sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Kesäpäivä Turussa


Voiko matkatunnelmaan päästä omassa kotikaupungissa? En tiedä johtuiko kevään koronakotoilusta vai muusta, mutta kesäinen päivä ystävän kanssa pitkin Turkua kävi ihan lomamatkasta. Aina ei tarvitse lähteä kauas, kun lähelläkin on niin paljon kaikkea puuhaa ja nähtävää. Ilmatkin olivat kohdillaan.

Vein ystäväni Turun vierailullaan vesibussiajelulle. Se toimii kuin bussi eli on eri pysäkkejä missä tulla kyytiin (jos vain mahtuu) ja jäädä pois kyydistä. Parasta on, että hintakin on vain bussilipun verran ja tietysti upeat maisemat.

Suuntasimme Martinsillan kupeessa olevalle pysäkille. Jos joutuu odottamaan niin kannatta istahtaa kahville Cafe Ankkaan. Täältä saa Turun parhaat munkit, kuten minulle on aikoinaan ystävät mainostaneet.

Nautimme kauniina päivänä kannelta maisemia. Väliä seilaa kaksi alusta M/S Ruissalo ja M/S Jaarli. Yhden suuntainen matka kokonaisuudessaan kestää n. 45 minuuttia.


Me menimme ihan päätepysäkille asti eli Ruissalon kansanpuistoon. Nautimme hieman virvokkeita ja pientä purtavaa kauniissa kahvilarakennuksessa Villa Promenadessa. Ruissalosta löyty paljon kauniita ja idyllisiä kahviloita sekä kaunista luontoa.

Tästä päätimme kävellä Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan. Tällä kertaa kävelimme vain ulkona puutarhassa. Se on ihan ilmaista puuhaa. Kiersimme puutarhaa ihaille erilaisia kasveja ja kukkasia. Tuolloin osa alppiruusuista kukki vielä komeana ja atsaleat loistivat upeudellaan.


Haaveilimme, että olisi pyörillä päässyt jatkamaan matkaa. Ja juuri eilen luinkin, että nyt on föllärit eli fölipyöriä tuotu myös Ruissaloon kesän ajaksi. Täytyypä ensi reissulla jatkaa sitten matkaa pyörällä.

Bussi oli juuri ehtinyt mennä, kun tarkastelimme aikatauluja. Seuraavaa olisi saanut odottaa tunnin verran. Päätimme kävellä takaisin rantaan ja mennä jokilautalla myös toiseen suuntaan.


Matkustimme taas päätepysäkille asti. Sieltä kävelimme ihan lähellä olevaan föriin, jolla pääsimme joen toiselle puolelle. Siitä jatkoimme kohti funikulaaria ja Kakolan mäkeä. Kakolan sisäpihalta löytyy ravintola Kakolanruusu, leipomo Bakeri Å ja myöhemmin aukeava hotelli ja kylpylä. Alueella on myös kahvipaahtimo Frukt Coffee Roasters ja Kakola Brewing Company, josta voi ostaa hyviä oluita. Löytyy myös pieni Kakolan sisustus- ja lahjatavaraliike.

Hieman sivummassa (funikulaarilta tullessa oikealle nurkan taakse) on entinen vankilan johtajan rakennus. Sen toisessa päädyssä toimii kahvila. Sieltä saa hyviä herkkuja. Miten olisi funikulaarileivos tai Kakolan kakku, jossa on pystyssä viila. Kahvin voi valita vankilan johtajan tapaan hienommasta kupista ja se sisältää myös santsikupin tai juoda vangin tapaan peltimukista.


Omassa kotikaupungissakin voi viettää upean kesäpäivän lomaillen. Turusta ei onneksi heti tekeminen ja näkeminen lopu.

Onko sulla joku lempikohde Turussa?



Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa ja Instagramissa!


sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Perhe matkustaa Baltiassa: Trakain linna


Yksi ensimmäisen Baltian road trippimme mieleen painuvimmista kohteista oli Trakai Liettuassa. Tai siis linna siellä. Trakai on vain pieni kaupunki vajaa 30km Vilnasta länteen. Trakai on kuitenkin tunnettu punatiilisestä linnastaan kauniin järven keskellä. 



Vilnasta tehdään valmisretkiä Trakaihin mikäli ei ole liikkeellä meidän tapaan omalla autolla. Omatoiminen pääsee myös junalla tai bussilla.


Matkallamme pysähdyimme seuraavissa kaupungeissa/kylissä:



Viro: Tallinna-Rapla-Pärnu,
Latvia: Riika-Jurmala-Kuldiga-Liepaja,
Lietttua: Kuurinkynnäs (niemimaa)- Juodkranté -Klaipeda-Kaunas-Trakai-Vilna.
Takaisin menomatkalla pysähdyimme lisäksi Latviassa Siguldassa ja Viron puolella Pärnussa ja Tallinnassa, josta matka jatkui takaisin koti Turkuun Helsingin kautta.



Mekin suuntasimme Trakaihin vain nähdäksemme linnan. Alue oli todella vihreä, pensaat kukkivat ja järviä näkyi paljon. Paikalliset talot olivat vanhoja puutaloja ja todella söpöjä.

Monet paikalliset olivat muuttaneet pihapiirinsä parkkipaikka-alueeksi. Alueella käy paljon turisteja niin jokainen parkkipaikka on varmasti tarpeen. Me ajoimme automme ystävällisen eläkeläisherran pihaan ja hän ohjasi mihin ajaa. En enää muista maksua, mutta ei se varmasti montaa euroa ollut. Ja olimme erittäin tyytyväisiä, että saimme parkkipaikan niin helposti.

Ensimmäisellä Baltian road tripillä poika oli vasta 9kk ikäinen.

Alueella oli paljon pieniä matkamuistoja myyviä kioskeja. Mekin ostimme perinteisen matkamuistomagneetin ja istuskelimme hieman varjossa lapsen kanssa.

Meille kaupattiin myös purjehduskierrosta saaren ympärillä, mutta se ei nyt ollut suunnitelmissamme. Alueella näkyi myös erilaisia veneitä ja polkuveneitä vuokrattavaksi. Aikaa saisi siis kulumaan kauemminkin.


Linnasaareen johtaa pitkähkö kävelysilta. Saareen ja linnan ympäristöön pääsee ilmaiseksi ihailemaan, mutta linnan sisälle on kahdeksan euron sisäänpääsymaksu.

Teimme kierroksen linnan sisällä ja sitten kiersimme myös linnan ympäri menevän kävelyreitin. Joka kuun viimeinen sunnuntai sisäänpääsy on ilmainen. Ainakin näin kesällä kauniina päivänä oli ilo kävellä Trakain alueella ja ihastella paikkoja. Itse linna ei mielestäni sisältä mikään kovin erikoinen ollut. Siellä oli kuitenkin erilaisia esineitä ihasteltavana. Todella kaunista paikkaa.


Täältä pääset kurkkaamaan Baltian autokierroksemme aikaisemmat sarjan jutut:


Kuurinkynnäs (Nagliain luonnonsuojelualue)
Kaunas


Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa ja Instagramissa!




lauantai 11. heinäkuuta 2020

Perhe matkustaa Baltiassa: Kaunas



Ensimmäisellä Baltian autokierroksellamme kävimme myös vanhassa hansakaupungissa Kaunasissa, Liettuassa. Kaunas on aivan Via Baltican varrella. Se on pääkaupunki Vilnan jälkeen suurin kaupunki ja on Kaunaskin saanut kantaa pääkaupungin titteliä aikoinaan.



Matkallamme pysähdyimme seuraavissa kaupungeissa/kylissä:

Viro: Tallinna-Rapla-Pärnu,
Latvia: Riika-Jurmala-Kuldiga-Liepaja,
Lietttua: Kuurinkynnäs (niemimaa)- Juodkranté -Klaipeda-Kaunas-Trakai-Vilna.


Takaisin menomatkalla pysähdyimme lisäksi Latviassa Siguldassa ja Viron puolella Pärnussa ja Tallinnassa, josta matka jatkui takaisin koti Turkuun Helsingin kautta.




Meillä ei ollut sen suurempia matkasuunnitelmia eikä hotellivarauksia etukäteen. Menimme fiilispohjalta. Yleensä kiersimme kaupungin päänähtävyydet päivässä ja olimme yhden tai kaksi yötä riippuen siitä mihin aikaan saavuimme kaupunkiin tai miten jaksoimme lähteä seuraavaan paikkaan.

Varasimme hotellihuoneet netinkautta tai kysyimme paikan päällä. Kaunasissa yövyimme pienessä hotellissa, joka oli korkean kukkulan päällä hieman sivussa keskustasta. Kävelimme katsomaan Kaunasin päänähtävyyttä eli linnaa. Oli kiva kävellä myös hieman sivummalla, jossa oli vanhoja omakotitaloja. Itse tykkään nähdä myös vähän sitä miten paikalliset asuvat ja elävät.


Kävelimme ensin katsomaan linnaa. Se on 1300-luvulta, mutta se on restauroitu vuosina 2009-2010. Mikään kovin suuri linna se ei ole ja siihen tutustuu nopeasti. Ympäristö on vihreä ja vieressä kulkee joki.



Linnan ihailun jälkeen suuntasimme lähellä olevalle kävelykadulle istumaan iltaa. Laisves- kävelykatu on pari kilometriä pitkä, joten siinä kävelemisessä menee jo hyvin aikaa. Siellä oli paljon erilaisia ravintoloita, kahviloita ja pieniä putiikkeja. Suomalaisittain Liettuassa on edullista. Kävelykadulta jatkuu uudempi Vilniaus -katu. 

Pysähdyimme kivan näköiselle terassille kävelykadulla iltasella. Tilasimme pientä purtavaa ja juomista. Terassilla oli paljon ihmisiä. En tiedä oliko vain kiireinen ilta vai mikä, mutta saimme odottaa pieniä bruchettojamme ainakin tunnin verran. Välillä jo kysyimme jos tilauksemme oli unohdettu, mutta mitään kovin kattavaa vastausta ei saatu kuin, että on tulossa. Joskus.



Kaunasissa on erilaisia museoita, mutta me keskityimme tällä kertaa enemmän ihastelemaan ja katsomaan vain kaupunkeja ja fiilistelemään niissä. Ja tietysti matkan varrella oli kiva katsoa maisemia. 


Kovin laajasti ei siis Kaunasia tutkittu, mutta sanoisin, että pääjutut olivat tuo linna ja kävelykatu. Shoppailijalle löytyy myös isoja kauppakeskuksia lähimailta, Akropolis (keskustassa) ja Mega (hieman kaupungin ulkopuolella). Ihan näkemisen arvoisia nekin. Pienempiä putiikkeja löytyy paljon Urmaksesta. 

Vierailumme Kaunasissa oli vain yhden päivän (tai enemmänkin iltapäivän) mittainen. Turkulaisena minua kiinnostaisi nähdä Kaunasin funikulaari. Olen nähnyt siitä kauniita kuvia.


Mitenkään erityistä vaikutusta Kaunas ei tehnyt (toki kaunis kävelykatu vanhoine taloineen), mutta ehkä pitää vielä antaa parempi mahdollisuus Kaunasille, kun sinne pääsee nykyään helposti lentäen suoraan Turusta. 

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Liettuan pääkaupunki Vilnaa. Kaunas tunnetaan enemmän Liettualaisena kaupunkina, kun taas Vilna on kansainvälisempi. 




Täältä pääset kurkkaamaan Baltian autokierroksemme aikaisemmat sarjan jutut:





Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa ja Instagramissa!







maanantai 15. kesäkuuta 2020

Ilolan Arboretum Salossa, Kiikalassa


Oltiin taas eilen upeassa kukkaterapiassa Ilolan Arboretumissa. Se sijaitsee Salossa, Kiikalassa. Salon keskustasta matkaa kertyy yhteen suuntaan noin 20 kilometriä. 

Ilolan Arboretum eli puulajipuisto on taimiston yhteydessä. Tässä näkyy rakkaus kasveja kohtaan. Aivan upea paikka rakennettu keskelle metsää. Arboretumissa on monenlaista aluetta. Löytyy mm. suometsää upeine suopursuineen, kallioaluetta, nurmikenttää, lampea ja alppiruusualuetta.

Kasveja alueella on yli 10 000.


 Varsinkin näin alkukesästä se on upea, kun alppiruusut ja atsaleat kukkivat. Niitä on vähän pitkin poikin tarhaa. Meidän käydessämme upeimmat atselean kukinnat löytyivät ison lammen reunalta.

Paikka on yksityisen omistuksessa ja rakentama. Aivan valtava työ nähty ja ihanaa, että me päästään myös nauttimaan näistä upeista maisemista ja kukkaloistosta.


Paikan päälle löydät, kun laitat navigaattoriin Kalkkilantie 1325. 
Parkkipaikat löytyvät tien vasemmalta puolelta, johon ajetaan päätalon ohi eli ovat siellä takana alapihalla.

Arboretum on avoinna ma-pe klo 10-19.

Linkkaan tähän vielä Ilolan omat facebook sivut: Ilolan Arboretum ja taimisto.

Paikan päällä on taimimyyntiä, mutta muita palveluja ei ole.
Parkkipaikan vierestä löytyy piirretty alueen kartta (kierros kulkee alueen ympäri) ja maininta, että pääsymaksu vakavaraisilta kaksi euroa. Alapuolelta löytyy postilaatikko.


Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa



lauantai 13. kesäkuuta 2020

Alppiruusutarha & Arboretum Yltöinen Piikkiössä



Kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa Piikkiössä sijaitsevassa Arboretumissa. Aivan upea paikka, varsinkin näin alppiruusujen kukinnan aikaan.

Arboretum Yltöinen on puiden ja pensaiden tutkimusalue ja geenipankki. Siellä on niin suomalaisia kuin ulkomaisiakin lajeja. Alue on siis metsäinen puisto. Alueella on n. 1,5km polkuja.

Alue on siis Luonnonvarakeskuksen (Luke) pitämä. Alueella on kasveja, jotka vaativat esimerkiksi metsäistä tai varjoista aluetta menestyäkseen. Arboretum tarkoittaa puulajipuistoa.


Jostain netistä bongasin tämän paikan. Ikäni olen varsinais-Suomessa asunut ja Turussa viimeiset 10 vuotta. Silti en ollut kuullutkaan tästä paikasta. Lieneekö niin hyvin varjeltu salaisuus vaiko vain tietämättömyyttäni. Ei ole ainakaan saanut suurta julkisuutta vielä. On kuulemma toiminut jo vuodesta 1994.

Alppiruusut ovat ehtineet kasvaa aivan mahtaviksi. En tiennytkään, että ne edes kasvavat useamman metrin korkuisiksi. Arvioisin, että sieltä löytyi ainakin viisi kuusi metrisiä alppiruusuja. Niitä on istutettu sinne jo 1970-luvulla.



Alueen pieni parkkipaikka oli melko täynnä, mutta mitään ruuhkaa metsässä ei ole. Täällä sai rauhassa kuvailla alppiruusuja ilman pelkoa, että muita ihmisiä edes näkyy kuvassa.

Hieman piilossa kierroksen loppuvaiheessa ennen ulosmenoporttia (alue on siis aidattu ja lukossa kiinniolo aikoina) on upeat alppiruusut ja kannattaa katsoa tarkkaan sillä niiden keskeltä löytyy pieni näköalatasanne.


Alueelta löytyy erikoisuuksia, mutta myös monille tuttuja lajeja. Metsästä löytyy vähän vaiheittan erilaista aluetta. Alppiruusuja, kosteikkoa, kuusimetsää, koivikkoa, merenrantaa...

Merenrannalta löytyy upeita kilpikaarnaisia mäntyjä, jotka ovat yli 350-vuotiaita. Kuusikossa on hienon värisiä kuusia (tai siis pihtoja). Atsaleat olivat pääosin jo kukkineet tältä vuodelta.


Kannattaa käydä ihailemassa! Alppiruusujen aika on juuri nyt, joten kannattaa olla nopea jos niitä vielä haluaa ihastella tänä vuonna. Muutenkin kyllä vierailemisen arvoinen paikka.

Arboretum Yltöinen on avoinna arkisin klo 8-15. Alueella on vapaa pääsy.
Se sijaitsee noin 20 km Turusta. Paikka löytyy navigaattorilla osoitteesta Toivonlinnantie 518.

Koronan vuoksi wc-tilat eivät ole käytössä.


Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa