Raskausajan muistot

En nyt muistele raskausaikaani siinä valossa, että olisin raskaana (tutuille ihan vain tiedoksi) vaan tämä aihe on Mammalandian lokakuun yhteistyöpostauksen aihe. Palaan siis kolmen neljän vuoden takaisiin aikoihin. Poikammehan täytti juuri vähän aikaa sitten kolme vuotta.

Mulla oli tosi ihana raskausaika ja olin tosi onnellinen. Odotimme mieheni kanssa innolla vauvaa. Ihanaa oli, että mieheni oli myös niin mukana asiassa ja hän oli melkein aina mukana neuvolassa ja ultraäänessä. Mieleeni on erityisesti jäänyt illat, kun katsomme yhdessä tv:tä ja hän hieroo mahaani.

Autoreissulla Pärnussa.

En tiedä onko raskaus yleensä sellainen (kliseinen) kuin elokuvissa näytetään. Itse en ainakaan kertaakaan oksentanut eikä tietyt ruuat tai tuoksut etoneet minua mitenkään (etukäteen kuvittelin, että tämä olisi mulle aiheuttanut vaikeuksia). Herkkujakaan ei  sen enemäpää tehnyt mieli. Eikä mulla nyt mielialakaan mitenkään pahemmin vaihdellut.

Melko myöhäisessä vaiheessa sain lähetteen sokerirasitukseen neuvolasta ja todettiinkin raskausdiabetes. Koska se ei ollut kovin paha niin ensin koitettiin pari viikkoa hoitaa sitä ruokavaliolla, mutta se oli tosi vaikeaa ja ei onnistunut (vaikka siis kuinka olin syömättä herkkuja). Sitten sain tabletteja, jolla hoidettiin radia.

Söin koko raskauden ajan terveellisesti ja vältin kaikkia ruokia mitä neuvolasta saadussa listassa oli lueteltu. Paino kuitenkin nousi n.10kg. Suuri osa oli kuitenkin onneksi vain kehoon kertynyttä nestettä.

Loppuraskauden aikaan illan vietossa Salossa.

Mä olin vain parina päivänä muutaman tunnin töissä, joten voisin nauttia hyvin vapaa-ajastani ja olla vielä hetken rauhassa omissa oloissani. Tykkäsin käydä kirppareilla kiertelemässä ja ostelin niistä ja kaupoista vauvatarvikkeita ja vaatteita (ehkä liikaakin).

Välillä mietti, että onko vauvalla varmasti kaikki hyvin, kun vauvapalstoilla muut niin kertoivat miten vauva potkii ja liikkuu. Kyllä minä juuri ja juuri jonkun potkun vuorokaudessa tunsin. Kaikki oli kuitenkin onneksi hyvin. Minä nukuin yöni oikein hyvin ja sikeästi, kun pienen potkimiset eivät häirinneet. Välillä kyllä käteni puutuivat ja niitä piti ravistella. Ihan loppuraskaudesta vauva painoi välillä kylkeäni kovin. Siinä vaiheessa myös potkut tuntuivat selkeästi, mutta eivät edelleenkään häiritsevästi. Myöskään vessassa ei tarvinnut rampata.

Raskausaikana liityin muutamaan facebookryhmään, joissa oli odottavia äitejä. Niistä sai mukavasti vertaistukea ja hyviä neuvoja. Osan kanssa ollaan myös tehty vauvatreffejä ja vietetty äitien iltaa. Itselläni ei pahemmin ollut muutoin odottajakavereita. Siskoiltani sain kuitenkin hyviä vinkkejä niin synnytykseen kuin vauvanhoitoonkin.

Tyksissä odottavin mielin.

Tein asioita aika normaalisti. Alkoholia en tosin tietenkään juonut ollenkaan kuin vain täysin alkoholittomia viinejä ja skumppia. Niistäkin löytyy oikeasti aika hyviä (mutta myös niitä huonoja). Tupakoi en muutenkaan. Mökille pääsee vain veneellä nin sinne ajeltiin varovasti (niin mieheni kuin hänen isänsäkin), sillä nopea vene voi välillä lyödä aaltoihin kovinkin ja pomput tuntua mahassa. Raskaus ei kuitenkaan vielä ollut ihan niin lopussa niin uskalsin vielä matkustaa veneillen. Polkupyörällä kuljin paljon niin kuin normaalistin (niin kauan kuin töissä olin). Keväisen lomareissun teimme mieheni kanssa lentäen Gdanskiin. Aloitimme myös uuden harrastuksen, jossa kävimme usein kesällä.

Mieleeni on jäänyt töistä erään ihanan rouvan sanat, että näkee miten minä oikein hehkun. Raskaus vaan sopii joillekin, hän lisäsi. Mulla kyllä varmaan oli tosi helppo raskaus.  Olen sanonut, että jos joskus taas olisin raskaana niin silloin varmaan tulisi kaikki vaivat tämänkin edestä. Ei aina ole niitä raskaustarinoita joilla pelotellaan lapsettomia.

Koska raskaus oli niin helppo ja mitään ennakkomerkkejä synnytyksestä ei ollut niin ajattelin raskauden menevän parikin viikkoa yli lasketun ajan. Toisin kuitenkin kävi ja lapsivedet menivät jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Mulla oli sairaalakassi onneksi jo pakattu edellisenä päivänä (olikohan se joku enne) ja muutoinkin melkein kaikki oli valmiina odottamassa vauvaa. Pesänrakennusvietti, kun oli suuri.

Jokainen raskaus on erilainen. Omani oli helppo ja ihanaa aikaa, jota muistelen lämmöllä.
Millaisia raskauksia teillä on ollut?

Noin puolen vuorokauden iässä.

Ihanan raskauden kruunasi upea synnytyskokemus ja paras asia elämässäni, maailman rakkain pieni poika.

Vinkkejä synnytykseen

Mammalandian bloggaajien huhtikuun yhteinen postausaihe on "omat vinkkini synnytykseen". Joten tässä kerron vähän omia näkemyksiäni synnytyksestä ja toivottavasti sieltä löytyy myös jotain hyviä vinkkejä.

Etukäteen ei ole kauheasti tehtävissä, mutta asioihin voi tutustua etukäteen ja käydä tilanne mielessään läpi ns. mielikuvaharjoittelu. Synnytyksessä tuskin koskaan menee juuri niin kuin on ajatellut, joten sinne kannattaa mennä avoimin mielin. Luonto kyllä hoitaa tehtävänsä. Naiset on luotu synnyttämään ja jos jotain ongelmia tulee niin apuna on kyllä lääkärit ja nykylääketiede on pitkälle kehittynyttä.

Synnytyksen sanotaan vastaavan rasitukseltaan maratonia, joten hyvä fyysinen kunto on varmasti avuksi synnytyksen jaksamisessa ja palautumisessa. Tuon kokemuksen jälkeen on varmasti väsynyt ja lisäksi vauva tulee valvottamaan. Siksi kannattaa raskaana ollessa rentoutua ja nukkua mahdollisimman hyvin.

Tää on varmaan helpommin sanottu kuin tehty jos on synnytyspelkoinen, mutta avoimin mielin (ja jaloin, heh!) synnytykseen. Siihen ei pysty itse kauheasti mitenkään vaikuttamaan miten asiat menee synnytyksessä. Kannattaa kuunnella mitä kätilö ja hoitaja siinä neuvoo ja sanoo. Toimii sitten heidän ohjeidensa mukaisesti niin kaikki menee hyvin.

Itse sain kätilöltä vinkkejä synnytysasentoon. Lisäksi mielestäni erittäin hyvä vinkki oli ettei huutoon kannata tuhlata energiaa, vaan suuntaa senkin ponnistamiseen. Itselläni tämä ainakin toimi hyvin.

 Etukäteen kannattaa tutustua eri kivunlievitysmenetelmiin ja miettiä mitkä niistä tuntuvat sinulle sopivilta. Toki jotkut haluavat mennä täysin luomuna, mutta ei se tee siitä synnytyksestä mitenkään sen arvokkaampaa. Itse olen sitä mieltä, että miksi turhaan kärsimään jos kovasti sattuu. Mieti tosiaan etukäteen mitkä ovat sun juttuja kivunlievityksessä ja tutustu niihin vaikka netissä, keskustele neuvolassa jne. Näin sinun on helppo sanoa h-hetkellä mitä tahdot ja mitä et.

Supistuksien kivun lievittämiseksi käytin lämpöpussia. Se tuntui oikein mukavalta ja auttoi mukavasti. Myös käveleminen auttoi ja kävelin ympäri sairaalan osaston käytävää (olin siis osastolla muutamaa päivää ennen synnytystä, koska lapsivedet menivät ja synnytys ei käynnistynyt itsestään). Supistusten kasvaessa olin lämpimässä suihkussa, joka sekin auttoi hyvin supistuskipuihin. Sitten lääkäri katsoi tilannetta ja olikin aika siirtyä synnytyssaliin.

Myös puhallustekniikkoihin tutustuminen ja vaikka raskausjooga voivat olla sellaisia rentouttavia tapoja valmistautua synnytykseen. Synnytyksessä onkin etuna jos pystyt olemaan rento ja hengität hyvin.

Kun kaikki on kotona valmiina vauvaa varten ja sairaalakassit pakattuna niin voi ainakin vähän rennommin mielin odottaa h-hetkeä. Sitten ei tarvitse paniikissa enää alkaa miettimään tällaisia asioita vaan voi vain keskittyä synnytykseen. Etukäteen kannattaa myös miten sairaalaan kuljetaan ja mitkä ovat varotoimenpiteet jos mies (tai kuka onkaan ajateltu kuskiksi) on töissä. Jos kotoa löytyy jo lapsia niin pitää myös sopia jonkun kanssa, että hänet voi hälyttää vaikka yöllä lapsia vahtimaan.

Paras vinkki minkä itse sain oli, että ajattelee jokaisen koetun supistuksen olevan takana päin ja kohta synnytys on ohitse ja pieni oma vauva sylissä. Lisäksi supistuksien aikana pitää hengittää hyvin. Nämä kaksi neuvoa auttoivat ainakin mulla suurimpien supistusten aikana. Siskoni neuvoi, että ottaa vaan kaiki tropit mitä tarjotaaan ettei tarvitse olla kivussa. Hän sanoi ei ilokaasulle, koska väärin käytettynä siitä voi tulla pahaolo. Itsekään en ilokaasua halunnut käyttää. Olen lukenut myös monista hyvistä kokemuksista ilokaasun käytössä synnytyksessä.

Suosittelen neuvolassa käytävää synnytysvalmennusta (nyt en muista oliko se pakollinen vai ei). Se ei ollut sellainen perinteinen mitä olin elokuvista nähnyt (naiset puuskuttavat ja miehet pitävä kädestä kiinni) vaan käytiin vauvanhoitoa läpi, odotuksia vauvasta jne. Jossain paikkakunnilla pääsee etukäteen tutustumaan synnytysosastolle. Suosittelen kierrosta mikäli sellaiseen on mahdollisuus. Tyks ei järjestä nykyään kierroksia vaan heillä on video synnytysosaston toiminnasta, jonka neuvolassa synnytysvalmennuskurssilla katsoimme.

Lapsen isän kanssa kannattaa keskustella synnytyksestä. Miehillä voi olla aika avuton olo synnytystilanteessa. Etukäteen kannattaa kertoa mitä toivoo hänen silloin tekevän. Mulle riitti se, että hän on mukana synnytyksessä. Meille oli kummallekin itsestään selvyys, että mies on mukana synnytyksessä. Siitäkin kannattaa keskustella etukäteen ettei tule yllätyksiä ja olette samoilla linjoilla asian suhteen.

Jos lapsen isä ei jostain syystä halua tai pääse synnytykseen niin tueksi voi ottaa jonkun muun. Jos haluaa. Jotkut kokevat doulan hyväksi vaihtoehdoksi. Doula on henkilö joka on vanhempien tukena ennen synnytystä, synnytyksessä ja sen jälkeen. Doula avustaa, neuvoo ja on tukena. Itselleni ajatus tuntemattomasta ihmisestä (sairaalahenkilökunnan lisäksi) mukana synnytyksessä ei tuntunut hyvältä. Ehkä en kokenut tarvetta lisätukeen. Mutta hienoa, että tällaisiakin löytyy niille, jotka sitä kaipaavat.

Asiat menevät kuten menevät, kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, joten ei kannata luoda mitään tarkkaa kuvaa siitä miten asioiden pitäisi mennä. Tärkeintä on ehkä se, että on henkisesti valmistautunut tulevaan tilanteeseen. Etukäteen voi lukea kirjallisuutta synnytyksestä, keskustella synnyttäneiden kanssa ja jutella neuvolassa.

Itselläni synnytys oli ainakin upea kokemus (niistä kivuistakin huolimatta)!

Mikä on sinun paras synnytysvinkkisi?

Yhteistyössä Mammalandian kanssa. Mammalandian uudistuneet kotisivut löydät: www.mammalandia.fi

ja facebook-sivut: Mammalandia.