perjantai 18. syyskuuta 2020

Virnamäen luontopolku ja muinaisjäännösalue


Kävin pienellä kävelyllä Turun Halisten kosken läheisyydessä. Ensin ajelin toiselta puolelta Turkua Halisten sillan kupeeseen, jossa sijaitsee komea pato. Keskustasta padolle on nelisien kilometriä. Ihana kesäkahvila Padolla oli vielä auki, mutta parkkipaikka löytyi silti hyvin.

Lähdin siskoni ja poikani kanssa kävelemään pienen lenkin padon yläjuoksulle päin. Tuolta lähtevä Virnamäen luontopolku (ja muinaisjäännösalue) on kaunista vanhaa maisemaa. Saimme ihailla komeita maisemia vaikka olimmekin vain melko lyhyen matkan päässä kaupungin keskustasta ja kauempana näkyi autoja. 

Aurajoen varrella on komeaa jylhää maisemaa. Toisinaan voi kuvitella esi-isiemme tuolla tallustaneen. Reitillä oli hyvät leveät hiekkapolut, mutta osan reitistä voi kulkea metsä- ja kalliopolkuja pitkin. 


Reitin varrella oli opasteita, joissa luki luonnonpaikoista ja luonnosta sekä alueen historiasta. Mukava opetuksellinen reitti lapsille (ja myös aikuisillekin). Pääsimme etsimään mm. kuppikiviä.

Alueelta löytyy Virnamäen muinaisjäännösalue, Virnamäen kalmisto ja asuinpaikka, kuppikivet ja Komosten kummut. Nämä kaikki ovat muinaismuistolain mukaisesti suojeltuja. Nämä ovat nuoremman rautakauden aikaisia ( 550 - 1150 jKr.). Nämä eivät erityisesti erotu maastosta, mutta kyllä alueen mukaan voi kuvitella tuolla muinaista elämää.

Komosten kummuista ei olla täysin varmoja ovatko ne vain kaksi poikkeuksellisen säännöllisen muotoista kumpua vai ovatko ne vanhoja hautakumpuja. Koekuopasta on kaivettu esille rautakautista keramiikkaa. Se on siis voinut olla ollut leiripaikkakin.


Suunnittelijat Saana ja Olli ovat tänä kesänä sulostuttaneet Turkulaisia paikkoja hauskoilla pöytäryhmillä. Tänne oli tuotu hauska pinkki pöytäryhmä. Tosin alkukesän komeudessaan se ei enää varmasti ollut, kun oli valitettavasti kokenut pientä ilkivaltaa.

Lapsi löysi takana olevasta puusta keinun johon oli päästävä kiikkumaan. Yllättäviä löytöjä keskeltä lenkkimaisemia.



Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa ja Instagramissa
 

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Dino Parkas Radailiai - Dinopuisto Liettuassa



Kesän Baltian roadtripillämme kävimme tutustumassa myös Liettuassa sijaitsevaan Dino puistoon. Viralliselta nimeltään paikka on Dino Parkas Radailiai. Se sijaitsee Liettuan länsirannikon tuntumassa Klaipedan lähettyvillä (n. 7km päässä).

Kävimme siellä, kun ajelimme Klaipedasta pohjoiseen päin kohti Palangaa (hieman sivureittiä tosin saa mennä).


Meidän koko perhe tykkäsi paikasta kovin. Siellä on erilaisia dinosaurushahmoja, jotka liikuttavat häntäänsä ja päätään sekä niistä tulee ääniä. Lisäksi jokaisesta on tietoa. Hienon näköisiä ja varmasti jokaisen dinofanin unelma. Dinoja on ripoteltu pitkin poikin aluetta. Siellä on siis paljon muutakin kuin vain dinojen katselu. Mukava koko perheen paikka.

Alueella on muutamia huvipuistolaitteita, peililabyrintti (ihan mahtava sellainen), leikkipaikka ja seikkailurata. Lisäksi aina välilllä tehtiin kasvomaalauksia ja paikan maskottidino oli kiertelemässä.

Sen lisäksi alueelta löytyy hieman eläimiä. Vuohet olivat ihan vapaana eläinaitauksen vieressä. Pupujen sekaan pääsi kävelemään ja niitä sai vapaasti silitellä ja ottaa syliin. Lapset olivat tästä aivan innoissaan. Lisäksi kävelimme alpakoiden kanssa samassa aitauksessa.

Paikan perällä oli mm. erilaisia pomppupaikkoja ja muuta hauskaa. Ne olivat ehkä enemmän perheen pienemmälle väelle sopivia. Löytyi myös vedessä meneviä polkuautoja.

Parasta täällä oli, että kaikki sisältyi sisäänpääsylipun hintaan (paitsi tietysti ruokailut).

Vieressä sijaitsi myös väärin päin talo. Näihin voi ostaa halutessaan yhdistelmälipun. Väärin päin talossa on hauska ottaa erilaisia kuvia ja hassutella niillä. Myös käveleminen tällaisessa talossa voi olla vähän hankalaa, kun on tottunut, että kaikki on toisin päin. 

Alueen vieressä oli iso ilmainen parkkipaikka. Meidän mennessämme sinne aamupäivästä oli ainakin hyvin tilaa ja jonoja ei ollut. Alueella oli väljä kävellä ja muutenkaan ihmisiä ei hirveän paljon ollut liikkeellä. Ainoastaan pariin laitteeseen jouduimme hieman jonottamaan, mutta joissakin jouduimme odottamaan, että tulee muitakin, että laite laitetaan päälle. 

Dinopuisto on auki maaliskuusta aina marraskuun puoleen väliin asti. Talven ajan paikka on kiinni. 

Liput:

aikuiset 12e 

lapset 2-12v. 10e

Yhdistelmäliput:

aikuiset 15e

lapset 13e 

Myös lemmikit ovat tervetulleita Dino Parkas Radailiaiin. 

Aukioloajat:

Ma-su klo 10-19. 

Tarkemmat ja ajankohtaiset tiedot voit tarkistaa heidän nettisivuiltaan: Dino Parkas Radailiai 



sunnuntai 30. elokuuta 2020

Viikonloppu Turussa



Me ollaan oltu aika kovia perheen kanssa menemään. Nyt, kun pojalla on alkanut esikoulu niin halutaan vähän rauhoittaa menemisiä ja saada enemmän rutiinia. Viime viikonlopun vietimme ihan kotosalla. Tai meillä siis kotosalla oloksi luetaan se, että olemme Turussa.
 
Viime viikonloppuna Turun linnan puistossa oli Turun linnan turnajaiset. Ollaan käyty niitä aina katsomassa jos vain kaupungissa satutaan olemaan. Kiva ilmaistapahtuma. Näin korona-aikana vähän tietysti aina mietityttää mihin uskaltaa mennä, mutta tuo on ulkona ja väkeä ei ollut kovin paljoa. Itseasiassa aika vähän.


Meillä pojalla oli yllään Puolan reissulta (muutama vuosi sitten) tuotu ritariliivi, puumiekka ja myös merirosvohattu piti päähän saada kotoa lähtiessämme. Linnan ympärillä on hieman erilaisia käsityöläisiä myymässä ja tällä kertaa ostimme pojalle aamuntähden. Se oli hänen valitsemansa ostos.


Katsoimme hieman juuri alkanutta näytöstä. Alkoi sataa vettä, joten päätimme käydä myös Turun linnassa. Poika kun sinne oikeastaan halusi jo heti, kun linnan näki. Alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi ja meillä on hankittuna museokortti. Se on kyllä tosi näppärä keksintö.

Linnassa sattui olemaan Pikku ritari -kierroksia, joten lähdimme sellaiselle. Seuraava alkava kierros oli jo muutaman minuutin päästä ja ruotsinkielinen, mutta se oli meille sopiva, kun kaksikielinen perhe ollaan. Ei meidän lisäksi ollut kierroksella kuin yksi muu perhe. Hyvä näin korona-aikana. Tulee näin äidillekin samalla kielikylpyä. 


Muutaman kuvan sain pojasta uuden lelunsa kanssa. Tai siis muissa kuvissa tuo aamuntähti heilui siihen malliin ettei siitä saanut mitään selvää. Meillä ei tyrkytetä aseita, mutta leikkeihin kyllä voidaan jotain joskus ostaa. Itse koen leikit leikkeinä. Itsellänikin ollut pienenä tyttönä pikkusotilaita ja knallipyssy. Tosin äiti takavarikoi knallipyssyn, kun siitä tuli sellainen pauke (vaikka maalla asuttiinkin, mutta ei äiti tainnut jaksaa kuunnella).


Pikkuritarikierros oli mukava. Vanhemmat sai olla mukana kierroksella. Hinta oli neljä euroa henkilöltä sisäänpääsylipun lisäksi. Opas kertoi hieman linnasta ja muutamia jänniä yksityiskohtia. Kierroksella myös kerrottiin miten kuninkaan edessä tuli käyttäytyä. 

Harjoittelimme hieman kumartamista ja tervehtimistä. Kuninkaalle ei koskaan saanut näyttää peppuaan, joten hänen edestään oli poistuttava takaperin kävellen. Meidän pojasta huomasi, että oli hieman jännää, kun oltiin kuninkaan edessä. Lapset lyötiin ritareiksi. Jännä kierros oli. 


Linnassa sattui olemaan esillä myös taidetta ja samalla kiertäessämme ehdimme hieman katsella noita taideteoksia. 

Turun linnassa on nyt myös näyttely, jossa esitellään sisustusarkkitehti Carin Brygmanin elämää ja suunnittelutöitä. Täytyy lähteä yksin rauhassa katsomaan joku kerta.


Kierroksen päätteeksi kävimme keskustassa kahvilla Gaggui Gaffelassa. Meidän poikamme on valikoiva ja ei tuolta löytänyt itselleen sopivaa, joten hän sai sitten kaupasta kotiin herkkuja.


Sunnuntaina olikin kaunis päivä. Otimme kotona rennosti ja lähdimme myöhemmin käymään kahvilla kesäkahvila Padolla. Se sijaitsee Halisten kosken vieressä ja siellä on hyvät tuoreet tarjoilut.


Tämä viikonloppu puolestaan on mennyt eilen omalta osaltani Siivouspäivän kirpparilla myyden lastenvaatteita. Tänään oltiin vähän kaupoilla perheen kanssa ja käytiin herkuttelemassa.


Toivotan oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Kesäpäivä Turussa


Voiko matkatunnelmaan päästä omassa kotikaupungissa? En tiedä johtuiko kevään koronakotoilusta vai muusta, mutta kesäinen päivä ystävän kanssa pitkin Turkua kävi ihan lomamatkasta. Aina ei tarvitse lähteä kauas, kun lähelläkin on niin paljon kaikkea puuhaa ja nähtävää. Ilmatkin olivat kohdillaan.

Vein ystäväni Turun vierailullaan vesibussiajelulle. Se toimii kuin bussi eli on eri pysäkkejä missä tulla kyytiin (jos vain mahtuu) ja jäädä pois kyydistä. Parasta on, että hintakin on vain bussilipun verran ja tietysti upeat maisemat.

Suuntasimme Martinsillan kupeessa olevalle pysäkille. Jos joutuu odottamaan niin kannatta istahtaa kahville Cafe Ankkaan. Täältä saa Turun parhaat munkit, kuten minulle on aikoinaan ystävät mainostaneet.

Nautimme kauniina päivänä kannelta maisemia. Väliä seilaa kaksi alusta M/S Ruissalo ja M/S Jaarli. Yhden suuntainen matka kokonaisuudessaan kestää n. 45 minuuttia.


Me menimme ihan päätepysäkille asti eli Ruissalon kansanpuistoon. Nautimme hieman virvokkeita ja pientä purtavaa kauniissa kahvilarakennuksessa Villa Promenadessa. Ruissalosta löyty paljon kauniita ja idyllisiä kahviloita sekä kaunista luontoa.

Tästä päätimme kävellä Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan. Tällä kertaa kävelimme vain ulkona puutarhassa. Se on ihan ilmaista puuhaa. Kiersimme puutarhaa ihaille erilaisia kasveja ja kukkasia. Tuolloin osa alppiruusuista kukki vielä komeana ja atsaleat loistivat upeudellaan.


Haaveilimme, että olisi pyörillä päässyt jatkamaan matkaa. Ja juuri eilen luinkin, että nyt on föllärit eli fölipyöriä tuotu myös Ruissaloon kesän ajaksi. Täytyypä ensi reissulla jatkaa sitten matkaa pyörällä.

Bussi oli juuri ehtinyt mennä, kun tarkastelimme aikatauluja. Seuraavaa olisi saanut odottaa tunnin verran. Päätimme kävellä takaisin rantaan ja mennä jokilautalla myös toiseen suuntaan.


Matkustimme taas päätepysäkille asti. Sieltä kävelimme ihan lähellä olevaan föriin, jolla pääsimme joen toiselle puolelle. Siitä jatkoimme kohti funikulaaria ja Kakolan mäkeä. Kakolan sisäpihalta löytyy ravintola Kakolanruusu, leipomo Bakeri Å ja myöhemmin aukeava hotelli ja kylpylä. Alueella on myös kahvipaahtimo Frukt Coffee Roasters ja Kakola Brewing Company, josta voi ostaa hyviä oluita. Löytyy myös pieni Kakolan sisustus- ja lahjatavaraliike.

Hieman sivummassa (funikulaarilta tullessa oikealle nurkan taakse) on entinen vankilan johtajan rakennus. Sen toisessa päädyssä toimii kahvila. Sieltä saa hyviä herkkuja. Miten olisi funikulaarileivos tai Kakolan kakku, jossa on pystyssä viila. Kahvin voi valita vankilan johtajan tapaan hienommasta kupista ja se sisältää myös santsikupin tai juoda vangin tapaan peltimukista.


Omassa kotikaupungissakin voi viettää upean kesäpäivän lomaillen. Turusta ei onneksi heti tekeminen ja näkeminen lopu.

Onko sulla joku lempikohde Turussa?



Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa ja Instagramissa!


sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Perhe matkustaa Baltiassa: Trakain linna


Yksi ensimmäisen Baltian road trippimme mieleen painuvimmista kohteista oli Trakai Liettuassa. Tai siis linna siellä. Trakai on vain pieni kaupunki vajaa 30km Vilnasta länteen. Trakai on kuitenkin tunnettu punatiilisestä linnastaan kauniin järven keskellä. 



Vilnasta tehdään valmisretkiä Trakaihin mikäli ei ole liikkeellä meidän tapaan omalla autolla. Omatoiminen pääsee myös junalla tai bussilla.


Matkallamme pysähdyimme seuraavissa kaupungeissa/kylissä:



Viro: Tallinna-Rapla-Pärnu,
Latvia: Riika-Jurmala-Kuldiga-Liepaja,
Lietttua: Kuurinkynnäs (niemimaa)- Juodkranté -Klaipeda-Kaunas-Trakai-Vilna.
Takaisin menomatkalla pysähdyimme lisäksi Latviassa Siguldassa ja Viron puolella Pärnussa ja Tallinnassa, josta matka jatkui takaisin koti Turkuun Helsingin kautta.



Mekin suuntasimme Trakaihin vain nähdäksemme linnan. Alue oli todella vihreä, pensaat kukkivat ja järviä näkyi paljon. Paikalliset talot olivat vanhoja puutaloja ja todella söpöjä.

Monet paikalliset olivat muuttaneet pihapiirinsä parkkipaikka-alueeksi. Alueella käy paljon turisteja niin jokainen parkkipaikka on varmasti tarpeen. Me ajoimme automme ystävällisen eläkeläisherran pihaan ja hän ohjasi mihin ajaa. En enää muista maksua, mutta ei se varmasti montaa euroa ollut. Ja olimme erittäin tyytyväisiä, että saimme parkkipaikan niin helposti.

Ensimmäisellä Baltian road tripillä poika oli vasta 9kk ikäinen.

Alueella oli paljon pieniä matkamuistoja myyviä kioskeja. Mekin ostimme perinteisen matkamuistomagneetin ja istuskelimme hieman varjossa lapsen kanssa.

Meille kaupattiin myös purjehduskierrosta saaren ympärillä, mutta se ei nyt ollut suunnitelmissamme. Alueella näkyi myös erilaisia veneitä ja polkuveneitä vuokrattavaksi. Aikaa saisi siis kulumaan kauemminkin.


Linnasaareen johtaa pitkähkö kävelysilta. Saareen ja linnan ympäristöön pääsee ilmaiseksi ihailemaan, mutta linnan sisälle on kahdeksan euron sisäänpääsymaksu.

Teimme kierroksen linnan sisällä ja sitten kiersimme myös linnan ympäri menevän kävelyreitin. Joka kuun viimeinen sunnuntai sisäänpääsy on ilmainen. Ainakin näin kesällä kauniina päivänä oli ilo kävellä Trakain alueella ja ihastella paikkoja. Itse linna ei mielestäni sisältä mikään kovin erikoinen ollut. Siellä oli kuitenkin erilaisia esineitä ihasteltavana. Todella kaunista paikkaa.


Täältä pääset kurkkaamaan Baltian autokierroksemme aikaisemmat sarjan jutut:


Kuurinkynnäs (Nagliain luonnonsuojelualue)
Kaunas


Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa ja Instagramissa!