Perhelomalle autolla Riikaan & Joulumarkkinoille

Meidän perhe on viime vuosina suunnannut joulun alla pienelle matkalle fiilistelemään joulua jonnekin joulumarkkinoille. Joulu ollaan kuitenkin haluttu viettää "kotona" (=sukulaisissa) läheistemme luona koti Suomessa.

Me ollaan käyty joulumatkalla mm. Budapestissa, useamman kerran Tallinnassa, Turkissa (ei ehkä niin jouluista kuitenkaan) ja viime vuonna olimme Latviassa, Riiassa. Espanjassa ja Ranskassa ollaan myös ihailtu joulumarkkinoita. Saksaan haluaisin joskus mennä ihan vain joulumarkkinoille, sillä niistä olen paljon kuullut hyvää.

Suunnitelmiin on myös kuulunut Skotlannissa käynti joulun alla muutama vuosi sitten, mutta se reissu meni mönkään. Kohdemaassa oli silloin sellainen lumikaaos, että lentokoneet eivät pystyneet laskeutumaan. Joulumatka Skotlantiin muuttui sitten alkuvuoden shoppailumatkaksi Edinburgiin.

Tänä vuonna meidän perheestä vain isäntä kävi Tallinnassa joulumarkkinoilla. Itse olen nauttinut joulufiiliksestä mm. Turun Suurtorin joulumarkkinoilla. Tosin osan ajasta olen siellä viettänyt töiden merkeissä. Ne ovat nyt taas tältä vuodelta ohi.

Joulutunnelmaan pääsee kuitenkin Turun kauppatorilla, jossa on joulutori ja kiva kota sekä joulupukki.

Riian Vanhassa Kaupungissa on sopivasti nähtävää. Joulumarkkinoilla on tunnelmaa  ja lapsille eläimiä ihasteltavana.

Me siis olimme reissussa Riikassa omalla autolla viime jouluna. Herätys oli aikainen (n.5.30), jotta ehdimme Turusta Helsingistä lähtevälle laivalle. Laivoja menee useampikin päivässä. Me halusimme aikaisen aamulähdön, jotta ehdimme nauttia matkasta paikan päällä. Laivamatka meni oikein rattoisasti. Vietimme sen pääosin laivan leikkipaikalla sekä päätimme mennä buffetaamiaiselle. 2v. ei vielä maksanutkaan mitään. Tosin ei hän paljoa syönytkään.

Tallinnassa pyörähdimme pikaiseen, kävimme kaupassa ja ajelimme hieman etelämmäksi ihanien ystäviemme luokse. Ystävillämme on myös lapsia, joten siellä riitti meidän taaperolle ihmeteltävää ja leikittävää. Yövyimme ystäviemme luona.

Aamulla hieman ennen puolta päivää lähdimme ajelemaan kohti Riikaa. Matkan varrella on ihana Pärnu, mutta tällä kertaa emme pysähtyneet sinne. Se on kyllä kiva paikka ja toimii hyvin vaikka välipysähdyspaikkana. Aivan matkan varrella on isohko kauppakeskus, johon on helppo pysäköidä ja käydä ruokailemassa.

Riian päänähtävyyksiin kuuluvat mm. Mustapäiden talo ja Zeppeliinihallit, jotka toimivat toripaikkana.

Ajaminen Tallinnasta Riikaan on helppoa, kun vain seuraa liikennemerkintöjä. Kaupunki alueella ajamista helpottaa navigaattori. Nykyään se löytyy melkein jokaiselta kännykästä.

Tie on melko suoraa (ja ehkä hieman tylsääkin) ajella. Meren ranta on lähellä tietä oikealla puolella, mutta näkyy vain hieman muutamasta kohtaa. Tie on sinänsä ihan hyvä kuntoinen, mutta kovin pieni, kun ajattelee miten paljon siinä päivittäin kulkee autoja ja isoja rekkoja. Se on koko matkalta yksikaistainen ja nopeudet eivät monessa kohtaa ole kovin korkeat. Kesäaikaan tienvarsilla näkee paljon haikaroita ja haikaranpesiä.

Ulkomailla autoillessa kannattaa tutustua autoilukäytäntöihin. Ainakin Virossa autossa tulee olla aina mukana heijastinliivi ja palosammutin.

Meillekin sattui ja vastaan tuleva poliisiauto kääntyi peräämme pillit vinkuen ja valot vilkkuen. No taaperolla oli ainakin huippua, kun oli piipaa. Isännällä vähäemmän kivaa. Selvisimme kuitenkin säikähdyksellä, sillä siellä ei tule niin kovia sakkoja kuin Suomessa. Ja koska isäntä ajoi ensimmäistä kertaa ylinopeutta Latviassa niin selvisi ilman sakkoja, muutoin summa olisi ollut 40€ (ylinopeutta n.25km/h). Poliiseilla kesti aika kauan, kun täyttivät papereitaan ja lukivat tarkasti ohjekirjastaan ohjeita.

Pysähdyimme kauppakeskukseen matkan varrella ostamaan hotelliin pientä naposteltavaa ja juomia. Meillä oli hotellin vieressä aidattu parkkialue, jossa oli porttivahti vuorokauden ympäri ja se maksoi vain 2€/vrk. Hotellista kannattaa aina kysyä (mielellään jo etukäteen) mahdollisesta pysäköintimahdollisuudesta tai neuvoista mihin auto kannattaa jättää.

Riian kaupungissa liikuimme pääasiassa kävellen sillä ihastelimme paikkoja. Heti ensimmäisenä iltana kävelimme katsomaan joulumarkkinoita vanhaan kaupunkiin (n.15min kävelymatka hotelliltamme). Ihastelimme tunnelmaa ja joimme lämpimät glögit. Taapero oli jo nukahtanut kärryihin ja päätimme etsiä taksin. Taksi matka maksoi vain n.5€ hotellille (muutama kilometri). Isäntä sai kyllä neuvoa mistä sinne hotellille ajetaan, kuski olisi ainakin muuten ajanut rampin ohitse.

Näppärintä on ottaa hotelli vanhasta kaupungista, jos viettää aikaansa vain siellä. Riian nähtävyydet ja turistikohteet sijaitsevat pääosin juuri Vanhassa Kaupungissa. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että siellä on omalla autolla ajaminen on pääosin kielletty.

Vanhassa kaupungissa on paljon matkamuistomyymälöitä.

Muutoin käytimme autoa käydessämme isommissa kauppakeskuksissa keskustan ulkopuolella. Vaihtoehtoja löytyi kivasti ja kävimmekin muutamassa kauppakeskuksessa matkamme aikana. Kauppakeskuksissa on isot parkkialueet, jotka ovat ilmaisia. Varsinkin illalla ne olivat tupaten täynnä, mutta asiaan varmaan vaikutti lähestyvä joulu. Autoja oli parkkeerattu jopa lumikasojen päälle.

Osasta kauppakeskuksia löytyy lapsille kivaa puuhaa. Osa on maksullisia leikkipaikkoja, mutta ne ovat kuitenkin edullisia.

Jottei tämä postaus veny ihan älyttömän pitkäksi niin koitan jossain vaiheessa ehtiä kertomaan teille erikseen vähän ruokapaikoista, joissa kävimme ja muista pienistä vinkeistä mitä tulee mieleen. Täältä pääset lukemaan aikaisemmat jutut joulumarkkinoista:

Riian joulumarkkinoilla
Tallinnan joulumarkkinoilla
Joulutunnelmaa Tallinnassa

Kotimatkalla Latvian ja Viron rajalta (tai miksei jo Riiasta) saa ostettua halvat juomat. Superalko oli juuri valmistumassa parin sadan metrin päähän rajasta (nyt jo avattu). Me kävimme tekemässä ostoksia ihan rajalla vanhassa raja-asematoimistossa.

Mitkä ovat teidän joulumarkkinavinkkinne?

Mammalandian joulukalenteri -Luukku 9: Joulukorttipaja

Mammalandialla on oma joulukalenteri, jossa joka päivä yksi Mammalandian bloggaaja kirjoittaa blogissaan jouluisesta aiheesta. Tänään on minun vuoroni julkaista päivän luukku. Eilisin luukun löydät By Kat Von Yvon -blogista ja huomenna on vuorossa Sinä olet aurinko -blogi.

Joulukuun 12. päivä on se, kun joulukorttien tulee olla viimeistään punaisessa kuoressa. Näin joulukortit saa lähettää edullisemmalla joulupostimerkillä hintaan 0,95€.

Tuonkin jälkeen lähetettyjen korttien pitäisi ehtiä perille kotimaassa, kun ne ovat lähetetty viimeistään 20.12. Ne kulkevat tavallisen ikimerkin hinnalla eli 1,40€.

Monilla on nyt joulukorttipajat käynnissä ja ajattelin jakaa teille muutaman kuvan lapsen kanssa tehdyistä korteista.

Me tykätään tehdä askarteluja joissa on lapsen kädenjäljet (tai jalan jäljet). Mielestäni ne on hauska muisto ja kiva jälkikäteen katsoa miten on pienet kädet kasvaneet. Ja meillä myös lapsi innokkaasti tykkää niitä maalailla.

Osa korteista on enemmän mun tekemiä, mutta kaikissa lapsi on jotenkin ollut auttamassa. Lapsen voi ottaa mukaan mm. värittämään, piirtämään, liimaamaan ja laittamaan tarroja.

Pidän kierrätyksestä ja käytän erilaisia materiaaleja sekä yritän käyttää ostamani materiaalit mahdollisimman loppuun. Ostosten yhteydessä on usein erilaista pahvia esim. vaatteiden välissä, joita voi käyttää hyödyksi niin korttien teossa kuin vaikka pakettikortteihin.

Ihanaa joulun aikaa kaikille!

Raskausajan muistot

En nyt muistele raskausaikaani siinä valossa, että olisin raskaana (tutuille ihan vain tiedoksi) vaan tämä aihe on Mammalandian lokakuun yhteistyöpostauksen aihe. Palaan siis kolmen neljän vuoden takaisiin aikoihin. Poikammehan täytti juuri vähän aikaa sitten kolme vuotta.

Mulla oli tosi ihana raskausaika ja olin tosi onnellinen. Odotimme mieheni kanssa innolla vauvaa. Ihanaa oli, että mieheni oli myös niin mukana asiassa ja hän oli melkein aina mukana neuvolassa ja ultraäänessä. Mieleeni on erityisesti jäänyt illat, kun katsomme yhdessä tv:tä ja hän hieroo mahaani.

Autoreissulla Pärnussa.

En tiedä onko raskaus yleensä sellainen (kliseinen) kuin elokuvissa näytetään. Itse en ainakaan kertaakaan oksentanut eikä tietyt ruuat tai tuoksut etoneet minua mitenkään (etukäteen kuvittelin, että tämä olisi mulle aiheuttanut vaikeuksia). Herkkujakaan ei  sen enemäpää tehnyt mieli. Eikä mulla nyt mielialakaan mitenkään pahemmin vaihdellut.

Melko myöhäisessä vaiheessa sain lähetteen sokerirasitukseen neuvolasta ja todettiinkin raskausdiabetes. Koska se ei ollut kovin paha niin ensin koitettiin pari viikkoa hoitaa sitä ruokavaliolla, mutta se oli tosi vaikeaa ja ei onnistunut (vaikka siis kuinka olin syömättä herkkuja). Sitten sain tabletteja, jolla hoidettiin radia.

Söin koko raskauden ajan terveellisesti ja vältin kaikkia ruokia mitä neuvolasta saadussa listassa oli lueteltu. Paino kuitenkin nousi n.10kg. Suuri osa oli kuitenkin onneksi vain kehoon kertynyttä nestettä.

Loppuraskauden aikaan illan vietossa Salossa.

Mä olin vain parina päivänä muutaman tunnin töissä, joten voisin nauttia hyvin vapaa-ajastani ja olla vielä hetken rauhassa omissa oloissani. Tykkäsin käydä kirppareilla kiertelemässä ja ostelin niistä ja kaupoista vauvatarvikkeita ja vaatteita (ehkä liikaakin).

Välillä mietti, että onko vauvalla varmasti kaikki hyvin, kun vauvapalstoilla muut niin kertoivat miten vauva potkii ja liikkuu. Kyllä minä juuri ja juuri jonkun potkun vuorokaudessa tunsin. Kaikki oli kuitenkin onneksi hyvin. Minä nukuin yöni oikein hyvin ja sikeästi, kun pienen potkimiset eivät häirinneet. Välillä kyllä käteni puutuivat ja niitä piti ravistella. Ihan loppuraskaudesta vauva painoi välillä kylkeäni kovin. Siinä vaiheessa myös potkut tuntuivat selkeästi, mutta eivät edelleenkään häiritsevästi. Myöskään vessassa ei tarvinnut rampata.

Raskausaikana liityin muutamaan facebookryhmään, joissa oli odottavia äitejä. Niistä sai mukavasti vertaistukea ja hyviä neuvoja. Osan kanssa ollaan myös tehty vauvatreffejä ja vietetty äitien iltaa. Itselläni ei pahemmin ollut muutoin odottajakavereita. Siskoiltani sain kuitenkin hyviä vinkkejä niin synnytykseen kuin vauvanhoitoonkin.

Tyksissä odottavin mielin.

Tein asioita aika normaalisti. Alkoholia en tosin tietenkään juonut ollenkaan kuin vain täysin alkoholittomia viinejä ja skumppia. Niistäkin löytyy oikeasti aika hyviä (mutta myös niitä huonoja). Tupakoi en muutenkaan. Mökille pääsee vain veneellä nin sinne ajeltiin varovasti (niin mieheni kuin hänen isänsäkin), sillä nopea vene voi välillä lyödä aaltoihin kovinkin ja pomput tuntua mahassa. Raskaus ei kuitenkaan vielä ollut ihan niin lopussa niin uskalsin vielä matkustaa veneillen. Polkupyörällä kuljin paljon niin kuin normaalistin (niin kauan kuin töissä olin). Keväisen lomareissun teimme mieheni kanssa lentäen Gdanskiin. Aloitimme myös uuden harrastuksen, jossa kävimme usein kesällä.

Mieleeni on jäänyt töistä erään ihanan rouvan sanat, että näkee miten minä oikein hehkun. Raskaus vaan sopii joillekin, hän lisäsi. Mulla kyllä varmaan oli tosi helppo raskaus.  Olen sanonut, että jos joskus taas olisin raskaana niin silloin varmaan tulisi kaikki vaivat tämänkin edestä. Ei aina ole niitä raskaustarinoita joilla pelotellaan lapsettomia.

Koska raskaus oli niin helppo ja mitään ennakkomerkkejä synnytyksestä ei ollut niin ajattelin raskauden menevän parikin viikkoa yli lasketun ajan. Toisin kuitenkin kävi ja lapsivedet menivät jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Mulla oli sairaalakassi onneksi jo pakattu edellisenä päivänä (olikohan se joku enne) ja muutoinkin melkein kaikki oli valmiina odottamassa vauvaa. Pesänrakennusvietti, kun oli suuri.

Jokainen raskaus on erilainen. Omani oli helppo ja ihanaa aikaa, jota muistelen lämmöllä.
Millaisia raskauksia teillä on ollut?

Noin puolen vuorokauden iässä.

Ihanan raskauden kruunasi upea synnytyskokemus ja paras asia elämässäni, maailman rakkain pieni poika.

Päivä meidän kanssa -Tammisaaren markkinoilla

Syyskuussa Mammalandian bloggaajien yhteinen kirjoitusaihe on "Päivä meidän kanssa". Bloggaajat ovat kirjoittaneet yhdestä päivästä syyskuussa. Meillä on ollut niin arkea kuin juhlaakin, remppaa, siivousta ja muuta tohinaa. Minä päätin nyt kirjoittaa viime viikon puolelta väliltä.

Keskiviikkoisin meidän perheessa alkaa "viikonloppu". Isäntä työskentelee yleensä vain alkuviikosta ja poika on osa-aikaisesti dagiksessa (yleensä juuri alkuviikosta). Me suuntasimme Tammisaareen isännän kotipaikalle. Heräsimme siis torstaina Tammisaaresta anoppilasta. Poika oli innoissaan, kun koira tuli herättämään. Tämä kultainen noutaja on hänen hyvä ystävänsä. Aamulla vähän leikittiin ja syötiin aamupalaa. Laitoimme itsemme pikku hiljaa valmiiksi ja lähdimme kaikki yhdessä Tammisaaren markkinoille. Koira tosin jäi kotiin. Ajoimme auton lähemmäs markkina-aluetta.

Fammo ja Fafa tekivät hieman omia ostoksiaan ja me ostettiin myös perinteiset Viipurin rinkelit, 18 lakritsi nauhaa ja jotain muuta pientä tarttui mukaan.

Kiertelimme ja kaartelimme markkina-aluetta ja katselimme kojuja. Ostimme arpoja, joita mm. koululaiset möivät. Isäntä voitti kaffepaketin.

Lapsi oli innoissaan, kun näki ilmapallomyyjiä ja Ryhmä Hau -pallon hän saikin. Se solmittiin vaunuun kiinni. Pojan aika meni hyvin isoa tikkaria syödessä. Sen jälkeen olikin kyllä takki hyvin tahmassa.

Tammisaaren markkinoilla on aina aika paljon laitteita, sillä siellä on sekä Tivoli Sariola että Tivoli Seiterä. Olimme sen verran ajoissa, että vain Seiterä oli auki. Ostimme liput kolmeen laitteeseen. Hän oli innoissaan laitteissa. Me taidettiin muuten olla ainoat asiakkaat koko tivolissa. Illalla siellä kyllä käy aina vilske. Nyt sai rauhassa olla ja mennä laitteisiin ja varmaan oli vähän ekstra aikaakin laitteissa.

Sitten menimme syömään ja oli pojan päiväunien aika. Itsekin olin sen verran väsynyt, että nukuin pitkästä aikaa päiväunet.

Illemma sitten leikimme pihalla ja sisällä. Pojalla ja koiralla riittää touhua, kun leikkivät keskenään. Muutaman minuutin matkan kävelymatkan päässä on tosi kiva leikkipaikka -Leijonapuisto, jossa kävimme taas ulkoilemassa. Isäntä kävi silllä aikaa koiran kanssa ulkona. Mä ja poika mentiin maisemareittiä puistolle.

Illalla kävimme saunassa ja poika sai kylpeä (tykkää kovin). Varsinkin, kun on paljon vaahtoa.

Iltapalan jälkeen laitoin pojan yöunille. Me muut nautittiin takkahuoneessa hieman viiniä ja syötiin erilaisia juustoja, joita markkinoilta oli ostettu. Samalla katseltiin televisiota. Itsekin menin jo yhdentoista aikoihin nukkumaan, sen verran väsynyt olin. Kiva päivä siis oli kaikin puolin.

Seuraavana päivänä mentiin vain meidän perheen kesken käymääm markkinoilla. Mentiin vähän iltasemmalla niin oli paljon porukkaa liikkeellä. Laitteisiin kuitenkin pääsi aika nopeasti.

Muiden Mammalandian bloggaajien juttuja voit lukea täältä.

Oma lapsuus vs lapseni lapsuus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat joka kuukausi yhteisestä aiheestä. Nyt aiheena on on oman lapsuuden vertaaminen lapsen lapsuuteen.

Eroja löytyy varmasti valtavasti 80-luvun alussa syntyneellä ja 2010-luvulla syntyneellä lapsella. Sen syvällisemmin en alkanut pohtimaan, mutta jotain mitä ensimmäisenä tuli mieleeni kirjoitin tähän.

Meillä on myös lapseni kanssa ihan erilainen ympäristö, jossa varhaislapsuutemme olemme viettäneet. Itse kasvoin pienessä maalaiskylässä (joidenkin mielestä keskellä metsää, mutta mielestäni metsän reunassa). Meillä oli lapsuuteni aikana vähän kaikenlaisia kotieläimiä (enimmäkseen lemmikkinä). Metsä ja luonto olivat hyvin läheisiä ja niissä vietin paljon aikaa leikkien ja tutkien siskojeni kanssa. Äitini oli pääosin kotiäitinä ja isäni oli yrittäjä.

Elämä oli rentoa ja mukavaa (ainakin lapsen näkökulmasta, vanhemmille varmasti oli välillä omat haasteensa). Asuimme isäni lapsuuden kodissa. Ennen kouluikääni vanhempani alkoivat miettiä uutta asuntoa, remontoimista tai uuden rakentamissa. Kävimme kylällä paria taloa katsomassa, mutta vanhempani eivät niistä innostuneet. Päädyimme rakentamaan vanhan talon viereen uuden talon. Tontti on kuitenkin suuri ja ihana paikka se onkin.

Minulla on ihania muistoja lapsuudestani ja koen lapsuuteni olevan oikein onnellinen. Samanlaisen toivoisin lapselleni.

Meillä on aika paljon eroja vaikka lapseni onkin vasta vajaa 3-vuotias. Hän on syntynyt kaupunkiin, hän on kaksikielinen ja hänen äidinkielensä on eri kuin minulla. Meillä ei ole mitään lemmikkejä ja lapsella ei ole sisaruksia (eikä ainakaan vielä ole suunnitelmissa). Itselläni on pari vanhempaa sisarusta ja kaksi pikkusiskoa. Lapseni aloitti dagiksen osa-aikaisesti ollessaan vähän vajaa 2-vuotias. Siellä hän on onneksi viihtynyt oikein hyvin ja ollaan edes vähän saatu ns. napanuoraa irti. Itse en ole hoidossa koskaan ollut.

Meidän perhe asuu kerrostalossa kaupungin lähiössä. Minä en muista koska olen ensimmäisen kerran käynyt edes kerrostalossa, kun asuimme maalla ja kaikki sukulaiset ja tutut asuivat omakotitalossa (ja yhdet rivitalossa). Omakotitalossa meillä oli iso piha ja paljon metsää, jossa saimme vapaasti temmeltää.

En tiedä minkä ikäisenä uskallan lapseni jättää yksin kerrostalon pihalle leikkimään. Itse menin kahden pikkusiskoni kanssa pitkin metsiä muutaman vuoden ikäisenä ja vahdin ja opetin heitä. Voisin vahtia pikkusiskojani, kun vanhemmat olivat kaupassa ja isosisko kävi koulua. Oikein hyvin pärjättiin. Ja toisaalta isosiskoni vahti välillä minua, kun ei koulussa ollut.

Jotenkin tuntuu, että elämä oli ennen paljon iisimpää ja helpompaa. En tiedä ollaanko nykyään jotenkin niukkapipoja vai onko elämä oikeasti niin erilaista.

Joissain asioissa nipottaminen on kuitenkin hyväksi, kuten turvallisuus. Turvallisuusasiat ovat monessa asiassa parantuneet omasta lapsuudestani. Silloin mä seisoin aina meidän autossa etupenkkien keskeisessä osassa takana, jotta näin maisemat hyvin (ei ne vanhemmat siitä kyllä tykännyt). Mitään turvavöitä ei tainnut edes olla takapenkillä. Välillä maattiin auton "hattuhyllyllä". Nykyään lapsillä pitää olla omat istuimet. Mikä on kyllä turvallisuuden kannalta oikein hyvä asia. Myös monissa muissa asioissa turvallisuus on varmasti edistynyt huimasti ja on tullut uusia säädäksiä ja lakeja.

Vaikka monissa asioissa tekniikka ja tietämys on kehittinyt niin silti maailma tuntuu paljon turvattomammalta paikalta. Voisi sanoa myös, että maailma on "pienentynyt". Nykyään matkaillaan paljon ja netin kautta kaikki tieto on käden ulottuvilla (niin hyvässä kuin pahassakin).

Meidän perhe on matkustanut melko paljon. Omassa lapsuudessani ei paljon matkustettu, kun meitä oli monta lasta ja isä oli yrittäjänä kiinni työssä.

Ympäristöasiat ovat varmasti kolmessa kymmenessä vuodessa muuttuneet. Osittain asiat ovat huonommin ja osittain paremmin. Luonnosta on alettu pitämään parempaa huolta ja on tullut erilaisia lakeja ja määräyksiä. Lapsuudessani osa naapureista vanhukset kuskasivat roskansa metsään "kaatopaikalle". Nykyään onneksi osataan kierrättää ja roskahuolto toimii myös maalla. Kierrätyksen ja siisteyden haluan opettaa lapselleni jo pienestä pitäen.

Meidän kerrostalo sijaitsee aivan metsän reunalla. Yritän opettaa lapselleni luonnon tärkeyden ja ihanuuden. Lenkkipolut alkavat aivan talon vierestä ja vierailemme metsässä aina välillä. Yritän opettaa hänelle erilaisia kasveja ja eläimiä. Meillä ei lapsuudessani ollut mökkiä, kun maalla asuimme. Lapsemme kanssa käymme saaressa mökkeilemässä ja pääsemme siellä ihan luonnon helmaan.

Teknologia on myös kehittynyt huimasti. Tai lapsuudessani sellaista ei pahemmin edes ollut. Jossain vaiheessa meille tuli lankapuhelin, kun olin pieni ja juokseva vesi sekä pesukone. Ollut kyllä aikamoista äidilläni monen lapsen kanssa ennen juoksevaa vettä.

Isäni oli ensimmäisiä, kun hankki kannettavan puhelimen (tärkeä hänen työssään). Muistan miten hieno se oli ja kallis. Ja se painoi paljon. Tietokoneen sain, kun menin lukioon. Seiskaluokalla oli ATK-kurssi, jossa harjoiteltiin mm. tietokoneen avaamista ja sulkemista. Voi miten vaikeaa se olikaan :)

Muistan miten hienoa oli, kun TV:stä näkyi kolmas kanava MTV3. Sieltä tuli viikonloppu aamuisin paljon lastenohjelmia. Nykyään lastenohjelmia tuntuu tulevan paljon ja niitä näkee helposti esim. Netflixistä. Meillä oli vain jotain lastenvideoita ja joitain ohjelmia nauhoitettiin.

Nykyajan lapsilla taitaa olla oma puhelin jo ekalla luokalla. Saa nähdä koska meidän pojalle sellainen tulee. Kyllähän se varmasti vanhempien mieltä helpottaa, kun saa yhteyden lapseen. Meillä, kun koulumatka voisi venyä pariinkin tuntiin, jos pysähtyttiin vähän leikkimään. Kävelymatkaa oli vajaat 3km ala-asteelle. Meillä ei ole vielä tietoa mihin kouluun poikamme laitetaan tai missä siinä vaiheessa asumme.

Itse en ole koskaan nähnyt isovanhempiani, kun he ovat sen verran nuorena kuolleet. Onneksi lapsellani on kolme ihaa isovanhempaa elossa. Ihanaa, kun on paljon rakastavia ihmisiä lähellä.

Toivon, että lapseni lapsuus olisi mahdollisimman ihana (niin kuin varmasti jokainen vanhempi).

Tärkeintä varmasti on, että on rakastavia ja huolehtivia ihmisiä ympärillä.

Vinkkejä synnytykseen

Mammalandian bloggaajien huhtikuun yhteinen postausaihe on "omat vinkkini synnytykseen". Joten tässä kerron vähän omia näkemyksiäni synnytyksestä ja toivottavasti sieltä löytyy myös jotain hyviä vinkkejä.

Etukäteen ei ole kauheasti tehtävissä, mutta asioihin voi tutustua etukäteen ja käydä tilanne mielessään läpi ns. mielikuvaharjoittelu. Synnytyksessä tuskin koskaan menee juuri niin kuin on ajatellut, joten sinne kannattaa mennä avoimin mielin. Luonto kyllä hoitaa tehtävänsä. Naiset on luotu synnyttämään ja jos jotain ongelmia tulee niin apuna on kyllä lääkärit ja nykylääketiede on pitkälle kehittynyttä.

Synnytyksen sanotaan vastaavan rasitukseltaan maratonia, joten hyvä fyysinen kunto on varmasti avuksi synnytyksen jaksamisessa ja palautumisessa. Tuon kokemuksen jälkeen on varmasti väsynyt ja lisäksi vauva tulee valvottamaan. Siksi kannattaa raskaana ollessa rentoutua ja nukkua mahdollisimman hyvin.

Tää on varmaan helpommin sanottu kuin tehty jos on synnytyspelkoinen, mutta avoimin mielin (ja jaloin, heh!) synnytykseen. Siihen ei pysty itse kauheasti mitenkään vaikuttamaan miten asiat menee synnytyksessä. Kannattaa kuunnella mitä kätilö ja hoitaja siinä neuvoo ja sanoo. Toimii sitten heidän ohjeidensa mukaisesti niin kaikki menee hyvin.

Itse sain kätilöltä vinkkejä synnytysasentoon. Lisäksi mielestäni erittäin hyvä vinkki oli ettei huutoon kannata tuhlata energiaa, vaan suuntaa senkin ponnistamiseen. Itselläni tämä ainakin toimi hyvin.

 Etukäteen kannattaa tutustua eri kivunlievitysmenetelmiin ja miettiä mitkä niistä tuntuvat sinulle sopivilta. Toki jotkut haluavat mennä täysin luomuna, mutta ei se tee siitä synnytyksestä mitenkään sen arvokkaampaa. Itse olen sitä mieltä, että miksi turhaan kärsimään jos kovasti sattuu. Mieti tosiaan etukäteen mitkä ovat sun juttuja kivunlievityksessä ja tutustu niihin vaikka netissä, keskustele neuvolassa jne. Näin sinun on helppo sanoa h-hetkellä mitä tahdot ja mitä et.

Supistuksien kivun lievittämiseksi käytin lämpöpussia. Se tuntui oikein mukavalta ja auttoi mukavasti. Myös käveleminen auttoi ja kävelin ympäri sairaalan osaston käytävää (olin siis osastolla muutamaa päivää ennen synnytystä, koska lapsivedet menivät ja synnytys ei käynnistynyt itsestään). Supistusten kasvaessa olin lämpimässä suihkussa, joka sekin auttoi hyvin supistuskipuihin. Sitten lääkäri katsoi tilannetta ja olikin aika siirtyä synnytyssaliin.

Myös puhallustekniikkoihin tutustuminen ja vaikka raskausjooga voivat olla sellaisia rentouttavia tapoja valmistautua synnytykseen. Synnytyksessä onkin etuna jos pystyt olemaan rento ja hengität hyvin.

Kun kaikki on kotona valmiina vauvaa varten ja sairaalakassit pakattuna niin voi ainakin vähän rennommin mielin odottaa h-hetkeä. Sitten ei tarvitse paniikissa enää alkaa miettimään tällaisia asioita vaan voi vain keskittyä synnytykseen. Etukäteen kannattaa myös miten sairaalaan kuljetaan ja mitkä ovat varotoimenpiteet jos mies (tai kuka onkaan ajateltu kuskiksi) on töissä. Jos kotoa löytyy jo lapsia niin pitää myös sopia jonkun kanssa, että hänet voi hälyttää vaikka yöllä lapsia vahtimaan.

Paras vinkki minkä itse sain oli, että ajattelee jokaisen koetun supistuksen olevan takana päin ja kohta synnytys on ohitse ja pieni oma vauva sylissä. Lisäksi supistuksien aikana pitää hengittää hyvin. Nämä kaksi neuvoa auttoivat ainakin mulla suurimpien supistusten aikana. Siskoni neuvoi, että ottaa vaan kaiki tropit mitä tarjotaaan ettei tarvitse olla kivussa. Hän sanoi ei ilokaasulle, koska väärin käytettynä siitä voi tulla pahaolo. Itsekään en ilokaasua halunnut käyttää. Olen lukenut myös monista hyvistä kokemuksista ilokaasun käytössä synnytyksessä.

Suosittelen neuvolassa käytävää synnytysvalmennusta (nyt en muista oliko se pakollinen vai ei). Se ei ollut sellainen perinteinen mitä olin elokuvista nähnyt (naiset puuskuttavat ja miehet pitävä kädestä kiinni) vaan käytiin vauvanhoitoa läpi, odotuksia vauvasta jne. Jossain paikkakunnilla pääsee etukäteen tutustumaan synnytysosastolle. Suosittelen kierrosta mikäli sellaiseen on mahdollisuus. Tyks ei järjestä nykyään kierroksia vaan heillä on video synnytysosaston toiminnasta, jonka neuvolassa synnytysvalmennuskurssilla katsoimme.

Lapsen isän kanssa kannattaa keskustella synnytyksestä. Miehillä voi olla aika avuton olo synnytystilanteessa. Etukäteen kannattaa kertoa mitä toivoo hänen silloin tekevän. Mulle riitti se, että hän on mukana synnytyksessä. Meille oli kummallekin itsestään selvyys, että mies on mukana synnytyksessä. Siitäkin kannattaa keskustella etukäteen ettei tule yllätyksiä ja olette samoilla linjoilla asian suhteen.

Jos lapsen isä ei jostain syystä halua tai pääse synnytykseen niin tueksi voi ottaa jonkun muun. Jos haluaa. Jotkut kokevat doulan hyväksi vaihtoehdoksi. Doula on henkilö joka on vanhempien tukena ennen synnytystä, synnytyksessä ja sen jälkeen. Doula avustaa, neuvoo ja on tukena. Itselleni ajatus tuntemattomasta ihmisestä (sairaalahenkilökunnan lisäksi) mukana synnytyksessä ei tuntunut hyvältä. Ehkä en kokenut tarvetta lisätukeen. Mutta hienoa, että tällaisiakin löytyy niille, jotka sitä kaipaavat.

Asiat menevät kuten menevät, kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, joten ei kannata luoda mitään tarkkaa kuvaa siitä miten asioiden pitäisi mennä. Tärkeintä on ehkä se, että on henkisesti valmistautunut tulevaan tilanteeseen. Etukäteen voi lukea kirjallisuutta synnytyksestä, keskustella synnyttäneiden kanssa ja jutella neuvolassa.

Itselläni synnytys oli ainakin upea kokemus (niistä kivuistakin huolimatta)!

Mikä on sinun paras synnytysvinkkisi?

Yhteistyössä Mammalandian kanssa. Mammalandian uudistuneet kotisivut löydät: www.mammalandia.fi

ja facebook-sivut: Mammalandia.

Blogini tarina

Maaliskuussa Mammalandian bloggaajat kertovat blogiensa tarinaa. Kurkataan tässä siis myös tämän blogin syntyyn ja kehitykseen.

Kotona ja kaupungilla -blogi sai alkunsa loppu vuonna 2014. Olin jo jonkin aikaa päässäni pyörittänyt ajatusta alkaa kirjoittamaan blogin muodossa meidän perheen kuulumisia. Olen huono kirjoittamaan muutoin muistiin tapahtuneita asioita, joten täältä blogista voin niitä sitten jälkikäteen tarkistella.

Pidän kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, joten bloggaaminenhan vaikutti aika ihanne harrastukselta (ja olenkin kovin tykännyt, kunhan aika vain riittäisi kaikkiin ideoihin).

Lapsikin oli jo täyttänyt vuoden ja minulle oli tullut hieman enemmän omaa aikaa. Googlasin hieman blogien perustamisesta ja eri alustoista. Jostain syystä päädyin bloggeriin ja olenkin ollut siihen ihan tyytyväinen. 

Olin kylllä kuullut bloggaajista, mutta en olisi osannut nimetä yhtään blogia nimeltä. Eli en pahemmin ollut lukenut muiden blogeja. En oikein tiedä mistä sain ensimmäisen ajatuksen lähteä bloggaamaan.

Perhekahvilassa kuulin toisen äidin bloggaavan ja sainkin häneltä kivoja vinkkejä ja rohkaistuin julkaisemaan sen ensimmäisen luonnokseni koko maailman luettavaksi.

Yhtenä vaikeimpana kohtana oli nimen keksiminen blogille. Pyörittelin eri vaihtoehtoja päässäni ja välillä niitä googlailin. Osa oli jo käytössä ja osan muutoin hylkäsin. Lopulta nimeksi muotoutui Kotona ja kaupungilla.

Tuohon aikaan olin lapsen kanssa tietysti paljon kotona, mutta liikuimme myös paljon kaupungilla. Useamman kerran viikossa hyppäsimme vaunuilla bussiin ja suuntasimme Turun keskustaan lounaalle tai kahville, ruokaostoksille, shoppailemaan tai johonkin leikkimään. Lapsi myös nukahti aina niin hyvin liikkuvaan bussiin ja se tuntui pieneltä luksukselta väsyneestä äidistä.

Samalla tuli mieleen, että mähän voin samalla vinkata kivoista lapsille sopivista paikoista myös muille vanhemmille täällä blogissa. Aihealue oli siis mulle itsestään selvyys. Kirjoitan perheestämme, matkoistamme, iloista ja suruista, lapsen kiinnostuksen kohteista ja oikeastaan vähän kaikesta laidasta laitaan lapsiperheen näkökulmasta.

Tammikuussa 2015 rohkaistuin ja julkaisin ensimmäisen blogijuttuni. Blogin on siis vähän yli vuoden vanha. Tähän mennessä olen kirjoittanut 234 juttua ja kuvannut monen monta kuvaa. 

Jossain vaiheessa blogille tuli myös perustettua oma facebook-sivu. Se on aina loistava fiilis, kun huomaa, että on tullut uusi seuraaja lisää tai saanut kommentteja. Myös ensimmäisen kutsun bloggaajatapahtumaan kilahtaessa sähköpostiin tuntui todella mukavalta. Olen myös saanut muutamia mukavia yhteistöitä tehdäkseni. Blogin löydät myös Instagramista @kotonajakaupungilla. Lokakuussa 2016 sain kunnian päästä mukaan Mammalandian bloggaajiin. 

Viime kuukausina en ole ehtinyt panostaa blogiin niin paljon kuin haluaisin. Mulla on useampi sivu luonnoksia ja kirjoitusaiheita odottamassa. Joten aiheista tai inspiraatiosta ei kyllä ole puutetta :) Nyt näyttää, että taas ehtisin paremmin kirjoittelemaan. Kummasti myös tuo kevätaurinko tuo ihan uutta virtaa myös kirjoittamiseen.

Saa nähdä mitä kaikkea bloggaaminen tuo tulevaisuudessa tulleessaan. Näen ainakin itseni vielä pitkään kirjoittamassa tätä blogia. Nykyään tykkään lukea useampaa blogia. Hyviä perheblogeja ja heidän blogiensa tarinoita löydät Mammalandian kotisivuilta.

Voit seurata Mammalandiaa myös facebookissa.

Vegaanit & ekologiset Hemma-pesutuotteet

Itseäni kiinnostaa tuotteissa ekologisuus, mutta myös design. Kotimaisuus on tietenkin iso plussa. Sain testiin blogin kautta Nordic Ekolivingin uutta puhdistustuotesarjaa Hemmaa. Sarjassa yhdistyy ekologisuus ja kaunis ulkoasu. Hemma-tuotteet ovat kasvispohjaisia ja kaiken kukkuraksi vielä valmistetaan Suomessa.

Itse pidän myös kovasti Hemma-tuotteiden ulkoasusta. Ne ovat yksinkertaisen kauniita. Tyylikkään ulkoasun takana on Polkka Jam, joka on pieni suomalainen suunnittelutoimisto Kemiöstä. Mielestäni he ovat onnistuneet tavoitteissaan tekemään hyväntuulisen ja raikkaan näköiset tuotepakkkaukset Hemma-tuotteille. Pakkauksen kyljestä löytyykin Design From Finland -merkintä. Tykkään siitä, että arjen käyttötuotteetkin ovat ilo silmille ja ne on mukava jättää pöydälle esille. 

Nordic Ekoliving lähetti minulle Hemma tiskiaineen, shampoon ja suihkugeelin, joita pääsin kokeilemaan.

Ensimmäisenä testasin tiskiainetta. Sitä ei tarvinnut laittaa paljon ja toimi muutenkin hyvin. Ja enpä muista koska minulla olisi ollut näin hyvän tuoksuista tiskiainetta. Keittiössä oli ihana kevyt piparmintun tuoksu. Sama tuoksu löytyy myös sarjan siivoussuihkeesta. Voin kuvitella, että koti tuoksuu ihanalta, kun sitä käyttää.

Tiskiaineen lisäksi sain testattavaksi shampoon ja suihkugeelin. Suihkugeeli on varustettu miedolla bergamontintuoksulla. Shampoossa puolestaan on ihana appelsiinintuoksu. Tuoksut eivät kuitenkaan ole mitään kovin vahvoja vaan juuri sopivissa määrin. Sarjasta löytyy lisäksi limen tuoksuinen käsipesuneste ja piparmintun tuoksua kotiin tuova siivoussuihke.

Yhteistyössä Nordic Ecoliving (kotisivut) ja Mammalandia (kotisivut). Löydät kummatkin myös facebookista: Nordic Ecoliving ja Mammalandia.