Lenholmenin luontopolku Paraisilla, saaristonrengasreitin varrella.

Lenholmenin luontopolku sijaitsee aivan Saaristotien varrella. Paraisilta päin ajeltaessa vasemmalla puolella tietä. Tienhaarassa on pieni kyltti. Polun alussa on melko tilava parkkialue.

Lenholmenin luontopolku on lyhyt ja kaunis luontopolku, joka sopii koko perheelle. Esteetön se ei kuitenkaan missään nimessä ole, joten lastenkärryillä tai pyörätuolilla en lähtisi polkua kiertämään. Polun varrella on aitoja, joiden yli päästäkseen joutuu kulkemaan muutamia rappusia. 

Keväällä kukat ovat kauneimmillaan ja kesäisin laiduntavat lehmät näkyvät niityllä. Täällä on erilaista metsää. Löytyy perinnemaisemaa, lehtometsää ja rantaniittyjä. Parista kohtaa reitin varrella pääsee ihailemaan myös merta. Polun pituus on 1,2km. 

Lenholmen on kaunis varsinkin keväällä, kun valkovuokot kukkivat. Paikoin näyttää ihanalta pieneltä paratiisilta. Monenlaisia lintuja näkyi ja kuului kaunista linnunlaulua. Polun varrella on tietoa alueen kasvillisuudesta ja eläimistöstä. 

Noin puolesta välistä matkaa löytyy pöytäryhmä, jossa voi nauttia omia eväitä. Myös ulkohuussit löytyy. 

Alueella on myös lintutorni, josta näkyy merelle päin. Tällä kertaa lehmät olivat myös sieltä nähtävissä. Lehmiä käytetään usein perinnemaisemien hoitajina. Ne tallovat ja syövät rantakasveja niin rannat ei pääse kasvavaan täyteen kasveja.

Jos tuolla päin liikut niin sinua saattaa kiinnostaa myös Paraisten Sattmarkissa sijaitseva Lasten Robinson polku (myös isompia metsäreittejä) ja kiva idyllinen Cafe Sattmark.

 

Kappas, kakkaa! -näyttelyssä Turun Biologisessa museossa

Turun Biologisessa museossa on avautunut uusi näyttely ihan siitä ittestään. Kappas, Kakkaa! -näyttelyssä pääsee tutustumaan eläinten erilaisiin ulosteisiin. Kerroin, meidän 7-vuotiaalle mihin mennään ja oli innoissaan. Pieniin kun yleensä iskee hyvin tuo kakkapökälehuumorikin.

Näyttely avautui viikolla, 18.1. Nyt oli siis näyttelyn ensimmäinen viikonloppu ja näkyi, että ihmisiä kiinnostaa kovin köntsät. Ulko-oven takana oli pitkä jono. Jono johtui kyllä pitkälti tämän hetken koronarajoituksista, mutta suositulta näyttely silti vaikuttaa. Tosin näyttelyyn oli muutenkin mukavampi tutustua, kun seuraaviin oli vähän etäisyyttä ja sai rauhassa lukea tietoiskuja ja selostaa kakkihommat lapselle.

Yllättävän paljon itseänikin kiinnosti tällainen eläinten jätöksistä kertova näyttely. Metsässä kulkiessa on ollut mukava tietää, kuka muu siellä liikkuu ja on ehkä juuri lähtenyt alueelta jossa liikun. Nämä ovat yleensä peuroja. Myös pupujussin papanat tunnistan.

Näyttelystä löytyi hyvin tunnistusapua erilaisten eläinten kökköihin ja myös muuta kiinnostavaa tietoa niihin liittyen. Skeidaa tutkitaan myös paljon ja se antaa paljon tietoa niin lääketieteelle, biologeille kuin arkeologeille. Näihin sai tutustua videon avulla. 

Biologisessa museossa on myös sen perusnäyttely, joka koostuu erilaisista luontomaisemista ja alueelle tyypillisistä eläimistä. 

Taas olen vähän viisaampi ja tiedän asioita hieman enemmän luonnossa liikkuessani. Pakko sanoa ettei paskempi näyttely! Ja museoissahan on tullut käytyä, sillä tämä oli sadas museokorttikäyntini.

ps. Huomasit varmaan, että näille luonnollisille kikkareille löytyy hyvin paljon sanoja. 

Tällä hetkellä 16-vuotta täyttäneet tarvitsevat koronapassin päästäkseen museoon. Hinnat ja lisätietoja löytyy museon omilta sivuilta.

Kuusiston linnanrauniot Kaarinassa

Lähellä Turkua, Kaarinan Kuusistossa Piikkiönlahden rannalla sijaitsee vanhan linnan rauniot. Kuusiston linna on keskiaikainen linna ja se rakennettiin 1200-luvun lopulla. Linna toimi Suomen katolisen kirkon piispojen turvapaikkana ja se rakennettiin uskonpuhdistusta varten.

Linnaa käytettiin parisen vuosisataa, jonka aikana siellä ehti olla 15 katolista piispaa isäntänä. Linna oli ainutlaatuinen kukoistuksensa päivinä. 700 vuotta siten Kuusistonsalmessa kulki suomen ja ruotsin kieliraja. Kuusistossa puhuttiin ruotsia. Linnan loistokautta oli 1400-luku.

Muutaman vuosisadan ajan linnaa rakennettiin, laajennettiin ja korjaltiin (siinä on ainakin kahdesti ollut suuri tulipalo). Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa käänsi Ruotsin luterilaiseksi Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527. Vuotta myöhemmin hän määräsi Kuusiston linnan purettavaksi (sillä se oli katolilainen linna).

Nykyään linnasta on jäljellä vain pohjakerrosta. Vuosien aikana linnalta on otettu materiaali ainakin Turun linnan rakentamiseen. Museovirasto on korjannut paikkaa viime vuosisadan aikana. Paikka on suosittu retkikohde.

Aikoinaan linna sijaitsi saaressa. Nykyäänkin meri on aivan läsnä. Lähistöllä on myös lintutorni. Myös läheisillä pelloilla näkee usein muuttolintuja sekä peuroja.

Meidänkin perheellä tulee ainakin kerran pari vuodessa käytyä tuolla. Viimeksi olimme varhain keväällä picnicillä ja siellä oli muutama muukin samoin aatoksin. Paikalta löytyy myös grillipaikka, joka on viihtyisästi meren äärellä. 

Kesäaikaan paikalla on myös kahvila vanhassa puutalossa, joka on ollut vartijan tupa. Vahtitupa on rakennut vuosina 1903-1904. Samaan käyntiin voi yhdistää Kappelinmäen luontopolun. Luontopolun ja raunioiden kierros on n. 3,5 km pitkä. 

Nuotiopaikan vieressä on ulkokäymälä ja toukokussta lokakuun loppuun sähkövessa. Kuusiston linnan rauniot on suosittu retkikohde pyöräillen. Paikalle voi tulla myös vaikka veneellä, sillä rannassa on laituri.

Niin ja tuonnehan ei ole pääsymaksua vaan sinne voi vapaasti mennä. Linnan sisäosissa on portaita, välillä isommillakin askelväleillä. Linnan ympäri kulkee esteetön polku.

Turun Linnan pikkuritarikierros

Turun linnassa järjestetään aina välilllä lapsille kivoja pikkuritarikierroksia. Hintaa kierroksella on vain kolme euroa henkilöltä. Tämä tulee toki linnan sisäänpääsymaksun päälle. Meillä vanhemmilla tosin on museokortit, joilla pääsemme ilmaiseksi sisään ja alle 7-vuotias lapsi pääsee ilmaiseksi.

Turun linna on kyllä niin upea nähtävyys maassamme, että siitä varmasti aikuiset ihan mielellään maksaa 12€ ja 7-15-vuotiaat 5€.

Itsekin olen ihan innoissani näistä kierroksista ja kiva mennä lapsen esiliinana mukaan. Kierroksella on yleensä ollut koko perhe mitä olen nähnyt. Tai siis ainakin toinen vanhempi lapsen mukana. Kierroksella opas kertoo hieman linnan historiasta samalla, kun linnaa kierretään. Ideana on mm. kertoa miten ritariksi tullaan.

Kierroksen kruunaa kuningattaren tapaaminen hienossa salissa. Hän istuu valtaistuimellaan ja me tervehdimme häntä kuten kierrokselle on meille opetettu. Sen jälkeen kukin lapsi saa vuorollaan käydä polvistumassa kuningattaren eteen ja hän lyö lapsen Turun linnan pikkuritariksi. Sen jälkeen salista poistutaan takaperin, sillä kuningattarellehan ei saa kääntää selkäänsä. 

Tässä vaiheessa on hauska katsoa miten osa lapsista on hyvinkin tosissaan asian kanssa, osa jännittää kovin, osa menee vanhemman kanssa eteen. Jokainen tavallaan. Yksi tehtiin etälyöntinä, kun ei uskaltanut mennä kuningattaren luo. Ihan hyvä tapa näinä aikoina tuo etälyöntikin.

Lopuksi opas kiitti kierroksesta kaikkia ja jakoi Turun linnan viirit. Meillä oli oikeastaan lapsella yksi suuri syy päästä kierrokselle, että saa tuon viirin. Meillä sellainen toki on ollut noin vuoden takaiselta kierrokselta, mutta oli mennyt rikki ja piti kuulemma saada uusi. 

Päiväretki Nauvoon

Perheemme teki heinäkuun lopulla mukavan puolen päivän reissun Turun saaristossa sijaitsevaan Nauvoon.

 

Matka omalla autolla Turusta kesti aika tarkkaan tunnin. Meillä tosin oli hyvä tuuri lautan kanssa ja pääsimme siihen suoraan ilman odotteluja. 

Nauvon saari on yhden lauttamatkan päässä. Tämä lautta on ilmainen. Matka tuolla välillä on lyhyt. Ehdimme kuitenkin nopeasti käymään ulkona lautan reunalla ihailemassa merimaisemaa ja katsoa vastaan tulevaa toista lauttaa.

Nauvo sijaitsee saariston rengasreitin varrella. Nauvon jälkeen alkaa pidemmät ja maksulliset lauttayhteydet.

Meillä ei ollut pahemmin etukäteissuunnitelmia. Yhtenä retkemme tarkoituksena oli käydä jossain rannalla. Suuntasimme suoraan Nauvon rannalle, joka sijaitseekin kätevästi kaikkien kivojen putiikkien ja ravintoloiden välittömässä läheisyydessä. Rannan luota löytyi myös hyvin parkkipaikka (vaikka melko täynnä näytti olevankin).

Lapsi nautti leikkien ja rantavedessä juosten aurinkoisesta päivästä. Rannalla oli pieni yksinkertainen leikkipaikka, jossa pääsi kiipeämään ja liukumaan mäkeä. 

Nauvon satamassa sijaitsi kivannäköisiä ravintoloita ja sain vinkiksi mennä syömään Båthuseniin, jossa on kuulemma tosi hyvät ruoat. Sen terassi näyttikin houkuttelevalta. Meillä tosin oli tällä kertaa omat picniceväät matkassa mukana. Nautimme eväämme rannalla varjossa vilttien päällä. Muutama pöytäryhmäkin alueelta olisi löytynyt, mutta olivat kaikki käytössä tuolloin. Toinen ravintola mistä olen kuullut paljon hyvää ja näyttikin kauniilta vanhalta talolta on ravintola Strandkrogen.

Nauvon satamassa voi ihailla veneitä ja aivan siinä vieressä on monia pieniä putiikkeja, joista löytyy niin vaatteita, leluja, sisustustuotteita, antiikkia jne.

Hieman edempää pienen kukkulan päällä oli myös kaunis merihenkinen putiikki. Sieltä ostin muistoksi kala-aiheisen pannunalusen meidän mökille. 

Yläkuva: rannan läheisyydessä on kivoja putiikkeja kuten tämä vaate/sisustusputiikki.
Alakuva: Mäen päällä komeassa rakennuksessa oli talo täynnä merihenkisiä tuotteita.

Kävimme nauttimassa iltapäiväkahvit suositussa Köpmans kafessa. Se on kauniissa vanhassa puurakennuksessa, jonka yhteydessä on valloittava puutarha hedelmäpuineen. Lisätunnelmaa toi livemusikki. Pihalta löytyi puuhaa kaikenikäisille. Pienimmille oli mm. hiekkalaatikko ja isommille löytyi mm. pöytäjalkapallopöytä. 

Nautimme herkulliset tuoreet munkit.

Meillä oli oikein mukava päivä Nauvossa. Vielä jäi paljon nähtävää Nauvoon, joita voi sitten seuraavalla reissulla toteuttaa. Ainakin Nauvon vanha kirkko näytti ulkoa päin kauniilta ja haluan sen ensi kerralla käydä kurkkaamassa myös lähempää. Nauvosta löytyy myös luola, jossa olisi kiva käydä. Ja kaikkia ihania merellisiä maisemia katsella. Tätä kirjoitellessa jo haikailee kesää vaikka syksyä on eletty vasta muutama päivä.

Tammisaaren saariston kansallispuisto - Älgön luontopolku ja Rödjan

Blogia (ja varsinkin instagram-tiliäni) seuranneet ovat varmasti huomanneet, että meidän perhe viettää paljon aikaa Tammisaaressa ja sen kauniissa saaristossa mökkeilemässä. Pari vuotta sitten kävin kuitenkin vasta ensimmäisen kerran Tammisaaren saariston kansallispuistossa (Raaseporissa). 

Tammisaaren saariston kansallispuisto koostuu 90 prosenttisesti vesialueista ja alkaa sisäsaaristosta jatkuen aina avomerelle asti. Se sisältää monia pieniä ja vähän isompiakin saaria. Osaan niistä on maihinnousukielto joko osan vuodesta tai koko ajan. Näin halutaan taata mm. lintujen pesintärauha.

Monien erilaisten lintujen lisäksi alueella on mm. hirviä ja peuroja. Hyvällä tuurilla voi nähdä myös harmaahylkeen tai norpan. Ne liikkuvat pääosin kansallispuiston eteläisissä osissa. 

Suurin kansallispuiston saarista on Älgö (aikaisemmin Elgö) johon mekin rantauduimme. Jo laiturilta näkyy idyllisen näköinen punainen vanha tupa Rödjan. Se on vanha kalastajatila. Nykyään Rödjan toimii luontotupana, mutta siellä on viettänyt lapsuutensa Thorvald Strömberg. Hän on melonnan maailmanmestari vuodelta 1950 ja olympiamitalisti 1952.  Hänen isoisä Magnus Nylund oli kalastaja ja rakennutti tilan 1940-luvulla. Myöhemmin se jäi mökkikäyttöön ja nykyään on tosiaan luontotupana. Viime vuosina paikalla on ollut huonoa tuuria, sillä sen rannassa ollut pieni museo paloi ja toisella kertaa paloi sauna poroksi. 

Ylin kuva: palanut museo rannassa. Keskikuva: järvi saaren keskellä. Alakuva: Luontopolun alussa.

Pihapiiristä lähtee noin parin kilometrin pituinen luontopolku. Reitillä näkee monenlaista kaunista maisemaa. Niin merta kuin metsääkin ja sisäjärvi Storträsket. Kannattaa ehdottomasti kiivetä näköalatorniin, sillä sieltä on aivan upeat maisemat ja näkee upeasti saaristoa. Luontopolku ei ole esteetön ja ei sovellu heikkojalkaisemmille, sillä toisinaan on melko jyrkkääkin maastoa. Rödjanin vieressä pääsee ihailemaan kesäisin lampaita.

Luontopolun varrella on näköalatorni, josta näkyy kaukana kaunis ulappa.

Älgö on kiva retkikohde vaikka yöpymiseen tai lyhyempään muutaman tunnin retkeen. Kuulemma myös sukeltajille on nähtävää pohjan muodoista laivojen hylkyihin. Paikalle pääsee veneellä tai vaikka kajakilla (tarvitsee jo hyvät taidot). Myös venetakseilla pääsee kulkemaan.

Vielä joskus olisi kiva päästä tutustumaan muihin saariin tuolla. Varsinkin Jussarö kiinnostaa. Sinne tehdään retkiä Tammisaaren pohjoissatamasta (varattava etukäteen). Veneessä tai teltassa voi yöpyä Jussarössä, Älgössä, Modermaganilla, Fladalandetilla. Niistä löytyy tulentekopaikat ja kuivakäymälät. Ennen lähtemistä kannattaa tutustua alueen sääntöihin.

Tammisaaren saariston kansallispuistossa on kaunista.

 Pysy mukana matkassa! 

Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!