lauantai 15. heinäkuuta 2017

Ilmaiset turnajaiset Turun linnalla


Meidän perhe kävi tänään ihastelemassa turnajaisia. Pysähdyimme ensin kauppaan ostamaan eväitä.
Suomen kesä näytti parastaan ja oli mitä ihanin ilma.

Paikan päällä menimme suoraan linnan puistoon, jossa tapahtuma järjestetään. Se on siis täysin ilmainen tapahtuma. Kannattaa mennä katsomaan jos Turussa tai lähistöllä liikut huomenna. Silloin ehtii vielä nauttimaan näytöksistä. Tapahtuma sopii erinomaisesti koko perheelle.

Istuskelimme katsomassa näytöksiä. Tauolla siirryimme varjoon nauttimaan picniciä. Taapero sai samalla vähän juoksennella. Kävimme myös katsomassa lähempää hevosia ja taapero halusi silittää niitä.


Katsoimme upeaa Skill at Arms -näytöstä. Se ei pelkkä näytös ollut vaan siinä kilpailtiin ihan oikeasti ja kyseessä oli SM-kilpailu. Oli kyllä hienoa ja viihdyttävää katseltavaa. Radalla piti tehdä mitä erilaisimpia taidonnäytteitä, kuten halkaista miekalla omenoita, kaataa "villisika", hypätä heinäpaalien yli, kiertää esteitä, saada keihääseen rinkuloita jne.

Päivän aikana on myös muita näytöksiä. Me katsoimme vielä pitkämiekkaa ja joustingia.
Jousiammuntaa emme tänään ehtineet katsoa, mutta luultavasti menemme vielä huomenna. Sen verran mukavaa oli.


Puistossa kannattaa kävellä muuallakin katselemassa. Linnan puisto on kaunista paikkaa ja siellä on myös muutama vanha rakennus, jotka ovat siirretty sinne muualta. Siellä on myös pieni yrttitarha.


Linnan sisäpiha on myös ihana paikka. Sinne voi mennä vaikka itse linnaa ei aikoisikaan mennä katsomaan (ei tarvitse siis ostaa lippua). Linnan sisäpihan läpi pääsee kulkemaan.

Pihalla on kiva kahvila ja nyt tapahtuman ajan sieltä löytyy erilaisia myyntikojuja, pienet keskiaikamarkkinat. Niistä löytyy kaikenlaista käsityötä.

Tänä viikonloppuna pihalla on myös narreja viihdytämässä esityksillään sekä kaunista
musiikkia.

Koko kesän ajan lapset voivat myös tehdä hiekkalinnoja sisäpihalla. Siitä kirjoittelinkin jo viime kesänä, kun siellä välillä kävimme taaperon kanssa.



Lisätietoa mm. ohjelmasta ja aikatauluista löydät täältä.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Leikkipaikka laivalla -Viking Amorella


Kesäisin laivojen konferenssihuoneet muuttavat muotoaan ja niihin tehdään lapsille leikkipaikkoja. Kokoustajien sijaan huoneissa raikaa lasten äänet, kun paikat on laitettu lapsille kuntoon. Löytyy liukumäkeä, pallomerta ja muuta mukavaa.


Me kävimme täältä Turusta picnic risteilyllä. Se on lasten kanssa kiva tapa viettää päivä jos ei halua olla yötä poissa kotoa. Tai meidän ei ainakaan tarvitse olla yötä poissa kotoa, kun ihan muutaman kilometrin päässä Turun satamasta asumme. Piknik risteilyllä ollaan aluksi Viking Amorellalla ja Maarianhaminassa laivaa vaihdetaan Viking Graceen.

Amorellalla on käytössä myös se perinteinen leikkipaikka. Kannelta seitsemän löytyy aina pelihuone, pallomeri ja PS4-huone. Siellä on myös leikkitilaa, mutta nyt kesäksi lelut näyttivät siirtyneen sieltä pääosin pois. 

Nyt kesällä on lisäksi kymmenennessä kerroksessa monta huonetta lasten käytössä leikkeihin. Siellä on kokonainen Adventure Island - Seikkailusaari. Sieltä löytyy monenlaista ajanvietettä eri ikäisille lapsille aina vauvasta alkaen. Löytyipä sieltä myös pieni Outlet-myymälä.


Vauvoille on oma leikkihuone, jossa on Sophie la Giraffe -teema. Huone on koristettu Sophie kirahvin kuvin ja löytyy jos jonkinlaista Sophie la Giraffe -lelua. Monet niistä oli minulle ihan uusia tuttavuuksia.


Yhdessä huoneessa on pallomeri ja kolikoilla toimiva pelilaite.



Perimmäisestä huoneesta löytyy myös aktiviteetteja, sillä siellä on paljon Bobbles palikoita (tai miksi niitä kutsutaankaan?!). Ohjaajan avulla siellä rakennettiin pitkää Bobbles-rataa, jonka päällä sitten käveltiin. Meidän taapero ainakin tykkäsi kovin. Lasten käsissä rata muutti nopeasti muotoaan.


Yhdestä isommasta huoneesta löytyi paljon baanaa, jossa leikkiä. Siellä oli vähän isommille lapsille myös ohjattua ohjelmaa. Taisivat jotain pientä taikatemppua harjoitella. 

Meidän taapero tykkäsi (yllätys, yllätys) eniten Brion junaradasta. Huoneen reunasta löytyy myös pari kolikoilla toimivaa pelilaitetta mm. auto.

Ohjelmanumeron loputtua salissa oli huomattavasti vähemmän lapsia ja tilaa jäi hyvin esim. isoilla Plaston autoilla ajamiseen. Se kun on myös meidän pojan lempihommia. Sieltä löytyi myös jotain parikiikkua, jalkapallomaaleja ja jalkapalloja sekä hulahulavannetta.


Yhdestä pienestä huoneesta löytyy televisio ja löhötuoleja. Seuraavassa huoneessa oli tilaa taiteilla. Mekin piirsimme -  junaratoja tietysti.


Itseäni kiinnosti eniten AirCannon-huone, jossa oli pari tykkiä ja niillä sai ampua palloja maaliin. Se ei ollutkaan mitään helppoa puuhaa, mutta hauskaa kylläkin. Äitikin vähän testasi, kun jonoa ei ollut :)

Pojasta oli hauskinta laittaa niitä palloja putkeen ja se ilmavirta mikä niistä tuli. Otsatukka vain heilusi. Tuo oli kaiken lisäksi ihan ilmaista hupia.


Vähän isommille on varmasti hauska pelata minigolfia. Sille oli alueella myös oma huoneensa. Siellä oli pimeää ja näkyi hohtavia juttuja, kun ovesta vähän kurkkasin sisälle. Varmasti hauskaa. Se maksoi muutaman euron.

Vinkkinä, että lapsille kannattaa laittaa laivalle sellaiset kengät, jotka on helppo laittaa jalkaa/ottaa jalasta. Ainakin meillä niitä jouduttiin laittamaan useamman kerran edes takaisin, kun välillä oltiin leikkimässä (leikkipaikalla pitää siis olla kengät pois) ja välillä kierreltiin laivaa, oltiin syömässä, vessassa ja missä milloinkin.

Välillä ehdittiin vähän käydä tanssimassakin.
Leikkipaikkojen lisäksi lapsille on ohjelmaa aina välillä eri puolilla laivaa. Kannattaa ottaa lasten risteilyohjelmalehtinen. Niitä jaetaan välillä laivaan sisälle astuttaessa, mutta löytyy myös Infon luota ja ohjelma lukee myös lastenleikkipaikoilla. Niiden mukaan on kiva suunnitella oma ohjelma laivalla.


Meidän porukka kävi myös vähän bingoilemassa. Ollaan varmaan mummouduttu. No meillä olikin mummo siellä tekosyynä mukana. Heh! Bingon aikana samassa tilassa oli myös kasvomaalausta. Tosin meillä se yleensä halutaan käteen, sillä siitä lapsi voi sitä itsekin ihailla.

"kasvomaalaukseksi" valikoitui sateenvarjo.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Oma lapsuus vs lapseni lapsuus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat joka kuukausi yhteisestä aiheestä. Nyt aiheena on on oman lapsuuden vertaaminen lapsen lapsuuteen.

Eroja löytyy varmasti valtavasti 80-luvun alussa syntyneellä ja 2010-luvulla syntyneellä lapsella. Sen syvällisemmin en alkanut pohtimaan, mutta jotain mitä ensimmäisenä tuli mieleeni kirjoitin tähän.



Meillä on myös lapseni kanssa ihan erilainen ympäristö, jossa varhaislapsuutemme olemme viettäneet. Itse kasvoin pienessä maalaiskylässä (joidenkin mielestä keskellä metsää, mutta mielestäni metsän reunassa). Meillä oli lapsuuteni aikana vähän kaikenlaisia kotieläimiä (enimmäkseen lemmikkinä). Metsä ja luonto olivat hyvin läheisiä ja niissä vietin paljon aikaa leikkien ja tutkien siskojeni kanssa. Äitini oli pääosin kotiäitinä ja isäni oli yrittäjä.

Elämä oli rentoa ja mukavaa (ainakin lapsen näkökulmasta, vanhemmille varmasti oli välillä omat haasteensa). Asuimme isäni lapsuuden kodissa. Ennen kouluikääni vanhempani alkoivat miettiä uutta asuntoa, remontoimista tai uuden rakentamissa. Kävimme kylällä paria taloa katsomassa, mutta vanhempani eivät niistä innostuneet. Päädyimme rakentamaan vanhan talon viereen uuden talon. Tontti on kuitenkin suuri ja ihana paikka se onkin.


Minulla on ihania muistoja lapsuudestani ja koen lapsuuteni olevan oikein onnellinen. Samanlaisen toivoisin lapselleni.

Meillä on aika paljon eroja vaikka lapseni onkin vasta vajaa 3-vuotias. Hän on syntynyt kaupunkiin, hän on kaksikielinen ja hänen äidinkielensä on eri kuin minulla. Meillä ei ole mitään lemmikkejä ja lapsella ei ole sisaruksia (eikä ainakaan vielä ole suunnitelmissa). Itselläni on pari vanhempaa sisarusta ja kaksi pikkusiskoa. Lapseni aloitti dagiksen osa-aikaisesti ollessaan vähän vajaa 2-vuotias. Siellä hän on onneksi viihtynyt oikein hyvin ja ollaan edes vähän saatu ns. napanuoraa irti. Itse en ole hoidossa koskaan ollut.

Meidän perhe asuu kerrostalossa kaupungin lähiössä. Minä en muista koska olen ensimmäisen kerran käynyt edes kerrostalossa, kun asuimme maalla ja kaikki sukulaiset ja tutut asuivat omakotitalossa (ja yhdet rivitalossa). Omakotitalossa meillä oli iso piha ja paljon metsää, jossa saimme vapaasti temmeltää.

En tiedä minkä ikäisenä uskallan lapseni jättää yksin kerrostalon pihalle leikkimään. Itse menin kahden pikkusiskoni kanssa pitkin metsiä muutaman vuoden ikäisenä ja vahdin ja opetin heitä. Voisin vahtia pikkusiskojani, kun vanhemmat olivat kaupassa ja isosisko kävi koulua. Oikein hyvin pärjättiin. Ja toisaalta isosiskoni vahti välillä minua, kun ei koulussa ollut.

Jotenkin tuntuu, että elämä oli ennen paljon iisimpää ja helpompaa. En tiedä ollaanko nykyään jotenkin niukkapipoja vai onko elämä oikeasti niin erilaista.

Joissain asioissa nipottaminen on kuitenkin hyväksi, kuten turvallisuus. Turvallisuusasiat ovat monessa asiassa parantuneet omasta lapsuudestani. Silloin mä seisoin aina meidän autossa etupenkkien keskeisessä osassa takana, jotta näin maisemat hyvin (ei ne vanhemmat siitä kyllä tykännyt). Mitään turvavöitä ei tainnut edes olla takapenkillä. Välillä maattiin auton "hattuhyllyllä". Nykyään lapsillä pitää olla omat istuimet. Mikä on kyllä turvallisuuden kannalta oikein hyvä asia. Myös monissa muissa asioissa turvallisuus on varmasti edistynyt huimasti ja on tullut uusia säädäksiä ja lakeja.

Vaikka monissa asioissa tekniikka ja tietämys on kehittinyt niin silti maailma tuntuu paljon turvattomammalta paikalta. Voisi sanoa myös, että maailma on "pienentynyt". Nykyään matkaillaan paljon ja netin kautta kaikki tieto on käden ulottuvilla (niin hyvässä kuin pahassakin).

Meidän perhe on matkustanut melko paljon. Omassa lapsuudessani ei paljon matkustettu, kun meitä oli monta lasta ja isä oli yrittäjänä kiinni työssä.

Ympäristöasiat ovat varmasti kolmessa kymmenessä vuodessa muuttuneet. Osittain asiat ovat huonommin ja osittain paremmin. Luonnosta on alettu pitämään parempaa huolta ja on tullut erilaisia lakeja ja määräyksiä. Lapsuudessani osa naapureista vanhukset kuskasivat roskansa metsään "kaatopaikalle". Nykyään onneksi osataan kierrättää ja roskahuolto toimii myös maalla. Kierrätyksen ja siisteyden haluan opettaa lapselleni jo pienestä pitäen.

Meidän kerrostalo sijaitsee aivan metsän reunalla. Yritän opettaa lapselleni luonnon tärkeyden ja ihanuuden. Lenkkipolut alkavat aivan talon vierestä ja vierailemme metsässä aina välillä. Yritän opettaa hänelle erilaisia kasveja ja eläimiä. Meillä ei lapsuudessani ollut mökkiä, kun maalla asuimme. Lapsemme kanssa käymme saaressa mökkeilemässä ja pääsemme siellä ihan luonnon helmaan.


Teknologia on myös kehittynyt huimasti. Tai lapsuudessani sellaista ei pahemmin edes ollut. Jossain vaiheessa meille tuli lankapuhelin, kun olin pieni ja juokseva vesi sekä pesukone. Ollut kyllä aikamoista äidilläni monen lapsen kanssa ennen juoksevaa vettä.

Isäni oli ensimmäisiä, kun hankki kannettavan puhelimen (tärkeä hänen työssään). Muistan miten hieno se oli ja kallis. Ja se painoi paljon. Tietokoneen sain, kun menin lukioon. Seiskaluokalla oli ATK-kurssi, jossa harjoiteltiin mm. tietokoneen avaamista ja sulkemista. Voi miten vaikeaa se olikaan :)

Muistan miten hienoa oli, kun TV:stä näkyi kolmas kanava MTV3. Sieltä tuli viikonloppu aamuisin paljon lastenohjelmia. Nykyään lastenohjelmia tuntuu tulevan paljon ja niitä näkee helposti esim. Netflixistä. Meillä oli vain jotain lastenvideoita ja joitain ohjelmia nauhoitettiin.

Nykyajan lapsilla taitaa olla oma puhelin jo ekalla luokalla. Saa nähdä koska meidän pojalle sellainen tulee. Kyllähän se varmasti vanhempien mieltä helpottaa, kun saa yhteyden lapseen. Meillä, kun koulumatka voisi venyä pariinkin tuntiin, jos pysähtyttiin vähän leikkimään. Kävelymatkaa oli vajaat 3km ala-asteelle. Meillä ei ole vielä tietoa mihin kouluun poikamme laitetaan tai missä siinä vaiheessa asumme.


Itse en ole koskaan nähnyt isovanhempiani, kun he ovat sen verran nuorena kuolleet. Onneksi lapsellani on kolme ihaa isovanhempaa elossa. Ihanaa, kun on paljon rakastavia ihmisiä lähellä.

Toivon, että lapseni lapsuus olisi mahdollisimman ihana (niin kuin varmasti jokainen vanhempi).
Tärkeintä varmasti on, että on rakastavia ja huolehtivia ihmisiä ympärillä.