Luostarinmäki - Turun käsityöläismuseo

Yksi Turun ihanimmista museoista on Luostarinmäen käsityöläismuseo. Se sijaitsee aivan Turun keskustan tuntumassa, osoitteessa, Vartiovuorenkatu 2. Se on hyvin vanhaa Turkua, puutalokorttelialue, joka säilyi Turun palolta vuonna 1827. Ainutlaatuinen miljöö siis.

Korttelin nimi on Luostarinmäki. Nimi otettiin myös museon nimeksi vuonna 2020. Aiemmin sen nimi oli Luostarinmäen käsityöläismuseo. 

Museo avattiin kesällä tauon jälkeen. Alueella on viime vuoden aikana tehty sähkö- vesi- ja viemäritöitä. Sen yhteydessä alueelta löytyi vanhaa kivikatua 1800-luvun alusta. Arkeologien työhön pääsee tutustumaan heinäkuun 29. päivään asti ja sitten taas 8.-31.8. , jolloin he jatkavat katukiveyksen esiin kaivamista. Myös museon näyttelyitä on uudistettu. 

Alueella on erilaisia pihapiirejä ja taloissa pääsee tutustumaan siihen millaista elämä oli ennen vanhaan. Nyt voi myös tutustua siihen millaisia ihmisiä alueella on asunut ja tutustua heidän tarinoihinsa. Luostarinmäki on oiva tapa opettaa myös perheen pienimmille miten ennen elettiin.  Osassa taloista on museon henkilökuntaa kertomassa paikoista. 

Työntekijät ovat pukeutuneet aikakauden mukaisiin vaatteisiin (1700- 1900 -luvuilta). Usein erilaisina teemapäivinä pääsee tutustumaan tarkemmin vanhan ajan käsityöläisten ammatteihin näytöksin.

Uudistetussa Luostarinmäessä myös perheen pienimmät pääsevät entistä enemmän tutuiksi entisaikojen asuintapojen yms. kanssa. Alueelta löytyy kiva piha, jossa on mm. puisia hevosia, joiden kyytiin hypätä leikkimään.

Tuvassa pääsee ihanasti leikkimään kotia ja keittiöleikkejä. Pikkuhöökarin puodissa taas pääsee leikkimään myynti- ja ostoleikkejä. Sisätiloissa on myös lapsille tehty kellosepän verstas ja erilaisia toiminnallisia juttuja. 

Näissä kaikissa siis saa koskea esineisiin ja pääsee leikkimään niillä. Myös lukunurkkaus löytyy. 

Ihanasti otettu lapset huomioon.

Yhdestä pihapiiristä löytyy myös tila, jossa pääsee pelaamaan erilaisia pelejä. Luostarinmäellä on oma posti ja pieni puoti sekä matkamuistomyymälä. Sieltä voi ostaa mm. erilaisia käsitöitä. Porttien ulkopuolella sijaitsee kahvila.

Talvella, joulun aikaan pääsee tutustumaan joulukoristeluihin ja erilaisiin joulupöydän kattauksiin.

Täältä pääset kurkkaamaan Luostarinmäen joulutunnelmia.

Suosittelen Luostarinmäkeä kaikille. Se sopii hyvin melkeinpä kaiken ikäisille. Rakennuksissa tosin on  mm. rappusia, jotka voivat olla joillekin vaikeakulkuisia. Alue ei ole esteetön, mutta siellä on suunniteltu reitti pyörätuolilla kulkeville. 

Alppiruusuja ja muita alkukesän kasveja pihalla

Keväinen onnenjännitys on ohi, kun lumien sulaessa kovin seurasin mitä kaikkea uuden kotimme pihamaalta löytyy. Aluksi kukkivat pihan sinivuokot ja valkovuokot sekä pienet nurmikoilla olevat sipulikukat. Jännitys muutti muotoaan, sillä sitten alkoi odotus siitä minkä värisiä pihamme kukkien ja pensaiden kukat ovat. Jännittävintä oli seurata komeiden alppiruusujen nuppujen aukeamista. 

Pihan alkaessa vihertää enemmän tuli esille myös epämieluisa kasvi. Yksi ehkä pahimmista rikkaruohoista, vuohenputki on vallannut monilta osin pihamme. 

Pihaltamme löytyy löytyy ainakin yhdeksän alppiruusua. Suurin osa niistä on pinkkejä ja liloja. Yksi alppiruusu oli nupulla todella tumma, melkeinpä musta. Sitä oli jännä seurata mikä väri siitä aukeaa. Nupulla, kun ovat yleensä tummempia kuin auenneena. Oikein komea syvän tumman violetti sävy siitä tuli. Monet ovat sitä ihastelleet. Itsekään en ole ennen tuon väristä nähnyt. En edes Raision alppiruusupuistossa sellaista nähnyt vaikka yritin katsella.

Meidän ja naapurin välissä on komea vanha kiviaita/pengerrys. Olen karsinut sen edestä turhia puiden alkuja ja leikannut kaikki kuolleet mustikanvarvut pois. Näyttää paljon siistimmältä nyt. Vieläkin on kyllä hommaa jäljellä. Pieni omenapuu kaipaa myös karsintaa. 

Kiviaidan edessä on myös ruusupensasta. Pelkästä varresta en tunnistanut lajiketta. Jännityksenä oli myös se ettei pensas olisi kiellettyä kurtturuusua. Sitä se ei onneksi ollut.

Olen kiertänyt pihaa melkeinpä joka päivä maaliskuisen muuttomme jälkeen. Vielä pari päivää sitten huomasin uusia kukkia. Juuri, kun luuli tietävänsä pihan kasvit. Mutta hyvä niin, sillä ihanaa, kun on kukkia ja pensaita pihalla.

Olen jättänyt nurmikon leikkaamatta, jotta näen mitä kaikkea sieltä nousee. Monenlaista kukkaa onkin ja annan niiden kukkia ja osan myös siementää ennen kuin ajan ruohikon. Näkee mitä pihalla on ja pörriäiset kiittää.

Omenapuut kukkivat keväällä aika vähän. En tiedä johtuiko tästä keväästä vai ovatko muuten vain nuo meidän yksilöt huonoja kukkimaan (ovat jo vanhoja ja rungot varmasti vetelevät viimeisiään). Ne kyllä kaipaisivat oikeanlaisen leikkauksenkin. Nyt ovat hyvin tuuheat ja uudehkoja suoraan ylös päin kasvavia oksia on paljon. Se on varmaan jossain kohtaa leikattu väärin.

Tässä pieni katsaus  (osaan) alkukesän kukkijoihin 1500 neliön pihallamme. Tällä hetkellä on myös nättejä kukkia kukinnassa. Saa nähdä onko meidän pihalla mitään loppukesän kukkijoita. Tuntuu, että vähän kaikki olisi jo kukkinut. Toisaalta tuntuu, että tuo piha aina välillä yllättää.

 

Mökkijuhannus

Toivottavasti teidän juhannus meni hyvin - Ja kesä yleensäkin. Itse sain ainakin mukavan irtioton arjesta, vaikka erillistä lomaa minulle ei ollutkaan. Juhannuksen tarjoama extra vapaaapäivä kuitenkin teki juhannuksesta rentouttavamman. Meidän perhe lähti mökille torstaina heti kun pääsin töistä.

Ehdimme illalla nauttia vielä mökkeilystä saaressa. Ensiksi laitoimme paikkoja vähän juhannuskuntoon. Sitten rentouduimme saunassa ja grillasimme. 

Perjantaina kävimme noutamassa veneellä lähisatamasta vieraita mökille juhannuksen viettoon. Mökillemme, kun ei pääse autolla.

Meillä oli melko perinteinen juhannus. Uimme, saunoimme, grillasimme, pelasimme seurapelejä  ja oli hauskaa. Lapset leikkivät leikkejään ja kalastivat vaikka mökkimme luona onkin huonot kala-apajat. Nytkään ei saalista tullut.

Lapsille olen yleensä järjestänyt pientä ohjelmaa. Tänä(kin) vuonna oli aarrejahtia. Se on lapsista ollut aina hauskaa. 

Saarella pääsee yleensä seuraamaan lintujen puuhia. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus ja terassilta ihailimme erilaisten lintujen puuhia pesueineen. 

Juhannukseen kuuluu tietysti myös grilliruoka ja herkut. Niitä riitti tänäkin vuonna. Meillä on jokainen perhe suunnitellut ja tehnyt ruoat yhdelle päivälle.

Tänä vuonna oli kyllä niin kaunis ja lämmin keskikesän juhla. Veteen pääsi onneksi vilvoittelemaan, kun ei ole vielä tullut sinilevää. Sitä, kun jossain vaiheessa joka vuosi tulee. Valitettavasti Itämeri on hyvin huonossa kunnossa. Veden kirkkaus, kun ei aina kerro siitä laadusta.

Lapset saivat leikkiä rannalla paljon. Me aikuiset uitiin välillä, mutta paljon istuttiin saunanterassilla aurinkovarjon alla. Mikäs sen ihanampaa!

 

Puutarhaunelmia

 

Meillä on nyt ensimmäinen kevät omakotitalossa ja omalla pihalla. On ollut jännä seurata lumien sulamista ja katsella mitä kaikkea sieltä lumen alta tuleekaan esille. Se on vähän sellaista, kun ostaa talvella asunnon. 

Talvella ei ollut mitään käsitystä millaisia istutuksia pihalla on. 

Lumien alkaessa sulaa tein joka päivä kierroksen pihalla. Aluksi joka päivä löytyi aina uusi kasvi tai muuta muuta ihmeteltävää. Yksi jännimmistä jutuista on se, että tontin yhdeltä kulmalta ilmestyi kolmion mallinen betoni juttu lumen alta. Pikku hiljaa se näytti isommalta ja isommalta lumien sulaessa. Oven tullessa esiin tajusin sen heti kaivoksi. Vielä täytyy ottaa selvää missä kunnossa kaivo on ja onko siellä vettä jne. Nyt ovessa on ruostunut lukko ilman avainta. Olisipa hienoa jos saisi kaivosta kasteluvettä puutarhaan. Lumen alta ilmestyi myös pieni kiva kivetty grillipaikka. 

Pihan reunalla kasvaa paljon sinivuokkoja.

Näyttäisi siltä, että pihalla on enemmän puita ja pensaita. Toki kaikki kukkaset eivät ole vielä varmasti edes putkahtaneet esiin, kun on niin viileä kevät ollut. Se onkin vähän hidastanut tätä suurta puutarhaintoani.

Tarkoituksenani on istuttaa erilaisia hyötykasveja. Omenapuita pihalla on ainakin pari. Tosin ne ovat melko huonokuntoisia niin haluan istuttaa jo uutta kasvamaan. Yritän valikoida lajeja, jotka ovat sekä kauniita, että hyödyllisiä. 

Myös pelkkää silmän iloa haluan pihalle. Mulla on muutama mitä haluan pihallani ainakin olevan. Ne ovat syreeni (vanhan ajan), juhannusruusu, pioni ja jo mainitsemani omenapuu.

Lenholmenin luontopolku Paraisilla, saaristonrengasreitin varrella.

Lenholmenin luontopolku sijaitsee aivan Saaristotien varrella. Paraisilta päin ajeltaessa vasemmalla puolella tietä. Tienhaarassa on pieni kyltti. Polun alussa on melko tilava parkkialue.

Lenholmenin luontopolku on lyhyt ja kaunis luontopolku, joka sopii koko perheelle. Esteetön se ei kuitenkaan missään nimessä ole, joten lastenkärryillä tai pyörätuolilla en lähtisi polkua kiertämään. Polun varrella on aitoja, joiden yli päästäkseen joutuu kulkemaan muutamia rappusia. 

Keväällä kukat ovat kauneimmillaan ja kesäisin laiduntavat lehmät näkyvät niityllä. Täällä on erilaista metsää. Löytyy perinnemaisemaa, lehtometsää ja rantaniittyjä. Parista kohtaa reitin varrella pääsee ihailemaan myös merta. Polun pituus on 1,2km. 

Lenholmen on kaunis varsinkin keväällä, kun valkovuokot kukkivat. Paikoin näyttää ihanalta pieneltä paratiisilta. Monenlaisia lintuja näkyi ja kuului kaunista linnunlaulua. Polun varrella on tietoa alueen kasvillisuudesta ja eläimistöstä. 

Noin puolesta välistä matkaa löytyy pöytäryhmä, jossa voi nauttia omia eväitä. Myös ulkohuussit löytyy. 

Alueella on myös lintutorni, josta näkyy merelle päin. Tällä kertaa lehmät olivat myös sieltä nähtävissä. Lehmiä käytetään usein perinnemaisemien hoitajina. Ne tallovat ja syövät rantakasveja niin rannat ei pääse kasvavaan täyteen kasveja.

Jos tuolla päin liikut niin sinua saattaa kiinnostaa myös Paraisten Sattmarkissa sijaitseva Lasten Robinson polku (myös isompia metsäreittejä) ja kiva idyllinen Cafe Sattmark.