Sibelius -museossa hiihtolomalla

Meidän perheessä käydään melko paljon museoissa Täällä Turussa tulee usein käytyä lapsen kanssa museoissa, sillä niistä löytyy mukavaa puuhaa. Vaikka monesti käydään kotikaupunkimme museoissa niin Sibelius -museo on meiltä jäänyt kokonaan. Nyt korjasimme tilanteen.

Näin jossain ilmoituksen Sibelius-museon hiihtolomaviikon ohjelmasta. Se sai meidät suuntaamaan tuonne. Sibelius-museo sijaitsee ihan Aurajoen rannan läheisyydessä ja Turun Tuomiokirkon kupeessa. Harmaa betoninen museorakennus erottuu joukosta, sillä alueella on paljon vanhoja 1800-luvun taloja. Tämä on hieman omalaatuisempaa modernismia 1960-luvulta.

Sibelius-museossa on nyt soitinnäyttely. Sieltä löytyy katsottavaksi monenlaista instumenttia. Paria pääsee yleisökin testaamaan. Turku on ollut keskiajalta aina 1800-luvulle asti Suomen musiikkielämänkeskus.

Sibeliusmuseossa on tietysti myös tietoa Jean Sibeliuksesta. Sibelius - The one and only -näyttelyssä tutustutaan Sibeliuksen musiikin lisäksi hänen perheeseensä, suhteesta luontoon ja  konserttimatkoihin.

Tottakai Sibeliuksen tuotantoon pitää päästä tutustumaan. Korvaluureista pääsee kuulemaan hänen sävellyksiään. Lisäksi löytyy pari erikoisempaa soitinta joiden ääntä voi myös luureista kuunnella. Ainakin meidän poika tykkäsi kovin niistä.

Lapsi tykkäsi Ainolan kasvihuoneesta, joka oli pieni leikkipaikka. Sieltä löytyi myös bingo, jonka kuvat tuli löytää museosta. Suoritettuaan tehtävän sai infosta hakea pienen lahjan. Siellä esiteltiin lahjan idea ja poika oli jo innoissaan menossa metsään. Huomenna meillä on siis tiedossa pieni metsäretki.

Lahja oli pieni rasia, johon on tarkoitus kerätä pieniä aarteita luonnosta. Sellainen kuulemma Sibeliuksellakin oli aina taskussaan mukana. Hänellä oli siellä sammalta ja neulasia. Sibelius sai inspiraationsa luonnosta. Nuuhkaiselmalla rasian sisältöä hän voisi kuvitella olevansa luonnon helmassa.

Hiihtolomaviikon kunniaksi salissa oli muutamia soittimia, joita sai vapaasti testata ja soitella. Nyt ollaan taas hieman viisaampia ja sivistyneempiä tältäkin osalta. Oli ihan kiva kierros museossa. Museon kiertää melko nopeasti varsinkin, kun 5-vuotias ei ollut niin kiinnostunut kuulemaan mitä kaikkea vitriineissä oli. Hänelläkin oli kuitenkin mukava kierros.

Alle 18-vuotiaat pääsevät museoon ilmaiseksi. Itselläni on museokortti, joten maksua ei enää mennyt. Aikuisten sisäänpääsymaksu on 5 euroa, joka on mielestäni hyvin kohtuullinen.

Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11 - 16. Kesäaikaan museo on klo 17 asti auki.

Retkeilemässä Teijolla, Jeturkasti

Perniöstä, Teijon kylästä löytyy kauniita paikkoja. Suuntasin pienelle kävelylenkille. Teijolta löytyy useampi kiva kierros metsässä ja järvien rannoilla kuljettavaksi. Kauniita paikkoja, jotka on hyvin hoidettu. Nimettiinhän paikka muutama vuosi sitten kansallispuistoksikin.

Tällä kertaa valitsin reitiksi Jeturkastin kierroksen. Jeturkastissa on enemmän metsämaisemaa. Ajattelin sen olevan näin vetisenä talvena parempi vaihtoehto. Muuten noita järvien rantoja pitkin on kiva kulkea ja ihailla maisemia. Tähänkin kierrokseen kuuluu pieni pätkä Matildanjärven rannalla kulkemista.

Tämä kierros on hieman vajaat viisi kilometriä pitkä. Kivan pituinen siis vaikka lastenkin kanssa.
Reitti on merkitty hyvin oransseilla merkeillä puissa melko tiheästi. Suunniteltu kuljettavaksi myötäpäivään.

Pirunpelto eli muinaisranta Teijolla.

Aloitimme kierroksen tien varren pysäköintialueelta, jossa lukee Jeturkasti. Ensimmäinen vajaa kilometri (700m) on helppokulkuista, esteetöntä maastoa ja sopii vaikka lastenvaunujen kanssa kuljettavaksi.

Sitten on yksi kierroksen päänähtävyyksistä. Sieltä löytyy pirunpelto, Jeturkastin. Se on muinaisrantaa ja on 9000 vuotta vanha.

Tämän jälkeen kulku hankaloituu ja on pienen matkaa hyvin kivikkoista. Matkalla oli monenlaista maisemaa ja maastoa.

Noin puolessa välissä matkaa vastaan tulee järvi ja taukopaikka. Matildanjärven rannalla on kiva iso grillikatos istumapaikkoineen ja vessa (omat paperit mukaan). Rannalla on laituri, jossa on varmasti kesäaikaan kiva nauttia eväitä. Ainakin viimeisimmän tiedon mukaan vesi on ollut epäpuhdasta ja siinä ei suositella uimista.

Järvessä ei saa kalastaa ilman lupia. Grillikatoksessa on myös kalanperkauspaikka. Katoksessa on kaksi tulipaikkaa vierekkäin. Viereisestä vajasta löytyy puita. Ne pitää vain ensin itse sahata. Saha on kiinni seinässä. Lisäksi löytyy retkeilijän klapikone.

Jeturkastin kierros kulkee taukopaikan ohi. Puita löytyy valmiiksi. Ne pitää vain itse sahata.

Nautimme hieman eväitä ja ihailimme järvimaisemaa. Seuraavaksi polku johtaa isommalle parkkipaikalle. Täältä lähtee muitakin reittejä (voit halutessasi aloittaa kierroksen täältäkin). Jatkoimme Jeturkastin kierrosta. Loppuvaiheessa oli melko pitkä matka melko kapeata pitkospuuta, jota pitkin kulkea.

Jeturkastin kierroksella on monenlaista maastoa.

Ei olisi uskonut, että elätään helmikuuta. Maisema oli lumeton ja vehreä. Matilda järvessä oli paikoin ohuen ohut jää, mutta sekin jäänyt veden alle.

Jeturkastin parkkipaikka on osoitteessa Skoilantie 354. Tuolta on helppo käydä jos haluat vain pirunpeltoa katsomaan.

Matildanjärven tie 86 on isompi parkkialue, opastetaulut ja grillipaikat löytyvät tämän lähettyviltä. Täältä on hyvä aloittaa jos haluat vasta reitin lopussa (tai alussa) grillata.

Pidätkö sinä luonnossa liikkumisesta?

Tien vieressä on hyvät opasteet. Jeturkastin pirunpellolle on parkkipaikalta 700 m matkaa. Se on esteetöntä. 

Kirjoittelen varmasti kevään aikana muistakin kivoista reiteistä.

Blogia voit seurata myös Instagramissa ja facebookissa.

Ystävänpäiväskartelu: Kirjasta taiteltu sydän

Olen jo vuosia sitten tehnyt tällaisia koristeita vanhoista kirjoista. Ne ovat toimittaneet kortin virkaa.
Jaan teille nyt ohjeet tällaisen sydämen tekemiseen. Kirjataittelu on hauskaa puuhaa ja helppoa, mutta vaatii tarkkuutta ja jonkin verran aikaakin.

Tarvitset vain vanhan kirjan, lyijykynän ja viivottimen.


1. Laske kirjan keskikohta. Laske siis aivan kaikki sivut mukaan mitä kirjassa on. Laita muistiin.

2. Laske 20 sivua keskikohtaa ennen ja myös 20 sivua sen jälkeen. Laita muistiin sivut.

3. Käännä nyt kirja sivuttain siten, että kirjan takaosa on sinusta kauempana. Teksti on ns. oikealta päin sinua luettavissa.

4. Nyt aloitetaan merkitseminen. Näille 40:lle lasketulle sivulle, jokaiselle sivulle merkitään pieni pystyviiva sivun yläreunaan annettuun kohtaan (kuva alla).

Tämä on millimetrityötä, jotta saat kauniin kuvion.

Merkkaa vasemmalta alkaen pienet pystyviivat annettujen centtimetrien kohdalle.

5. Kun kaikki 40 sivua on merkattu niin merkittyjen viivojen kohdalta  sivua käännetään 90 asteen kulmassa sisään päin. Eli jokaisella sivulla taitetaan kahdesta kohtaa.

Kun kaikki kohdat on taivuteltu on sydänkuvio valmis. Jos kuvio näyttää jostain kohtaa epäsymmetriseltä niin tarkista, että olet merkannut ja taittanut oikeasta kohtaa. Tässä kohtaa huomaa miten tärkeää on, että millimetritkin on merkattu oikein.

Kirjan kannet voi koristella, laittaa kauniin nauhan rusetille ympäri ja kirjan sisäsivuille voi kirjoittaa onnentoivotuksia, lisätä valokuvia tai muuta mieleistä.

Blogia voit seurata myös Instagramissa ja facebookissa.

Uusi domain blogille

Yhteistyössä Zoner oy:n kanssa.

No niin, nyt blogillani on ihan oma domain eli verkkotunnus. Mulla on jo jonkin aikaa ollut mielessä josko hankkisi blogille oman domainin. Blogia olen kuitenkin kirjoittanut jo nelisen vuotta.

Se on kuitenkin aina syystä tai toisesta vaan jäänyt. Mä kun en ole mikään kovin hyvä tietokonejuttujen kanssa tai ainakaan tajua mistään koodaamisesta mitään. Olen tyytynyt vain bloggerin kautta tulevaan ilmaiseen pitkään osoitteeseen.

Jos olisin tiennyt miten helposti oman domainin saa hankittua ja asennettua niin se olisi ollut mulla jo aikaa sitten. Nyt, kun tarjoutui mahdollisuus tähän yhteistyöhön Zonerin kanssa niin tartuin siihen heti.

Yllätyin miten helppoa kaikki oli. Jopa minulle! Mun ikäluokallehan opetettiin yläasteen ATK-tunneilla miten tietokone käynnistetään ja sammutetaan (kuulostan aika fossiililta). Blogini on edelleen tutussa bloggerissa, mutta osoite vain vaihtui helpommaksi.

Miten domain muutetaan?

Ensin pitää päättää mitä domainiin haluaa. Itselleni oli luonnollista, että blogin nimi valikoitui domainiin. Kirjoitan blogia suomeksi, joten .fi -pääte oli mielestäni sopiva. Domainpäätteen voi myös itse valita. Niitä Zonerilta löytyy paljon mutta suosituimmat lienee .fi, .com ja .net.

Toki sinne olisi minkä tahansa muunkin vapaan domainin voinut valita. Zonerin sivuilta pystyy helposti tarkistamaan ettei haluaamasi osoitetta ole jo varattuna. Jos haluat kurkata onko haluamasi domain vapaana niin sen voit tehdä täällä: domainhaku.

Zonerin sivuilla on kohta josta pääsee tilaamaan oman verkkotunnuksen. Muutama kohta täytetään ja painetaan tilaa palvelu -näppäintä. Niin helppoa oli verkkotunnuksen rekisteröinti.

Seuraavaksi sain hyvät kirjalliset ohjeet miten verkkotunnus otetaan käyttöön Bloggerissa. Etenin kohta kohdalta saamieni kirjallisten ohjeiden mukaan . En siis tarvinnut mitään koodaamistaitoa eikä se ollut muutenkaan vaikeaa.

Halusin vielä vähän varmistusta pariin kohtaan etten tee mitään väärin ja otin Zonerin nettisivujen chatin kautta yhteyttä asiakaspalveluun. Täytyy kyllä kehua, että todella nopeasti vastattiin, sain hyvää palvelua ja tarkistivat vielä, että olin tehnyt kaikki muutokset oikein.

Sitten piti vain odotella, että ne niin sanotusti aktivoituu. Homma hoitui todella helposti. Itselleni tuli pieni onnistumisen ylpeys sillä olin kuvitellut tarvitsevani miestäni avuksi, joka on kotona se ATK-tukihenkilö.

Miksi vaihtaa oma domain?

Itsekään en ole tahtonut muistaa tuota pitkää blogspot.com -päätteistä osoitettani, niin miten muut sen sitten muistaisivat jollei bloggaaja itsekään.

Sen lisäksi, että uusi domain on helpompi muistaa niin on se myös ammattimaisempi. Paljon mukavampi ilmoittaa tällainen blogiosoite yhteistyökumppaneille ja kirjoittaa vaikka käyntikorttiin.

Katoaako seuraajat?

Mua oli pelottanut hieman se miten saa kaikki vanhat blogitekstit näkymään. Se oli aivan turha huoli. Siellähän ne näkyy sen kummempia tekemättä.

Vanhat seuraajat pääsevät helposti lukemaan uusia postauksiani vaikka eksyisivät vanhoille sivuille, sillä se ohjautuu sieltä uusille sivuilleni. Kätevää! Ei siis lukijakatoa muuton myötä.


Zoner on muuten ihan kotimainen yritys. Sieltä sai heti hyvin yhteyttä ja homma näytti kaikinpuolin toiminvan oikein hyvin. Voin siis lämpimästi suositella jos vähääkään mietit uuden domainin hankkimista. Yritys on myös verkkotunnuslain mukainen virallinen verkkotunnusvälittäjä.

Vinkkinä, että

Zonerilla näyttää muuten nyt olevan kaikki domainin ensimmäiseltä vuodelta puoleen hintaan.

Tervetuloa siis seuraamaan blogiani, joka toimii nykyään osoitteessa www.kotonajakaupungilla.fi
Vanhaan jos vielä eksyy niin sieltä myös ohjautuu uusille sivuille.

Oletko sä miettinyt oman domainin hankkimista tai jo hankkinutkin sellaisen?

Äkkilähdöllä Gran Canarialle

Instagramissani on saanut seurailla meidän matkaa Gran Canarialla. Otettiin tosiaan äkkilähtö, sillä aurinkoa on kaivattu ja meillä on taloyhtiössä käytävissä putkihommia. Ensin mietin lähteväni yksin, mutta sitten päätin, että on se lapsestakin kivaa päästä hiekkarannalle temmeltämään. Ja miksei se äitini siinä samassa menisi. Ensimmäistä kertaa lähdin matkaan ilman miestäni. Lennot olivat siinä satasen paikkeilla meno-paluu henkilöltä.

Äkkilähtöjä saa halvalla ainakin Kanarian saarille. Ihan muutamalla kympillä voi saada menopaluun lennot hyvälläkin lentoyhtiöllä. Pakettimatkoja, joihin kuuluu lennot ja hotelli saa muutamalla satasella. Tosin osassa ei ole määritelty hotellia, joten se on vähän tuuria millaiseen joutuu. Tämän vuoksi halusin itse valita majapaikkamme.

Hotellin allasosasto yöaikaan.

Niinpä lähdimme 5-vuotiaan poikani ja eläkeläisikäisen äitini kanssa viikoksi Gran Canarialle. Äkkilähtöön kuului pelkät lennot Finnairilla. Hotellia etsin netistä mm. Booking.comista. Jäljellä oli pääosin enää kalliita asuntoja alueella johon halusin.

Gran Canarian pohjoisosassa on sateisempaa ja pilvisempää usein. Varsinkin näin talvikautena. Siksi etsin asuntoja vain saaren eteläosasta ja sieltäkin rantojen läheltä. Sillä halusin, että asunto sijaitsee kävelymatkan päässä rannasta. Alunperin tarkoitukseni ei ollut vuokrata autoa.

Ymmärrettävästi tarjontaa ei ollut kovin paljoa kriteereillämme, sillä matkaan ei ollut montaa päivää.
Jokunen kalliimman hintaluokan hotellihuone/huoneisto oli vielä jäljellä, mutta edullisempia taisi olla vain kaksi potentiaalista tuolla alueella.

Päädyin huoneistoon, joka oli toista muutaman kympin kalliimpi, mutta siinä oli kaksi huonetta. Kiva, että mummo saa oman huoneen. Viikon asuminen maksoi n. 530 euroa tässä.

Pojan kanssa hotellin altaalla.

Itse pidän etelässä huoneistotyylisistä hotelleista. Niissä on pienet keittiöt niin voi itse tehdä halutessaan ruoat ja aamupalat. Saa syödä omalla terassilla/parvekkeella rauhassa aamupalaa maisemia ihastellen. Siivooja käy kuitenkin siivoamassa ja vaihtamassa mm. pyyhkeet. Toki se all inclusivekin on kiva, mutta se myös näkyy hinnassa. Välillä on myös kiva käydä ulkona syömässä.

Me ollaan pääasiassa nautittu olostamma, rentouduttu kämpillä, oltu terassillamme ja välillä allasalueella. Mikään kova auringonottaja en ole, mutta jonkin aikaa tykkään auringossa olla nauttimassa lämmöstä ja kerätä d-vitamiinia.

Vuokrasimme koko viikoksi auton niin ei tarvitse miettiä kulkemisia. Äidilläni on huonot jalat ja ei pitkiä matkoja jaksa kävellä. Helppoa, kun auto odottaa lentokentällä ja sen voi sinne myös palauttaa lähtiessä. Auton vuokraus maksoi noin 135 euroa viikoksi.

Lento oli Gran Canarialla myöhään illalla, joten oli kivempi, kun ei tarvinnut enää alkaa katsomaan miten julkiset menee jne.

"Aavikolla" Playa del Inglesissä.

Yhtenä päivänä kävin pojan kanssa lähirannalla asti. Jonkin aikaa istuttiin siellä ja tehtiin hiekkakakkuja. Poika muisti viime reissustamme hiekkadyynit ja kävelimme rantaa pitkin sinne. Se oli hänen matkan täyttymys. Sitten käveltiin rannan kävelykatua pitkin hotellille ja ihailtiin samalla maisemia.

Autolla käytiin välillä vähän kauempana kaupoissa. Yhtenä päivänä ajelimme Puerto de Moganiin, joka on mielestäni kaunein paikka Gran Canarialla. Siellä kiertelimme vähän katsoen paikkoja, kävimme syömässä ja poika teki rannalla hiekkalinnoja. Sinne oli tullut myös uusi leikkipaikka.

Kävimme myös San Agustinissa, joka on oikeastaan kävelymatkan päässä hotelliltamme. Siellä olimme viimeksi yhdessä äidin kanssa joitakin vuosia sitten. Kauppakeskuksissa kävimme parissa, mutta kauheasti ei mitään tullut ostettua.

Puerto de Moganissa on kauniita taloja.

Viimeisenä päivänä suuntasimme eläintarhaan Palmitos Parkiin. Siellä oli tosi hienoja näytöksiä. Ne näytökset on tuon paikan juttu. Muutoin eläimiä ei ihan hirveästi ole. Siellä on myös aika jyrkkiä reittejä, joten huonojalkaisemmalle vähän hankalakulkuista.

Palmitos Parkkiin pääsee hyvin busseilla, mutta meillä oli auto käytössä niin oli sillä helpompi mennä. Hieman pelkäsin jos on vuoristoista, mutta reitti meni solan alhaalla koko ajan ja ei tullut mitään serpentiiniteitä. Paikoin tie on kyllä tosi kapea, mutta siellä onkin vain 40km/h nopeusrajoitus.

Matka oli oikein mukava ja kaikin puolin onnistunut. Ainoa vain, että olisin voinut jäädä vielä pidemmäksikin aikaa tuonne lämpöön. Varsinkin, kun kotiin palatessani huomasin ettei se hiton putkiremppa ollut käytävässä edennyt mihinkään.