Hyönteishotelli viinitonkasta

Nyt meiltäkin löytyy mökiltä hyönteishotelli. Kun ulkona paahtaa aurinko ja pihatöitä tai muita mökkihommia ei vaan jaksa tehdä päivällä niin ajan kuluksi sisällä varjossa askartelin ötökkähotellin.

Ei meillä mökki ole muutenkaan mikään työleiri, mutta aina jotain pientä kunnostamista ja projektia löytyy.

Hyönteishotellia varten hankin ainoastaan kuumaliimaa jo löytyvään kuumaliimapistooliin. Kuumaliimaa kuluihin aika paljon. Pyöreän muotoinen tyhjä viinitonkka sai toimia pohjana. Ylä- ja alaosa ovat metallia ja muuten se on erittäin kestävää pahvia.

Saaren rannalle huuhtoutuu kuivia kaisloja joita sitten sieltä keräsin. Pätkin saksilla suorimmat kaislanpalaset hieman viinitönikkää pidemmiksi. Sitten vain liimasin niitä kuumaliimalla viinitonkan ympäri.

Suuaukosta laitoin sisään kuivaa heinää, kuivia käpyjä, kaarnan ja puunpalasia. Suuaukon jätin tarkoituksella melko pieneksi eli liimasin senkin yli kaisloja. Tarkoituksena, että se olisi mahdollisimman suojaisa. Aukkoa voi kuitenkin helposti leikata saksilla suuremmaksi jos on tarvetta. 

Pitkät kaislat voi halutessaan leikata haluamansa pituisiksi. Itse jätin hieman yli reunojen. En myöskään halunnut ihan tasaisia reunoja, joten leikkasin vähän erimittaisiksi. 

Viinitonkassa oli narusta kantokahva, johon sidoin toisen narun ja ripustin naulaan suojaiselle paikalle. 

Hyönteishotelli kannattaa ripustaa johonkin seinälle ja sitä ei kannata jättää ihan maahan. Se kannattaa laittaa suojaisaan paikkaan, johon ei tuuli ja sateet pääse kauheasti tuivertamaan.

Minulla on vielä aikomuksena laittaa rautalankaa, narua tms. vahvistamaan ötökkähotellin ulkoseinää, jotta kaislat siinä varmasti pysyisivät. Olen kuullut ettei kuumaliima olisi niin hyvää tällaisiin tarkoituksiin.

Jännityksellä odotamme tuleeko tähän ötököitä. Ainakin hämähäkki oli toiveikas ja nähnyt mahdollisuutensa, kun seuraavana päivänä kävin tuota katsomassa. Hämähäkki oli meinaan tehnyt ötökkähotellin ja ikkunasuojan väliin komean verkkonsa. 

 

Tammisaaren saariston kansallispuisto - Älgön luontopolku ja Rödjan

Blogia (ja varsinkin instagram-tiliäni) seuranneet ovat varmasti huomanneet, että meidän perhe viettää paljon aikaa Tammisaaressa ja sen kauniissa saaristossa mökkeilemässä. Pari vuotta sitten kävin kuitenkin vasta ensimmäisen kerran Tammisaaren saariston kansallispuistossa (Raaseporissa). 

Tammisaaren saariston kansallispuisto koostuu 90 prosenttisesti vesialueista ja alkaa sisäsaaristosta jatkuen aina avomerelle asti. Se sisältää monia pieniä ja vähän isompiakin saaria. Osaan niistä on maihinnousukielto joko osan vuodesta tai koko ajan. Näin halutaan taata mm. lintujen pesintärauha.

Monien erilaisten lintujen lisäksi alueella on mm. hirviä ja peuroja. Hyvällä tuurilla voi nähdä myös harmaahylkeen tai norpan. Ne liikkuvat pääosin kansallispuiston eteläisissä osissa. 

Suurin kansallispuiston saarista on Älgö (aikaisemmin Elgö) johon mekin rantauduimme. Jo laiturilta näkyy idyllisen näköinen punainen vanha tupa Rödjan. Se on vanha kalastajatila. Nykyään Rödjan toimii luontotupana, mutta siellä on viettänyt lapsuutensa Thorvald Strömberg. Hän on melonnan maailmanmestari vuodelta 1950 ja olympiamitalisti 1952.  Hänen isoisä Magnus Nylund oli kalastaja ja rakennutti tilan 1940-luvulla. Myöhemmin se jäi mökkikäyttöön ja nykyään on tosiaan luontotupana. Viime vuosina paikalla on ollut huonoa tuuria, sillä sen rannassa ollut pieni museo paloi ja toisella kertaa paloi sauna poroksi. 

Ylin kuva: palanut museo rannassa. Keskikuva: järvi saaren keskellä. Alakuva: Luontopolun alussa.

Pihapiiristä lähtee noin parin kilometrin pituinen luontopolku. Reitillä näkee monenlaista kaunista maisemaa. Niin merta kuin metsääkin ja sisäjärvi Storträsket. Kannattaa ehdottomasti kiivetä näköalatorniin, sillä sieltä on aivan upeat maisemat ja näkee upeasti saaristoa. Luontopolku ei ole esteetön ja ei sovellu heikkojalkaisemmille, sillä toisinaan on melko jyrkkääkin maastoa. Rödjanin vieressä pääsee ihailemaan kesäisin lampaita.

Luontopolun varrella on näköalatorni, josta näkyy kaukana kaunis ulappa.

Älgö on kiva retkikohde vaikka yöpymiseen tai lyhyempään muutaman tunnin retkeen. Kuulemma myös sukeltajille on nähtävää pohjan muodoista laivojen hylkyihin. Paikalle pääsee veneellä tai vaikka kajakilla (tarvitsee jo hyvät taidot). Myös venetakseilla pääsee kulkemaan.

Vielä joskus olisi kiva päästä tutustumaan muihin saariin tuolla. Varsinkin Jussarö kiinnostaa. Sinne tehdään retkiä Tammisaaren pohjoissatamasta (varattava etukäteen). Veneessä tai teltassa voi yöpyä Jussarössä, Älgössä, Modermaganilla, Fladalandetilla. Niistä löytyy tulentekopaikat ja kuivakäymälät. Ennen lähtemistä kannattaa tutustua alueen sääntöihin.

Tammisaaren saariston kansallispuistossa on kaunista.

 Pysy mukana matkassa! 

Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!

Robinson seikkailupolku, Sattmark, Parainen

Viime kesänä teimme pienen iltapäiväajelun Paraisille. Kohteenamme oli lapsille ja nuorille suunnattu Robinson seikkailupolku. Polku sijaitsee saaristoreitin varrella vajaa 10 kilometriä Paraisten keskusta Nauvoon päin. Polulle löytää helpoiten, kun etsit Sattmarkin kahvilan, sillä reitti lähtee Sattmarkin kahvilan vierestä (vierailemisen arvoinen paikka sekin). Siinä on melko hyvin parkkipaikkoja (toki ruuhkaisimpina aikoina voi olla melko täyttä). 

Polun aivan alussa on hauska köysiliukurata. Hieman sen jälkeen näkyy Robinson seikkailupolun kyltti, jossa muistutetaan, että kulku on omalla vastuulla. Lähdimme metsään kävelemään polku. Lapsemme oli tuolloin 5-vuotias, joten Robinson luontopolku oli sopivan pituinen hänellekin (n. 2,5 kilometriä). 

Polku on suurelta osin metsäpolkua, joten vaunuilla sitä ei kannata lähteä kiertämään. Polku kulkee pääosin metsän keskellä. Ihan alussa voi ihastella merta. Polku kulkee vähän matkaa päätien vieressä ja se pitää myös ylittää. Tässä kannattaa olla hyvin tarkkaavainen lasten kanssa, sillä ylitys on mielestäni hieman vaarallisella paikkaa (kesäisin suosittu tie, näkyvyys, ei suojatietä). 

Robinson seikkailupolun lisäksi voi tehdä pidemmänkin kierroksen. Polku erkanee muutamasta kohdasta ja voit tehdä 5,5  tai 11 kilometriä pitkän reitin.

Polku oli merkattu ihan hyvin. Tai ainakaan emme kertaakaan eksyneet. Robinson polun tehtäväosuudet sijoittuivat polun alkupäähän tai ainakaan emme sen jälkeen huomanneet mitään tehtäviä. Tehtävät olivat ihan hauskoja, mutta ajanhammas alkoi niissä näkyä.

Tykkäsimme kuitenkin koko perhe reitistä. Se oli sopivan pituinen ja monipuolinen. Kävelimme metsässä, tien viertä, maalaistietä jne. Polun varrella näimme muutaman hienon vanhan rakennuksen ja metsässä poimimme ohi mennen muutaman mustikan suuhumme.

Parkkipaikan viereisestä kahvilasta saimme kuitenkin enemmän mahaamme täyteen nauttien herkkuja ja virvokkeita.  Isompaankin nälkään olisi ruokaa bistron puolella. Alueella on myös pieni (matkatavara)putiikki, jossa oli ihania tuotteita myynnissä ja kalasavustamo.

Myös majoitusta löytyy ja paikalle pääsee myös omalla veneellä, sillä Sattmarkissa on vierasvenesatama. Kahvila on auki kesäisin auki joka päivä klo 10-19.

Kannattaa poiketa jos kuljet Saariston rengasreitin tai muuten tuolla päin.

Alueelta löytyy myös vuokralaavu, mutta sen käytöstä on sovittava erikseen kahvilasta. 

Alueen kartan löydät täältä.

 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!

Latokartanon koski ja luontopolku Salossa

 Perniössä, Salon ja Tammisaaren rajan tuntumassa sijaitsee upea Latokartanon koski. Se on kuulemma yksi Etelä-Suomen komein koskialue. Itselleni paikka on kovin tuttu, kun olen lähettyviltä kotoisin. Siellä on useasti tullut vietettyä aikaa. Paikka on hieman muuttunut vuosien saatossa ja nykyään koronan myötä yleistyneen kotimaan matkailun lisääntyessä paikka on tullut yhä useamman tietoisuuteen. Mitään ruuhkaa ei kuitenkaan ole.

Tällä kertaa pysähdyttiin pitkästä aikaa ihailemaan Latokartanon koskea, kun se sijaitsee sopivasti meidän reitin läheisyydessä matkalla anoppilaan. Yllätys olikin, että parkkipaikalla oli monta autoa. Tuolla kun olen tottunut yleensä yksin kulkemaan. Tietysti hyvä, että ihmiset löytävät kotimaan kohteita ja tutustuvat maamme upeisiin kohteisiin. Luontoon kuitenkin mahtuu hyvin. 

Latokartanon koski sijaitsee noin parin kilometrin päässä Salo-Tammisaari päätieltä. Salon keskustasta on vähän yli 30 kilometriä Latokartanonkoskelle Raaseporiin päin mentäessä. Tässä kohtaa tiellä ei ole mitään merkintöjä koskesta. Kun näet Hästön -tiekyltin niin käänny sinne päin. Pienten kasvihuoneiden jälkeen heti vasemmalle on pieni kapea hiekkatie, jonka päästä löytyy parkkipaikka-alue. Tässä risteyksen kohtaa on hieman kulunut Latokartano-tiekylttikin. Navigaattoriin voi laittaa Hästöntie 140. 

Latokartanonkoski sijaitsee Kiskonjoessa. Koskella on putouskorkeutta 500 metrin matkalla noin 17 metriä. Komeimmillaan kosken kuohut ovat tietysti keväisin ja syksyisin. 

Monet käyvät ihailemassa vain koskea sillan luona, mutta alueella on myös luontopolku. Tai oikeastaan parikin reittiä. Keltaisella merkityn reitin polut ovat melko helppokulkuisia, mutta isot jyrkähköt rappuset joutuu kulkemaan. Koski ylitetään kahteen kertaan silloilla. Tällä reitillä on pituutta n. 1,7 kilometriä joten sen kiertää hyvin noin puolessa tunnissa. Huomioithan, että polut kiertävät osittain yksityisillä mailla. 

Alueella on ennen ollut monenlaista toimintaa. 1300- ja 1400-luvulla paikalla on saattanut olla kruununmyllykin. Siellä on toiminut aikojen saatossa ainakin mm. saha, ruukki ja viinapolttimo. Alue on ollut myös suosittu kauppa- ja markkinapaikka. Alueelle rakennettiin vuonna 1805 mylly, jonka rauniot ovat vielä sillan vieressä ihailtavissa. Myllyn toiminta loppui vuonna 1962. Mylly on rakennettu harmaakivestä ja slagtiilistä. 

Latokartanonkoskella voi nähdä monenlaisia eläimiä. Siellä on myös uhanalaisia lajeja. Jos jaksat istua luontoa ihailemassa niin voit nähdä vaikka saukkoja, koskikaroja, lohia, lepakoita tai vaikka vesipäästäisen (ovat rauhoitettuja). Latokartanon vesistössä elää myös erittäin uhanalaisia simpukoita. Myös kasvisto on monimuotoinen. Alueella voit nähdä vaikka pikkutakiaisen,  heinäratamon tai keltamon, joka on kulkeutunut Suomeen munkkien mukana 1550-luvulla. Huomioithan, että esimerkiksi keltamo on myrkyllinen kasvi, joten pienten lasten kanssa tulee olla tarkkana muutoinkin kuin kosken suhteen. 

Itse en ole osannut (tai tajunnut) arvostaa paikan upeutta, sillä se on minulle pienestä pitäen ollut kovin tuttu lähiseudun paikka. Näin vanhemmiten tajuaa miten upeita paikkoja sitä kotiseudulla onkaan. 

 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!

 

Rauhalinnan luontopolku Kaarinassa

Päätin lähteä pienelle keväiselle aamupäivän kävelyllä vapaan päivän kunniaksi. Kuulin jokin aika sitten Kaarinassa sijaitsevasta Rauhalinnan luontopolusta. Päätin lähteä sitä testaamaan, kun täältä Turusta ei pitkä matka ole sinne. 

Paikan päälle menin autolla. Minulla oli hieman hakusessa mihin auton voi jättää. Tiesin, että jossain Rauhalinnantiellä on parkkipaikka. Niinpä tein pienen ylimääräisen autolenkin. Kävin kääntymässä uimarannalla asti. Rinteessä oli paljon uusia moderneja taloja. Sitten ajelin takaisin kadun alkupäähän. Tulipahan tuokin alue tutuksi. 

Melkein heti siinä oikealla Rauhalinnantiellä (kaupungista päin tultaessa) oli tienvieressä pieni parkkipaikka, johon kolmisen autoa mahtuu vierekkäin. Siinä on myös parkkipaikkakyltti. Tänne kannattaa siis suunnata jos paikalle tulee autolla. Bussilla pääsee näppärästi myös muihin lähtöpisteisiin.

Siitä lähdin kävelemään Iso-Rauhalinnantietä pitkin. Ensimmäisenä näkyi pieni vanha punainen talo, jossa on Mökkigalleria Sibel Kantola. Tien varrella on myös paljon uusia taloja. Tuon pätkän jälkeen ollaankin sitten jo erilaisissa maisemissa. Alueella aistii vanhan kartanotunnelman. Hiekkatietä reunustaa vanhat paksut jalopuut. Rinteen alhaalla siintää meri. Rinnettä alas kävellessä näkyy kaunis puinen kartano. Kartanon alue on yksityisomistuksessa, joten sen pihapiirissä ei saa liikkua.

Reitti on merkattu keltaisin maalinjäljin puissa. Kannattaa kuitenkin tutustua karttaan sillä sieltä lähtee sivupolkuja. Reitti ei siis ole kokonaan rengasreitti. Reitin varrelta löytyy pari penkkipaikkaa mikäli haluaa pysähtyä ihailemaan maisemia tai syömään eväitä (kuusikujan päässä rannalla ja metsän laidalla niityn äärellä). Grillipaikkaa ei ole.

Nyt oli oivallinen hetki lähteä ihailemaan paikkaan sillä lehtometsän täytti valkovuokkomeri. Todella kaunista. Metsään astuessa tie muuttuu  yhä kapeammaksi ja kantoisemmaksi poluksi. Metsässä näkee kaunista kalliota, vanhoja puita ja perhoset lentelivät kauniisti. 

Alueella on iso puro ja pieni järvi, jonka ympäri pääsee myös kulkemaan. Oma reittini meni tällä kertaa vain metsän ympäri. Toisella puolella metsää oli enemmän rauniometsää ja polku muuttui kapeammaksi. Rinne oli melko jyrkkä. Kävin kallion päällä katselemassa maisemia. Metsäkauris pelästyi tuloani ja ryntäsi piiloon metsään. 

Pian olinkin kiertänyt metsäpolun ja kävelin takaisin autolle päin. 

Reitille matkaa tuli vähän yli parisen kilometriä. Mukava pienelle kävelyllä. Täytyy lähteä joku päivä kävelemään tuonne myös eskarilaisen kanssa. 

Mikäli menet paikalle julkisilla tai kävellen niin Kaarinan nettisivuilta löytyy infoa.

 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!