torstai 27. huhtikuuta 2017

Perhe matkustaa Baltiassa: Tallinna


Sarjassamme Perhe matkustaa Baltiassa aloitamme Tallinnasta, jonne Helsingistä saavuimme laivalla. Laivamatka meni nopeasti ja hyvin nauttien hieman laivalla aamupalaa. Lisäksi olimme paljon lasten leikkipaikalla.

Matkustimme Eckerö Linellä ja meillä oli tietysti oma auto mukana, kun autoreissusta oli kyse. Monilla laivayhtiöillä on kesäaikaan enemmän leikkipaikkoja lapsille, sillä conferenssitilat usein muutetaan leikkipaikoiksi. Näin oli myös Eckerö Linellä. Seurasimme (tai ainakin vanhemmat) taikurin esitystä ja vaavi sai mukaansa hienon ilmapallon.

Me ei oikeastaan tällä kertaa pahemmin Tallinnassa käyty kuin yhdessä vähän isommassa kaupassa. Sieltä ostettiin automatkalle hieman purtavaa ja juotavaa.  Tallinna on meille sen verran tuttu paikka (vaikka vielä varmasti paljon onkin näkemättä), että päätimme melkein suoraan jatkaa matkaamme kohti Raplaa.

Rapla oli seuraavana kohteenamme, sillä meillä on siellä ihania ystäviä. Raplasta siis hieman lisää seuraavassa sarjan postauksessa. Tarkoituksemme tällä Baltian kierroksella oli kiertää hieman enemmän Latviassa ja Liettuassa. Viroa ollaan jo aikaisemmin hieman koluttu.

Kerron tässä kuitenkin hieman Tallinnasta ja samalla mun ja isännän tammikuisesta reissusta kaksin Tallinnaan.

Tallinna on kyllä aina yhtä ihastuttava paikka. Tallinnan vanhaa kaupunkia voisin kiertää vaikka kuinka paljon kyllästymättä siihen. Sieltä löytyy kivoja pieniä putiikkeja, paljon käsitöitä ja toinen toistaan ihanampia kahviloita ja ravintoloita. Tämä kaikki vielä upeassa miljöössä.

Olen käynyt Tallinnassa sen verran useasti, että lukua en ole pitänyt. Tällä kertaa sain kuitenkin ihan uutta näkökulmaa Tallinnaan. Tämä tammikuinen reissu oli ensimmäinen kerta, kun olimme isännän kanssa kahdestaan reissussa lapsen syntymän jälkeen (eli melkein 2,5 vuoteen). Lapsi jäi ensimmäiseen yökyläänsä Fammon hoiviin.

Laivalla päätimme jo ottaa rennosti ja menimme aamupalabuffeeseen. Pitihän se myös vähän skumppaa ottaa ja kilistää yhteiselle vapaalle.


Päätimme testata Park Inn by Radisson Meriton Conference & Spa Hotellin (huh, miten pitkä nimi). Sekin tarjosi jo hieman eri lähestymistapaa Tallinnaan, sillä emme sillä puolella kaupunkia olleet paljon liikkuneet. Hotellli sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Vanhasta Kaupungista. Hotellilta lyhin kävelymatka oli kukkulan päälle ja sieltä rappuset alas Vanhaan Kaupunkiin.

 Täytyy myöntää, että mä en ole ennen tuolla Toompean mäen päällä edes käynyt. Siellä on kaunista ja aivan upeat näköalat Vanhaan Kaupunkiin ja merelle. Muutama rappunen edes takas parisen kertaa päivässä teki hyvää. Muutenkin tuli kivasti käveltyä ympäriinsä. Nautimme isännän kanssa vain olostamme. Ihailimme maisemia ja pysähdyimme välillä drinksuille tai syömään.

Hotellihuoneen hintaan kuului aamupala, joka oli kattava ja löytyi paljon erilaisia vaihtoehtoja. Myös hotellin Spa-osaston käyttö kuuluu hintaan. Uimme ja istuimme porealtaissa. Testasimme myös erilaisia saunoja joita sieltä löytyy. Me ei oltu ennen käyty suolasaunassa. Siellä suolaa hierotaan iholle ja saunomisen jälkeen pestään pois. Tuli ainakin pehmeä iho. Myös iso lastenallas löytyy, mutta en katsonut sitä sen tarkemmin.

Raadinapteekista löytyy pieni museohuone, jossa on kaikkia jänniä rohtoja.
Mieheni ei ollut aikaisemmin käynyt Raadinapteekissa, joten poikkesimme myös sinne. Se sijaitsee aivan Raatihuoneentorin laidalla. Se on toimiva apteekki, mutta siellä on myös pieni museohuone, josta löytyy kaikenlaista jännää. Sisään pääsee ihan ilmaiseksi. Apteekki on Tallinnan vanhin ja se on toiminut jo vuodesta 1422. Täällä olen saanut palvelua ihan suomeksi.

Illalla kävelimme pitkin Vanhan kaupungin katuja ja ihastelimme sen muureja. Iltavalaistuksessa ne näyttävät todella upeilta.

Upea joulukuusi Raatihuoneentorilla seisoi vielä paikoillaan. Joulun aikaan siellä on kivat joulumarkkinat. Ne jatkuvat vielä tammikuun puolellakin.

Tallinnan kuuluisin lintu. Hänet voit bongata näköalapaikalta.
Tallinnan Vanhasta kaupungista löytyy paljon ihania ravintoloita. Aikaisemmin olen kertonut taaperon kanssa käynnistä Oliver-ravintolassa, jossa saa myös ihan suomeksi palvelua. Siellä on lapsetkin otettu todella hyvin huomioon.

Me olimme mieheni kanssa reissussa ihan arkipäivinä, joten emme olleet varanneet pöytää mistään. Se kuitenkin kannattaa, varsinkin jos haluaa johonkin tiettyyn ravintolaan. Me menimme yhteen Tallinnan suosituimmista ravintoloista Rataskaevu 16 (on samalla paikan osoite sekä nimi). Tarjoilija englanniksi kohteliaasti tarkisti tilannetta, mutta oli loppuillan buukattu täyteen. Hän kuitenkin suositteli kulman takana olevaa ravintolaa meille. Hän jopa soitti sinne ja kysyi pöytätilannetta. Saimme sieltä pöydän kahdelle. Se olikin viimeinen vapaa pöytä siellä sille illalle.

Parin minuutin päästä olimme jo tässä toisessa ravintolassa. Sen nimi on Vaike. Ilmeisesti se kuuluu jotenkin yhteen Rataskaevu 16 kanssa. Lämmin suositus tästä paikasta.

Meillä kävi oikeastaan tuuri sillä emme olleet täällä ennen syöneet ja tiedä olisimmeko sinne muuten löytäneetkään. Palvelu oli oikein hyvää. Tarjoilipoika puhui mielellään kanssamme suomea. Ruokakin oli erinomaista.
Kävimme mm. yksillä Beerhousessa. Se on nimensä mukaisesti olutpaikka, joka on sisustettu teemaan sopien. Täällä on myös kovat juhlat Octoberfestin aikana.

Kahvilla kävimme ihanassa Maiasmokk -kahvilassa. Se on Tallinnan, mutta myös koko Viron vanhin kahvila. Täällä voisi kuvitella vaikka Hercule Poirotin kahvittelevan. Täällä kannattaa käydä ja katsoa samalla marsepaanien valmistusta. Huomaa, että yläkerrassa on lisää istumapaikkoja ja sieltäkin voi tilata. Ylhäällä on myös pieni leikkipaikka.

Ihan lopuksi ajelimme vielä Rocca Al Mare -kauppakeskukseen. Siellä on paljon erilaisia kauppoja. Yläkerrassa on paljon kivoja lastenliikkeitä. Myös hyviä ruokapaikkoja löytyy. Me kävimme ruokakaupassa ostamassa hieman kotiin viemisiä. Sitten yläkertaan syömään. Me ollaan tykätty käydä Mack Bar-B-Que -ravintolassa. Siellä on ihan hyvät ruoat ja lapsen kanssa ollessa liikkeellä löytyy se leikkipaikkakin sieltä. Sitten pitikin jo lähteä satamaan.

Klik, täältä voit katsella lisää kuvia ja lukea yhdestä Tallinnan reissustani.

Mitkä ovat sinun vinkkejä Tallinnaan?


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kun lapsi ei suo omaa aikaa

Mukava ilta isännän kanssa ei tällä kertaa mennyt niin kuin Strömsössä. Meidän oli tarkoitus saada vähän kahden keskistä aikaa kulttuurin parissa rentoutuen. Olin pyytänyt äitiäni meille vahtimaan taaperoa.

Poikahan on jo lähes vuoden päivät viettänyt dagiksessa hoidossa osa-aikaisesti. Hän tykkää olla siellä ja on tottunut siten myös olemaan erossa minusta. Muutoin hän on pääosin kanssani kaiken muun ajan.

Lyhyen ajan hän on ollut yksin Mummon kanssa mummolassa, kun olen itse käynyt jossain kaupassa tms. Myös mieheni äiti eli Fammo on muutaman kerran poikaa hoitanut, kun meillä on ollut joku pieni meno mieheni kanssa. Kirjoitinkin blogissani alkuvuodesta siitä, kun poika oli ensikertaa yökylässä ilman vanhempiaan. Silloin kaikki meni oikein hyvin.

Nyt tuntuu, että on taas jokin kiintymysvaihe, sillä poika on jo jonkin aikaa ollut tosi kiinni minussa. Ihanaa sinänsä, mutta ei voida oikein isännän kanssa lähteä kahden mihinkään. Kahden keskinen laatuaika edes joskus olisi ihan kivaa. No miten meillä nyt sitten oikein kävi?


Ehdimme siis keskustaan asti ja nautimme lasilliset juomaa Linnateatterissa. Teatteriesityskin alkoi. Todella mielenkiintoinen ja hauska näytelmä tuo Mieletön elokuvan historia. Tai ainakin se noin vartin verran mitä sitä ehdin katsoa. Sitten isäntä näytti kännykkäänsä. Siinä näkyi äitini soittavan. Tiesin, ettei hän ihan turhaan soittelisi. Meillä oli kummallakin kännykät tietysti teatterissa äänettömällä. Äitini olikin pari kertaa mulle ensin soittanut. Miehelläni oli värinähälytys ja hän huomasi puhelun.

No siinä paikallani en kehdannut vastata puhelimeen. Joten yritin hissun kissun (tuntui kyllä jättiläiseltä, jonka korkokengät kopisivat kuin kaviot) mennä teatterin eteistilaan vastaamaan puheluun. Teatterisali oli jo melko täynnä hyvissä ajoin, joten montaa vapaata paikkaa ei enää ollut. Tuolla kun ei ollut lippuun merkittyjä istumapaikkoja. Me istuttiin melko edessä, jossa oli juuri kaksi vapaata vierekkäistä paikkaa. Keskikäytävälle päästäkseni mun piti aina änkeä parin ihmisen ohitse ahtaassa rivissä. Voi miten noloa.

Siellä oli kotona ollut koko ajan tilanne päällä. Taapero huusi suoraa kurkkua välillä mammaa ja välillä pappaa. Eniten mammaa. Äitini yritti kaikin keinoin rauhoitella, mutta taapero ei suostunut kuuntelemaan vaan huusi ja itki koko ajan, lähes paniikin omaisesti. Äitini pelkäsi ettei hän saa pian happea kunnolla, kun poika oli punainen ja sydän tykytti kauheaa vauhtia. Eipä siinä muu auttanut kuin lähteä kotiin.


Ja mikä nolointa, mun piti tietysti mennä takaisin istumapaikalleni viemään miehelleni hänen puhelimensa ja hakea käsilaukkuni. Ja tietysti piti miehelle ilmoittaa tilanne. Sovittiin, että hän jää esityksen katsomaan, kun minua siellä kotona kuitenkin eniten kaivattiin ja saisin läsnäolollani tilanteen nopeasti rauhoittumaan.

Ja sitten piti vielä mennä melkein saman tien samaa reittiä katsomosta pois. Huh, kaikkea kyllä varmasti tapahtuu, mutta vähän noloa se kuitenkin oli. Pahoittelut siis muulle yleisölle, ei ole tapanani häiritä. Ja ennen kaikkea näyttelijöille. Yritin löytää vähän rauhallisemman ajan kohdan liikkeilleni. Puolivälin taukoon oli vähän turhan pitkä matka kuitenkin. Että tällaista tälla kertaa. Luulen, että seuraavaan näytökseen menen ihan yksin. Poika kyllä isän kanssa pärjää kahdestaan hyvin.


Ja eipä meillä muutoinkaan pahemmin ole ongelmia ollut. Luulen, että tällä kertaa oli vähän erilainen liian näkyvä tapa, jolla me lähdettiin kotoa. Yleensä ollaan vain hivuttauduttu pois ilman haleja tai moikkailuja. Niin taidan tehdä myös seuraavalla kerralla. Koska sitten sellainen tuleekaan...

Mieletön elokuvan historia on tehty hyvällä huumorilla, mutta silti mukana on paljon elokuvan historiaa laidasta laitaan. Jospa oppitunnitkin olisivat tällaisia niin ei ainakaan tylsyys iskisi ja jäisi varmasti mieleen asioita. Tuleepa näytelmässä myös hauskasti esille paikallistuntemusta, sillä välillä kerrotaan myös miten Turussa on elokuva-asioita hoidettu.

Tässä lyhyessä ajassa ehdin jo rentoutua ja saada hyvää jumppaa vatsalihaksilleni. Sen verran oli hauskaa juttua niin elokuvaklassikoista kuin siitä ketä on se elokuvan tärkein henkilö.

Tämän kaiken hauskuuden on käsikirjoittanut Mikko Koivusalo. Ohjaajana toimii varmasti monelle tuttu nimi Kalle Lamberg. Näytelmä pyörii kolmen näyttelijän voimin (Miska Kaukonen, Valtteri Roiha ja Linda Wiklund), jotka tekevät upean suorituksen tällä pienellä elokuvan maratonilla.

Jos hauskuutta kaipaa niin ehdottomasti kannattaa suunnata Linnateatteriin katsomaan Mieletön elokuvan historia.

 Kohtaus näytelmästä Elokuvan mieletön historia. Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Eipä mennyt se vanhempien yhteinen ilta ihan niin kuin Strömsössä. Näitä kuitenkin sattuu ja ei se nyt mua pahemmin haitannut. Tietysti kiva näytelmä olisi ollut mukava katsoa kokonaan. No ainakin isännällä oli ollut hauskaa.

Oletteko te joskus joutuneet lähtemään takaisin lasten luokse jostain tapahtumasta?

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Muumikahvilassa, Mumin Kaffe

Syksyllä kuulin ensimmäistä kertaa, että Helsinkiin avataan uusi kahvila. Ei mikä tahansa kahvila vaan Muumikahvila, Mumin Kaffe. Se tietysti sai mut muumifanina innostumaan. Sinne oli päästävä. Nyt en vain ole viime aikoina ehtinyt Helsingissä käymään, tai ainakaan ajan kanssa.


Viikonloppuna tarjoutui mahdolllisuus käydä kurkkaamassa Mumin Kaffe, kun vietimme perheen kanssa viikonlopun Helsingissä.

Pääpaino Helsingin reissulla oli Lapsimessuilla, jonne sain bloggaajapassin. Ehdittiin kuitenkin aika paljon muutakin tekemään, kuten käymään tuolla Muumikahvilassa. Suuntasimme Liisankatu 21:een. Lapsen iloksi menimme sinne raitiovaunulla.

Millaista siellä sitten oli?


Liisankadun Mumin Kaffe sijaitsee vanhassa talossa, jossa on isot ikkunat. Siellä on ihanan valoisaa ja kahvitellessa voi katsella ohi kulkevaa liikennettä. Tai ainakin meidän taapero katseli innoissaan raitiovaunuja.

Mun odotukset varmasti olivat aika korkeat. Kahvilassa oli kivannäköistä, ihana henkilökunta ja maukkaat pullatkin. Ja lapsille on ihana leikkipaikka/oleskelutila. Odotin kuitenkin ehkä vielä jotain wow-elementtiä. Huono kahvila ei kuitenkaan ollut ja mielelläni sinne menen uudelleenkin. Täällä varmasti saan juoda kahvini rauhassa lapsen leikkiessä.

Valikoimassa oli aika perinteisiä pullia ja muita leivonnaisia. Suolaisista oli aika pieni valikoima. Pari lattea ja korvapuustia sekä rahkapulla maksoivat juuri vähän yli 20 euroa. Tuolla onkin ehkä enemmän panostettu siihen sisustukseen.

Kahvila oli melko täynnä ja näytti suositulta. Siellä oli myös melko paljon turisteja. Myynnissä on myös muumituotteita. Koska kahvila sijaitsee vanhassa rakennuksessa ei se ole ihan esteetön. Sinne on pari porrasta kadulta. Yksin vaunuilla voi olla vähän hankala mennä sisään. Parit vaunut näyttivät olevankin kadulla. Siihen varmaan uskaltaa jättääkin, kun on niin hyvä näkyvyys ulos. Me vietiin kärryt sisällä ja sieltä löytyi ihan hyvin tilaa niille.

Leikkipaikalta löyyy mm. voimistelurenkaat.

Parasta Mumin Kaffessa on ihana leikkipaikka. Kirjahyllystä löytyy paljon erilaisia Muumikirjoja monilla kielillä. Lisäksi näytti olevan nuppipalapeli ja jokin peli. Muumiaiheisia tietenkin.

Katosta roikkuu pari isomman lapsen keinua. Myös taaperokeinuja löytyy pari, mutta ne ovat parin pöytäryhmän vieressä ja toimivat samalla istuimina pienemmille lapsille. Tosi ihana idea. Meidän taaperokin istui innoissaan kiikussa ja söi pullaansa.

Seinällä on puolapuut ja alla iso säkkituoli. Meidän taapero kiipesi siinä ihan innoissaan. Välillä sai vähän varoa, kun leikkipaikalla oli isompia lapsia keinumassa ja hyppimässä puolapuilta. Leikkialueella oli ainakin nyt kuitenkin rauhallista. Suurin osa kahvilan asiakkaista oli kuitenkin tällä hetkellä aikuisia. Leikkialue ei kuitenkaan ihan pienille vauvoille tai pienemmille taaperoille ole suunniteltu vaan enemmän vähän menevämmille lapsille.

Kiikut toimivat samalla ihanasti lasten tuoleina.
Seinillä ja ikkunoissa on erilaisia kuvia Muumeista. Sen ja leikkipaikan lelujen lisäksi 
Kahvila on ihanan avara ja valoisa. Sisustuksessa on suosittu pohjoismaista tyyliä ja sieltä löytyykin mm. Artekin huonekaluja.


Mikä parasta niin tämän kahvilan konseptiin kuuluu se, että lapset saavat näkyä ja kuulua. Kahvila on siis erittäin lapsiystävällinen. Me ainakin saatiin erinomaista palvelua.


Muumikahviloita löytyy Helsingistä useampi. Yksi on tosiaan Liisankatu 21:ssä, yksi Stockmannin 5. kerroksessa ja lisäksi löytyy vielä kolmas, joka sijaitsee Mechelininkatu 3ssa.

Mumin Kaffe -ketju laajenee kovaa vauhtia. Helsingin lisäksi kahviloita tulee myös muualle Suomeen. Toivottavasti saataisiin myös tänne Turkuunkin. Loppuvuodesta Muumikahvila on tulossa myös Tukholmaan ja kuulemma Tallinnaankin ollaan avaamassa.


Oletteko te käyneet jossain Mumin Kaffessa? Mitä tykkäsitte?

torstai 20. huhtikuuta 2017

Koru ensiaskeleesta -Huttaroo

Äitienpäivä ja muut kevään juhlat lähestyvät ja lahjojen mietintä on alkanut. Mitä antaa lahjaksi rakkaalle äidille tai isoäidille, jolla on jo vähän kaikkea? Lahjaksi olisi mukava antaa jotain sellaista mitä hän ei ole vielä nähnyt.



Sain Mammalandian kautta mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Huttaroon kanssa. Olin innolla mukana, sillä vähään aikaa kuulin jostain kivasti, ihan uudesta jutusta. Huttaroo on Etelä-Pohjanmaalta ja sana tarkoittaa askartelua, näpertelyä ja puuhastelua. Vuonna 2016 aloittanut Huttaroo-yritys valmistaa mm. kaulakoruja, kirjanmerkkejä ja avaimenperiä. Ne eivät kuitenkaan ole ihan tavallasia koruja. Kerronpa teille millaisia vaihtoehtoja heillä on tarjota.



Huttaroo valmistaa haluamastasi kuvasta korun, avaimenperän tai kirjanmerkin. Kuva voi olla valokuva tai vaikka piirustus. Minusta todella ihana idea. Tässä oiva lahjaidea äidille tai isoäidille äitienpäiväksi, kun se tässä jo kovaa vauhtia lähestyy. Meidän lapsi on vain vielä sen verran pieni, että sotkukorussa ei ehkä ole niin järkeä. Muuta kun hän ei oikein osaa vielä piirtää. Jossain vaiheessa sellainen koru lapsen piirustuksesta (esim. pääjalkaisesta äidistä ja isästä) olisi kiva.

Keksin kuitenkin heti toisen idean mistä halusin korun valmistettavan. Koska tuotteen voi tehdä myös kuvasta, tuli minulle heti mieleen synnytyslaitoksella saatu kortti. Korttia koristaa meidän rakkaan lapsosen ensimmäinen askel, jalanjälki, joka on painettu paperille melkein heti syntymän jälkeen synnytyssalissa. Se kävi niin nopeasti, että en itse edes ehtinyt huomaamaan, kun jalanjälki oli painettu korttiin. Vasta myöhemmin huoneessamme sitä jossain vaiheessa ihmettelin ja ihastelin.

Nyt kaivoin tuon jalanjäljen taas esille. Muistin, että se oli varmasti pieni ja siitä saisi kivan avaimenperän tai kaulakorun. Pieni se olikin, mutta voi että miten aika kuluu ja se tosiaan oli pienempi kuin muistin. Noin 6,3cm pituinen jalanjälki on nyt koossa 1:1 avaimenperänä.

Avaimenperässä oli ihana sydämenmuotoinen reikä, johon avaimenperän saa pujotettua. Niin ihana tästä korusta tuli, että luulen tämän kuitenkin lopulta päätyvän kaulakoruksi lähelle sydäntäni. Ei tätä malta taskussa piilossa pitää! Kaulakorun tilatessa mukana tulee nahkanyöri. Korua on kuitenkin helppo tuunata asuun sopivaksi erilaisilla nauhoilla vaikka avaimenperällä korun tilasinkin.


"Huttaroo-koru valmistetaan ruostumattomasta teräksestä. Ruostumaton teräs on hyvin siedetty korumateriaali, joka sopii monelle nikkeliallergikolle. Kaulakoru toimitetaan kangas- tai nahkanyörin kanssa, avaimenperä toimitetaan avainrenkaan kanssa. Tuotteet toimitetaan kauniissa lahjarasiassa."

Tähän ihanaan kestävään jalanjälkeen halusin myös muistoksi kaiverruksen, jossa on pojan nimi ja syntymäpäivä.

Kaulakorun ja avaimenperän voi valmistaa myös äänestä. Siitä muodostetaan ääniaalto. Ääni voi olla sana tai lyhyt lause, lapsen nauru tai ehkäpä ultraääni. Valmiit tuotteet ovat 5-8 senttimetriä pitkiä.

Tilaaminen oli todella helppoa netissä, kun seurasi ohjeita. Ei mennyt kauaakaan, kun olin jo lähettäny tilauksen.


Näissä koruissa on vain oma mielikuvitus rajana. Huomenlahjaksi miehelle ääniaalto avaimenperä, jossa sanoo "rakastan sinua", autoharrastajalle koru kuvasta hänen autostaan, tai jos omat ideat ei riitä niin Huttaroolta voi myös ostaa lahjakortin. Lahjakortti on kiva lahja vaikka babyshowereihin tai kastejuhlaan. Kannattaa laittaa pian tilaukseen, että saat varmasti äitienpäiväksi tällaisen ihanuuden!

Ja jos olet loppuviikosta menossa Lapsimessuille niin kannattaa käydä kurkkaamassa Huttaroon osasto 6k19.

Mammalandia ja Huttaroo. Löydät kummatkin myös facebokiista: Mammalandia ja Huttaroo Oy.

Seuraa blogia myös Instagramissa @kotonajakaupungilla.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen vietossa


Pääsiäinen on nyt vietetty ja maha on täynnä suklaata ja muita herkkuja. Meidän perhe vietti pääsiäisen Tammisaaren kaupungissa. Olimme Fammon ja Fafan luona herkkupöytien ääressä.

Torstaina lähdimme Turusta ajelemaan Tammisaareen. Kaupunkiin saavuttaessa tuli heti pääsiäisfiilis, sillä eri puolilla kaupunkia oli puita ja oksia koristeltu kauniisti värikkäisiin höyheniin tai tylliin. Myös mieheni vanhempien luona oli koristeltu pääsiäistä ja pihalla oli kukka-asetelmia.


Meidän pääsiäiseen kuului mm. saunomista, kävelyjä, perinteistä lammasta ja mämmiä ja paljon ihania herkkuja. Suklaamunia riitti ja taapero oli haltioissaan nannasta. Fammo oli tehnyt kauniin kakun yhdelle päivälle jälkkäriksi. Fafa puolestaan huolehti juomatarjoiluista ja iltaruoista, joita oli mm. tacot ja juustolautanen.

Taapero leikki paljon koiran kanssa. He juoksentelivat ympäri huushollia, heittelivät palloa ja vetivät kilpaa koiran pehmolelua. Leikkien ja ulkoilun sekä täyden mahan jälkeen niin taaperolle kuin vanhemmillekin maistui hyvin päiväunet. Otettiin siis oikein rennosti!


Perjantaina otimme rennosti. Kävimme joka päivä Tammisaaren ihanimmassa leikkipaikassa Leijonapuistossa leikkimässä. Muutenkin kävelimme melko paljon, sillä ulkoilutimme samalla koiraa. Taaperon iloksi menimme käymään myös rautatieasemalla ja katsoimme junan saapumista ja lähtemistä. Taisi olla hänen päivän kohokohta.

Sää oli kovin vaihteleva tänä pääsiäisenä. Välillä aurinko paistoi todella kauniisti ja lämmitti kivasti leikkipaikalla seistessä. Välillä puolestaan satoi hieman lunta. Hagenissa ja Ramsholmenissa kävellessämme näytti vielä melko harmaalta. Tarkemmin katsoessa pensaat olivat jo isoilla vihreillä silmuilla. Myös valkovuokot olivat nupuilla. Ramsholmen on upea paikka keväällä, kun se on täynnä valkovuokkoja.


Lauantaina suuntasimme koko porukka Tammisaaren torilla järjestettäville pääsiäismarkkinoille. Viime vuoden pääsiäismarkkinoista voit lukea täältä. Mitään kummempaa emme ostaneet. Ihastelin Blaan vaatteita, mutta myytävät koot olivat liian pieniä meidän taaperolle. Mukaan tarttui vähän erikoisempia jauhoja, emmejauhoja. Ostimme myös niistä tehtyjä sämpylöitä. Isäntä halusi toiselta kojulta mukaan rommiwienereitä ja vähän itämaista ruokaa paikan päällä.


Taapero pääsi ratsastamaan pari pientä kierrosta. Aika rohkea 2,5v. mun mielestä. Hän kävi myös moikkaamassa markkinoilla olevaa tipuhahmoa. Pupu taisi häntä vähän jännittää ja ei halunnut ihan viereen mennä.

Lapsille olisi ollut myös pääsiäispolku, mutta me ei nyt sitä viitsitty mennä, kun ei lapsi vielä niin sen päälle olisi ymmärtänyt. Karkkia lähti myös taaperon mukaan markkinoilta, sillä hän voitti onnenpyörästä suklaata. Sitä sitten riitti, kun pupu oli myös tuonut karkkia.


Sunnuntaina kävimme siskoni luona. Sinne kokoontui kaikki siskoni perheineen sekä äitini. Lisäksi pari serkkuani tuli moikkaamaan. Oli kiva nähdä kaikkia ja mukava, kun oli pojun serkkuja ja pikkuserkkuja koolla.


Tänään tultiin takaisin kotiin. Se olisi sitten taas paluu arkeen.
Mukavaa alkanutta viikkoa!


torstai 13. huhtikuuta 2017

Pääsiäisaskartelua Pilttipurkeista



Me askarreltiin eilen vielä pääsiäistipuja. Pilttipurkit saivat näin uuden elämän.

Pilttipurkin sisälle rutistettiin keltaista kreppipaperia. Se oli jo vähän joustavuuttaan menettänyt, joten sopi tähän käytettäväksi oikein hyvin. Sisälle voisi toki laittaa melkein mitä tahansa muuta esim. pieniä suklaamunia, värjättyä vettä, höyheniä tai vaikka jälkkäriksi keltaista rahkaa.

Nokka, silmät ja siivet ovat ihan vain leikattu paperista ja liimattu lasipurkkiin. Pilttipurkin kannen päällä on keltaista huopakangasta ja reunoille liimattu samaa tavaraa kuin tipun sisällä on. Taakse vielä pyrstösulkia.

Pääsäisohrat meillä kylvettiin vaipan sisälmyksiin. kostutin vaipan pulleaksi hanan alla. Sitten veitsellä auki ja lusikoin sisältöä Aalto-maljakkoon, jossa ruoho ja "multa" näkyvät kauniisti. Pallomaista sisälmystä on ainakin Liberon Comfort -vaipoissa. Se imee hyvin nestettä ja pitää rairuohon (tai ohran) hyvin kosteana.

  
Nyt meillä lähdetään pääsiäisen viettoon.

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!

Lisää askarteluvinkkejä löydät blogin ylälaidasta kohdasta diy.
Blogia voit seurata myös Instagramissa ja facebookissa

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Pääsiäiskortteja askarrellen lapsen kanssa



Meillä on tehty muutama pääsiäiskortti tänä vuonna. Me ollaan melkein kaikissa käytetty sormivärejä, mutta käytetty vähän erilaisia tekniikoita.

Yllä olevassa kortissa pupu on tehty tiskiharjaa käyttäen.


Nämä puput ovat painettu wc-paperirullan hylsyllä. Korvia varten painoin hylsyä kasaan. Sitten hylsyn pääty kasteltiin sormiväriin ja painettiin korttipohjaan.


Näissä pupu korteissa on on painettu lapsen käden jälki paperille ja piirretty siihen päälle pupun kasvot. Meidän taapero rakastaa kädenjälkien painamista ja voisi tehdä sitä sarjatuotantona.


Eilisessä postauksessa kerroinkin meidän perunapainannasta, jota on käytetty ylläolevassa kuvassa.


Tuo lammaskortti onkin ainut missä ei ole käytetty sormivärejä. Se on tehty yksinkertaisesti liimaamalla korttipohjaan pieni valkoinen kakkupaperi. Mustasta paperista on leikattu muotoon jalat ja pää.