pääsee helposti ja nopeasti suoraan kotiin nukkumaan. Mukavasti reissu meni vaikka melko pitkät junamatkat ovatkin. Onneksi on leikkivaunu!

Onko teillä jotain hyviä vinkkejä Pietarsaareen tai lähialuelle? Lähinnä jotain lapsille/lapsiperheille. Arktinen museo ja Aspegrenin puutarha sekä uimarannat ovat ainakin jo seuraavien vierailujen to do -listalla.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

WAMin Lasten viikonloppu


Meidän perhe kävi eilen Turun Wäinö Aaltosen museossa (WAM). Aina välillä siellä vietetään lasten viikonloppua, kuten tänäkin viikonloppuna. WAMin lasten viikonlopuissa on opastettuja kierroksia, jotka on tarkoitettu erityisesti lapsiperheille. Lisäksi on erilaisia työpajoja joihin voi osallistua.

WAMista ostetulla lipulla pääsee lasten viikonlopun aikana ilmaiseksi läheiseen Biologiseen museoon. Me teimme kierroksen toisessa järjestyksessä sillä meiltä löytyy Museokortti, jolla pääsemme jokatapauksessa näihin ilmaiseksi. Jos teidän perheestä kaikilta ei löydy museokorttia niin kannattaa siis suunnata ensin WAMiin Lasten viikonlopun aikana.

Liput WAMiin aikuisilta on 10 euroa ja 7-15 -vuotiailta lapsilta 4€. Perhelipun hinta on 24 euroa. Me siis päästiin Museokortilla sisään ja poika on alle 7-vuotias joten hänestä ei tarvitse maksaa.


Itse olin käynyt jo kerran pojan kanssa katsomassa Hannu Väisäsen näyttelyn Anna Ahmatovan neljä huonetta. Tällä kertaa sai kuitenkin mukavaa uutta tietoa opastetulla kierroksella niin taideteoksista kuin taiteilijastakin.

Aulassa oli pitkä pöytä jossa lapset pääsivät piirtämään valmiisin talopohjiin sisustusta.
Kierroksen jälkeen käytiin pikaisesti kurkkaamassa myös yhteistyöpaja. Sinne oli rakennettu taloja, joissa huoneita. Taloihin jokainen sai piirtää omanlaisensa huoneen.

WAMissa on myös kiva kahvila, jossa nautimme pientä purtavaa. Kahvilassa on upea akvaario, jota käymme aina katsomassa, kun rakennuksessa vierailemme.

Biologisessa museossa sai askarrella ötököitä. Nämä olivat valmiiksi tehtyjä malleja.

Biologisessa museossa perusnäyttelyn lisäksi oli askartelua. Rautalangasta ja puuhelmistä sai tehdä ötököitä. Me tehtiin hauska muurahainen yhteistyössä koko perheen kanssa (jutun ensimmäinen kuva). 

Poika odotti myös innolla näkevänsä oikeita lintuja, sillä pihalla oli lintujen rengastaja. Meidän ollessa siellä lintuja ei ilmeisesti oltu saatu kiinni niin jäi se sitten näkemättä. Toisella kertaa sitten.

Oletteko te käyneet näissä Lasten viikonlopuissa? Mitä tykkäsitte?

torstai 15. maaliskuuta 2018

Yksinhuoltajaksi -muutoksia arjessa

Minä ja poika noin vuosi sitten.
Instagramissa mua seuranneet ovatkin ehkä jo huomanneet muutoksen meidän perheen arjessa. Asun nyt kaksin meidän 3-vuotiaan kanssa.

Mistään erosta ei siis kuitenkaan ole kyse. Mieheni oli kauan töissä niin, että työskenteli vain kolmena arkipäivänä. Nyt hän kaipasi hieman muutosta (vaikuttaahan se myös palkkaankin) ja uusia haasteita, jotta voisi toimia monipuolisesti ammatissaan. Hän saikin mukavan uuden työpaikan uusine haasteineen. Uuden työn miinuspuolena tuli muutto satojen kilometrien päähän. Nyt meillä on kaksi kotia "pikku koti" Pietarsaaressa ja "iso koti" Turussa.

Mä olen siis pojan kanssa Turussa arkisin. Itselläni työsuhde jatkuu vielä muutaman kuukauden ja pojalla on hoitopaikka, joka on tuttu ja turvallinen. Hän myös vaikuttaa siellä viihtyvän ja on kavereita. Päätimme yhteistuumin, että emme ainakaan vielä lähde mieheni perässä Pietarsaareen. Kyseessä on kuitenkin vain nelisen kuukautta ja se on lyhyt aika ihmisen elämässä.


Tarkoitus on, että olemme yhdessä aina viikonloppuisin. Miestäni ei myöskään sido työaikalaki, joten hän voi toisinaan myös tehdä vaikka etätyötä. Itselläni on myös jokunen lomapäivä pidettävänä jolloin varmasti mennään Pietarsaareen.

Nyt viikonloppuna olimmekin ekaa kertaa pojan kanssa katsomassa pikku kotia. Tosin poika sanoi, että ei se ole mikään pikku koti, se on iso koti. Mutta on kuitenkin hieman pienempi kuin meidän iso koti.

Uskon, että kaikki menee ihan hyvin. Kyllä nää päivät, viikot ja kuukaudet nopeasti menee.
Huomennakin on taas perjantai ja näemme jälleen. Juurihan tää viikko vasta alkoi...

Eiköhän tämän muutaman kuukauden arkiyh-äitiyden elämän jaksa ihan kunnialla (ainakin toivottavasti) vetää läpi.



tiistai 13. maaliskuuta 2018

Ilmaislippu Legolandiin

Oletko harkinnut matkustamista Tanskan Legolandiin? Meilläkin on jonkinlaisissa suunnitelmissa tehdä matkaa kesällä ja yhtenä hyvänä vaihtoehtona on Legoland. Meidän 3-vuotias on innokas Lego fani (isästä puhumattakaan), joten kohde olisi varmasti mieluisa.


Normaalihintaiset liput ovat melko kalliita (47€/henkilö). Jo kolme vuotta täyttäneet lapset joutuvat maksamaan sisäänpääsyn. Eli 2-vuotiaana pääsee vielä ilmaiseksi.

Bongasin tänään "ilmaislipun", jolla lapsi ( 3-12 -vuotias) pääsee ilmaiseksi sisään. Ehtona on, että mukana on samalla normaalihintaisen aikuistenlipun maksava aikuinen. Tarjouksen saa, kun Legolandissa lippuluukulla esittää lapsen Club BR:n jäsenkortin.

Se on siis BR-lelun (lelukauppa) jäsenkortti, jonka saa ilmaiseksi.


Tämä tarjous on voimassa 24.3.-28.10.2018.

Mulla on myös säästössä yksi tarjouskuponki, joka oikeuttaa -50% hintaiseen lippuun. Sen lipun olen löytänyt Kellogg´s muropakkauksen takakannesta. Niistä siis kannatttaa myös kaupassa kurkata.


Vinkkaa jos sinulla on tiedossa hyviä ilmaislippuja (tai alennuslippua) johonkin kivaan kohteeseen!


sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kulttuuria viikonloppuna Helsingissä perheen kanssa

Mulla oli yhtenä lauantaina harrastukseeni liittyvä kosmetiikkakokous Helsingissä. Otettiin se perheen kanssa pienen loman kannalta. Mies ja poika lähtivät siis mukaan. Teimme asunnonvaihdon siskon perheen kanssa ja meillä oli yöpaikka Lauttasaaressa. Siskon perhe taas lähti viettämään Turku viikonloppua. Mukavaa vaihtelua.

Lauantai meni siis itselläni kouluttautuessa/kokoustellessa. Mies ja poika kävivät ajelemassa erilaisilla joukkoliikennevälineillä. Poika rakastaa junia.

Koivusaaresta pääsee nykyään niin näppärästi metrolla kulkemaan. Pääsimme nyt testaamaan laajennettua metroliikennettä ja se kulkee niin näppärästi aivan läheltä siskoni kämppää.

Äiti pääsi leikkimään prinsessaa Stockmannilla.

Mies ja poika kävivät mm. Itäkeskuksessa ja ihastelemassa Ankallistaidetta Ateneumissa. Tosin poika oli siinä vaiheessa nukahtanut rattaisiin ja mies sai rauhassa kierrellä. Sääli pojalle, joka innoissaan odotti taulujen katselemista.

Kokoukseni loppuessa treffasimme keskustassa ja kävimme Stockmannilla katsomassa leluja ja ostamassa hieman herkkuja illaksi. Lauantai-iltana katsottiin tietysti Putousta.


Sunnuntaina nukuttiin hyvin ja sitten taas metrolla huristeltiin keskustaan. Itsekin halusin Ateneumissa käydä katsomassa "Aku Ankka -taulut". Pääsi poikakin ihastelemaan tauluja.

Ateneumin reissustamme voit lukea jutun täältä.
 Kävimme syömässä Frans & Amelie -ravintolassa. Se on ihanan tunnelmallinen ja löytyy myös lasten menu.

Sitten kaivattiinkin jo leikkipaikkaa. Suuntasimme Suomen kansallismuseoon. Siellä yläkerrassa oon ihana Työpaja Vintti, jossa koko perhe pääsee leikkimään ja samalla oppimaan maamme historiasta.

Jutun Kansallismuseon Vintistä löydät täältä.



torstai 8. maaliskuuta 2018

Naise elämää

Tänään vietetään Naistenpäivää. Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää Naistenpäivää Heli Laaksosen runon myötä.

Hyvää naistenpäivää!



Naise elämää?
Jos sää ole itsenäine , sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.
Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.

Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii. Venytel tualis semmottos,
et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.
hiukka hianon näköst.
Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.

Kyl o helppo ol naine!


keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Talvesta nauttimista


Viime viikkoina on saanut nauttia kunnon talvesta myös täällä etelä-Suomessa. Pakkastakin on ollut toisinaan lähemmäs -20 astetta. Päivisin on kuitenkin vähän lämpimämpää tainnut olla. Me ollaan nautittu näistä ihanista talvipäivistä vaikka myönnänkin enemmän kesäihminen olevani. Tällaiset kunnon talvet kyllä kelpaisivat.


Meillä on nautittu pulkkailusta ja hankittiin myös rattikelkka. Siitä poika tykkää kovin. Meidän taloyhtiön pihalta löytyy yksi pieni kiva mäki mäenlaskuun. Viime päivinä ollaan aina iltapäivisin kotiin mentyämme jääty pihalle hieman laskemaan mäkeä.


Itse olen yleensä varovainen jäälle menosta, mutta tänä vuonna minäkin olen sinne uskaltautunut. Tammisaaressa isovanhempien luona ollaan tehty päiväkävelyt jäällä. Poika on saanut istua Stigan kyydissä. Koira on päässyt vetämään häntä ja se on ollut pojasta hauskaa. Tosin silloin on ollut vähän tylsää, kun koira jää haistelemaan ja tutkimaan hajuja lumessa.


Hiihtämistäkin ollaan ehditty kokeilla. Ensi metrit menikin oikein hyvin (kuin vanhalta tekijältä), mutta ensimmäisen kaatumisen jälkeen homma oli tylsää. Sukset olivat kuulemma liian pitkät. Ja olihan se tylsää, kun piti vain tasaisella hiihtää. Heti olisi kaivannut vähän lisähaastetta ja vauhtia.

Turun aurajokeen tehdään jääsilta aina, kun jäätilanne sallii (eli ei kovin usein).

Aurajokea pitkin kävely onkin viime aikoina ollut turkulaisten suurinta hupia. Mekin ehdittiin käydä tällä viikolla juuri ennen kuin alkoi sulamaan.

Tehtiin myös pieni talvinen viikonloppureissu etelänaapuriimme syntymäpäiväni juhlistamiseksi. Kävimme Viimsi Spa -kylpylässä uimassa. Kerron teille siitä sitten erillisessä postauksessa enemmän.

Oletteko te nyt nauttineet näistä pitkistä kunnon talvikeleistä?

Ihania ja aurinkoisia talvikelejä kaikille toivottaen,

Katri

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Perhe matkustaa Baltiassa: Kuurinkynnäs -Nagliain luonnonsuojelualue



Ehkäpä ehdin kirjoittaa tämän Perhe matkustaa Baltiassa -sarjan loppuun ennen kuin seuraava kesälomareissu on tehty. Ainakin toivon, että lähiaikoina mulla olisi enemmän aikaa blogille. Hyvässä lykyssä kirjoitan teille myös "Puolan kierroksestamme".

 Mutta nyt tämän juttusarjan pariin, jossa olemme edenneet Liettuan Kuurinkynnäkseen. Sitä sanotaan myös Itämeren helmeksi.


Kuurinkynnäs on 98 kilometriä pitkä kapea maakaistale, jonka pohjoisosa kuuluu Liettualle ja eteläosa Venäjän Kaliningradin alueeseen. Kuurinkynnäälle turisteja vetää suuret hiekkadyynit, jotka ovat yhdet Euroopan suurimmista.


Kuurinkynnään kansallispuisto kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Se on suojeltu luonnon -ja kulttuuriarvojen vuoksi. Se on hyvä esimerkki alueesta, jossa ihminen on vaikuttanut maisemaan.

Kohde oli itselleni ennestään täysin tuntematon. Se on kuitenkin vierailemisen arvoinen paikka, jota suosittelen jos vain Liettuassa liikkuu tai suunnittelee sinne päin matkustamista. Neuvostoaikana alue oli sotilasaluetta, joten sinne pääsy oli rajoitettua.

Nykyään Kuurinkynnäs on 
suosittu lomakohde paikallisten keskuudessa, joten yöpymiset kannattaa varata ajoissa jos siellä haluaa yöpyä. Suuria hotelleja siellä ei ole vaan bed & breakfast -tyylisiä. 


Alue tunnetaan parhaiten isoista hiekkadyyneistään. 1700-luvulla hiekan liikkuessa dyynit nielivät alleen kylän toisensä jälkeen. Alueelta oli kaadettu suurin osa puista ja se vaikutti dyynien liikkumiseen. Myöhemmin aloitettiin puiden ja muiden kasvien istuttaminen, jotta ne sitoisivat hiekan paikoilleen.

Nykyään alueella on paljon havumetsiä. Itse kiinnitin huomiota siihen, että suurimmassa osassa tienviertä oli kylttejä, että sinne ei saa mennä. Useampi
reitti oli tarkoin merkattu missä saa kävellä.



Mikäli on esim. huonojalkainen tai huonokuntoinen niin en suosittele dyyneille menemistä (ainakaan tällä kohtaa, jossa olimme). Lyhyehkön metsäpolun jälkeen dyynit avautuivat eteemme. Ne olivat pääosin kauniin värisen heinikon peitossa. Kävelyreitin alku oli laudoitettu, mutta loppumatka oli hienoa hiekkaa. Otimme kengät käteemme ja kävelimme paljain jaloin näköalatornille.

Matka oli melko raskas sillä hiekka upotti ja väsytti jalkoja. Poikamme oli tuolloin vielä vauvaiässä ja kulki kantorepussa. Näkymät olivat kyllä todella upeat. Dyynit itsessään olivat komeat kuin myös se punertava heinikko. Päädyssä oli myös näköalatasanne, josta näkyi kauemmas ja merelle.

Aurinko paistaa porotti ja dyyneillä ei ollut minkäänlaista varjoa. Takaisin tienvieren parkkiin päästessämme ostimmekin sinne tulleelta myyjältä juomista ja jäätelöä.




Hiekkadyynejä voi ihastella muutamasta eri kohdasta. Reitit ovat tietysti merkitty hyvin, kun kyseessä on luonnonsuojelualue. Me ajoimme Nagliain luonnonsuojelualueen parkkipaikalle.

Nagliain dyynejä kutsutaan harmaiksi dyyneiksi ja kuolleiksi dyyneiksi. Näiden dyynien on annettu rehevöityä, jotta se sitoisi hiekkaa. Siitä siis nimitys.

Meidän matka Kuurin niemimaalle oli lyhyt muutaman tunnin retki. Yövyimme läheisessä Klaipedassa, joka on Liettuan kolmanneksi suurin kaupunki. Tekemistä ja näkemistä riittäisi tuolla pitkällä ja kapealla maakaistaleella enemmänkin, varsinkin jos pitää luonnossa liikkumisesta. Kuurinkynnäs näytti olevan myös pyöräilijöiden suosiossa.

Kasvillisuus sitoo hiekkaa ja estää dyynien liikkumista.

Helpoiten Kuurinkynnäälle pääsee Liettuasta, Klaipedasta. Sieltä kulkee lautta monta kertaa päivässä edes takaisin. Lauttamatka kestää vain noin viitisen minuuttia. Maksu on hieman yli kympin henkilöautolta. Maksu kattaa myös takaisintulomatkan, sillä suurin osa matkustajista kulkee samaa reittiä myös takaisin. Kaliningradin puolelle, kun tarvitsee viisumin.

Kuurin kynnäälle saavuttaessa, pienen ajomatkan jälkeen eteen tulee tietulli. Jokainen kansallispuistoon jatkava joutuu maksamaan pienen ympäristömaksun.

Tarkempia tietoja lauttamaksuista löydät täältä (engl.).




Täältä pääset kurkkaamaan Baltian autokierroksemme aikaisemmat sarjan jutut:




Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa.

Olisi kiva kuulla myös jos sinulla on kivoja vinkkejä Baltiaan!