Haunisten allas - Luontopolku Raisiossa

Keväällä kävin ensimmäistä kertaa Haunisten altaalla retkeilemässä. Minulle paikka ei ollut ennestään tuttu vaikka paikka sijaitseekin hyvin lähellä Turun rajaa. Haunisten allas sijaitsee Raision Ikean lähettyvillä.

Ajaessa sinne paikkaa ei ole pahemmin mitenkään merkitty. Ihmettelimme mistä reitti alkaa, sillä jo hieman aikaisemmin on hiekkakenttiä, jonne jättää auto parkkiin. Emme kuitenkaan lähteneet tuota metsäpolkua kulkemaan. Kannattaa siis ajaa vielä koirankoulutuskenttien ohi ihan tien perälle, joka kaartaa oikealle. Sieltä löytyy myös parkkialuetta ja opaskartta Haunisten altaasta. Sieltä voi myös lähteä frisbeegolfradalle, joka näytti oikein hyvältä ja suositulta.

Haunisten allas on tekojärvi, joka on rakennettu vuonna 1973. Sitä käytettiin vuoteen 2012 saakka raakavesivarastona. Rantaviivaa sillä on 3,5 kilometriä. 

Kävelyreitti kulkee altaan ympäri ja suurimmaksi osaksi melko läheltä rantaa tai ainakin siten, että vesi on usein näkyvissä. Myös erilaisia metsäosuuksia on matkalla. Maasto on vaihtelevaa ja se ei ole esteetön. Oikealla puolella olevalle grillipaikalle on kyllä parkkipaikalta melko tasaista ja lyhyehkö matka. 

Reitin varrella on kaksi grillipaikkaa, joista kummastakin on kauniit maisemat altaalle. Omat puut mukaan (ymmärtääkseni näin korona aika puuvajoja ei tuolla täytetä ja olivat nytkin tyhjät). Luultavasti tästä johtuen alueella valitettavasti näkyi paljon nuotiopaikkoja kallioilla ja puita oli tuhottu polttopuuksi. Kummankin grillipaikan vierestä löytyy ulkohuussit.

Tervetuloa myös seuraamaan blogia facebookissa ja Instagramissa!

Alppiruusutarha & Arboretum Yltöinen Piikkiössä

Kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa Piikkiössä sijaitsevassa Arboretumissa. Aivan upea paikka, varsinkin näin alppiruusujen kukinnan aikaan.

Arboretum Yltöinen on puiden ja pensaiden tutkimusalue ja geenipankki. Siellä on niin suomalaisia kuin ulkomaisiakin lajeja. Alue on siis metsäinen puisto. Alueella on n. 1,5km polkuja.

Alue on siis Luonnonvarakeskuksen (Luke) pitämä. Alueella on kasveja, jotka vaativat esimerkiksi metsäistä tai varjoista aluetta menestyäkseen. Arboretum tarkoittaa puulajipuistoa.

Jostain netistä bongasin tämän paikan. Ikäni olen varsinais-Suomessa asunut ja Turussa viimeiset 10 vuotta. Silti en ollut kuullutkaan tästä paikasta. Lieneekö niin hyvin varjeltu salaisuus vaiko vain tietämättömyyttäni. Ei ole ainakaan saanut suurta julkisuutta vielä. On kuulemma toiminut jo vuodesta 1994.

Alppiruusut ovat ehtineet kasvaa aivan mahtaviksi. En tiennytkään, että ne edes kasvavat useamman metrin korkuisiksi. Arvioisin, että sieltä löytyi ainakin viisi kuusi metrisiä alppiruusuja. Niitä on istutettu sinne jo 1970-luvulla.

Alueen pieni parkkipaikka oli melko täynnä, mutta mitään ruuhkaa metsässä ei ole. Täällä sai rauhassa kuvailla alppiruusuja ilman pelkoa, että muita ihmisiä edes näkyy kuvassa.

Hieman piilossa kierroksen loppuvaiheessa ennen ulosmenoporttia (alue on siis aidattu ja lukossa kiinniolo aikoina) on upeat alppiruusut ja kannattaa katsoa tarkkaan sillä niiden keskeltä löytyy pieni näköalatasanne.

Alueelta löytyy erikoisuuksia, mutta myös monille tuttuja lajeja. Metsästä löytyy vähän vaiheittan erilaista aluetta. Alppiruusuja, kosteikkoa, kuusimetsää, koivikkoa, merenrantaa...

Merenrannalta löytyy upeita kilpikaarnaisia mäntyjä, jotka ovat yli 350-vuotiaita. Kuusikossa on hienon värisiä kuusia (tai siis pihtoja). Atsaleat olivat pääosin jo kukkineet tältä vuodelta.

Kannattaa käydä ihailemassa! Alppiruusujen aika on juuri nyt, joten kannattaa olla nopea jos niitä vielä haluaa ihastella tänä vuonna. Muutenkin kyllä vierailemisen arvoinen paikka.

Arboretum Yltöinen on avoinna arkisin klo 8-15. Alueella on vapaa pääsy.
Se sijaitsee noin 20 km Turusta. Paikka löytyy navigaattorilla osoitteesta Toivonlinnantie 518.

Koronan vuoksi wc-tilat eivät ole käytössä.

Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa. 

Senatsbergetin hyvinvointipolku Taalintehtaalla

Ajeltiin viime viikolla Kemiön saarelle. Kohteenamme oli luontopolku, sillä näinä aikoina ei oikein mitään muuta kauheasti ole matkaillessa tehtävissä. Olin liikkeellä kaksin siskoni kanssa. Kohteeksi otimme Senatsbergetin luontopolun. Se oli oikein mukava.

Auton jätimme parkkiin Taalintehtaan keskustassa sijaitsevalle vanhan masuunin pihalle. Siitä kävelimme polkua pitkin ylöspäin jossa saimme ihailla kaunista lampea. Senatsbergetin luontopolku on hyvin merkitty keltaisilla merkeillä puissa. Alueella on myös muita lyhyempiä luontopolkuja.

Polku kulkee osittain samaa reittiä parin muun lyhyemmän polun kanssa. Reitti oli mukavan vaihtelevaa maisemaa ja se kulkee pääosin metsäpolkuja pitkin. Reitti ei ole siis esteetön. Pituutta tällä reitillä oli noin 6,3 kilometriä.

Reitin alkuosassa oli kaunis järvi, jonka toinen laita oli suomaista. Siellä kuljettiin pitkospuita ja pieniä siltoja pitkin. Reitti on hyvinvointipolku. Sen varralla on kylttejä, joissa on erilaista tietoa mm. luonnon vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin.

Ennen laavulle pääsyä ylitetään autotie. Tuossa kohtaa on myös pieni parkkipaikka jos haluaa vain käydä laavulla tai ihailemassa maisemia korkean mäen päältä. Mäen alhaalla sijaitsee halkovaja, josta on kannettava omat puut laavulle. Parkkipaikalta laavulle on vain 600 metriä. Senatsbergetin hyvinvointikierroksella laavu on n. 3,5km kohdalla.

Laavu sijaitsee tosin melko korkean ja jyrkähkön mäen päällä. Sinne kipuaminen on kyllä kaiken vaivan arvoista. Ei se kuitenkaan niin kovin pitkä matka ole, mutta huonokuntoisemmalle tai jalkavaivaiselle voi olla hankala.

Laavu, näköalatorni ja hauska sääkivi sijaitsevat korkean kukkulan päällä, josta aukeaa upeat maisemat.

Laavu oli oikein siisti ja siinä oli hyvä grilli. Ainoa vain, että lyhyt henkilö saa vähän kurotella grilliin, jotta yltää hyvin asettelemaan sytykkeet ja puut. Laavun lisäksi on pari pöytäryhmää.

Mäeltä on upeat maisemat ja niitä kannattaakin käydä kallion reunalla ihailemassa merelle päin. Sieltä löytyy myös penkki paikkojen ihailuun sekä hauska sääkivi.

Mäen päällä on myös kolme kerroksinen lintutorni, josta näkee upeasti merelle ja voi ihastella kaunista metsää.

Reitti sinänsä käveltynä varmaan kestäisi parisen tuntia, mutta me olimme kauan ihailemassa maisemia ja vietimme aikaa laavulla grillaillen ja ihaillen maisemia sekä upeaa ritari perhosta, joka liihotteli laavun lähettyvillä.

Me emme tulleet kelloa seuranneeksi, mutta varmasti nelisen tuntia vierähti. Laavulla ja lintutornilla oli kolme muutakin retkiseuruetta sinne mennessämme, mutta muutoin emme reitillä muita nähneet.

Laavulta takaisin matka vaikutti lyhyemmältä kuin oli. Ehkä olimme saaneet niin paljon luonnosta ja eväistä energiaa. Lopussa saavuimme takaisin järvelle. Kalliolta oli komea näköala järvelle ja aurinkoisena päivänä melkein teki mieli uimaan.

 Olipa taas voimaannuttava kokemus. Tosiaan hyvinvointipolku. Luonto antaa niin paljon. Luonnossa liikkuessa unohtuu kaikki muu. Huomasin, etten ollut ajetellut pahemmin mitään muuta muutamaan tuntiin kuin ihaillut maisemia ja keskittynyt hetkeen. Mitä nyt vähän kuvia räpsinyt, mutta se on minulle mieluista puuhaa.

Taalintehtaan keskustassa on kaunista.

Lopuksi kävimme Taalintehtaan keskustassa kaupasta ostamassa jäätelöt ja ihailemassa hieman Taalintehtaan keskustaa, joka on kaunista vanhaa ruukki aluetta. Kaunis pieni merellinen paikka.

Liian vähän tuolla päin liikkunut vaikka en kovin kaukaa kotoisin olekaan. Tästä innostuneena vielä pitää tehdä ainakin yksi kesälomaretki Kemiöön saarelle. Jäi vielä kivoja pienempiä luontopolkuja tutkittavaksi pojan kanssa.

Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa. 

Luolavuoren luola ja Ispoisten luonnonsuojelualue

Luola

Kolmisen kilometrin päässä Turun keskustasta sijaitsee Luolavuoren kaupunginosa. Se on saanut nimensä alueella sijaitsevasta luolasta, joka onkin yksi Suomen komeimpia. Luola sijaitsee korkeahkon kallion yläosassa.

Luolan muutama ensi metri on melko tilava, mutta sen jälkeen se muuttuu matalaksi ja ahtaaksi. Luolaan kannattaa ottaa mukaan taskalamppu tai otsalamppu, sillä siellä ei muutoin näe mitään luolan suuta kauempana.

Kapean ja matalamman osan jälkeen luolasta kuulemma löytyy ns. takahuone. Siellä mahtuu taas paremmin liikkumaan. Itse en ahtaanpaikan kammoisena ole uskaltautunut vielä tuolla perällä käymään, eteishalli riitti minulle nähtävyydeksi, kuten varmasti aika monelle muullekin kävijälle. Turun kaupungin sivuilta löysin tiedon, että luola olisi 45 metriä pitkä.

Luolavuoren luolassa on sanottu ennen olevan ryöstäjien piilopaikka. Se onkin hyvässä piilossa. Pelkällä tiedolla alueella olevasta luolasta ei luolan suuta kovin helposti löydä.

Itse olen aikoinani parikin kertaa etsinyt luolan suuta, kun en tiennyt tarkkaa paikkaa. Nyt jo yli kymmenen vuotta tällä seudulla asuttuani on sekin vihdoin tänä koronakautena tullut tutkittua. Muutenkin on lähiseutua tullut paremmin koluttua.

Helpoiten luolan suulle löytää, kun sinne menee metsän reunasta ns. Luolavuoren puolelta. Luolavuoren tenniskentän luona on pieni parkkipaikka. Tenniskentän takana on hiekkakenttä. Kentän suunnilleen puolen välin kohtaa metsän reunasta lähtee polku. Siitä kun menee metsään ja kulkee melko suoraan ylös päin löytää luolan suun. Mikäli aiot mennä syvemmälle luolaan niin Retkipaikan jutusta löytyy hyvät ohjeet miten luolassa kannattaa kulkea.

Rinne luolan suulle on melko jyrkkä ja kivikkoinen. Kallio kohoaa 65 metriä meren pinnan yläpuolelle. Luolan suulla näkyy keltaisella maalilla opaste. Tämä ei kuitenkaan näy joka suuntaan hyvin, sillä edessä on isoja kiviä.

Ispoisten luonnonsuojelualue

Luola sijaitsee luonnonsuojelualueella. Alue muutettiin luonnonsuojelualueeksi Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Alue kattaa 25 hehtaaria Ilpoisten ja Luolavuoren välisellä metsäalueella.

Alue on komeaa mäntymetsää. Siellä on paljon kallioita ja kiviä. Metsästä löytyy paljon isojakin kiviä, siirtolohkareita. Siellä näkeekin mm. kiipelyharrastajia, sillä alueella on Turun parhaat kiipeilypaikat.

Metsän halki kulkee hyvä lenkkipolku, joka lumisina talvina muuttuu laduksi. Lenkkipolkua voi jatkaa aina Katariinan laaksoon tai vaikka Vaarniemen laavulle asti. Maastosta löytyy paljon polkuja, jossa paikalliset käyvät kävelemässä ja lapset leikkimässä. Siellä näkee myös usein maastopyöräilijöitä.

Tässä on hyvä harjoitella kiipeilyä. Vasemmalla puolella pieni lippaluola.

Metsäalueeseen kuuluu myös korkea kukkula. Se on aikoinaan ollut kaatopaikka ja myöhemmin maankaatopaikka. Nykyään se on täytetty ja toimii hyvänä näköalapaikkana. Sieltä näkyy kauas. Nuorempina kävimme siellä monen muun lailla ampumassa uudenvuoden ilotulitteet. Vieressä on uusi frisbeegolf-rata.

Luonnonsuojelualueella on muitakin kivoja näköalapaikkoja. Tietyistä paikoista näkyy merelle asti Katariinanlaaksoon päin.

Oletko käynyt Luolavuoren luolassa tai jossain muussa luolassa?

Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa. 

Runosmäen pirunpelto

Turusta, Runosmäen lähiön metsistä löytyy komeita paikkoja. Siellä on hyvät lenkkeilypolut, mutta myös metsän puolelle kannattaa ehdottomasti poiketa. Suurimpana nähtävyytenä on muinaisranta eli pirunpelto.

Pirunpellolla on tullut käytyä  pikku tyttönä, kun olin kyläilemässä Runosmäessä asuvien tuttaviemme luona. Tuolloin oli jännää päästä maalta kaupunkiin. Nyt olen asunut Turussa jo yli kymmenen vuotta. Oli yli kolmen kymmenen vuoden jälkeen aika palata katsomaan noita Runosmäen lenkkipolkuja ja muinaisrantaa. Tällä kertaa mukana oli oma lapseni, joka on hieman nuorempi kuin minä olin viime kerralla tuolla käydessäni. Niin se aika vierähtää.

Metsä oli edelleen komea. Kiersimme pururadan ympäri. Etsimme samalla koronan vuoksi sinne laitettuja apinankuvia ja teimme lapuissa olevia pieniä tehtäviä. Tuon lisäksi metsässä on paljon puissa eri väristen nallejen kuvia. Hauska etsintätehtävä tuokin. Näitä kuvia löytyi myös metsän uumenista.

 Pururadan vieressä näkyi komea kallio ja sen muodostama "luola" tai tuollainen kallion luoma katos. Kävimme katsomassa sitä ja samalla kiipesimme sen takana olevalle kalliolle. Sieltä näkyikin komeat maisemat Turun keskustaan päin. Näimme Turun tuomiokirkon ja observatorion. Nautimme kalliolla omassa rauhassamme eväitä.

Jatkoimme matkaamme pururataa pitkin. Pirunpellolle on ehkä helpointa löytää kävelemällä liukumäkirataa pitkin ylös. Me kiipesimme vähän jännempää reittiä, joka oli jyrkähköä ja kivistä. Juuri sitä mistä 5-vuotias pitää siis.

Mukavaa, kun meillä Suomessa löytyy myös lähiöistä metsiä ja hienoja paikkoja joita ihmetellä.

Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa. 

Nautelankosken luonnonsuojelualue

Teimme pari viikkoa sitten 5-vuotiaan kanssa keväisen retken Lietoon, Nautelankoskelle. Se on Aurajoen suurin koski. Komealta se näyttikin.

Sillan kohdalla putouskorkeus on noin 11 metriä, mutta koko koskialueella se on 17 metriä. Joen vierellä kulkee luontopolku kummallakin puolen koskea. Matalan veden aikana joen voi ylittää alajuoksulla hyppimällä kiveltä kivelle, mutta muulloin alueelta ei pääse kulkemaan kosken ympäri.

 Me kuljimme luontopolun, joka on parkkipaikan vastaisella puolella koskea. Alueella on myös museo ja kahvila (nyt kiinni).

Alkuun ihailimme putousta sillalta. Jatkoimme matkaa. Osa matkasta kulkee pellon piennarta pitkin joen ylhäällä. Kannattaa siis ottaa huomioon, että sateisina aikoina alueella voi olla hyvinkin liukasta ja mutaista. Kesäaikaan kasvillisuus voi olla korkeaa.

Suuren osan matkasta pääsee kulkemaan joen läheisyydessä polkuja ja rantakallioita pitkin. Me teimme menosuunnan kävellen pääosin ylempänä pellon viertä. Yksi suunta on 600 metriä. Päädyssä sijaitsee lintutorni. Siitä kulkee alas pitkät portaat joen lähelle. Alhaalla oli ihanan vihreää ja kauniita kevätkukkijoita. Perhosia lenteli paljon. Alueen rantalehdot pyritäänkin pitämään mahdollisimman luonnonmukaisina. Kosken alueella on sallittua vain perhokalastus ja sekin on sallittu vain maksullisella luvalla.

Ihan pienten lasten kanssa en itse lähtisi alueelle. Polku kuitenkin kulkee niin lähellä koskea. Alueella on kuulemma myös maa-ampiaisia.

Kannattaa huomioida, että alueella ei saa kulkea koirien kanssa (ei edes kytkettynä).

Huomioithan, että luontopolku on nyt osittain suljettu, 5.5.-1.7.2020,  koska kävijöitä on ollut normaalia enemmän. Alueella on ollut liiallista kulumista ja halutaan rauhoittaa eläinten pesintä. Sulku koskee länsipuolta. Tuon meidän kulkeman reitin voi kulkea.

Lisätietoa löydät täältä.



Voit seurata blogia Instagramissa ja Facebookissa.