keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Luolavuoren luola ja Ispoisten luonnonsuojelualue



Luola

Kolmisen kilometrin päässä Turun keskustasta sijaitsee Luolavuoren kaupunginosa. Se on saanut nimensä alueella sijaitsevasta luolasta, joka onkin yksi Suomen komeimpia. Luola sijaitsee korkeahkon kallion yläosassa.

Luolan muutama ensi metri on melko tilava, mutta sen jälkeen se muuttuu matalaksi ja ahtaaksi. Luolaan kannattaa ottaa mukaan taskalamppu tai otsalamppu, sillä siellä ei muutoin näe mitään luolan suuta kauempana.

Kapean ja matalamman osan jälkeen luolasta kuulemma löytyy ns. takahuone. Siellä mahtuu taas paremmin liikkumaan. Itse en ahtaanpaikan kammoisena ole uskaltautunut vielä tuolla perällä käymään, eteishalli riitti minulle nähtävyydeksi, kuten varmasti aika monelle muullekin kävijälle. Turun kaupungin sivuilta löysin tiedon, että luola olisi 45 metriä pitkä.

Luolavuoren luolassa on sanottu ennen olevan ryöstäjien piilopaikka. Se onkin hyvässä piilossa. Pelkällä tiedolla alueella olevasta luolasta ei luolan suuta kovin helposti löydä.



Itse olen aikoinani parikin kertaa etsinyt luolan suuta, kun en tiennyt tarkkaa paikkaa. Nyt jo yli kymmenen vuotta tällä seudulla asuttuani on sekin vihdoin tänä koronakautena tullut tutkittua. Muutenkin on lähiseutua tullut paremmin koluttua.

Helpoiten luolan suulle löytää, kun sinne menee metsän reunasta ns. Luolavuoren puolelta. Luolavuoren tenniskentän luona on pieni parkkipaikka. Tenniskentän takana on hiekkakenttä. Kentän suunnilleen puolen välin kohtaa metsän reunasta lähtee polku. Siitä kun menee metsään ja kulkee melko suoraan ylös päin löytää luolan suun. Mikäli aiot mennä syvemmälle luolaan niin Retkipaikan jutusta löytyy hyvät ohjeet miten luolassa kannattaa kulkea.

Rinne luolan suulle on melko jyrkkä ja kivikkoinen. Kallio kohoaa 65 metriä meren pinnan yläpuolelle. Luolan suulla näkyy keltaisella maalilla opaste. Tämä ei kuitenkaan näy joka suuntaan hyvin, sillä edessä on isoja kiviä.


Ispoisten luonnonsuojelualue

Luola sijaitsee luonnonsuojelualueella. Alue muutettiin luonnonsuojelualueeksi Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Alue kattaa 25 hehtaaria Ilpoisten ja Luolavuoren välisellä metsäalueella.

Alue on komeaa mäntymetsää. Siellä on paljon kallioita ja kiviä. Metsästä löytyy paljon isojakin kiviä, siirtolohkareita. Siellä näkeekin mm. kiipelyharrastajia, sillä alueella on Turun parhaat kiipeilypaikat.

Metsän halki kulkee hyvä lenkkipolku, joka lumisina talvina muuttuu laduksi. Lenkkipolkua voi jatkaa aina Katariinan laaksoon tai vaikka Vaarniemen laavulle asti. Maastosta löytyy paljon polkuja, jossa paikalliset käyvät kävelemässä ja lapset leikkimässä. Siellä näkee myös usein maastopyöräilijöitä.

Tässä on hyvä harjoitella kiipeilyä. Vasemmalla puolella pieni lippaluola.

Metsäalueeseen kuuluu myös korkea kukkula. Se on aikoinaan ollut kaatopaikka ja myöhemmin maankaatopaikka. Nykyään se on täytetty ja toimii hyvänä näköalapaikkana. Sieltä näkyy kauas. Nuorempina kävimme siellä monen muun lailla ampumassa uudenvuoden ilotulitteet. Vieressä on uusi frisbeegolf-rata.

Luonnonsuojelualueella on muitakin kivoja näköalapaikkoja. Tietyistä paikoista näkyy merelle asti Katariinanlaaksoon päin.

Oletko käynyt Luolavuoren luolassa tai jossain muussa luolassa?



Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa

tiistai 12. toukokuuta 2020

Runosmäen pirunpelto


Turusta, Runosmäen lähiön metsistä löytyy komeita paikkoja. Siellä on hyvät lenkkeilypolut, mutta myös metsän puolelle kannattaa ehdottomasti poiketa. Suurimpana nähtävyytenä on muinaisranta eli pirunpelto.

Pirunpellolla on tullut käytyä  pikku tyttönä, kun olin kyläilemässä Runosmäessä asuvien tuttaviemme luona. Tuolloin oli jännää päästä maalta kaupunkiin. Nyt olen asunut Turussa jo yli kymmenen vuotta. Oli yli kolmen kymmenen vuoden jälkeen aika palata katsomaan noita Runosmäen lenkkipolkuja ja muinaisrantaa. Tällä kertaa mukana oli oma lapseni, joka on hieman nuorempi kuin minä olin viime kerralla tuolla käydessäni. Niin se aika vierähtää.


Metsä oli edelleen komea. Kiersimme pururadan ympäri. Etsimme samalla koronan vuoksi sinne laitettuja apinankuvia ja teimme lapuissa olevia pieniä tehtäviä. Tuon lisäksi metsässä on paljon puissa eri väristen nallejen kuvia. Hauska etsintätehtävä tuokin. Näitä kuvia löytyi myös metsän uumenista.


 Pururadan vieressä näkyi komea kallio ja sen muodostama "luola" tai tuollainen kallion luoma katos. Kävimme katsomassa sitä ja samalla kiipesimme sen takana olevalle kalliolle. Sieltä näkyikin komeat maisemat Turun keskustaan päin. Näimme Turun tuomiokirkon ja observatorion. Nautimme kalliolla omassa rauhassamme eväitä.

Jatkoimme matkaamme pururataa pitkin. Pirunpellolle on ehkä helpointa löytää kävelemällä liukumäkirataa pitkin ylös. Me kiipesimme vähän jännempää reittiä, joka oli jyrkähköä ja kivistä. Juuri sitä mistä 5-vuotias pitää siis.




Mukavaa, kun meillä Suomessa löytyy myös lähiöistä metsiä ja hienoja paikkoja joita ihmetellä.







Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa







lauantai 9. toukokuuta 2020

Nautelankosken luonnonsuojelualue



Teimme pari viikkoa sitten 5-vuotiaan kanssa keväisen retken Lietoon, Nautelankoskelle. Se on Aurajoen suurin koski. Komealta se näyttikin.

Sillan kohdalla putouskorkeus on noin 11 metriä, mutta koko koskialueella se on 17 metriä. Joen vierellä kulkee luontopolku kummallakin puolen koskea. Matalan veden aikana joen voi ylittää alajuoksulla hyppimällä kiveltä kivelle, mutta muulloin alueelta ei pääse kulkemaan kosken ympäri.


 Me kuljimme luontopolun, joka on parkkipaikan vastaisella puolella koskea. Alueella on myös museo ja kahvila (nyt kiinni).

Alkuun ihailimme putousta sillalta. Jatkoimme matkaa. Osa matkasta kulkee pellon piennarta pitkin joen ylhäällä. Kannattaa siis ottaa huomioon, että sateisina aikoina alueella voi olla hyvinkin liukasta ja mutaista. Kesäaikaan kasvillisuus voi olla korkeaa.


Suuren osan matkasta pääsee kulkemaan joen läheisyydessä polkuja ja rantakallioita pitkin. Me teimme menosuunnan kävellen pääosin ylempänä pellon viertä. Yksi suunta on 600 metriä. Päädyssä sijaitsee lintutorni. Siitä kulkee alas pitkät portaat joen lähelle. Alhaalla oli ihanan vihreää ja kauniita kevätkukkijoita. Perhosia lenteli paljon. Alueen rantalehdot pyritäänkin pitämään mahdollisimman luonnonmukaisina. Kosken alueella on sallittua vain perhokalastus ja sekin on sallittu vain maksullisella luvalla.

Ihan pienten lasten kanssa en itse lähtisi alueelle. Polku kuitenkin kulkee niin lähellä koskea. Alueella on kuulemma myös maa-ampiaisia.

Kannattaa huomioida, että alueella ei saa kulkea koirien kanssa (ei edes kytkettynä).


Huomioithan, että luontopolku on nyt osittain suljettu, 5.5.-1.7.2020,  koska kävijöitä on ollut normaalia enemmän. Alueella on ollut liiallista kulumista ja halutaan rauhoittaa eläinten pesintä. Sulku koskee länsipuolta. Tuon meidän kulkeman reitin voi kulkea.

Lisätietoa löydät täältä.



Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa