Joka kuukausi Mammalandian bloggaajat kirjoittavat yhdestä aiheesta, joka helmikuussa oli sosiaalinen media osana arkea. Oman postaukseni julkaiseminen on vähän venynyt, sillä meillä on viime aikoina ollut niin paljon kaikkea muuta elämässä. En ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittamaan blogia. No nyt ainakin ollaan ihan vain kotosalla niin ehdin panostaa bloginkin kirjoittamiseen.
Nykynuoret ovat ihan erilaisessa tilanteessa kuin tämä 30-kymppinen mamma, jonka lapsuudessa oli iso juttu, kun tv:seen tuli kolmas kanava, kolmonen eli maikkari. Tv olikin kauan ainoa media, jota tuli seurattua. Ekan kännykkäni sain noin kaksikymmentävuotiaana (tässä kohtaa nykynuoriso varmasti kuolee nauruun). Silloinkaan sitä en olisi erikoisemmin tarvinnut/halunnut, mutta kun myös kaksi pikkusiskoani sen saivat ja olin muuttamassa pois kotoa. Silloin sillä vain soitettiin, tekstattiin ja pelattiin matopeliä (en mä kyllä sitäkään tainnut kauheasti pelata).
Kummasti sitä on kuitenkin oppinut kaikkia vempaimia käyttämään. Eri somekanaviakin olen vähän jälkijunassa innostunut käyttämään.
Facebookiin liityin monen ystävän pyynnöstä joitakin vuosia sitten. Mä tykkään kuvaamisesta ja siellä kuulemma oli helppo jakaa kuvia ystäville ja heillä oli siellä nähtävillä heidän matkakuvansa. Sitä kautta sitten päätin sinne liittyä ja jakaa kuvia. Se onkin oiva väline jakaa kuvia ja terveisiä ystäville ja sukulaisille.
Yhdellä lähetyksellä juttu ja kuva on kaikkien tuttujen nähtävillä. Varsinkin, kun osaa näkee livenä sen verran harvoin niin on kiva lukea ja nähdä kuulumisia näinkin. Olen tosi huono soittelemaan tai muutoin pitämään yhteyttä jollei jotain tärkeää asiaa ole. Somen kautta tulee vähän enemmän pidettyä yhteyttä.
Facebookissa on myös paljon erilaisia ryhmiä, joista olen saanut vertaistukea. Varsinkin raskaana ollessa ja vauva-aikana oli mukava seurata muiden samassa tilanteessa olevien mietteitä ja kuulumisia. Jotkut ryhmät tuntuvat kyllä menevän vähän yli ja niissä syntyy tappeluita tai lynkataan toisten mielipiteet vaikka ne olisivatkin tarkoitettu vertaistukeen.
Facebookista löytyy myös paljon erilaisia kirppareita, joista olen tehnyt kivojakin löytöjä sekä myynyt ja lahjoittanut ylimääräisiä tavaroita ja vaatteita pois.
Olen myös löytänyt facebookin kautta uusia tuttuja ja ystäviä. Olemme lapsen kanssa käyneet äiti-vauva -tapaamisissa ja nykyään meillä onkin kiva porukka kasassa, jonka kanssa treffaamme aina silloin tällöin.
Blogin kautta sosiaalinen media on tietysti tullut mulle jonkin verran tärkeämmäksi, mutta en koe, että siellä silti sen enempää roikkuisin. Toki blogin kirjoittamiseen menee aikaa, mutta muutoin.
Sosiaalinen media on oikein käytettynä näppärä väline näin blogin kirjoittajana luoda näkyvyyttä ja pitää yhteyttä muihin. Minulla onkin jonkin aikaa ollut
blogilla omat facebooksivut, josta facebookseuraajat voivat seurata uusimpia juttujani.
Lisäksi muutama kuukausi sitten liityin
Instagramiin, josta minut löytää blogin nimellä.
Kotona ollessa tykkään eniten olla ihan perustietokoneella. Mieskin viihtyisi sen ääressä pelaamassa ja välillä mä sitten siirryn kannettavalle ja sohvan ääreen. Mulla on myös oma tabletti, mutta se on vähän turhake meillä. Matkoilla se on kyllä käytössä lapsen viihdyttämiseen, kun muut keinot on käytetty. Kännykällä tulee eniten selattua facebookkia ja Instagramia sekä etsittyä jotain tietoa, kun ei ole mitään erityistä tekemistä.
Mä pyrin siihen, etten kauheasti somettaisi, kun olen lapsen kanssa. Jos leikin hänen kanssaan niin panostan sitten siihen yhteiseen aikaan. Käytän eniten somea, kun olen yksin kotona tai jossain odotustilassa tms. odotan jotain. Myös autossa (kun en itse aja) selailen somea ajankuluksi. Me katsotaan yleensä tv-ohjelmat tallennettuna, mutta jos joskus livenä katsotaan niin mainostauolla voin ottaa kännykän käteen ja heittää vaikka Instaan jonkin päivällä otetun kuvan.
Kännykkä mulla kulkee yleensä mukana sen varalta jos sattuu jotain (kuljen yleensä autolla) tai tulee jotain erityistä asiaa vaikka miehelle. Kun kuljetaan yhdessä niin mä voin usein jättää kännykän kotiinkin. Mökillä ollessa taas puhelin on voinut olla koko viikonlopun kiinni, kun en ole "jaksanut" ladata akkua tai se voi olla erillisessä rakennuksessa koko päivän ajan. Kun olen töissä niin silloin puhelin on äänettömällä pukukopissa. En siis ainakaan sanoisi, että olen somesta riippuvainen.
Mä en tykkää sellaisesta, että pitäisi koko ajan olla jotenkin saatavilla (vaikka nykyään tuntuu, että sitä yhteiskunnassa odotetaan). Pystyn siis ihan hyvin olemaan myös ilman somea. Mua häiritsi kaikki se tiedon tulva alussa, kun uusi älypuhelin pimputteli koko ajan. Milloin oli mitäkin viestiä ja ilmoitusta tullut ties mihin someen. Ne ilmoitukset otinkin aika nopeasti pois käytöstä, kun stressasivat mua. En yhtään ihmettele pieniä lapsia miten heitä häiritsee se kaikki tiedon tulva eri kanavista.
Eniten sometan silloin, kun olen yksin, lapsi nukkuu, leikkii mielellään yksin omia leikkejään tai katsoo tvstä lastenohjelmia. Voin ihan hyvin selata facebookkia tai vaikka päivittää blogia, kun lapsi leikkii hiekkalaatikolla. Tämä kuitenkin silloin, kun hän viihtyy leikeissään yksin. Itse en näe siinä mitään pahaa. Mielestäni aikuisen ei tarvitse koko ajan olla lapsen leikeissä mukana jos hän viihtyy niiden parissa yksinkin. Silmällä pidän häntä kuitenkin.
lapsi on vielä niin pieni ettei tässä tarvitse miettiä vielä lasten sos.mediaa kuin korkeintaan tv:n osalta. Sitä koitamme rajoittaa, ettei katso liian paljon ja tietysti mitä katsoo silloin kun katsoo.
Sosiaalinen media on mielestäni hyvä keksintö ja oikein käytettynä todella hyödyllinenkin. Itselleni se on tuonut mukanaan paljon hyviä asioita.
Sanoisin, että asiat tärkeysjärjestykseen. Somessa ehtii kyllä olla. Monille tekisi varmasti hyvää pieni paasto somesta.
Miten teidän sometus toimii?
Muiden
Mammalandian bloggaajien juttuja aiheesta löydät
Mammalandian facebook-sivuilta.
Yhteistyössä
Mammalandian kanssa.
