Eräs reissu Viikinkiravintola Haraldiin

Tässä alkupalaksi hieman tunnelmia ravintolosta. Pahoittelen huonolaatuisia kuvia. Ne ovat kännykällä otettuja hämärissa olosuhteissa :)

Viime aikoina blogissani on ollut kovin hiljaista. Lukijoita käy kuitenkin tasaisesti, mutta uusia juttuja olen ehtinyt vähemmän kirjoittaa. Tapahtumia ja kerrottaa olisi kyllä tänä vuonna riittänyt varmaan enemmän kuin juttu per päivä. Siksi varmaan en olekaan tänä vuonna niin aktiivisesti jaksanut/ehtinyt olla blogin parissa.

Näin syksyn tullen mulla on varmasti enemmän aikaa blogin parissa, kun mökkeilyt ja kesäretket on ohi tältä erää. Nyt käyn vähän vanhoja jutturaakileita läpi ja onpa siellä jotain vain julkaisematta jääneitäkin, kuten tämä juttu Viikinkiravintola Haraldista.

Kävimme vähän aikaa sitten Turun keskustassa sijaitsevassa Viikinkiravintola Haraldissa. Olimme varanneet pöydän ja sopineet siskoni ja hänen miehensä kanssa, että hakevat meidät pihaltamme ja mennnään samaa matkaa. Olimme vielä väsyneitä pääsiäisen jäljiltä, jonka vietimme Tammisaaressa. Olimme juuri saapuneet kotiin aiemmin päivällä ja menimme koko perhe iltapäiväunille. Heräsimme puhelimen soittoon ja siskoni jo odotteli meitä pihalla. Vähän aikaa ihmettelimme, että onpa hän ajoissa. Sanoi, että pitää vielä etsiä parkkipaikka (joita ei aina keskustasta löydy helposti). Sitten tajusin, että meillä on kotona kellot vielä talviajassa. Pöytävarauksemme oli puolen tunnin päähän. Hieman kiirehän siinä tuli, mutta onneksi mukaan ei tarvinnut mitään sen ihmeempiä. Laitoimme vaatteet päälle ja lähdimme kohti ravintolaa. 

Me syötiin pitkän kaavan mukaan ja istuttiin iltaa. Aika kului kivasti kuulumisia vaihtaen ja ruoasta sekä tunnelmasta nauttien.

Viikinkiravintola Harald on useammalla paikkakunnalla. Itse olen aikaisemmin käynyt vain Tampereen ravintolassa. Pitihän se oman kotikaupunginkin ravintola nähdä. Viikinkiravintolat ovat sisustettu kivasti teeman mukaan. Tarjoilijoilla on vanhanaikaiset puvut päällä ja ruoka on sen tyylistä mitä ennen on syöty ja ne tarjoillaan vanhaan tyyliin.

Näitä kuvia katsellessa epäilen, että olen tämän jutun kirjoittanut jo edelliskeväänä.

Tilasimme taaperolle oman annoksensa erilliseltä lastenlistalta. Pyysimme hänen annoksensa jo meidän alkupalojen yhteyteen, sillä hän oli jo nälkäinen ja tarvitsi myös jotain puuhaa, että pysyy paikoillaan. Tarjoilija toi heti alussa pöytään myös värikynät, sillä lastenmenulapussa oli värityskuvia ja tehtäviä. Kivasti siis huomioitiin lapsetkin. Ruoka näytti ainakin olevan hyvää, sillä poju söi todella hyvin ison annoksen ranskiksia, kanaa ja vihanneksia melkein kokonaan. 

Lopuksi tilasimme vielä kunnon nokipannukahvit pöytään. Mahat olivat kaikilla jo täynnä, joten emme jaksaneet enää santsikuppeja kahvia vaikka pannuun paljon vielä jäikin.

Tiedättekö te jotain muita ns. teemaravintoloita Suomessa?

Lastenateria, kiitos!

Mulle ei ennen lasta olisi tullut mieleenikään mennä pienen taaperon kanssa johonkin hampurilaispikaruokalaan. Niin se mieli vain muuttuu ajan myötä ja lapsen myötä. Kun on oma lapsi kyseessä niin asioista ehkä ajatteleekin eri tavalla.

Me ei tosiaankaan käydä usein pikaruokaravintoloissa (ei yksin eikä lapsen kanssa). Ne ovat enemmän jotain erikoistapauksia, kuten eilen oli. Meillä oli lapsen serkkupoika ekaa kertaa yökylässä viikonloppuna. Oikeastaan se oli myös hänen ensimmäinen yökyläilynsä koskaan ilman vanhempia. Vanhemmat itse ehdottivat jotain hampurilaispaikkaa joten uskallettiin mennä. Jäi varmasti yökyläilyn päätteeksi hyvä mieli.

Täytyy myöntää, että kyllä mä joskus katsoin ihmeissäni, kun joku pieni lapsi oli hampurilaispaikassa innoissaan syömässä. Tämä siis ennen kuin mulla oli omaa lasta. Me oltiin kerran äidin ja siskon kanssa ja silloin taaperokin hinkui ranskiksia. Yritin toki ensin kaikenlaista muuta antaa hoitolaukusta. Mummon kannustamana  yllyttämänä uskalsin antaa ranskiksia. Niitä ei kyllä kovin montaa saanut silloin. Sen lisäksi hän on saanut ranskalaisia, kun on ollut kipeä ja mikään muu ruoka ei ole maistunut. Pääasia, että jotain on kipeänä syönyt. Mielestäni kohtuus kaikessa syömisessä on se pääasia.

Pikaruokapaikoissa on useimmiten lapsille omat lastenateriat. Niihin tulee mukaan jokin pieni lelu. Nämä lelut varmaan houkuttavat lapsia enemmän kuin itse ruoka (?!). Ainakin eilen kaksi taaperoa olivat onnessaan leluista, jotka saivat ja niillä leikittiin heti. Kerran laivalla tilasin lapselle aterian ja siinä oli ihana lelu mukana. Siskoni innostui niin lelun nähtyään, että hänellekin tuli kummasti pieni nälkä. Lasten ateria olisi kuulemma juuri sopivan kokoinen. Varmisti vielä lähtiessään tilaamaan, että pitääkö se lelu jotenkin pyytää :)

Eilen meidän taapero söi innolla ranskalaiset. Hampurilaistakin hän yritti syödä, mutta se ei oikein pysynyt koossa. Laitoin pihvin palasiksi ja taapero söi innoissaan, kun sai dipata palaset ketsuppiin (meillä dipataan vähän kaikkea ketsuppiin, myös kasvikset). Lopussa hän repi puolikkaan sämpylänkin pieniksi palasiksi. Kyllä hän ne sitten myös söi - dipaten tietysti.

 Mitä mieltä te olette pikaruokaravintoloista lasten kanssa? Käyttekö vai onko se ehdoton ei? Minkä ikäisiä te olette vieneet niihin ensimmäistä kertaa syömään? Käydäänkö teillä miten usein pikaruokaravintoloissa?

Ravintola Rantakertun leikkipaikka

Yksi Turun suosituimmista perheravintoloista on Rantakerttu. Se on hyvin lapsiystävällinen paikka. Kesällä on ihana syödä ulkona ja nauttia upeasta ilmasta (silloin kun sitä on). Rantakertussa on todella iso terassi, josta löyty niin aurinkoisia kuin varjoisiakin paikkoja. Meillä oli lounastreffit toisen äidin ja hänen kahden lapsensa kanssa. Lounas oli vasta alkamassa, joten oltiin ensimmäiset asiakkaat terassin puolella. Menevän taaperon myötä omasta ruokailustani ei varmaan tulisi mitään jos paikalla ei olisi jotain leikkipaikkaa. Rantakertussa nämä asiat on hoidettu esimerkillisesti! Tällaista, kun olisi joka paikassa. Ulkona on isohko aidattu leikkialue, jossa on hiekkalaatikko leluineen ja pieni muoviliukumäki. Aurinko vain porotti jo niin kovin, että päätimme siirtyä sisälle syömään. Ulkoleikkipaikka on kuitenkin täysin auringossa. Jonain päivänä siinä on varmaan kivasti myös varjoa, kunhan vain puut ja pensaat kasvavat.

Rantakertussa on buffetlounas. Salaattialtaasta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja, joista voi itse rakentaa salaatin. Myös pääruoka oli ihan hyvää. Alle 2-vuotias sai syödä ilmaiseksi, mutta hän ei kovin paljoa malttanut syödä. Kirjoittelin jo aikaisemmin yhdestä käynnistäni Rantakertussa. Silloin keskityin sisätiloissa olevaan leikkipaikkaan, joka on myös tosi kiva. Se on pääosin aidattu ja siellä on paljon kivoja leluja. Meidän taaperon lemppari oli tällä kertaa Brion junarata. Mukaansa lapset saavat ottaa vielä ilmapallot. Me oltiin vielä menossa föri-ajelulle ja ei viitsitty raahata ilmapalloja tällä kertaa, kun pojukaan ei edes tajunnut niitä pyytää/ottaa. Ruokailun päätteeksi vaipanvaihto-operaatio vessassa (löytyy hoitotaso) ja sitten taas jatketaan matkaa. Tai kun toinen äiti käy vielä hoitamassa omien lastensa puhtaanapidon :)

Uusi leikkipaikka Pikkuli

Kävin edellispäivänä haukkaamassa kaupungilla hieman pientä purtavaa taaperon kanssa. Testasin Pizzariumin ja oli kyllä todella hyvää pizzaa. Tuli heti mieleen Italian herkulliset pizzat. Ulkona syöminen onnistuu taaperon kanssa nykyään parhaiten, kun ravintolassa on jokin leikkipaikka. Muutoin omasta syömisestäni ei tahdo tulla mitään, kun Staffan vain haluaa juoksennella ja leikkiä. Ilokseni sain huomata, että Turun keskustassa sijaitsevan Hansakorttelin ravintolapuoli (Hansa Food Court 3.kerros) oli saanut uuden kivan Pikkulin leikkipaikan. Pikkuli on ainakin lapsille tuttu Pikku Kakkosesta ja Buu-klubbenista. Leikkipaikka oli ihanan värikäs, iloinen ja siisti (ainakin vielä). Lapsille löytyi pieni liukumäki, junarata, tyynyjä, vasarointivälineet ja korillinen pehmovihanneksia. Lisäksi oli televisio, josta tuli Pikkuli ohjelmia ja kaiuttimista soi Pikkulin luonnonääniä. Staffan ainakin innoissaan testasi kaikkia juttuja ja näytti viihtyvän.

Hansa Food Court on siitä kiva paikka, että siellä on monta erilaista ruokapaikkaa. Se on mm. äitien suosiossa, sillä siellä on hyvä treffata, kun jokainen voi valita mistä haluaa ruokansa ostaa. Lisäksi tilaa vaunuille on kivasti. Alueella on myös mikro, jossa voi lämmittää omia lastenruokia. Ja nykyään tosiaan vielä tuo Pikkulin leikkipaikka. Oikein kiva leikkipaikka, mutta mielestäni vielä paremman siitä saisi jos se olisi aidattu ja kengille voisi olla kenkäteline.

Pikkuliin törmäsin ensimmäisen kerran parisen viikkoa sitten Förissä. Ilmaisia Pikkulin pelejä voit ladata täältä.

Isän ja äidin yhteistä aikaa

Meillä ei ole kovin laajaa tukiverkkoa lapsenhoidon suhteen. Siksi onkin harvinaista herkkua, että päästään mieheni kanssa kahdestaan menemään jonnekin. Poika on nyt viime aikoina tottunut jonkin verran olemaan Fammon kanssa ja uskalsimme lähteä kahdestaan viettämään iltaa Fammon tullessa meille hoitamaan poikaa. Olimme varanneet jo muutamaa kuukautta ennen liput Åbo Svenska Teater:in Stormskärs Maja (Myrskyluodon Maija) -näytökseen. Saimme siis hieman kahdenkeskistä laatuaikaa isännän kanssa.

Näytelmä oli oikein mielenkiintoinen, vaikka Myrskyluodon Maijasta jotain olinkin ennen kuullut. Näytelmässä oli tietysti paljon musiikkikohtauksia. Itselleni tutuin kappale oli Maijan ja Jannen häävälssi ja se toikin paljon ihania muistoja mieleen. Sen tahtiin on tanssittu isosiskoni ihania häitä. Myrskyluodon Maijan tarinahan on todella haikea mm. lapsen hukkumisen ja miehen menetyksen vuoksi ja en pystynytkään pidättämään kyyneleitäni. Näytelmässä oli aika vähän rekvisiittaa ja se mitä oli, oli todella yksinkertaista. Hyvässä näytelmässä ei siis välttämättä tarvitse suurta panostusta rekvisiittaan vaan ihmisten mielikuvituksella pääsee jo hyvin pitkälle kun näytelmä muutoin on mietitty tarkkaan. Puvustus oli hieno sen ajan yksinkertaisuudessaan ja sai mielen heti 1800-luvun keskivaiheille. 

Olimme paikan päällä hyvissä ajoin ja odotellessamme ostimme narikasta näytelmästä kertovan lehtisen ja tutustuimme hieman siihen. Myös väliajalla ehdimme nauttimaan hieman kuohuvaa ja keskustella näytelmästä. Vähän piti peilistä kurkistaa miltä silmämeikit näyttivät tunnelmallisen näytöksen aiheuttamien kyyneleidän jäljiltä. 

Jos ruotsinkieli ei ole vahvempia alueitasi niin rohkaisen teitä kaikkia silti testaamaan jotain teille mielenkiintoista näytelmää Åbo Svenska Teaterissa. Monissa ÅST:in näytöksissä on myös suomenkielinen tekstitys. Sillä luulisi ainakin pysyvän kärryillä mitä näytelmässä tapahtuu. Ihan kaikkia vuorosanoja tekstityksessä ei ole, sillä välillä niitä joudutaan yksinkertaistamaan ja lyhentämään. Uskoisin, että niiden avulla kyllä pysyy melko hyvin juonessa mukana. Tekstityksen näkee mielestäni parhaiten yläparvilta sekä alhaalla kummaltakin sivulta. Itse istuin keskiosassa alhaalla ja sieltä tekstiä oli hieman vaikea seurata, mutta onneksi sen verran ruotsintaidoillani pärjäsin, että pysyin muutoinkin kärryillä. 

Suurten aplodien jälkeen lähdimme hakemaan takkeja respasta ja taas matkan varrella kurkistus peiliin. Soitimme Fammolle ja kysyimme kuulumiset. Kaikki oli sujunut hyvin leikkien ja poika oli nukahtanut melko aikaisin. Päätimme sitten mennä vielä hieman johonkin kivaan ravintolaan. Emme olleet pitkään aikaan käyneet Viinille -ravintolassa, joten kävelimme sinne rauhallisen kävelykadun kautta. Ovella oli kuitenkin lappu, että juuri sinäpäivänä ravintola sulkee tuntia aikaisemmin eli oli juuri menossa kiinni. Kävelimme takaisin Aurakadulle, jossa on paljon kivoja ravintoloita. Ehdimme juuri di Treviin. Suositussa ravintolassa oli jo hyvin hiljaista vain muutama seurue istumassa iltaa. Katsoimme nopeasti menun, sillä keittiö oli juuri sulkemassa. Useimmitenhan ravintoloissa voi jättää tilauksen viimeistään tuntia ennen sulkemisaikaa. 

Di Trevi kuuluu suosikkiravintoloihin myös sisustuksen perusteella. Ravintolassa on kiva hieman hämyinen tunnelma ja paljon erilaisia sisustusjuttuja luomassa kotoisaa tunnelmaa. Sisustuksesta tuleekin hieman mieleen toinen lempparini Tårget. Tosin niillä (ja Fontanalla) onkin ymmärtääkseni sama omistuspohja. 

Di Trevi on yksi Turun parhaista/suosituimmista paikoista. Ainakin omasta mielestäni. Varmasti monen muunkin  mielestä, sillä on usein täynnä. Tilasimme erilaisia tapaksia ja lasit punaviiniä sekä vesikannun. Annokset saapuivat melko nopeasti ja pääsimme herkuttelemaan. Varsinkin hampurilainen oli oikein makoisa.  

Kotiin saapuessamme käytävään asti kuului pojan itku. Meinasimme, että nyt on Fammo joutunut koville. Staffan oli onneksi herännyt uniltaan vain viitisen minuuttia sitten ja kaipasi äidin syliä. Saavuimme siis kreivin aikaan.

Kävittekö katsomassa Stormskärs Majan? Tai oletteko vielä menossa (esityksiä 30.4. 2016 asti)? Tai oletteko muutoin käyneet tässä Suomen vanhimmassa teatterissa? 

Taaperot Rantakertussa

Viime mammatreffeistä olikin jo vierähtänyt aikaa. Tänään oltiin pitkästä aikaa lounaalla toisen äidin ja hänen poikansa kanssa. Meidän lapset ovat melkein saman ikäisiä. Staffanin ollessa pieni kävimme useammin muiden äitien kanssa ulkona syömässä.

Treffattiin keskustassa ja mentiin ykkösen bussilla Rantakerttuun lounaalle. Paikka on viihtyisä ja ruoka oli kaikin puolin hyvää. Vaihtoehtoja oli hyvin niin salaattipöydässä kuin lämpimissäkin ruoissa. Paikka oli melko täynnä, kun tulimme paikalle heti lounaan alkuvaiheessa. Haimme ensin lapsille syötävää. Alle 2-vuotiaat syövät ilmaiseksi. Siellä näytti kyllä olevan myös erillinen lastenmenykin, jossa oli hyvä tarjous. Kaikki lasten annokset ruokalistalla oli vain 1,95€ tiistaista torstaihin ja tarjous voimassa maaliskuun loppuun asti. Tänne voi siis mennä vähän isompikin perhe ilman konkurssia.

Lapset oli huomioitu muutenkin hyvin. Syöttötuoleja oli paljon. Lapsille oli oma aidattu leikkipaikka, jossa oli monenlaista puuhaa. Varmasti eri ikäiset viihtyvät siellä hyvin. Vierestä löytyi myös mikro jossa voi lämmittää vauvan ruoat. Myös erillinen lastenhoitohuone löytyy.

Lounastaminen pienen taaperon kanssa tuo omat haasteensa verrattuna vauva-aikaan. Silloin vauvat pääosin nukkuivat vaunuissaan tai muuten olivat tyytyväisinä sylissä ja juomassa maitoa. Tuolloin ei ollut vielä mitään kunnon päivärytmiä, joten oli helppo lähteä tapaamiseen melkein milloin vain. Todettiinkin, että nyt muistetaan taas miksei enää käydä niin usein ulkona syömässä näiden taaperoidemme kanssa.

Nykyään pitää miettiä niin nukkuma-aikoja, ruokailuja kuin liikuntaakin. Meillä mennään jo kovaa vauhtia. Staffan kaipaa jaloittelua. Sen huomasi taas tänään. Hetken aikaa hän malttoi istua syöttötuolissa ja söi leipää ja hieman lohta ja pähkinöitä lautaseltaan. Sen jälkeen hän halusi jaloitella. Ei siinä oikein omasta syömisestä meinannut tulla mitään, kun sai koko ajan yrittää estää häntä lähtemästä mihinkään. Ystäväni oli jo syönyt, joten vietiin lapset hänen kanssa leikkipaikalle. Sain syötyä ruokani loppuun ja hain kahvia ja jälkiruokana olevaa suklaamoussea. Suklaamousse oli mun makuun liian kermainen, joten sitä en valitettasti pystynyt loppuun asti syömään. Se oli kyllä varmaan ihan hyvä päätös mun linjoja ajatellen.

Kotiin lähtiessä vielä ilmapallot mukaan. Sillä onkin tässä illan aikana kotona useaan otteeseen leikitty. Vielä ei ole siis sanonut POKS!

En yhtään ihmettele, että tämä on lapsiperheiden suosikkiravintola Turussa. Siellä on myös iso terassi (kesäisin), joten viimeistään kesällä mennään uudestaan!