3v. synttärit vol.1 -Ryhmä Hau

Meidän "pikkunen" täyttää virallisesti huomenna kolme vuotta. Me aloitettiin juhliminen jo lauantaina. Mitään sen isompia pirskeitä ei olla pidetty, mutta omassa porukassa (siskot perheineen, isovanhemmat) on jo sen verran porukkaa, että kolmio täyttyy hyvin ja istumapaikat käyvät vähiin.

Lauantaina meille siis tuli Mummo ja kaikki siskoni perheineen. Siellä on monta serkkupoikaa, joten lapsellamme riitti seuraa. Innoissaan avattiin paketteja. Brio junan löydyttyä paketista ei poika enää malttanut avata muita paketteja (kunnes vasta myöhemmin). Meillä asuu meinaan aikamoinen junafani.

Brion junat olivat oikein mieluisa lahja.

Meillä on viime aikoina pitänyt kiirettä monissa pikkuasioissa ja lisäksi on ollut keittiöremppaa. En jaksanut suunnitella mitenkään etukäteen juhlia ja tarjoiluja. Meillä oli helppoa ja nopeaa tarjoiltavaa.

Tykkään teemasynttäreistä ja juhlien järjestämisestä sekä leipomisesta. Aina ei vaan riitä aika ja jaksaminen kaikkeen. Pienoisena teemana meillä oli lauantaina pojan lempparisarja Ryhmä Hau. Asettelin hänen Ryhmä hau -leluja tarjoilupöytään esille. Lisäksi puhalsin Ryhmä Hau -ilmapalloja. Synttäreiden kohokohdassa, kakussa oli myös Ryhmä Hau -teema.

Nykyään ihan perusmarketeista (mm. Prismat ja Citymarketit) löyty helposti kaikkea tarviketta juhlien järjestämiseen. Lasten lempparihahmoista löytyy mm. erilaisia kertakäyttöastioita, servettejä, lahjapusseja ja pillejä. Niillä on helppo luoda teemajuhlat. Mulla vaan oli vielä niin paljon kertakäyttölautasia sekä mukeja jäljellä niin en viitsinyt ostaa. Toisaalta myös kannatan ekologisuutta ja käytän mieluummin kaapista löytyviä "oikeita" astioita. Tuli vain vähän joskus hamstrattua, kun halvalla sai.

Nyt pääsin kunnolla testaamaan uutta kiertoilmauuniakin. Koska kaikki vieraat tulevat vähän kauempaa niin meillä oli myös pientä suolaista ruokaa tarjolla. Uunissa lämmitin ranskalaisia, kalapuikkoja ja lihapullia. Ne tekivät hyvin kauppansa. Lisäksi oli mm. riisi-tonnikalasalaattia, crossini-tikkuja, suolaisia keksejä ja popcornia. 

Kakun tein pohjaa myöten itse, mutta muutoin yritin myös makeissa tarjoiluissa päästä helpolla. Kakunkin tekemisessä piti kiirettä. Ostin kaupasta useampaa sorttia pipareita, vaahtokarkkeja ja muutamaa erilaista irtokarkkia. Ne laitoin "karkkikauppaan"tarjolle.

Kaupasta ostin valmiin Ryhmä Hau -sokerikuvan. Näitä myydään myös ihan tavallisissa ruokakaupoissa. Teema siis helposti hoidettu kakussa. Kaikki teki hyvin kauppansa ja kuulemma kakkukin oli oikein hyvää.

Sen enempää meillä ei mitään ohjelmaa ollut, aika meni hyvin niinkin, mutta Ryhmä Hau -tatuointeja sai kaikki halukkaat.

Vanhin serkuksista halusi sytyttää kakkukynttilät. Onhan hän mukana VPK:ssa. Me laulettiin onnittelulaulu ja sitten päivänsankari sai puhaltaa kynttilät. Illalla vielä lauloi huoneessaan paljo onnea, paljo onnea, paljo onnea S. Mua vähän keittiössä nauratti.

Poika nukahti hyvin ja tyytyväisenä synttärikemuihinsa. Taisi kuitenkin kivointa olla se, kun oli paljon leikkikavereita. Ja junia.

Illan lopuksi me vanhemmat läsähdettiin sohvalle huilaamaan ja katsottin meidän tv-sarjoja. Tällä hetkellä seurataan Valtiatar -sarjaa. Seuraavana aamuna odottaa taas uusi samanmoinen rumba. Siitä myöhemmin.

Turun Messut 2017

Kävimme tänään kurkkaamassa millaista on Turun Messuilla. Ne alkoivat jo torstaina ja jatkuvat koko viikonlopun. Omasta viime käynnistä ko. messuilla onkin jo aika monta vuotta aikaa. Tuolloin meillä ei vielä lasta ollut, joten tällä kertaa katseltiin enemmän lapsiperheen näkökulmasta messuja.

Turun Messuilla on kivasti puuhaa lapsille niin sisällä kuin ulkonakin.

Ulkona on Livian alue, josta löytyy eläimiä. Parilla eurolla pääsee hevosajelulle. Keppihepparadan saa mennä ilmaiseksi. Palkinnoksi hienosta suorituksesta (juostiin esteet läpi pudottaen kaikki) taapero sai karkin.

Aitauksista löytyi vuohia, poneja, possuja, lampaita, lehmiä, pupuja, marsuja, kanoja ja kukko.

Sisätiloissa oli vielä laamoja. Niillä on oma esityksensä ja nähtiin miten ne hyppäävät esteitä.

Taaperon bambi-puku herätti hilpeyttä monissa.

Pienten lasten suosiossa on yleensä piipaa-autot. Tälläkään kerralla se ei tehnyt poikkeusta ja siellä me useamman kerran kävimme ihastelemassa paloautoa ja ambulanssia.

Lapsille löytyi lisäksi vielä mukava pieni leikkipaloauto, jonka kimpussa moni olikin. Samassa pisteessä sai myös spruutata vettä. Se oli taaperosta mukavaa.

VPK:n ruletissa jokainen sai kivan paloautoheijastimen. Taapero kävi myös pienen palomiesradan lävitse.

Joka päivä klo 13 VPK:lla on pelastusnäytös. Päivittäin on myös moottoripyörien stuntnäytös.

Yhdestä hallista ja ulkoa löytyy paljon erilaisia puolustusvoimien kulkuneuvoja. Osaan pääsee myös sisälle testaamaan ja kurkkimaan. Messuilta löytyi eri armeijan yksiköitä. Myös erilaisia simulaattoreita pääsee halutessaan kokeilemaan messuilla mm. lentosimulaattoria ja vauhtisimulaattoria.

Pihalla kävimme syömässä Sotilaskodin herkkuja.

Meidän perheen miehet istuivat myös Hawk-lentokoneen kyydissä.

Sisällä oli kivannäköinen lapsiparkki, jossa oli oikein mukavat hoitajat. Siellä lapsi leikki jonkin aikaa. Myös lähellä olevalla lasten lehden standilla oli houkuttelevan näköinen leikkipaikka.

Muutoin kiersin messualueen melko nopeasti, sillä siellä ei pahemmin ollut itseäni kiinnostavia yrityksiä esillä. Jokainenhan siellä haluaisi jotain myydä. Saatiin kuitenkin useampi tunti kulumaan perheen kanssa messuilla ja kaikilla oli mukavaa.

Katselimme hieman erilaisia esityksiä, jossa oli mm. tanssia ja taikuria. Sunnuntaina tiedossa on vielä Hevisaurus esiintymässä klo 11.30. Sinne olisi tarkoitus mennä. Oletteko te käyneet tai menossa Turun Messuille?

Lisätietoa Turun Messuista löydät täältä. Messuohjelman löydät täältä.

Perheiden Taiteidenyö

Torstaina vietettiin jo kymmenettä kertaa MLL Varsinais-Suomen järjestämää Perheiden Taiteidenyötä. Tänä vuonna olin siellä kaksin meidän hieman alle kolme veen kanssa. Isännällä oli kokousilta, joten hän ei päässyt mukaan. Nähtiin kuitenkin kivasti myös tuttuja paikan päällä.

Ajoin auton lähemmäs Heidekeniä ja sitten yritin niin ripeästi kävellä kuin taaperon kanssa pystyy kohti puiston kesäteatteria. No en taaskaan ollut oikein hahmottanut tuota aluetta Turusta (muualta muuttaneena, olkoon se tekosyyni) ja jouduttiin sitten kävelemään parin kukkulan verran. 

Paikan päällä Samppalinnan kesäteatterin luona tajusin, että mahtaakohan koko tapahtuma edes olla siellä. Äkkiä kännykällä netistä katsomaan tapahtuman kuvausta. Ja voi ei! Se olikin ihan toiseen suuntaan. En ollut muistanut, että Vartiovuorella on myös kesäteatteri. Siellä siis tämä koko tapahtuma järjestettiin.

Taapero oli onnessaan, kun sai ikioman sateenvarjon. Cars-varjon tietenkin. Hieman ripsi vettä mennessä, mutta ei sentään kastuttu.

Ei siinä muu auttanut kuin sanoa taaperolle, että Äiti käveli vähän väärään paikkaan. Mennään takaisin päin parin kukkulan yli. Turussa on siis seitsemän korkeaa kukkulaa. On tää vähän niin kuin Rooma. 

No ehdittiin vielä muutama loppu laulu kuunnella Mimiltä ja Kukulta. Sitten haettiin myös tietysti heiltä kortti muistoksi, kuten ennenkin. Poika halusi buffetista makkaraa ja otin itselleni myös kaffetta ja pullaa. Hyvään tarkoitukseen menee rahat. Sitten näimme vielä Mimin ja taapero halusi käydä moikkaamassa ja näyttämässä uutta sateenvarjoaan.

Hieman jännitti.

Kiersimme puistossa olevia eri pisteitä. 4H-kerho oli järjestänyt lapsille Neppisradan. Meidän poika ei vielä ihan tajunnut, että autoa pitäisi vain töniä eteen päin, mutta meni omalla tavallaan. Lisäksi olisi ollut jotain keppihevosjuttuja ja olisi saanut askarrella ruusukkeen.

Myös Tiedekerho oli esillä ja taapero innostui, kun näki ne Legot. Moni lapsi näytti tykkäävän teltasta, jossa oli nukkevauvanhoitoa. Ihan kaikkia pisteitä ei niin tarkasti katsottu.

Parilla pisteellä sai taiteilla. Meillä tykätään kovin maalaamisesta. Maalattin paperille, kaarnaan ja tehtiin keltainen käpy. Aiheena oli luonnonmateriaalien käyttäminen. Lopuksi tuli vähän pesuhommia, kun oltiin kummatkin maalissa.

Maahan oli koottu myös luonnon materiaaleista taideteos.

Ambulanssiin pääsi myös tutustumaan. Maalaamisen jälkeen käytiin vielä uudelleen ja pyydettiin uutta laastaria, kun maalauksen yhteydessä sormen pipissä oleva laastari oli aika huonokuntoisen näköinen.

Poika ei kyllä olisi halunnut vaihtaa sitä, mutta lupasin, että saa syödä yhden mokkaruudun, joita näimme aikaisemmin yhdellä pisteellä.

Laastarin vaihdon jälkeen olikin jo kiire sinne. Pari lasta soitti siellä upeasti ja heillä oli mokkaruutuja. Taapero söi innoissaan ja hieman tanssahteli musiikin tahtiin.

Kävimme myös kurkkaamassa paikan päällä olevat eläimet. Sinne oli tuotu muutama pieni aitaus, joista löytyi vuohia, marsuja ja kaneja.

Ihanaa, että tällaisia ilmaistapahtumia järjestetään lapsiperheille. Me ainakin tykättiin kovin. Luinkin, että oli ollut yleisöennätys tänä vuonna (n.2000 kävijää). 

Poni ajelu jäi kyllä nyt vain välistä, kun sinne oli koko ajan niin pitkät jonot. Ratsastamaanhan me sinne lähdettiin. Sillä sain taaperon kotoa mukaan. Sain kuitenkin pojan mielen muutettua jonossa jonkin aikaa oltuamme, että lähdemme kotiin.

Oma lapsuus vs lapseni lapsuus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat joka kuukausi yhteisestä aiheestä. Nyt aiheena on on oman lapsuuden vertaaminen lapsen lapsuuteen.

Eroja löytyy varmasti valtavasti 80-luvun alussa syntyneellä ja 2010-luvulla syntyneellä lapsella. Sen syvällisemmin en alkanut pohtimaan, mutta jotain mitä ensimmäisenä tuli mieleeni kirjoitin tähän.

Meillä on myös lapseni kanssa ihan erilainen ympäristö, jossa varhaislapsuutemme olemme viettäneet. Itse kasvoin pienessä maalaiskylässä (joidenkin mielestä keskellä metsää, mutta mielestäni metsän reunassa). Meillä oli lapsuuteni aikana vähän kaikenlaisia kotieläimiä (enimmäkseen lemmikkinä). Metsä ja luonto olivat hyvin läheisiä ja niissä vietin paljon aikaa leikkien ja tutkien siskojeni kanssa. Äitini oli pääosin kotiäitinä ja isäni oli yrittäjä.

Elämä oli rentoa ja mukavaa (ainakin lapsen näkökulmasta, vanhemmille varmasti oli välillä omat haasteensa). Asuimme isäni lapsuuden kodissa. Ennen kouluikääni vanhempani alkoivat miettiä uutta asuntoa, remontoimista tai uuden rakentamissa. Kävimme kylällä paria taloa katsomassa, mutta vanhempani eivät niistä innostuneet. Päädyimme rakentamaan vanhan talon viereen uuden talon. Tontti on kuitenkin suuri ja ihana paikka se onkin.

Minulla on ihania muistoja lapsuudestani ja koen lapsuuteni olevan oikein onnellinen. Samanlaisen toivoisin lapselleni.

Meillä on aika paljon eroja vaikka lapseni onkin vasta vajaa 3-vuotias. Hän on syntynyt kaupunkiin, hän on kaksikielinen ja hänen äidinkielensä on eri kuin minulla. Meillä ei ole mitään lemmikkejä ja lapsella ei ole sisaruksia (eikä ainakaan vielä ole suunnitelmissa). Itselläni on pari vanhempaa sisarusta ja kaksi pikkusiskoa. Lapseni aloitti dagiksen osa-aikaisesti ollessaan vähän vajaa 2-vuotias. Siellä hän on onneksi viihtynyt oikein hyvin ja ollaan edes vähän saatu ns. napanuoraa irti. Itse en ole hoidossa koskaan ollut.

Meidän perhe asuu kerrostalossa kaupungin lähiössä. Minä en muista koska olen ensimmäisen kerran käynyt edes kerrostalossa, kun asuimme maalla ja kaikki sukulaiset ja tutut asuivat omakotitalossa (ja yhdet rivitalossa). Omakotitalossa meillä oli iso piha ja paljon metsää, jossa saimme vapaasti temmeltää.

En tiedä minkä ikäisenä uskallan lapseni jättää yksin kerrostalon pihalle leikkimään. Itse menin kahden pikkusiskoni kanssa pitkin metsiä muutaman vuoden ikäisenä ja vahdin ja opetin heitä. Voisin vahtia pikkusiskojani, kun vanhemmat olivat kaupassa ja isosisko kävi koulua. Oikein hyvin pärjättiin. Ja toisaalta isosiskoni vahti välillä minua, kun ei koulussa ollut.

Jotenkin tuntuu, että elämä oli ennen paljon iisimpää ja helpompaa. En tiedä ollaanko nykyään jotenkin niukkapipoja vai onko elämä oikeasti niin erilaista.

Joissain asioissa nipottaminen on kuitenkin hyväksi, kuten turvallisuus. Turvallisuusasiat ovat monessa asiassa parantuneet omasta lapsuudestani. Silloin mä seisoin aina meidän autossa etupenkkien keskeisessä osassa takana, jotta näin maisemat hyvin (ei ne vanhemmat siitä kyllä tykännyt). Mitään turvavöitä ei tainnut edes olla takapenkillä. Välillä maattiin auton "hattuhyllyllä". Nykyään lapsillä pitää olla omat istuimet. Mikä on kyllä turvallisuuden kannalta oikein hyvä asia. Myös monissa muissa asioissa turvallisuus on varmasti edistynyt huimasti ja on tullut uusia säädäksiä ja lakeja.

Vaikka monissa asioissa tekniikka ja tietämys on kehittinyt niin silti maailma tuntuu paljon turvattomammalta paikalta. Voisi sanoa myös, että maailma on "pienentynyt". Nykyään matkaillaan paljon ja netin kautta kaikki tieto on käden ulottuvilla (niin hyvässä kuin pahassakin).

Meidän perhe on matkustanut melko paljon. Omassa lapsuudessani ei paljon matkustettu, kun meitä oli monta lasta ja isä oli yrittäjänä kiinni työssä.

Ympäristöasiat ovat varmasti kolmessa kymmenessä vuodessa muuttuneet. Osittain asiat ovat huonommin ja osittain paremmin. Luonnosta on alettu pitämään parempaa huolta ja on tullut erilaisia lakeja ja määräyksiä. Lapsuudessani osa naapureista vanhukset kuskasivat roskansa metsään "kaatopaikalle". Nykyään onneksi osataan kierrättää ja roskahuolto toimii myös maalla. Kierrätyksen ja siisteyden haluan opettaa lapselleni jo pienestä pitäen.

Meidän kerrostalo sijaitsee aivan metsän reunalla. Yritän opettaa lapselleni luonnon tärkeyden ja ihanuuden. Lenkkipolut alkavat aivan talon vierestä ja vierailemme metsässä aina välillä. Yritän opettaa hänelle erilaisia kasveja ja eläimiä. Meillä ei lapsuudessani ollut mökkiä, kun maalla asuimme. Lapsemme kanssa käymme saaressa mökkeilemässä ja pääsemme siellä ihan luonnon helmaan.

Teknologia on myös kehittynyt huimasti. Tai lapsuudessani sellaista ei pahemmin edes ollut. Jossain vaiheessa meille tuli lankapuhelin, kun olin pieni ja juokseva vesi sekä pesukone. Ollut kyllä aikamoista äidilläni monen lapsen kanssa ennen juoksevaa vettä.

Isäni oli ensimmäisiä, kun hankki kannettavan puhelimen (tärkeä hänen työssään). Muistan miten hieno se oli ja kallis. Ja se painoi paljon. Tietokoneen sain, kun menin lukioon. Seiskaluokalla oli ATK-kurssi, jossa harjoiteltiin mm. tietokoneen avaamista ja sulkemista. Voi miten vaikeaa se olikaan :)

Muistan miten hienoa oli, kun TV:stä näkyi kolmas kanava MTV3. Sieltä tuli viikonloppu aamuisin paljon lastenohjelmia. Nykyään lastenohjelmia tuntuu tulevan paljon ja niitä näkee helposti esim. Netflixistä. Meillä oli vain jotain lastenvideoita ja joitain ohjelmia nauhoitettiin.

Nykyajan lapsilla taitaa olla oma puhelin jo ekalla luokalla. Saa nähdä koska meidän pojalle sellainen tulee. Kyllähän se varmasti vanhempien mieltä helpottaa, kun saa yhteyden lapseen. Meillä, kun koulumatka voisi venyä pariinkin tuntiin, jos pysähtyttiin vähän leikkimään. Kävelymatkaa oli vajaat 3km ala-asteelle. Meillä ei ole vielä tietoa mihin kouluun poikamme laitetaan tai missä siinä vaiheessa asumme.

Itse en ole koskaan nähnyt isovanhempiani, kun he ovat sen verran nuorena kuolleet. Onneksi lapsellani on kolme ihaa isovanhempaa elossa. Ihanaa, kun on paljon rakastavia ihmisiä lähellä.

Toivon, että lapseni lapsuus olisi mahdollisimman ihana (niin kuin varmasti jokainen vanhempi).

Tärkeintä varmasti on, että on rakastavia ja huolehtivia ihmisiä ympärillä.

Linnanmäen ilmaislaitteet -päivä taaperon kanssa Lintsillä

Helsingin reissullamme kävimme viime lauantaina Linnanmäellä koko perhe. Päivä oli erittäin kaunis ja jo hyvillä mielin mentiin Lintsille. Se aukesi vasta klo 13.00. joten nukuttiin pitkään siskoni luona Lauttasaaressa. Sitten taaperon iloksi menimme bussilla keskustaan päin ja sieltä raitiovaunulla Linnnamäelle.

Pienen lapsen kanssa pääsee vielä halvalla. Linnanmäellehän ei ole erillistä sisäänpääsymaksua. Taapero pääsee moneen laitteeseen ihan ilmaiseksi. Isäntä osti itselleen pari kertalippua ja kävi niissä hurjimmissa laitteissa. Mulle riitti ne missä olin lapsen kanssa mukana. Näin vanhemmiten ei enää pää kestä. Lisäksi pelattiin vähän pelikoneilla, mutta ei tullut tällä kertaa voittoa.

Ruoka Linnanmäellä ei mitään kovin halpaa ole, joten salaatteihin, makkaraperunoihin ja juomiin kului kaikista eniten rahaa. Toki sinne voi omatkin eväät ottaa mukaan.

Ilmaiseen Vankkuripyörään pääsee mukaan yksi aikuinen ja lapsia mahtuisi enemmänkin.

Linnanmäeltä löytyy useampi ilmainen laite. Moneen niistä pääsee mukaan myös perheen pienimmät. Kaikissa laitteissa, jotka ovat ilmaisia lukee "ilmainen" ja pituusraja, jos sellainen vaaditaan.

Muutamaan ilmaislaitteeseen pitää olla vähintään 100cm pitkä. Meidän taapero jäi vielä vähän alle niin jäi (ehkä ensi vuoteen) Kuuputin, Merirosvolaiva, Miniautot ja Pilotti vielä testaamatta.

Ehdimme käydä kolme kertaa Rumpukarusellissa, Tänä vuonna taaperon uskalsi jo päästää yksin Muksupuksu -junaan (sinne ei siis aikuinen pääse mukaan). Se olikin varmasti yksi hänen lemppareista. Junafani kun on.

Muksupuksu on junafanin lempparilaitteita.

Pienoiskaruselli oli myös tosi kiva. Taapero ajeli innoissaan autoja ja moottoripyörää. Pienoiskaruselli on siitä kiva, että siihen pääsee tosi monta lasta samaan aikaan. Jonoa ei siis pahemmin kertynyt ja taapero kävi tässä useamman kerran.

 

Pienoiskarusellissa lapsi kävi monta kertaa. Aina valittiin eri kulkuväline.

Kot Kot ja Vankkuripyörä olivat ne missä olimme vain kerran. Niihin oli vähän isommat jonot, kun ovat hitaampia laitteita (yksi perhe pääsee kerrallaan kyytiin ennen kuin kierros alkaa). Muutoin lasten laitteisiin pääsi melkein suoraan tai yhden vuoron jonotuksella. Sillä aikaa, kun mieheni kävi kahdessa aikuisten laitteessa niin me ehdittiin taaperon kanssa käymään useammassa laitteessa.

KotKotin kierroksella voi yrittää laskea montako tipua löytää.

Kävimme kerran myös Panoraamassa, josta on upeat näköalat ympäri Helsinkiä.

Panoramasta näkee kauas ympäri Helsinkiä.

Lopuksi kävimme vielä vähän Linnanmäen Angry Birds -puistossa kuluttamassa energiaa. Rumpukarusellin vierestä löytyy myös kiva leikkipaikka "Matka maan ytimeen". Siinä vain näytti olevan sellaisia putkiloita ja käytäviä, johon tämä äiti ei halua lähteä taaperon perään (mikäli tarve tulisi).

Siitä sitten suuntasimme takaisin Lauttasaareen pakkaamaan tavarat. Taapero nukahtikin jo vaunuihin matkalla Lauttasaareen. Autossa oli hyvä jatkaa unia. Lähdimme kohti Tammisaarta mieheni vanhempien luokse loppuviikonloppua viettämään. Oltiin samalla koiravahteja, kun isovanhemmilla oli menoa. Oli oikein ihana päivä Linnnamäellä.

Tarkempaa juttua pienten laitteista löydät meidän Lintsin vierailusta viime vuonna.