Butterflygarden - perhoshuone T1 Mall of Tallinn

Perheemme kiersi kesällä autoillen Baltiassa ja hieman Puolankin puolella. Kotiin päin tullessa jäimme Viroon ystäviemme luokse, jossa olimme juhlistamassa ihanan ystävämme tasavuosia.

Minä kävin 4-vuotiaamme kanssa vähän kaupoilla. Tai sen mitä tuon ikäisen kanssa nyt pystyy kauppoja katsomaan. Olimme kauppakeskus Ulemistessä . Toiselle puolelle tietä on rakennettu uusi iso kauppakeskus T1 Mall of Tallinn.

Kauppakeskuksesta löytyy pieni perhoshuone, Butterfly Garden. Sisäänpääsymaksu minulta ja lapselta yhteensä noin 15 euroa. Melko hintava mielestäni, mutta toisaalta harvoin tuollaisessa käy.

Huoneeseen astuessani näin pari isoa perhosta. Aluksi tuli tunne, että ovatko ne edes oikeita, jotain pattereilla lentäviä?! Tuntui epätodelliselta, mutta kyllä se osoittautui ihan todeksi.

Huone ei ole mikään suuren suuri, mutta oli ihan sopiva, kun meitä ei mitään suurta määrää ollut paikalla, kun me kävimme.

Huoneessa lensi muutamia perhosia ja osa oli paikoillaan lattialla, hedelmissä tai kasveissa. Isossa häkissä oli myös papukaijoja. Upein perhosista oli mielestäni sellainen värikäs sininen. Niistä vain en koskaan saanut kunnolla kuvaa.

Huoneessa oli työntekijä, joka vahti perhosia ja laittoi maassa olevia välillä lentämään. Välillä joku perhonen lensi kenkiini ja muillakin kävijöillä näkyi välillä perhonen kiinni jossain. Kyllähän se kaunista oli, kun perhoset välillä lensivät ympäriinsä huoneessa ja taustalla soi rauhallinen musiikki ja vesi pienessä suihkulähteessä solisi.

Tällä kertaa keskityttiin enemmän ajan viettämiseen kauppakeskuksessa kuin shoppailuun. Kivojen ravintoloiden (joissa aika monessa on leikkipaikka) ja kahviloiden lisäksi kauppakeskuksen katolta löytyy maailmanpyörä.

Lisäksi T1 Mallissa on paljon hupia ( mm. törmäilyautoareena, tiedejuttuja, trampoliini- ja pelikeskus).

Powerparkin päättäjäiset

Meidän perhe kävi lauantaina huvipuistossa. Olimme sopivasti Pohjanmaalla ja lauantaisella kotimatkalla kohteenamme oli huvipuisto Powerpark. Siellä vietettiin kauden päättäjäisiä.

Olimme parkkipaikalla jo puoli tuntia ennen porttien aukeamista eli klo 14.30. Silti suurella (maksullisella) parkkialueella oli jo paljon autoja. Isäntä kertoi, että siellä oli myös Carting kisat, jotka olivat jo aamulla alkaneet. Poika nukkui vielä sikeästi päiväuniaan takapenkillä ja ulkona satoi vettä. Odottelimme rauhassa autossa. Ehdin päivittää Instagramiani. 

Parkkipaikan lähellä olisi kiva pieni kauppakeskus Roadhouse, jossa pääsee ihailemaan hauskoja ajoneuvoja ja lapset pomppimaan ilmaiseen pomppulinnaan. Jätimme kuitenkin tällä kertaa käymättä, mutta vinkiksi muille!

Päättäjäisten kunniaksi Powerparkiin oli ilmainen sisäänpääsy. Isäntä kuitenkin halusi itselleen rannekkeen ja tietysti myös pojalle. Hän on vielä alle 130cm, joten hän sai lasten rannekkeen. Itse en näin vanhemmiten enää ole huvilaitteista välittänyt. Tai ainakaan niistä kauheimmista vuoristoradoista ja muista päänsekoituskoneista.

Powerparkissa on osa sellaisia laitteita mihin vanhemmat voivat mennä lapsen mukaan (lapsella tulee tietysti olla lippu/ranneke). Mä huvittelin lapsen siivellä ja se riitti mulle oikein hyvin. Kävimme muutamissa laitteissa pojan kanssa ja sillä aikaa isäntä ehti käydä vuoristoradassa ja muissa mihin poika ei vielä pääse.

Me käytiin viime kesänä ensimmäistä kertaa Powerparkissa. Poika oli jo tuolloin, 3-vuotiaana, oikea hurjapää. Hän meni jo silloin monta kertaa peräkkäin lasten vuoristorataan. Se menee aika kovaa vauhtia ja mä pelkäsin sen kyydissä paljon enemmän kuin hän. Sanoin, että pappa voi sitten tulla loput kerrat hänen kanssaan ja näin myös tehtiin.

Tänä vuonna olisin sitten mennyt hänen kanssaan tuohon samaiseen laitteeseen. Kauhukseni hän vielä valitsi etupenkin meille. No kerrankin tästä rasvavarastostani oli hyötyä ja turvapuomi ei lukkiutunut, kun ei mennyt tarpeeksi syvälle. Hieman noloa, mutta ei mua enää tässä iässä pienet jutut nolota sen enempää. Saattaapi olla, että nuori mies ei vain uskaltanut kunnolla työntää puomia mahani päälle. Samoissa mitoissa olen kuin viime vuonnakin.

Ensin mietti josko uskaltaa päästää meidät ilman puomia kiinni, mutta näki varmaan mun ilmeen. Mä ehdotin pojalleni jos vaan menee sitten pappan kanssa laitteeseen. Tässä vaiheessa nuori mies sanoi, että voidaan mitata poika ja hän voi ehkä mennä yksin. Kysyin lapseltani ja hän sanoi, että se sopii hänelle. Hän oli jo yli 110cm, joka vaaditaan tuohon laitteeseen, että pääsee yksin. Niin mä huojentuneena kävelin sivuun häntä odottamaan. Pääsin pälkähästä, kiitos kilojeni. 

Poika meni kierroksen yksin ja istui tosiaan etummaisena. Jossain vaiheessa näin, että hän hieman siellä hymyili tai oli vain totisena. Luulen, että taisi kuitenkin ihan vähän jännittää, kun ei halunnut yksin uudestaan. Suuntasimme muihin laitteisiin.

Ilma oli valitettavasti sateinen. Meillä oli kuitenkin vedenkestävät päällivaatteet ja väistelimme lätäköitä. Suurimpien sateiden aikana olimme laitteissa, joissa on katos päällä tai kävimme syömässä. Suurimman rankkasateen aikana olimme Teemu Nallen talossa ja askartelimme lepakoita. Näin vältyimme isommilta kastumisilta. Sade ei päiväämme haitannut.

Huvipuistoa oli koristeltu kauhuteeman mukaisesti. Illalla avattiin kauhukäytävä. Sinne oli kuitenkin sen pituinen jono, että jätimme sen siinä vaiheessa iltaa väliin. Varsinkin, kun emme poikaa halunneet sinne viedä.

Päättäjäisten kunniaksi paikalla oli myös erilaisia musiikkiesiintyjiä ja tulishow. Katsoimme pari tulishowta ja meidän pieni katsoi sen tosi tarkasti. Kerrankin oli ihan hiljaa ja paikoillaan koko esityksen ajan. Toista esitystä illemmalla oikein juoksi katsomaan, kun satuimme paikalle.

Päättäjäiset olisi vielä kruunannut suuri ilotulitus klo 22.00. Me kuitenkin halusimme lähteä jo aikaisemmin pois, sillä kotiin Turkuun oli tuntien ajomatka. Lähtemisemme hieman venyi ja lähdimme vasta noin klo 21.30. 

Oli hyvä päätös lähteä ennen ilotulitusta, sillä autoja tuli letkassa vain lisää parkkipaikalle ja niitä tuli vastaan vielä pitkät matkat. Olisi ollut ruuhkaista lähteä myöhemmin kotiin. Itse olen jo niin monet ilotulitukset elämässäni nähnyt ettei ne ole niin iso juttu. Poika nukahti pienen iltapurtavan jälkeen autoon. Kotona olimme hieman ennen klo 02.00. Väsyneinä, mutta onnellisina nukkumaan.

Pietarsaaressa

Blogiani kauemmin seuranneet ehkä muistavat, että vietimme viime vuonna paljon aikaa Pohjanmaalla, Pietarsaaressa. Mieheni oli siellä töissä ja me pojan kanssa ihailimme paikkoja ja nautimme aurinkoisesta (lue kuumasta) kesästä. Pietarsaari on kaunista seutua ja meren äärellä.

Mieheni halusi nyt vanhoja työkavereita moikkaamaan ja paikkoja katselemaan. Kesällä ei ehditty, kun oli niin paljon kaikkea muuta, mutta nyt lähdettiin torstaina ajelemaan Turusta kohti Pietarsaarta.

Pysähdyimme tuttuun tapaan Kurikkaan, Juustoporttiin hieman jaloittelemaan ja syömään. Se on suunnilleen puolessa välissä matkaamme. Siellä on hyvät ruoat, johon sisältyy salaattipöytä ja jälkkärit. Lapsi tykkää pienestä leikkipaikasta, jossa pääsee liukumäkeen ja kokeilemaan lehmän lypsämistä. Myymälästä löytyy monenlaista Juustoportin tuotetta ja ihania juustoja pääsee maistelemaan. Sitten vielä seuraavat kaksi ja puoli tuntia autossa.

Me olimme vasta myöhään illalla perillä, joten menimme suoraan majapaikkaamme. Tällä kertaa testasimme booking.comin kautta löytynyttä hyvät arvosanat saanutta majataloa. Se olikin oikein mukava. Huoneistossamme oli poreallaskin ja poika tykkäsi, kun pääsi ulkona leikkimökkiin ja trampoliinille pomppimaan.

Perjantaina lähdimme kaupungille kävelemään. Kävimme aamupalalla kävelykadulla sijaitsevassa Café Fiikassa, josta saa hyvät kahvit. Mieheni lähti entisiä työkavereita moikkaamaan ja minä suuntasin pojan kanssa Aspegrenin puutarhaan. Aurinko paistoi kauniisti ja oli kiva kävellä. Tuona päivänä tulikin helposti yli 20 000 askelta käveltyä.

Pojan kanssa kävelimme vesitornille ja sitä kautta Aspegrenin puutarhaan. Se on ihan ilmainen. Siellä pääsee ihailemaan vanhaa puutarhaa, jossa on monenlaista kukkasta ja hyötykasvia. Pihapiirissä on kesäeläimiä (nyt oli vain lampaita) ja pientä puuhaa lapsille.

Seuraavaksi meninmme kaikki yhdessä lounaalle Hotelli Epoqueen, jossa on hyvä ja monipuolinen lounas. Minä ja mieheni olimme täynnä kahvien ja jälkkärirahkan jälkeen, mutta pojalle lupasimme jäätelön. Menimme Maj´s Caféen, josta saa hauskoja annoksia. Pienet leikit yläkerran leikkinurkassa ja sitten jatkoimme matkaamme.

Seuraava etappi oli Pietarsaaren kaupungin museo, Malmin talo. Viime kesänä kävimme pojan kanssa siellä ja siellä oli silloin hauska aarrejahti. Tänä vuonna huoneista löytyi muumihahmoja ja yhdessä huoneessa oli näyttely, jossa oli Tove Janssonin muumi taidetta nähtävillä.

Museo on hieno ja siellä on paljon esineitä. Talossa on ennen asunut rikas mies Peter Malm, jolla oli varaa ostaa hienoja esineitä pitkin maailmaa ja laittaa taloa hienoksi. Talon hän rakennutti vuosina 1836-38. Malm oli kauppias ja laivanvarustaja.

Punaisessa sivurakennuksessa on museon lisäosa. Siellä pääsee katsomaan mm. vanhaa tupaa, kampaamoa, pientä kotia ja kauppaa. Mielenkiintoisia esineitä on paljon ja sisällä oli ihana mieto tervan tuoksu.

Museon takana on aidattu leikkipuisto. Siellä on mm. kiva merirosvolaiva liukumäellä.

Kävelykierroksemme jatkui toiselle puolella kaupunkia. Kiersimme hieman vanhaa puutaloaluetta Skataa.Kävelimme sen läpi kurkkaamaan miltä meidän viime vuoden kakkosasunto näytti ulkoa päin. Pojalla on lämpimät muistot siitä ja varsinkin grillipaikasta, jossa usein grillasimme kesäiltaisin.

Välillä kävimme vähän majatalossamme keräämässä energiaa. Otimme auton allemme ja menimme kauppaan hankkimaan illaksi ja aamuksi syötävää ja juotavaa.

Ajelimme Vanhan sataman kautta, jossa oli kivasti tehty pieniä uudistuksia. Aluetta oli hieman siistitty ja pururadan vieressä oli uudet jumppalaitteet ja pieni Lions Park -lapsille. Kovin montaa laitetta siellä ei ainakaan vielä lapsille ollut.

Koulupuisto on yksi suosikeistani. Siellä on monenlaisia kasveja. Osa on myrkyllisiä, joten lapsen kanssa tulee olla varovainen. Sieltä löytyy myös se kasvi, jota koskiessa saa palovammoja (nimeä en nyt tietysti muista). Nimensä mukaisesti puisto on koulun vieressä, joka on myös hieno rakennus.

Puiston niin sanotulla alemmalla tasolla on lampi, jossa on karppeja uimassa. Kävimme niitä moikkaamassa. Olivat vielä siellä.

Illaksi ajoimme Fäbodaan, johon kaupungista on muutama kilometri. Siellä on upeat kauniit hiekkarannat. Menimme tällä kertaa auringonlaskua ihailemaan. Viime kesänä näillä rannoilla tuli usein käytyä, kun oli niin kuumaa ja aurinkoista. Rannat ovat tosi kivat lapsiperheille. Siellä on pitkään matalaa ja ei ole äkkisyvää.

Me olimme nyt Pikkuhiekalla, jossa on enemmän palveluja. Isohiekka on myös kaunis paikka.
Pikkuhiekalta löytyy pieni esteetön reitti, josta pääsee katsomaan merimaisemaa ja vaikka ihailemaan auringonlaskua.

Tänä kesänä esteetöntä luontopolkua on rakennettu monta sataa metriä lisää toiseen suuntaan. Kävelimme sitä pitkin rannalle. Toisesta päästä käytävä oli vielä rakenteilla. Hienoa, että tällaisia rakennetaan.

Nautimme kauniista auringonlaskusta rannalla kävellen ja maisemia ihaillen. On se meri vaan niin mahtava.

Lauantaina kävimme vielä pienen kierroksen kaupungilla, jonka jälkeen suuntasimme Pietarsaaren ABC:lle lounaalle. Sitten alkoikin sataa, mutta sadehan ei meitä haittaa. Olimme varanneet sadevaatteet mukaan. Lähdimme ajelemaan kohti Powerparkkia, jossa oli kauden päättäjäiset.Poika ehti hyvin nukkua tai niin kuin hän sanoo pitää silmiä kiinni. Sitähän ei myönnetä, että nukutaan.

Meillä oli tosi mukavaa Powerparkissa vaikka olikin sateista. Ei kuitenkaan onneksi pahemmin kastuttu, kun oli sopivat vaatteet ja varottiin lätäköitä. Suurimman sateen aikana askarreltiin Teemu Nallen talossa hämähäkkejä.

Onko sulla Pohjanmaalla jotain lempipaikkoja?

Blogin löydät Facebookista ja Instagramista.

Apteekkimuseo ja lasten apteekkimuseo

Aivan Turun keskustassa sijaitsee Apteekkimuseo. Apteekkimuseossa pääsee tutustumaan 1800-luvun apteekkiin, jossa on mm. yrttihuone, laboratorio ja offisiini, jossa on Suomen vanhin apteekkisisustus. Lisäksi näkee miten porvaristo on elänyt Turussa 1700-luvulla.

Talo on säilynyt Turun palolta ja Turun taudilta. Turun palo sammui suunnilleen talon kulmalle. Siksi sitä kutsutaankin nykyään Fortuna-kortteliksi eli onnen suomaksi. Samaan talokokonaisuuteen kuuluu myös Qwenselin talo. Se on 1700-luvulta ja on Turun vanhin puutalo. Se on porvaristalo. Vieressä sijaitsevat mm. vanha talli ja navetta. Kauppasiipi, jossa museo toimii on rakennettu vasta myöhemmin.

Apteekkimuseota korjattiin parisen vuotta sitten ja sen tiloja hieman muutettiin. Sisäänkäynti ei ole enää joen puolelta vaan sisäpihalta. Sisäänkäynti ja tiloja saatiin esteettömämmiksi. Nyt sisälle johtaa ramppi, mutta sisältä museo ei ole täysin esteetön. Samalla museon sisäänpääsytiloja saatiin lisättyä. Sisäänkäynnin luota löytyy nyt hyvät naulakot ja lukolliset säilytyskaapit sekä kunnon lipputiski.

Talossa ei ole oikeasti koskaan ollut apteekkia vaan tavarat on tuotu eripuolilta Suomea. Apteekin puoli on ollut talon väen lisähuoneita. Talossa asunut väkikään ei mitenkään liittynyt apteekkiin. Aikaisemmin talossa on asunut Wilhelm Johan Qwensel, josta talon nimi juontuu. 

Museon asunto on 1790-luvun tyylinen. Tuolloin talossa asui professori Josef Pipping perheineen. Hänet aateloitiin myöhemmin saavutuksistaan lääketieteen parissa ja sukunimi muuttui Pippingsköldiksi. Pipping uudisti sisustusta ja siellä on rokokoo- ja kustavilaistyylinen sisustus.

Lapsiperheiden kannattaa napata tiskiltä
mukaansa ilmainen pieni tehtävävihkonen. Siinä Gustaf kyyhkynen kertoo hieman museosta ja lisäksi on pieniä etsintätehtäviä ja kysymyksiä museon eri huoneisiin.

Lasten apteekkimuseossa pääsee kesäisin leikkimään. 

Kesäisin lapset pääsevät leikkimään Lasten apteekkimuseoon. Siellä voi leikkiä apteekkaria ja asiakasta, mutta myös hieman muuta puuhaa löytyy kuten piirustusvälineet. Meillä on ainakin kovin tykätty täällä leikkiä.

Alkukesästä oli tapahtuma, jossa lapset pääsivät opastuksella tekemään pillereitä. Museon tiloissa oli viuhkakoulu ja se olikin oikein hauska. Enpä tiennyt, että viuhkat olivat ennen tapa näyttää tunteita ja lähettää viestejä toisille.

Välillä museossa järjestetään erilaisia tapahtumia ja teemanäyttelyjä, varsinkin joulun alla.

Café Qwenselin herkkuja.

Apteekkimuseon sisäpihalla sijaitsee ihastuttava kahvila Café Qwensel, josta saa niin hyviä suolaisia piiraita kuin erilaisia herkkujakin. Parasta on palvelu, sillä tilaukset tarjoillaan pöytään. Kahvin ja teen saa ihasta pannusta, josta riittää hyvin vielä santsattavaa. Kaikki on paikanpäällä tehtyä ja erittäin makoisaa.

Sisäpihalla unohtaa aivan olevansa vilkkaan kaupungin ytimessä. Mainostaahan kahvila olevansa Turun salaisin kahvila, hieman piilossa kun on. Sisäpihalla on myös ihana vanhan ajan tunnelma. Siellä kasvaa erilaisia kasveja. Myös koirat on otettu ihanasti huomioon kesäkuumalla ja pihalla on näkynyt vesiastia karvakamuille.

Täällä kannattaa ehdottomasti käydä. Aivan ihastuttava paikka. Rauhallista keskellä kaupunkia.

 Tykkäämme käydä aina silloin tällöin museossa ja samalla herkutellaan kahvilan puolella. Useimmiten olemme saaneet hyvin rauhassa kiertää Apteekkimuseossa, sillä aina ei muita kävijöitä ole samaan aikaan ollut.

Tykkäättekö te käydä museoissa?