Mammalandian uusi bloggaaja

Tulin pikaisesti ilmoittamaan pienen blogiuutisen. Iloisen sellaisen. Sain joku aika sitten sähköpostiini tiedon, että Mammalandia etsii mukaan lisää mammabloggaajia. Heti en tarttunut toimeen. Ajatuksen kuitenkin hieman muhiessa päässäni päätin viimeisenä hakupäivänä laittaa hakemuksen vetämään. Muutaman päivän päästä tulikin jo tieto, että blogini on valittu mukaan Mammalandiaan. Olipa iloinen yllätys! 

Odotan innolla mitä kaikkea Mammalandia tuo tullessaan. Toivottavasti saan tutustua muihin yhteisön bloggaajiin ja kokea mukavia hetkiä. Teille lukijoille muutos näkyy periaatteessa vain siinä, että tuolta sivupalkista löytyy Mammalandian logo (siis tuo mikä tässä jutussakin on kuvana). Kerran kuukaudessa tulen kirjottamaan muiden Mammalandian blogien kanssa samasta aiheesta jutun. Jutut ja blogin tyyli pysyvät entisellään. Mammalandian löydät myös facebookista.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Vauvan kanssa kotiin

Siitä tuli eilen tasan kaksi vuotta, kun pääsin vauvan kanssa ekaa kertaa kotiin. Poika syntyi yöllä perjantain puolella 3.10. Synnytyksestä kirjoitan joskus erikseen. Se on sen verran pitkä tarina se. 

Vauvalla oli havaittiin hieman keltaisuutta, joten sitä tarkkailtiin sairaalassa. Poika oli pieni (2450g) ja kuulemma silloin on todennäköisempää, että tulee keltaisuutta. Sitä tarkkailtiin aamulla otettavalla verikokeella. Hoitaja kävi sen huoneessa ottamassa. Näyte otettiin jalkapohjasta ja sitä piti lämmittää aina ennen näytteen ottamista. Sitä oli vaikea saada, varsinkin, kun ne jalatkin olivat niin valtavan pienet. Myöhemmin päivällä tuli tieto, että keltaisuus arvot eivät olleet menneet rajan ylitse (vaikka olivatkin koholla). Parina seuraavana aamuna sama juttu. Arvot olivat nousussa, mutta eivät menneet rajan ylitse. Emme päässeet kotiin vielä sunnuntaina, kuten oli alun perin arvioitu.

Maanantaina 6.10. isäntä sitten haki minut ja vauvan koulupäivänsä päätteeksi TYKSistä. Vaatteiden kanssa oli hieman miettimistä, sillä meillä ei ollut niin pieniä vaatteita. Yritin miehelle selittää puhelimitse edellisenä iltana mitä vaatteita tuo sairaalaan ja hän lähetti niistä kuvia kännykällä. Jotkut suht pienet löytyivät puettavaksi, mutta silti poika tuntui hukkuvan niihin.

Maanantaina 6.10.2014 pääsimme lähtemään kotiin. Se oli jotenkin haikeaa, sillä olo sairaalassa oli tuntunut turvalliselta ja helpolta. Kotona olisin "ihan yksin" täysin uuden asian kanssa kaikkine ihmetyksineen. Toisaalta oli ihanaa päästä kotiin oman ihanan pienen pienen käärön kanssa viettämään perhe-elämää.

Lapsi turvakaukaloon ja autoon. Seuraavana etappinamme oli kauppakeskus Skanssi, sillä meidän piti käydän apteekista ostamassa pojalle mm. keskostippoja, joita lääkäri oli määrännyt. Isäntä odotti vauvan kanssa sillä aikaa autossa. Mä juoksin äkkiä vaateliikkeitä läpi ja yritin löytää pieniä lasten vaatteita. Sillon siellä oli tasan yksi liike (KappAhl), josta löytyi pieniä (koon 44) vauvanvaatteita. Muissa ei joko ollut tai olivat loppuneet. KappAhlliin oli kuulemma juuri tullut uusi erä. Sieltä sitten lähti mukaan muutamat ihanat Newbie-merkkiset vaatteet ja sukkia.

Alussa tosiaan käytössä oli koon 44 vaatteet. Käytettiin sitten vauvan kanssa samaa kokoa, heh!

Pieniä vaatteita oli tosi vaikea löytää. Onneksi parissa vuodessa on tullut enemmän tarjontaa (ainakin tänne Turkuun). Nuo silloin niin telttamaiset vaatteet näyttävät nykyään joltain mini vaatteilta. Tai sitähän ne ovat varmasti aina olleet. Suhteellista kaikki.

Toinen asia mitä sai etsiä pitkin Turkua olivat vaipat. Pienet nolla koon vaipat. Niitä ei tuntunut löytyvän mistään. Tai ainakin kolme isoa marketti isäntä kävi läpi. Voi olla ettei vain osannut etsiä...

Fammo toi muutamana kertana vaippoja tuliaiseksi, kun kävi vauvaa katsomassa. Ne ovat kyllä tervetulleita tuliaisia vauvakotiin! (Kunhan ei ole kestovaippailija).

Tällä hetkellä mulla on yksi minibody ja sukat seinällä koristeena. Olen suunnitellut laittavani ne jonkinlaisiin raameihin tauluksi. Katsotaan jos jossain vaiheessa ehdin jotain kehitellä.

Vaikka olimme päässet jo kotiin niin keltaisuusarvot olivat vielä kuitenkin koholla ja meidän piti seuraavana aamuna mennä Tyksiin ottamaan verinäyte. Ja taas seuraavana. Sitten keltaisuusarvo oli lähtenyt laskuun. Ihanaa! Mikä helpotus!

Onnellinen äiti (silmäpusseineen) ja vauva n.1kk.

Arvonnan voittaja on...

Viime kuussa blogissani oli arvonta, jossa oli tarjolla liput neljälle hengelle Turun Kaupunginteatterin Tivoli-näytökseen. Arvonta on suoritettu jo joku aika sitten ja voittajalle on ilmoitettu ilosanoma. Liput ovat nyt postissa tulossa.

Mulla oli käytössä vanhanaikainen tekniikka arvonnassa. Numeroin paperinpalat niin monella numerolla kuin oli osallistujia. Taaperomme toimi virallisena valvojana ja nosti lapun kulhosta.

Sieltä löytyi numero kaksi eli toinen kommentoija arvontaan oli voittaja.

Liput lähtivät siis Veeralle (Oranssia -blogista).

Paljon onnea voittajalle!

Toivottavasti pidätte näytöksestä. 

Oman arvosteluni lasten Tivoli -pienoismusikaalista löydätte täältä.

Miten sitä Pilttiä valmistetaan? -Tutustumassa Turun lastenruokatehtaalla.

Oltiin kesällä taaperon kanssa leikkipaikalla. Nälän yllättäessä siirryimme paikan sisätiloihin syömään ja leikkimään. Huoneeseen tulee äiti kahden pienen lapsen kanssa. Hymähdämme ja tervehdimme, mutta keskitymme muuten omiin lapsiimme (mä olen se vähän hiljaisempi/ujompi, joka ei heti juttele niitä näitä tuntemattomien kanssa). Äiti kaivaa esille pari purkkiruokaa ja selittää minulle (kuin häveten) miten tänään joutuu antamaan lapsilleen purkkiruokaa ko. paikassa. Jonkun syynkin hän siihen taisi antaa, mutten enää muista tarkasti keskusteluamme.

Olin itse juuri ennen hänen tuloaan ruokkinut lapseni valmishedelmäsoseilla. Mielessäni kummastelin äidin puolustelevaa kantaa ja korostusta siitä, että vain nyt on purkkiruokaa tarjolla. En usko, että olin mitenkään arvostelevan näköinen, sillä arvosteleva en ainakaan ollut. Äiti taisi vain tuntea jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että tarjoaa lapsilleen purkkiruokaa. Meillä on käytetty purkkiruokia vauvasta saakka. Se sai minut ajattelemaan miten me äidit voidaan olla susia toisillemme. Ei meidän pidä joutua puolustelemaan tai edes selostamaan tekemisiämme ja päätöksiämme muille äidille. Sen sijaan voisimme ehkä kannustaa (mäkin olisin voinut ehkä avata suuni ja sanoa jonkin kannustavan sanan).

Kyllä myönnän itsekin joskus tuntevani ehkä hieman huonoa omaatuntoa siitä, että annan lapselleni valmiita purkkiruokia silloin tällöin. Varsinkin vauva-aikana turvauduin niihin useammin, kun lapsi ei vielä syönyt samaa ruokaa kuin me aikuiset. Vaikka pohjoismaissa käytetäänkin paljon purkkiruokia ja monet meistä ovat niitä jo itse lapsena syöneet niin silti meillä on hieman negatiivinen mielikuva lasten purkkiruoista.

Mutta millaista ruokaa se lapsen purkkiruoka on? Millaisia raaka-aineita käytetään? Paljonko se sisältää säilöntäaineita? Onko se turvallista? Pitääkö niiden käyttöä hävetä?

Näihin asioihin pääsin ottamaan selvää, kun sain blogin kautta kutsun tutustumaan Turun Piltin tehtaalle. Asiantuntijat kertoivat meille mm. lastenruokien valmistamisesta, kehittelystä ja saimme esittää kysymyksiä. Lisäksi pääsimme tehdaskierrokselle ja maistelemaan uutuuksia.

Tehtaalla on todella korkea hygieniataso. Olin saanut jo etukäteen hieman tietoa miten tehtaalla toimitaan. Pyyhin siis pinkit kynsilakkani pois kynsistä ja jätin sinä päivänä korut kotiin korulippaaseen.

Kierroksen ajaksi peitimme omat vaatteemme vaaleisiin kertakäyttöisiin kokopukuihin, saimme toiset kengät, korvatulpat ja huomioliivit. Hiukset suojattiin vielä hiusmyssyillä. Sen päälle tuli vielä erikseen burgha. Tehtaalla kiertäessä oli myös omaa turvallisuuskäytäntöä. Alueelle mennessämme harjattiin vielä mahdolliset irtohiukset pois olkapäiltä.

Linjoilta löytyy magneetteja, metallinpaljastimia, siivilöitä ja röntgen jotka estävät mahdollisia vierasesineitä päätymästä lopputuotteeseen. Myös kaikkien tyhjien purkkien laatu tarkistetaan ennen käyttöä. Ruoan höyrykuumentaminen ja ilmatiivis purkki takaavat ruoan säilyvyyden.

Raaka-aineet puhdistetaan käsin.

Lasten ruoissa on todella tarkka valvonta ja sitä säätelee erilaiset lait. Vain pieni osa raaka-ainevirrasta soveltuu lasten ruoan raaka-aineiksi (noin pari prosenttia). Raaka-aineet pyritään saamaan Suomesta niin pitkälle kuin se on mahdollista. Suomesta löytyy kymmenkunta sopimusviljelijää, jotka viljelevät perunaa, porkkanaa, herneitä ja sipulia. Viljelijät valitaan tarkasti. Peltojen ja viljelytapojen pitää täyttää korkeat laatuvaatimukset, joita lastenruokien valmistaminen vaatii.

Raaka-aineille tehdään monia erilaisia tarkastuksia ennen tehtaalle tuloa. Purkissa oleva ruoka pystytään jäljittämään yksityiselle pellolle asti useimmissa raaka-aineissa. Lastenruoissa edes luomu ei ole tae hyvästä laadusta. Lisää tietoa täältä.

Pilttiä on valmistettu Suomessa jo vuodesta 1952 alkaen. Nykyään vuodessa valmistetaan 80 miljoonaa ruokapurkkia. Kaikki Piltin purkkiruoat valmistetaan Suomessa. Pilttipurkeista voitkin bongata avainlipun, joka kertoo kotimaisuudesta. Piltti kuuluu Nestlén brandeihin.

Turusta lasten purkkiruokia lähtee myös vientiin mm. Venäjälle ja muihin Pohjoismaihin.
Turun tehdas on ainoa, joka valmistaa Suomessa lasten purkkiruokia. Piltin lisäksi siellä valmistetaan Bonaa. Venäjälle purkkiruokia viedään Gerper-nimellä.

Piltin Ensimaut uutuuksia. Lastenpurkkiruoat eivät sisällä säilöntä- eikä väriaineita. Sen kieltää jo Suomen lakikin.

Vierailusta jäi tunne, että siellä halutaan valmistaa juuri sellaista lastenruokaa, jota kuluttajat toivovat. Ja ennen kaikkea turvallista, laadukasta ja hyvää lastenruokaa, joka täyttää aikakauden ravintosuositukset.

Näimme pienen videon, jossa on haastateltu äitien toivomuksia purkkiruoan suhteen. Vastauksissa oli mm. koostumus, ainesosat, terveellisyys, lähellä tuotettua, kotimaisuus, raaka-aineet, eettisyys ja ei lisättyä sokeria. Näitä toiveita on kuunneltu ja nyt lokakuun kauppoihin ilmestyy Piltin Ensimaut uudistuneena. Piltti Ensimaut on nimensä mukaisesti tarkoitettu n.4-5kk ikäisille vauvoille, jotka aloittelevat maistelemaan ruokia.

Resepti, maku ja pakkauksen ulkonäkö ovat uusia. Niihin ei ole lisätty ollenkaan sokeria. Ne sisältävät vain luonnollisia ainesosia ja c-vitamiinia. Niihin ei myöskään ole lisätty tärkkelystä. Itse pidän tyylikkäästä ulkoasusta, jossa sose näkyy etikettitarran takaakin.

4kk soseisssa on käytetty vain yhtä raaka-ainetta. Se on mielestäni todella kiva, sillä vauvanhan olisi tarkoitus alkaa maistelemaan yhtä makua kerrallaan. Makuina löytyy porkkana, omena ja mango. 5kk soseista vaihtoehtona ovat banaania ja puolukkaa sekä omenaa ja porkkaa. Niissä on siis käytetty kahta raaka-ainetta. Nämäkin ovat Makuraadin hyväksymiä.

Tiesitkö, että suosituin Piltin hedelmäsose on mango. Monet aikuiset syövät sitä välipalana ja käyttävät leivontaan.

Piltit valmistetaan juuri lapsien makuun sopiviksi. Siksi ne eivät välttämättä maistu aikuiselle. Kaikki tuotteet testataan Makuraadissa ennen myyntiin laittoa. Makuraatiin kuuluu yli 4000 lasta.

Olen aina ihmetellyt miksi monissa purkkiruoissa on omenaa. Omena kuulemma antaa hyvää koostumusta. Se on myös luonnostaan hieman makea ja sopii siten hyvin yhteen hieman happamienkin raaka-aineiden kanssa. Jotkut raaka-aineet ovat luonnostaan niin vetisiä, että niitä ei sen vuoksi käytetä paljona (tulisi niin löysää sosetta). Tällainen on esimerkiksi päärynä.

Piltin uudet Ensimaut ovat juuri tulleet kauppoihin.

Suomessa ja Pohjoismaissa yleensä käytetään suhteellisen paljon valmispurkkiruokia lapsille. Tähän vaikuttavat ehkä perinteet. Pilttiäkin on valmistettu jo yli 60 vuoden ajan Suomessa. Olemme monet myös itse saaneet näitä pienenä. Suurimmassa osassa lapsiperheistä käytetään lasten purkkiruokia kotiruoan ohella. Silti meillä on trendi, jossa tunnetaan syyllisyyttä tästä asiasta. Nämähän ovat tehty juuri helpottamaan sitä arkea. Mitä pahaa siinä on?

Meidän perheessä on kyllä käytetty Pilttiä ja muita purkkiruokia. Itsekin olen soseita valmistanut. Valmiit purkkiruoat ovat olleet todella näppäriä, kun liikumme ja reissaamme paljon. Niin ja kyllä meillä on niitä tarjottu ihan kotonakin.

Monet lapsiin, kasvatukseen ja varsinkin ruokaan liittyvät asiat ovat äideille tärkeitä. Ne jakavat mielipiteitä. Aina löytyy niitä puolesta ja vastaan paasaajia, oli kyse sitten ruoasta, imetyksestä tai vaikka kotihoidosta. Jokainen talsii tavallaan. Mitä lasten purkkiruokiin tulee niin tämän vierailun myötä Turun Piltin tehtaalla annan lapselleni entistä luottavaisemmin mielin Suomen Turussa valmistettua purkkiruokaa. Kaiken lisäksi se on meitä lähellä valmistettua ja käytetty suomalaista työvoimaa. Turhaan tunnemme huonoa omaatuntoa siitä, että lapsemme saa näitä purkkiruokia.

Käytetäänkö teillä purkkiruokia?

Yhteistyössä Piltin kanssa.

2v synttärit

Tasan kaksi vuotta sitten elämäämme tuli aivan uutta loistoa (mutta myös niitä haasteita), kun rakas poikamme syntyi. Meillä juhlittiin hieman jo eilen, kun Fammo, Fafa ja Goofy-hauva olivat käymässä. Me ei sen suuremmin nyt juhlittu, sillä ajateltiin tässä vähän myöhemmin järjestää vähän isommat juhlat, kun mieskin valmistui juuri. Kaks kärpästä sitten samalla iskulla.

Koska meillä asustaa pieni autofani niin tein kakunkin autoteemalla. Meillä on paljon mm. Cars -sarjasta tuttuja pikkuautoja, joilla on silmät ja suut. Ensin ajattelin jos laitan vain yhden niistä koristeeksi kakun päälle. Päädyin kuitenkin itse kokeilemaan sokerimassasta vääntämistä. Aika vääntämistä se olikin. Ei tuo nyt tosiaankaan mikään upein ilmestys ole, mutta ihan ok ekakertalaiselta. Varsinkaan, kun mun kärsivällisyys ei riitä paria minuuttia kauempaa tuollaisia näpertelemään.

Ainakin poika tunnisti sen heti autoksi kakun nähtyään ja huusi "bil"! Lämmitti äidin sydäntä. Kakussa olleet kaksi kynttilää puolestaan lämmittivät pojan kättä. Staffan osaa yleensä hyvin varoa, kun sanotaa, että jokin on kuumaa. Hän usein itsekin sanoo ja näyttää, kun jokin on kuuma esim. äidin tee tai hella ja kiertää ne kaukaa.

Me ei olla tietenkään viime talven jälkeen poltettu kynttilöitä (ainakaan pojan hereillä ollessa) ja eipä tajuttu varoittaa. Hän tietenkin laittoi heti sormensa kynttilään. Tosin luulen, että osui vahingossa, kun kakkua olisi halunnut sormilla testailla. Kylmää vettä ja se pipi oli onneksi nopeasti poissa.

Sitten päästiin uudelleen aloittamaan tätä tärkeää riittiä. Laulettiin Ja må han leva...

Staffan ei vielä oikein tajua tuota kynttilöiden puhaltamista, joten mä sain vähän auttaa. Eivät meinanneet heti sammua. Puhalsin sitten vähän lujemmin ja kakkosen muodostaneet keksin murut lensivät tietysti pitkin pöytää :)

Niin ja oli meillä tarjolla ihan kunnon ruokaakin. Alkupaloiksi pientä purtavaa (ruisnappi, jossa lohta ja kastiketta päällä). Pääruoaksi oli tuorepastaa ja wienerleikkeleitä sekä mozzarellasalaattia. Ei nyt mitään gourmet ruokaa, mutta haluttiin tehdä jotain nopeasti valmistuvaa niin pystytään keskittymään enemmän muihin asioihin kuin ruoan tekemiseen.

Juhlavieraiden lähdettyä Mummokin soitteli ja päätimme lähteä vielä Salossa käymään. Arvasin, että poika nukahtaisi nopeasti autoon. Ja niin kävikin. Vein Mummolle myös maistiaisia kakusta. Mummolassa oli tosi kivaa.

Lapsen synttärit saa muistelemaan raskautta, synnytystä ja vauva-aikoja. Ajattelinkin lähiaikoina vähän kirjoitella tänne blogiin niistä asioista. Niitä ei ole tullut mihinkään kirjattua muistiin niin saisi sellaisenkin samalla tehtyä.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!