perjantai 29. joulukuuta 2017

Meidän perheen joulu


Lähdimme kotoa joulunviettoon lauantaina. Monen pienen pysähdyksen ja mutkan kautta saavuimme illalla Tammisaareen mieheni vanhempien luokse. Matka Turusta Tammisaareen ei ole pitkä, mutta meillä oli monta paikkaa mihin pysähtyä jouluviemisiä viemään. Lisäksi kävimme matkan varrella hautausmaalla viemässä isäni ja isovanhempien haudoille kynttilät.

Kävimme mm. siskoni ja hänen perheensä luona kotikonnuillani. Siellä kahvittelimme herkkujen kera. Lapsilla oli hauskaa, kun saivat paljon herkkuja. Pois lähtiessämme meidän saunahirmu kuuli sanan sauna mainittavan ja huusi heti, että haluaa saunaan. Pienen suostuttelun jälkeen suostui odottamaan pienen hetken, että päästään Fammon ja Fafan luokse, jossa sauna oli jo lämpiämässä.


Tammisaaressa istuimme saliin juomaan glögiä ja vaihtamaan kuulumisia. Joulu tunnelma alkoi heti. Appiukko oli tuonut joulukuusen saliin ja laittanut siihen tähden ja jouluvalot. Meidän perheen tehtävä on perinteisesti sitten koristella kuusi. Tänä vuonna olikin oikein mukavaa, kun kolme vuotias oli reipas apuri. Annoimme kuusen olla juuri sellainen kuin siitä tuli. 

Sitten kävimme saunomassa. Saunassa oli perinteiset jouluvihdat. Saunan jälkeen valmistimme vielä perheen kanssa yhdessä piparkakkutalon. Poika sai laittaa katolle karkit kiinni.

Jouluaattona poika heräsi vierestäni innoissaan, sillä oli jo kiire joulusukalle katsomaan mitä sinne on tontut tuoneet. Tänä vuonna hän sai joka päivä Cars pikkuauton, joita olin kirpputorilta kesällä ostanut. Myös Kinder-suklaajoulukalenteri avataan heti. Hieman viha tuli, kun kertoi, että tämä oli viimeinen päivä tänä jouluna kun tontut tuovat joulusukkaan yllätyksen tai avataan joulukalenterin luukku.
Tänä vuonna laitoimme kuuseen myös vanhan lippukoristeen. Piparkakkutaloa yritettiin heti syödä.

Jouluaattona syömme perinteisesti riisipuuro aamupäivällä. Kaikille maistui hyvi. Tänä vuonna ei ollut mantelia, kun Fammo oli unohtanut laittaa, mutta se ei kenenkään joulumieleen mitenkään vaikuttanut. Puolen päivän aikaan katsomme televisiosta Turusta Joulurauhan julistuksen.

Tänä vuonna kävimme hieman aikaisemmin joulukirkossa, jotta haudoille ei tulisi niin kiire. Kirkko olikin aivan tupaten täynnä. Olimme hyvissä ajoin, mutta meidän seurueelle löytyi enää hajapaikkoja eripuolilta. Minä ja mieheni istuimme tiiviisti vierekkäin ja poika vuorotellen sylissä.


Pojalla oli ehkä hieman tylsää. Hän ilmoitti jo heti ettei osaa laulaa. Kirkossa on joka vuosi jokin esiintyjä. Tänä vuonna nuoret koulutytöt lauloivat kauniisti pari laulua. Siinä oli hieman seurattavaa lapsellekin.

Lopussa hän alkoi vähän kyllästyä ja väsyä. Jag vill Fammo -hän sanoi useasti, mutten viitsinyt päästää juoksemaan pitkin kirkkoa, kun en edes nähnyt missä Fammo ja Fafa istuivat. Loppu ajan hän kieriskeli jaloissamme, mutta oli melko hiljaa kuitenkin. Kolehdin ajaksi taas innoistui, kun ihmetteli mikä juttu se on ja sai laittaa myös itse rahaa sinne.


Joulukirkon jälkeen poika olikin jo väsynyt ja yritin saada häntä nukkumaan. Lopulta hän nukahti (ja ehkä hieman itsekin). En raaskinut herättää poikaa kesken unien, kun unen makuun oli päässyt. Minä jäin lapsen ja koiran kanssa "kotiin". Muut menivät hautausmaalle viemään kynttilöitä haudoille ja katsomaan Dragsvikin joulutervehdystä, jossa armeijan soittokunta soittaa joululauluja, on pieni puhe ja lasketaan seppele Sankari haudoille. Itse rauhoituin kuuntelin joululauluja ja paketoin vielä viime hetkellä ostamani pari pakettia.

Lapsi heräili samaan aikaan, kun muut saapuivat hautausmaalta. Seuraavaksi nautimme jouluaterian. Meillä on aina ensin kylmät ruoat ja sitten lämpimät ruoat. Pojallekin maistui ruoka melko hyvin. Hänelle tosin oli myös tarjolla mm. lihapullia.
Anopin joulupöydän herkkuja.

Kaikkien mahat olivat varmasti täynnä ja sitten rauhoituimme saliin istumaan ja olemaan. Joulupukki koputti ikkunaan ja menin nopeasti pojan kanssa lähemmäs (hän oli juuri sylissäni sillä hetkellä). Poika vilkutti innoissaan takaisin joulupukille ja sitten juoksi eteiseen vastaan joulupukkia. Siellä hän seisoi ja kuunteli joulupukkia. Vähän varmaan jännitti kuitenkin, kun ei niin paljon jutellut kuin normaalisti.

Joulupukki jakoi yhdestä korista lahjoja jokaiselle ja jututteli meitä hieman. Sen jälkeen hän jatkoi matkaansa ja me jäimme vielä jakamaan lahjoja. Poika jo kyseli saako avata ja avasi siinä sitten jo pikku hiljaa lahjavuortaan.

Muutama lelupakkaus avattiin saman tien ja poika leikki kauniisti lattialla innoissaan uusista leluistaan. Me aikuiset nautimme kahvia ja likööriä ja jutustelimme mukavia sekä katsoimme pojan leikkejä ja olimme niissä myös mukana.


Kello olikin jo paljon, kun poika meni nukkumaan. Jouluaattona se suotakoon. Tosin ei meillä muutenkaan mitenkään aikaisin mennä nukkumaan. Me aikuiset vielä rentouduimme sohvalla tv:n ääressä punaviinin ja joulusuklaiden kera.

Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana ja rauhallinen joulu!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Perhelomalle autolla Riikaan & Joulumarkkinoille


Meidän perhe on viime vuosina suunnannut joulun alla pienelle matkalle fiilistelemään joulua jonnekin joulumarkkinoille. Joulu ollaan kuitenkin haluttu viettää "kotona" (=sukulaisissa) läheistemme luona koti Suomessa.


Me ollaan käyty joulumatkalla mm. Budapestissa, useamman kerran Tallinnassa, Turkissa (ei ehkä niin jouluista kuitenkaan) ja viime vuonna olimme Latviassa, Riiassa. Espanjassa ja Ranskassa ollaan myös ihailtu joulumarkkinoita. Saksaan haluaisin joskus mennä ihan vain joulumarkkinoille, sillä niistä olen paljon kuullut hyvää.

Suunnitelmiin on myös kuulunut Skotlannissa käynti joulun alla muutama vuosi sitten, mutta se reissu meni mönkään. Kohdemaassa oli silloin sellainen lumikaaos, että lentokoneet eivät pystyneet laskeutumaan. Joulumatka Skotlantiin muuttui sitten alkuvuoden shoppailumatkaksi Edinburgiin.

Tänä vuonna meidän perheestä vain isäntä kävi Tallinnassa joulumarkkinoilla. Itse olen nauttinut joulufiiliksestä mm. Turun Suurtorin joulumarkkinoilla. Tosin osan ajasta olen siellä viettänyt töiden merkeissä. Ne ovat nyt taas tältä vuodelta ohi.

Joulutunnelmaan pääsee kuitenkin Turun kauppatorilla, jossa on joulutori ja kiva kota sekä joulupukki.

Riian Vanhassa Kaupungissa on sopivasti nähtävää. Joulumarkkinoilla on tunnelmaa  ja lapsille eläimiä ihasteltavana.

Me siis olimme reissussa Riikassa omalla autolla viime jouluna. Herätys oli aikainen (n.5.30), jotta ehdimme Turusta Helsingistä lähtevälle laivalle. Laivoja menee useampikin päivässä. Me halusimme aikaisen aamulähdön, jotta ehdimme nauttia matkasta paikan päällä. Laivamatka meni oikein rattoisasti. Vietimme sen pääosin laivan leikkipaikalla sekä päätimme mennä buffetaamiaiselle. 2v. ei vielä maksanutkaan mitään. Tosin ei hän paljoa syönytkään.

Tallinnassa pyörähdimme pikaiseen, kävimme kaupassa ja ajelimme hieman etelämmäksi ihanien ystäviemme luokse. Ystävillämme on myös lapsia, joten siellä riitti meidän taaperolle ihmeteltävää ja leikittävää. Yövyimme ystäviemme luona.

Aamulla hieman ennen puolta päivää lähdimme ajelemaan kohti Riikaa. Matkan varrella on ihana Pärnu, mutta tällä kertaa emme pysähtyneet sinne. Se on kyllä kiva paikka ja toimii hyvin vaikka välipysähdyspaikkana. Aivan matkan varrella on isohko kauppakeskus, johon on helppo pysäköidä ja käydä ruokailemassa.

Riian päänähtävyyksiin kuuluvat mm. Mustapäiden talo ja Zeppeliinihallit, jotka toimivat toripaikkana.

Ajaminen Tallinnasta Riikaan on helppoa, kun vain seuraa liikennemerkintöjä. Kaupunki alueella ajamista helpottaa navigaattori. Nykyään se löytyy melkein jokaiselta kännykästä.

Tie on melko suoraa (ja ehkä hieman tylsääkin) ajella. Meren ranta on lähellä tietä oikealla puolella, mutta näkyy vain hieman muutamasta kohtaa. Tie on sinänsä ihan hyvä kuntoinen, mutta kovin pieni, kun ajattelee miten paljon siinä päivittäin kulkee autoja ja isoja rekkoja. Se on koko matkalta yksikaistainen ja nopeudet eivät monessa kohtaa ole kovin korkeat. Kesäaikaan tienvarsilla näkee paljon haikaroita ja haikaranpesiä.

Ulkomailla autoillessa kannattaa tutustua autoilukäytäntöihin. Ainakin Virossa autossa tulee olla aina mukana heijastinliivi ja palosammutin.


Meillekin sattui ja vastaan tuleva poliisiauto kääntyi peräämme pillit vinkuen ja valot vilkkuen. No taaperolla oli ainakin huippua, kun oli piipaa. Isännällä vähäemmän kivaa. Selvisimme kuitenkin säikähdyksellä, sillä siellä ei tule niin kovia sakkoja kuin Suomessa. Ja koska isäntä ajoi ensimmäistä kertaa ylinopeutta Latviassa niin selvisi ilman sakkoja, muutoin summa olisi ollut 40€ (ylinopeutta n.25km/h). Poliiseilla kesti aika kauan, kun täyttivät papereitaan ja lukivat tarkasti ohjekirjastaan ohjeita.


Pysähdyimme kauppakeskukseen matkan varrella ostamaan hotelliin pientä naposteltavaa ja juomia. Meillä oli hotellin vieressä aidattu parkkialue, jossa oli porttivahti vuorokauden ympäri ja se maksoi vain 2€/vrk. Hotellista kannattaa aina kysyä (mielellään jo etukäteen) mahdollisesta pysäköintimahdollisuudesta tai neuvoista mihin auto kannattaa jättää.

Riian kaupungissa liikuimme pääasiassa kävellen sillä ihastelimme paikkoja. Heti ensimmäisenä iltana kävelimme katsomaan joulumarkkinoita vanhaan kaupunkiin (n.15min kävelymatka hotelliltamme). Ihastelimme tunnelmaa ja joimme lämpimät glögit. Taapero oli jo nukahtanut kärryihin ja päätimme etsiä taksin. Taksi matka maksoi vain n.5€ hotellille (muutama kilometri). Isäntä sai kyllä neuvoa mistä sinne hotellille ajetaan, kuski olisi ainakin muuten ajanut rampin ohitse.

Näppärintä on ottaa hotelli vanhasta kaupungista, jos viettää aikaansa vain siellä. Riian nähtävyydet ja turistikohteet sijaitsevat pääosin juuri Vanhassa Kaupungissa. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että siellä on omalla autolla ajaminen on pääosin kielletty.

Vanhassa kaupungissa on paljon matkamuistomyymälöitä.

Muutoin käytimme autoa käydessämme isommissa kauppakeskuksissa keskustan ulkopuolella. Vaihtoehtoja löytyi kivasti ja kävimmekin muutamassa kauppakeskuksessa matkamme aikana. Kauppakeskuksissa on isot parkkialueet, jotka ovat ilmaisia. Varsinkin illalla ne olivat tupaten täynnä, mutta asiaan varmaan vaikutti lähestyvä joulu. Autoja oli parkkeerattu jopa lumikasojen päälle.

Osasta kauppakeskuksia löytyy lapsille kivaa puuhaa. Osa on maksullisia leikkipaikkoja, mutta ne ovat kuitenkin edullisia.


Jottei tämä postaus veny ihan älyttömän pitkäksi niin koitan jossain vaiheessa ehtiä kertomaan teille erikseen vähän ruokapaikoista, joissa kävimme ja muista pienistä vinkeistä mitä tulee mieleen. Täältä pääset lukemaan aikaisemmat jutut joulumarkkinoista:

Riian joulumarkkinoilla
Tallinnan joulumarkkinoilla
Joulutunnelmaa Tallinnassa

Kotimatkalla Latvian ja Viron rajalta (tai miksei jo Riiasta) saa ostettua halvat juomat. Superalko oli juuri valmistumassa parin sadan metrin päähän rajasta (nyt jo avattu). Me kävimme tekemässä ostoksia ihan rajalla vanhassa raja-asematoimistossa.

Mitkä ovat teidän joulumarkkinavinkkinne?





lauantai 9. joulukuuta 2017

Mammalandian joulukalenteri -Luukku 9: Joulukorttipaja


Mammalandialla on oma joulukalenteri, jossa joka päivä yksi Mammalandian bloggaaja kirjoittaa blogissaan jouluisesta aiheesta. Tänään on minun vuoroni julkaista päivän luukku. Eilisin luukun löydät By Kat Von Yvon -blogista ja huomenna on vuorossa Sinä olet aurinko -blogi.


Joulukuun 12. päivä on se, kun joulukorttien tulee olla viimeistään punaisessa kuoressa. Näin joulukortit saa lähettää edullisemmalla joulupostimerkillä hintaan 0,95€.

Tuonkin jälkeen lähetettyjen korttien pitäisi ehtiä perille kotimaassa, kun ne ovat lähetetty viimeistään 20.12. Ne kulkevat tavallisen ikimerkin hinnalla eli 1,40€.

Monilla on nyt joulukorttipajat käynnissä ja ajattelin jakaa teille muutaman kuvan lapsen kanssa tehdyistä korteista.


Me tykätään tehdä askarteluja joissa on lapsen kädenjäljet (tai jalan jäljet). Mielestäni ne on hauska muisto ja kiva jälkikäteen katsoa miten on pienet kädet kasvaneet. Ja meillä myös lapsi innokkaasti tykkää niitä maalailla.

Osa korteista on enemmän mun tekemiä, mutta kaikissa lapsi on jotenkin ollut auttamassa. Lapsen voi ottaa mukaan mm. värittämään, piirtämään, liimaamaan ja laittamaan tarroja.

Pidän kierrätyksestä ja käytän erilaisia materiaaleja sekä yritän käyttää ostamani materiaalit mahdollisimman loppuun. Ostosten yhteydessä on usein erilaista pahvia esim. vaatteiden välissä, joita voi käyttää hyödyksi niin korttien teossa kuin vaikka pakettikortteihin.


Ihanaa joulun aikaa kaikille!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Suuria muutoksia

Mun tai oikeastaan meidän perheen elämään on tullut suuria muutoksia viime aikoina. Blogihiljaisuus on siis ainakin osittain johtunut näistä muutoksista.
Poika täytti vähän aikaa sitten kolme vuotta. Se oli aika sopiva ajankohta aloittaa työelämässä.


Olen siis saanut töitä, joka ainakin jotenkin sopii tradenomin papereihin. Tämä sopii hyvänä lähtökohtana työelämään.

Eniten tykkään siitä, että työajat ovat ihanteelliset. Työssä on säännölliset työajat. Olen toimistoaikaan töissä eli arkisin ja päiväsaikaan. Työaikani on 85%, joka tietysti näkyy palkkapussissa (ja ei se palkka muutoinkaan kyllä päätä huimaa).

Töissä ollessa arvostaa viikonloppujakin paaaaljon enemmän. Huonot puolet tietysti ovat vapaa-ajan vähyys. Tunnetustihan ne työt haittaavat huveja. Niin ja pitäisi vielä oppia menemään tänään eikä huomenna nukkumaan. Yleensä, kun meillä valot sammutetaan isännän kanssa vasta puolen yön jälkeen.


Poikakin on nyt sitten dagiksessa kokoaikaisesti. Onneksi hän viihtyy hyvin siellä ja on kavereita.

 Yritän tässä löytää sopivan rytmin päivään. Toisaalta iltaisin kotona on paljon tehokkaampi vaikka onkin väsynyt työpäivän jälkeen. Toivon, että ehdin myös blogia päivittämään useammin. Katsotaan miten tämä kaikki nyt lähtee menemään.


perjantai 17. marraskuuta 2017

Isänpäivän viettoa

Sunnuntaina oli isänpäivä, mutta me juhlimme sitä jo lauantaina. Olimme viikonlopun vietossa Tammisaaressa mieheni vanhempien luona. Sunnuntaina meillä oli muuta menoa, joten isänpäiväjuhlallisuudet hoisimme jo lauantaina. Ilma oli kovin synkeä ja sateinen koko viikonlopun ja aikaa ei tullut pahemmin ulkona vietettyä.


Meillä ei ole ollut tapana herätä aamulla aikaisin onnittelemaan suoraan sänkyyn. Ehkä tapa vielä muotoutuu, kun lapsi kasvaa ja ymmärtää tämän juhlapäivän päälle. Nyt olemme mylös viettäneet kaikki (ne kaikki kolme) isänpäivää anoppilassa. Näin olemme voineet juhlia myös mieheni isää samalla. Omaa isää muistelen suurella lämmöllä sydämessäni. Anoppilassa juhliessa pääsen itse helpolla, sillä anoppi osaa ja tykkää laittaa ryuokia. Tällä kertaa anoppi teki herkulllisen juhla-aterian. Alkupalaksi oli kampasimpukoita höysteineen valkoviinin kera. Pääruokana oli hyvää lihaa, kastiketta ja juureksia sekä salaattia. Kolme vee istui ensimmäisenä pöydässä ja huusi kakkua. Oli sellaisen nähnyt ja odoteli sitä kovin.


Jälkiruoaksi oli herkullista kakkua, kahvia ja konjakkia.

Lahjaksi Fafa sai kirjan, kun tykkää lukea. Miehelleni olin ostanut Superman yöpyjaman. Kummatkin saivat lisäksi herkullista käsintehtyä suklaata (ostettua siis) ja mun ja pojan väkertämät kortit.


Illalla saunoimme, istuimme takkahuoneessa katselleen tv:tä, söimme tacoja ja joimme punaviiniä.
Kävin laittamassa lapsen nukkumaan ja jatkoimme vielä iltaa sohvalla löhöten ja ohjelmia katsellen. Mukava ja rento isänpäivä siis.





sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isäinpäiväkortti

Nyt on taas askarreltu kortit lapsen kanssa ja annettu ne isälle ja isoisälle isäinpäivämuistamiseksi.

Meidän kolme vuotias ei vielä ole kauhean kova askartelemaan, mutta tykkää paljon maalaamisesta ja jälkien painamisesta.

Itse pidän siitä, että jää muistoksi jotain jossa on lapsen käden tai jalan jäljet. Kortin taakse poika piirsi kuvan isästä ja toiseen fafan kuvan.


Tänä vuonna teimme yhdessä paitakortteja, jotka on tosi helppo tehdä. Idea on jo hyvin vanha, sillä mieheni on itse kuulemma tehnyt vastaavan lapsuudessaan.

Kravatin kanssa on paljon vaihtoehtoja. Se voi olla kokonaan askarreltu paperin palasista, valokuvasta, piirretty, maalattu tai vaikka leikattu kankaasta.

Toisessa kortissa kravatti on koristeltu sormenjäljillä.


Me painettiin sormiväreillä jalanjälki paperille, joka sitten leikattiin kravatin muotoon ja liimattiin korttikartongille.

Lisää askarteluvinkkejä löydät blogin ylälaidasta kohdasta diy.
Blogia voit seurata myös Instagramissa ja facebookissa

lauantai 4. marraskuuta 2017

Pikaiset ja helpot Halloween koristeet

Meillä ei sen enempää tänä vuonna ole vietetty Halloweenia, mutta muutama itse tehty koriste meiltäkin löytyy. Osa on tehty kerhoissa ja osa kotona. Yhteistyössä siis äiti ja poika 3v.


Kaikista helpoin ja nopein on keksimäni kummitus, johon tarvitset vain valkoisen kahvin suodatinpussin ja mustan tussin. Taittele vain pussin reunat ja piirrä haluamasilaiset kasvot. Kummitus on valmis alle minuutissa. Kummituksen alle voi laittaa vaikka led-tuikun niin kummitus näkyy mukavasti myös pimeässä.


Kädenjäljistä on myös aina helppo ja nopea tehdä erilaisia hauskoja kortteja/tauluja. Tällä kertaa kädenjäljistä muovautui kummitus.


Lisäksi meiltä löytyy kummitus joka on tikun päässä (voi laittaa vaikka kukkaruukkuun). Tämäkin on yksinkertainen valmistaa. Valkoisesta ohuehkosta paperista pyöritetään ympyrä ja toinen samanlainen paperi laitetaan sen päälle ja kiristetään narulla kaulasta.


Lisäksi meillä on kartongista leikattu kurpitsan muotoinen kuva, johon on leikattu naama. Sen taakse on liimattu ohutta mustaa paperia, joka kuultaa läpi valoa.


Hämähäkkikin löytyy. Ensin leikataan mustasta kartongista ympyrä. Se taitetaan keskeltä kahtia. Jalat liimataan väliin ja sitten piirretään kasvot.

Mukavaa Pyhäinpäivää kaikille!



tiistai 31. lokakuuta 2017

Raskausajan muistot

En nyt muistele raskausaikaani siinä valossa, että olisin raskaana (tutuille ihan vain tiedoksi) vaan tämä aihe on Mammalandian lokakuun yhteistyöpostauksen aihe. Palaan siis kolmen neljän vuoden takaisiin aikoihin. Poikammehan täytti juuri vähän aikaa sitten kolme vuotta.


Mulla oli tosi ihana raskausaika ja olin tosi onnellinen. Odotimme mieheni kanssa innolla vauvaa. Ihanaa oli, että mieheni oli myös niin mukana asiassa ja hän oli melkein aina mukana neuvolassa ja ultraäänessä. Mieleeni on erityisesti jäänyt illat, kun katsomme yhdessä tv:tä ja hän hieroo mahaani.

Autoreissulla Pärnussa.

En tiedä onko raskaus yleensä sellainen (kliseinen) kuin elokuvissa näytetään. Itse en ainakaan kertaakaan oksentanut eikä tietyt ruuat tai tuoksut etoneet minua mitenkään (etukäteen kuvittelin, että tämä olisi mulle aiheuttanut vaikeuksia). Herkkujakaan ei  sen enemäpää tehnyt mieli. Eikä mulla nyt mielialakaan mitenkään pahemmin vaihdellut.

Melko myöhäisessä vaiheessa sain lähetteen sokerirasitukseen neuvolasta ja todettiinkin raskausdiabetes. Koska se ei ollut kovin paha niin ensin koitettiin pari viikkoa hoitaa sitä ruokavaliolla, mutta se oli tosi vaikeaa ja ei onnistunut (vaikka siis kuinka olin syömättä herkkuja). Sitten sain tabletteja, jolla hoidettiin radia.

Söin koko raskauden ajan terveellisesti ja vältin kaikkia ruokia mitä neuvolasta saadussa listassa oli lueteltu. Paino kuitenkin nousi n.10kg. Suuri osa oli kuitenkin onneksi vain kehoon kertynyttä nestettä.
Loppuraskauden aikaan illan vietossa Salossa.

Mä olin vain parina päivänä muutaman tunnin töissä, joten voisin nauttia hyvin vapaa-ajastani ja olla vielä hetken rauhassa omissa oloissani. Tykkäsin käydä kirppareilla kiertelemässä ja ostelin niistä ja kaupoista vauvatarvikkeita ja vaatteita (ehkä liikaakin).

Välillä mietti, että onko vauvalla varmasti kaikki hyvin, kun vauvapalstoilla muut niin kertoivat miten vauva potkii ja liikkuu. Kyllä minä juuri ja juuri jonkun potkun vuorokaudessa tunsin. Kaikki oli kuitenkin onneksi hyvin. Minä nukuin yöni oikein hyvin ja sikeästi, kun pienen potkimiset eivät häirinneet. Välillä kyllä käteni puutuivat ja niitä piti ravistella. Ihan loppuraskaudesta vauva painoi välillä kylkeäni kovin. Siinä vaiheessa myös potkut tuntuivat selkeästi, mutta eivät edelleenkään häiritsevästi. Myöskään vessassa ei tarvinnut rampata.

Raskausaikana liityin muutamaan facebookryhmään, joissa oli odottavia äitejä. Niistä sai mukavasti vertaistukea ja hyviä neuvoja. Osan kanssa ollaan myös tehty vauvatreffejä ja vietetty äitien iltaa. Itselläni ei pahemmin ollut muutoin odottajakavereita. Siskoiltani sain kuitenkin hyviä vinkkejä niin synnytykseen kuin vauvanhoitoonkin.

Tyksissä odottavin mielin.
Tein asioita aika normaalisti. Alkoholia en tosin tietenkään juonut ollenkaan kuin vain täysin alkoholittomia viinejä ja skumppia. Niistäkin löytyy oikeasti aika hyviä (mutta myös niitä huonoja). Tupakoi en muutenkaan. Mökille pääsee vain veneellä nin sinne ajeltiin varovasti (niin mieheni kuin hänen isänsäkin), sillä nopea vene voi välillä lyödä aaltoihin kovinkin ja pomput tuntua mahassa. Raskaus ei kuitenkaan vielä ollut ihan niin lopussa niin uskalsin vielä matkustaa veneillen. Polkupyörällä kuljin paljon niin kuin normaalistin (niin kauan kuin töissä olin). Keväisen lomareissun teimme mieheni kanssa lentäen Gdanskiin. Aloitimme myös uuden harrastuksen, jossa kävimme usein kesällä.

Mieleeni on jäänyt töistä erään ihanan rouvan sanat, että näkee miten minä oikein hehkun. Raskaus vaan sopii joillekin, hän lisäsi. Mulla kyllä varmaan oli tosi helppo raskaus.  Olen sanonut, että jos joskus taas olisin raskaana niin silloin varmaan tulisi kaikki vaivat tämänkin edestä. Ei aina ole niitä raskaustarinoita joilla pelotellaan lapsettomia.

Koska raskaus oli niin helppo ja mitään ennakkomerkkejä synnytyksestä ei ollut niin ajattelin raskauden menevän parikin viikkoa yli lasketun ajan. Toisin kuitenkin kävi ja lapsivedet menivät jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Mulla oli sairaalakassi onneksi jo pakattu edellisenä päivänä (olikohan se joku enne) ja muutoinkin melkein kaikki oli valmiina odottamassa vauvaa. Pesänrakennusvietti, kun oli suuri.

Jokainen raskaus on erilainen. Omani oli helppo ja ihanaa aikaa, jota muistelen lämmöllä.
Millaisia raskauksia teillä on ollut?

Noin puolen vuorokauden iässä.

Ihanan raskauden kruunasi upea synnytyskokemus ja paras asia elämässäni, maailman rakkain pieni poika.

maanantai 30. lokakuuta 2017

3v neuvolassa

Meidän ihana pienokainen ei enää olekaan ihan pieni poika. Kolme vuotta tuli täyteen kuun alkupuolella. Synttäreitä juhlittiin muutamaankin kertaan, joista olenkin jo kirjoittanut blogissani. 

Miehelläni oli vapaa päivä, joten pääsimme kumpikin osallistumaan pojan 3v. neuvolaan. Aulassa oli paljon kivoja leluja ja Poju olisi halunnut jäädä niillä leikkimään. Meidän tuntien olimme täsmällisiä, ei myöhässä, mutta ei myöskään mitenkään ajoissa, joten leikit luvattiin neuvolan jälkeiselle ajalle. Pääsimme melkein heti sisään.

Jonkun aikaa sain suostutella poikaa tulemaan ovelta pöydän äärelle. Poika puhuu jo hyvin ja selkeästi sekä suomeksi että ruotsiksi. Hän on kuitenkin alkuun aina sen verran ujo, että neuvolassa ei pahemmin puhunut mitään. Loppu vaiheessa vähän hiljaa vastaili neuvolatädin kysymyksiin, kun istui vanhempien sylissä ja teki tehtäviä.

Me ollaan vain kerran aikaisemmin (2v.neuvolassa) käyty tässä samassa paikassa. Viihdyttiin aikaisemmassa asuinalueemme neuvolassa oikein hyvin, mutta siellä ei pystytä seuraamaan kaksikielisen lapsen kielellistä kehitystä.

Sylissäni hän teki tehtäviä, näytti kuvista neuvolatädin kysymiä asioita (mikä on isoin, pienin, mikä näistä on hauva jne.), rakenteli palikkatornia, avasi kierrekorkkia, ojensi vanhemmille asioita jne. Kysymykset olivat toki ruotsiksi, joka on hänen äidinkielensä.

Myös piirustustehtävä oli, jossa piti piirtää samanlainen kuva kuvan alapuolelle (pystyviiva, vaakaviiva ja ympyrä). Pystyviiva alkoi kovin lupaavasti (äidin ja isän ajatellessa jes jes jes), mutta sitten kynä jatkoi pitkin paperia. Pitäisi ehkä laittaa enemmän kynää ja paperia esille kotona.

Muita tehtäviä oli pallon heittäminen neuvolatädille ja kiinni ottaminen. Piti myös hyppiä ja kävellä varpaillaan. Neuvolatädin malli ja pyyntö ei tuottanut tulosta näihin, joten jouduin itse malliksi. Sitten tekikin oikein hienosti.

Onko teillä ollut samanlaisia tehtäviä 3-vuotisneuvolassa?

Välillä tehdään muistoksi painokuvioita kasvavista jaloista ja käsistä.
Painoa (14kg) ja pituutta (98,5cm) oli tullut kivasti vuodessa lisää ja käyrät kasvoivat nätisti tasaisesti. Tämä olikin nyt ensimmäinen kerta, kun Poju pääsi seinää vasten mittaamaan pituutensa.

Lokakuussa rokoteohjelmaan tuli vesirokkorokote, jonka me otettiin pojalle. Sen sai valita reiteen tai käsivarteen. Mä suosin jalkaa, kun käsi on lapsella usein niin pieni hentoinen. Poju istui upeasti mun sylissä rokotteen ajan ja oli paikoillaan eikä onneksi edes itsenyt. Oletteko te ottaneet lapsellenne tämän rokotteen?

Hienosta suorituksesta Poju sai valita tarran. Liikennevalo-tarra oli hänestä tosi hieno ja sen hän otti.Vaatteita takaisin laittaessa tarra tippui johonkin. Sitä ei löytynyt vaatteista eikä lattialta. No hän sai uuden, kun liikennevaloja oli useampi kappale. Sitten tietysti löysimme lattialta tarran. Pojulla kävi tuuri, kun sai nyt kaksi tarraa.

Pojan toiveesta virallisena syntymäpäivänä nautittiin jäätelö. Vietimme päivää perheen kesken tuolloin.
Vilkutteluiden jälkeen poika sai vielä vähän aikaa leikkiä aulassa, kuten olimme luvanneet. Ja taidettiin me luvata, että kaupasta saa myös valita haluamansa jätskin.


torstai 26. lokakuuta 2017

Ensilumi tuli



Tämän vuoden ensilumi satoi eilen illalla tänne Turkuunkin. Illalla pyrytteli, mutta aamulla herätessä oli ihan valkoista. Yllä oleva kuva on meidän parvekkeelta.

Lapsi oli tietysti innoissaan ja käytiin heti parvekkeella kurkkimassa valkeutta ja lunta. Aamupalan jälkeen menimme ulos. Poju oli innoissaan varastonoven takana, sillä halusi sieltä pulkan. Kävimme kuitenkin ensin pihalla leikkialueella. Plaston autoilla leikki vielä hyvin hiekkalaatikon reunoilla.

I love snow.
Vieriteltiin loivaa mäkeä alas lumipalloa ja ihmeteltiin miten se kasvaa isoksi. Mä sain kyllä sitten tehdä suurimman osan. Lumiukkoa piti vähän fiksata, sillä se oli ensin enemmän syksyinen ukkeli, kun kaikki maassa olevat lehdet olivat lumipallojen ympärillä.

Keittiöstä oltiin otettu myös porkkana mukaan, jotta saadaa kunnon nenä lumiukollemme.


Ensimmäiseen lumiseen päivään kuului tietysti myös pulkkailua. Meidän taloyhtiössä on muutama kiva nyppylä, joka riittää vielä pienelle lapselle hyvin.


Käytiin myös lähikaupassa ostoksilla. Nyt illalla ollaan leivottu pullia pitkästä aikaa. Tuli vähän tummempia pullia tällä kertaa. Meillä on uusi uuni niin ei vielä ole tottunut miten tehokas se on.

Lupasin pojalle, että saa Kinderin, kun kävelee itse reippaasti. Hän kun mieluusti olisi edelleen sylissä kannettavana. Omiin kärryihin päätyi nopeasti se Kinderi, mutta näin jo ilmeestä, että sieltä karkkihyllystä olisi kiva heittää muutakin kärryihin. 

Hän heitti sinne vielä Geisha-suklaalevyn ja kauempaa sanoin hänelle, että mä näin kyllä. Siihen hän vähän naureskeli. Meni kumman nopeaa jo kassalle. No siellä oli kärryssä vielä yksi Fazerin suklaapatukka. Tietää ainakin, että meillä tykätään suklaasta.

Sai kyllä vain päättää yhden mitä niistä haluaa. Kinderi jäi kassahihnalle.

Mahtoikohan jo koko Suomeen tulla lunta? Mites te olette nauttineet lumesta? Vai nautitteko ollenkaan? :)


Kaipa se nyt on sitten talvi, kun on luntakin. Joten ihanaa talvea kaikille!

Pari lumipalloa pyöritetty rinnettä pitkin.







keskiviikko 25. lokakuuta 2017

HorseShow ja Lintsillä lauantaina


Meidän perhe matkasi lauantaina varhain aamulla Helsinkiin. Pääsimme katsomaan Horse Showta, lasten matineaa.

Ohjelmassa oli mm. esteratsastuskisa, koirien agilitya, pikkuponeja ja Irlannin hevosia. Yhtenä ohjelmanumerona oli myös vikellys. Se on taitoratsastusta, jossa hevosen selässä tehdään erilaisia taidonnäytteitä.


Pihalla vielä katselimme jännää autoesittelyä ja 3v. poika tutustui kiinnostuneena myynnissä oleviin hevoskuljetusvaunuihin. Suuntasimme raitiovaunulla keskustaan. Meidän pienelle junafanille ne eivät enää käyneet junasta, joten oli vähän pettynyt, kun ei päässyt junan kyytiin. 

Kiersimme hieman Forumin liikkeitä ja kävimme kiinalaisessa syömässä. Sitten suuntasimme Linnanmäellä. Tämä taisikin sitten olla neljäs kerta tänä kesänä. Vielä pääsee edullisesti, kun lapselle kelpaa ilmaiset laitteet.

Linnanmäki olikin viimeistä viikonloppua auki tänä vuonna. Sielllä on hieno valoshow, mutta meiltä se jäi pääosin näkemättä, kun oli sen verran valoisaa kun päivällä olimme siellä.