Kompromisseja asunnonetsinnässä

Unelmanani on jo kauan ollut omakotitalo, jossa olisi omenapuita.

Viime postauksessa kerroin, että omakotitalo on aina ollut jonkinlaisena haaveenani. Ei välttämättä se perinteinen punainen tupa ja perunamaa, mutta jotain sinne päin. Talon värillä ei ole niin väliä eikä sillä minkä ikäinen talo on. Uusissa on omat hyvät puolensa ja myös vanhat talot viehättää minua. Kunhan on meille sopiva talo ja pihaa.

Suurin asia missä olen joutunut tekemään myönnytyksiä on varmaan ollut se pihan koko. 2000 neliötä on minulle maalla asuneelle tuntunut pieneltä pläntiltä, joten sen suhteen on saanut tehdä ainakin kompromissejä ja ajatustyötä. Ja suurin osa jotenkin kiinnostavista asunnoista on ollut alle 1000 neliön pihalla.

Haluan asua kaupungissa omakotitaloalueella. Turusta on tullut meille koti.

Se missä emme ole pahemmin halunneet tehdä kompromisseja on asunnon sijainti. Ykkösvaihtoehtona meille on ollut koko ajan koti Turusta ja pyöräilymatkan päässä keskustasta (max. n. 5km). Toki välillä ollaan katsottu asuntoja myös Kaarinasta, Paraisilta ja Raisiosta. Myös kauemmas on joskus harkittu, kun on ollut jotain siteitä kaupunkiin. Harkinnan jälkeen ollaan päädytty aina Turkuun. Turku on tullut meille kotoisaksi paikaksi lähes kahden kymmenen vuoden aikana. 

Meillä alueeseen vaikuttaa myös se, että lapsemme käy ruotsinkielistä koulua ja emme halunneet, että matkaa kouluun tulee paljon. Ja myös se, että koulukavereita voi helpommin tavata myös vapaa-ajalla. 

Meillä on työpaikat Turun keskustassa ja lapsi on jo aloittanut ekaluokan. Koska hän on viihtynyt hyvin niin enää tässä vaiheessa ei tunnu kovin hyvältä kouluympäristön muuttaminen. 

Olemme etsineet omakotitaloa noin  parin vuoden ajan ihan tosi tarkoituksella. Sitä ennen katseltiin asuntoilmoituksia aina silloin tällöin muutaman vuoden aikana ja hyvin harvoin käytiin asuntonäytöissä. 

Suurin este sille omien unelmien kodille on ollut se budjetti. Rahalla tietysti saa kaikenlaista ja pystyy muokkaamaan kohteita mieleisekseen. Mitään miljonäärejä kun ei olla niin ei ole voinut vain valita sitä unelmien kohdetta kaikista myynnistä olevista kohteista.

Tiesitkö, että tulppaanin sipuli oli 1630-luvulla Alankomaissa talon hintainen.

Pikku hiljaa asuntoja kiertäessa ja katsellessa muovautui se mitä eniten kaipaamme asunnoltamme ja mistä asioista olemme valmiit luopumaan. Myös ne 2000 neliön pihat alkoivat tuntua jo kivan kokoisilta. Voi sanoa, että tässä on vähän kaikenlaista asuntoa nähnyt. Ymmärsimme paremmin mitä meillä on mahdollisuus saada ja mistä on luovutta, jotta saamme tärkeimmät mitä haluamme.

Liikaa kompromisseja ei mielestäni tule tehdä, vain sen verran, että tulevassa kodissa kuitenkin viihtyy ja se tuntuu kodilta. Tosin realiteetit tulee ottaa aina huomioon. Meillä tämä on ollut prosessi. Olemme kasvaneet kodinetsijinä asuntonäyttöjen myötä ja löytäneet sen meille sopivan ja oikean muodon asua.