Meidän 4-vuotias on odottanut toukokuun loppupuolta kuin kuuta nousevaa. Moneen kertaan on kysynyt "Mutta kuinka?" eli kuinka pitkä aikaa vielä. Isovanhemmat ovat siis luvanneet lähteä matkalle poikamme kanssa Tanskan Legolandiin.
Viime kesänä he jo kysyivät minulta ja mieheltäni josko saisivat "lainata poikaamme". Tottahan toki!
Mielestäni on tosi ihanaa, että poika saa mukavia yhteisiä hetkiä isovanhempiensa kanssa. Ja tietysti Legoland varmasti pienen legofanin mielestä on aivan mahtava juttu. Mukava, että he jaksavat ja haluavat matkustaa ja viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Itselläni, kun tätä mahdollisuutta ei ole koskaan ollut, sillä syntyessäni eivät isovanhempani olleet edes elossa.
Sunnuntaina aamuyöllä klo 4.30. koitti tärkeä hetki. Sain herättää pojan isovanhempien luona. Ehdin sanoa juuri ja juuri "herätys", kun poika ampaisi sängystä ylös kuin raketti. "Nyt lähdetään Legolandiin!" jatkoin ja hän oli jo pystyssä sängyn vieressä. Häntä kun ei monesti meinaa ylös saada.
Poika lähti reippain mielin ja oikein innokkaana. Hän on aikaisemmin ollut erossa minusta max. kaksi päivää ja toiseksi yöksi olen jo tullut viereen nukkumaan (hänen tosin jo ollessa nukkumassa). Näitä on tainnut olla kerran tai pari.
 |
| Itse olin koiravahteina. |
Arvelin kaiken menevän kuitenkin melko hyvin. Matkassa on kuitenkin mukana tuttuja, tärkeitä, läheisiä ihmisiä. Lisäksi matkalla riittää puuhaa ja katseltavaa niin ei ehdi niin ajatella kotia ja vanhempia. Ikääkin alkaa jo hieman olemaan, että ei enää ole vain äidissä kiinni. Itse jäin anoppilaan koira- ja talovahdiksi. Mieheni jäi Turkuun, kun oli kuitenkin kiireinen työviikko hänellä.
Onko teillä lapset reissanneet isovanhempien (tai muiden) kanssa ilman vanhempia? Miten on mennyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun piristät päivääni kommentillasi!