Latokartanon koski ja luontopolku Salossa

 Perniössä, Salon ja Tammisaaren rajan tuntumassa sijaitsee upea Latokartanon koski. Se on kuulemma yksi Etelä-Suomen komein koskialue. Itselleni paikka on kovin tuttu, kun olen lähettyviltä kotoisin. Siellä on useasti tullut vietettyä aikaa. Paikka on hieman muuttunut vuosien saatossa ja nykyään koronan myötä yleistyneen kotimaan matkailun lisääntyessä paikka on tullut yhä useamman tietoisuuteen. Mitään ruuhkaa ei kuitenkaan ole.

Tällä kertaa pysähdyttiin pitkästä aikaa ihailemaan Latokartanon koskea, kun se sijaitsee sopivasti meidän reitin läheisyydessä matkalla anoppilaan. Yllätys olikin, että parkkipaikalla oli monta autoa. Tuolla kun olen tottunut yleensä yksin kulkemaan. Tietysti hyvä, että ihmiset löytävät kotimaan kohteita ja tutustuvat maamme upeisiin kohteisiin. Luontoon kuitenkin mahtuu hyvin. 

Latokartanon koski sijaitsee noin parin kilometrin päässä Salo-Tammisaari päätieltä. Salon keskustasta on vähän yli 30 kilometriä Latokartanonkoskelle Raaseporiin päin mentäessä. Tässä kohtaa tiellä ei ole mitään merkintöjä koskesta. Kun näet Hästön -tiekyltin niin käänny sinne päin. Pienten kasvihuoneiden jälkeen heti vasemmalle on pieni kapea hiekkatie, jonka päästä löytyy parkkipaikka-alue. Tässä risteyksen kohtaa on hieman kulunut Latokartano-tiekylttikin. Navigaattoriin voi laittaa Hästöntie 140. 

Latokartanonkoski sijaitsee Kiskonjoessa. Koskella on putouskorkeutta 500 metrin matkalla noin 17 metriä. Komeimmillaan kosken kuohut ovat tietysti keväisin ja syksyisin. 

Monet käyvät ihailemassa vain koskea sillan luona, mutta alueella on myös luontopolku. Tai oikeastaan parikin reittiä. Keltaisella merkityn reitin polut ovat melko helppokulkuisia, mutta isot jyrkähköt rappuset joutuu kulkemaan. Koski ylitetään kahteen kertaan silloilla. Tällä reitillä on pituutta n. 1,7 kilometriä joten sen kiertää hyvin noin puolessa tunnissa. Huomioithan, että polut kiertävät osittain yksityisillä mailla. 

Alueella on ennen ollut monenlaista toimintaa. 1300- ja 1400-luvulla paikalla on saattanut olla kruununmyllykin. Siellä on toiminut aikojen saatossa ainakin mm. saha, ruukki ja viinapolttimo. Alue on ollut myös suosittu kauppa- ja markkinapaikka. Alueelle rakennettiin vuonna 1805 mylly, jonka rauniot ovat vielä sillan vieressä ihailtavissa. Myllyn toiminta loppui vuonna 1962. Mylly on rakennettu harmaakivestä ja slagtiilistä. 

Latokartanonkoskella voi nähdä monenlaisia eläimiä. Siellä on myös uhanalaisia lajeja. Jos jaksat istua luontoa ihailemassa niin voit nähdä vaikka saukkoja, koskikaroja, lohia, lepakoita tai vaikka vesipäästäisen (ovat rauhoitettuja). Latokartanon vesistössä elää myös erittäin uhanalaisia simpukoita. Myös kasvisto on monimuotoinen. Alueella voit nähdä vaikka pikkutakiaisen,  heinäratamon tai keltamon, joka on kulkeutunut Suomeen munkkien mukana 1550-luvulla. Huomioithan, että esimerkiksi keltamo on myrkyllinen kasvi, joten pienten lasten kanssa tulee olla tarkkana muutoinkin kuin kosken suhteen. 

Itse en ole osannut (tai tajunnut) arvostaa paikan upeutta, sillä se on minulle pienestä pitäen ollut kovin tuttu lähiseudun paikka. Näin vanhemmiten tajuaa miten upeita paikkoja sitä kotiseudulla onkaan. 

 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!

 

Rauhalinnan luontopolku Kaarinassa

Päätin lähteä pienelle keväiselle aamupäivän kävelyllä vapaan päivän kunniaksi. Kuulin jokin aika sitten Kaarinassa sijaitsevasta Rauhalinnan luontopolusta. Päätin lähteä sitä testaamaan, kun täältä Turusta ei pitkä matka ole sinne. 

Paikan päälle menin autolla. Minulla oli hieman hakusessa mihin auton voi jättää. Tiesin, että jossain Rauhalinnantiellä on parkkipaikka. Niinpä tein pienen ylimääräisen autolenkin. Kävin kääntymässä uimarannalla asti. Rinteessä oli paljon uusia moderneja taloja. Sitten ajelin takaisin kadun alkupäähän. Tulipahan tuokin alue tutuksi. 

Melkein heti siinä oikealla Rauhalinnantiellä (kaupungista päin tultaessa) oli tienvieressä pieni parkkipaikka, johon kolmisen autoa mahtuu vierekkäin. Siinä on myös parkkipaikkakyltti. Tänne kannattaa siis suunnata jos paikalle tulee autolla. Bussilla pääsee näppärästi myös muihin lähtöpisteisiin.

Siitä lähdin kävelemään Iso-Rauhalinnantietä pitkin. Ensimmäisenä näkyi pieni vanha punainen talo, jossa on Mökkigalleria Sibel Kantola. Tien varrella on myös paljon uusia taloja. Tuon pätkän jälkeen ollaankin sitten jo erilaisissa maisemissa. Alueella aistii vanhan kartanotunnelman. Hiekkatietä reunustaa vanhat paksut jalopuut. Rinteen alhaalla siintää meri. Rinnettä alas kävellessä näkyy kaunis puinen kartano. Kartanon alue on yksityisomistuksessa, joten sen pihapiirissä ei saa liikkua.

Reitti on merkattu keltaisin maalinjäljin puissa. Kannattaa kuitenkin tutustua karttaan sillä sieltä lähtee sivupolkuja. Reitti ei siis ole kokonaan rengasreitti. Reitin varrelta löytyy pari penkkipaikkaa mikäli haluaa pysähtyä ihailemaan maisemia tai syömään eväitä (kuusikujan päässä rannalla ja metsän laidalla niityn äärellä). Grillipaikkaa ei ole.

Nyt oli oivallinen hetki lähteä ihailemaan paikkaan sillä lehtometsän täytti valkovuokkomeri. Todella kaunista. Metsään astuessa tie muuttuu  yhä kapeammaksi ja kantoisemmaksi poluksi. Metsässä näkee kaunista kalliota, vanhoja puita ja perhoset lentelivät kauniisti. 

Alueella on iso puro ja pieni järvi, jonka ympäri pääsee myös kulkemaan. Oma reittini meni tällä kertaa vain metsän ympäri. Toisella puolella metsää oli enemmän rauniometsää ja polku muuttui kapeammaksi. Rinne oli melko jyrkkä. Kävin kallion päällä katselemassa maisemia. Metsäkauris pelästyi tuloani ja ryntäsi piiloon metsään. 

Pian olinkin kiertänyt metsäpolun ja kävelin takaisin autolle päin. 

Reitille matkaa tuli vähän yli parisen kilometriä. Mukava pienelle kävelyllä. Täytyy lähteä joku päivä kävelemään tuonne myös eskarilaisen kanssa. 

Mikäli menet paikalle julkisilla tai kävellen niin Kaarinan nettisivuilta löytyy infoa.

 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!

Äitienpäivän askarteluja

Äitienpäivää vietetään taas viikonloppuna. Kokosin tähän muutaman vinkin kotona tehtäväksi muistamiseksi äideille ja isoäideille.

1. Kankaalle piirtäminen.

Me ollaan tehty paljon erilaisia muistamisia kangastusseilla piirtämällä kankaalle. Helpoimmat versiot ovat kaupasta ostettuihin kangaskasseihin, tyynyliinoihin, koristetyynyihin ja saunatyynyihin piirtäminen. Tekstiili voi periaatteessa olla mikä vain kuten saunapefletti, t-paita, reppu tms. Ikeassa on ainakin hyviä ja halpoja kangastusseja.

2. Jalanjälkien painaminen.

Pienen lapsen jalanjäljet ovat suloinen näky. Ihan pienten lasten kanssa kannattaa olla joku kaverina niin homma hoituu helpommin ja siistimmin. Kaupoissa myydään erilaisia sormivärejä ja kangasvärejä. Kannattaa ottaa huomioon materiaali mihin painaa, jotta jäljet pysyisivät hyvänä. 

Kädenjäljistä saa myös kivoja kuvia aikaiseksi, mutta pienimmillä lapsilla käden jäljen painaminen on tosi hankalaa. He tuppaavat rutistamaan käsiä nyrkkiin. Ehkä kaverin avustuksella sormet saa levitettyä. Tai meillä ei ainakaan ole kovin hyvin onnistunut alle 1-vuotiaana.

Jälkiä voi tuunata lapsi tai aikuinen. Niistä voi muodostaa erilaisia kuvia kuten sydämiä tai perhosia.

3. Vesivärimaalaukset

Lasten vesivärimaalaukset on kivan näköisiä. Vesivärein voi maalata kortit, mutta myös lahjakassit tai paperit. Kaupoista löytyy valkoisia (tai muita yksivärisiä) paperikasseja joita on helppo tuunata omanlaisekseen. Lasten taideteokset voi laittaa vaikka valokuvakehyksiin niin on tosi kiva lahja.

4. Maitotölkkien tuunaus

Maitotölkeistä voi askarrella kaikenlaista. Lapsilla on yleensä tosi hyvä mielikuvitus. Maitotölkkejä voi käyttää vaikka kukkapurkkeina. Meillä on tapana repiä maitotölkin päällimmäinen kerros pois. Näin maitotölkin päälle on helppo piirtää tai vaikka maalata vesivärein tms.

Alle olevasta maitotölkistä olen poistanut päällikuoren ja leikannut sen muotoonsa. Lapsi on saanut vesiväreillä värittää sen. Purkkiin voi laittaa vaikka karkkeja, istuttaa kukkasen tms. 

5. Kukka-askartelut

Äitienpäivän yleisin teema on varmasti kukkaset (ja sydämet). Itse olen saanut ihanan kortin pojan päiväkotiajalta. Se oli tehty paperisista muffinivuoista ja koristeltu kauniisti. Meillä kuuluu myös äitienpäivään valkovuokkojen kerääminen.

6. Saippuakuplataide

Yhtenä äitienpäivänä askarreltiin lapsen kanssa saippuakuplia puhaltamalla kukkasia. Tarkemman ohjeen löydät täältä.

7. Ommellut kortit

Tehtiin lapsen kanssa aiemmin sydänkortti. Se oli hyvää ompeluharjoitusta eskarilaiselle. Ohjeet löydät täältä. 

8. Kirjakortti

Jos haluat nähdä vähän enemmän vaivaa niin vanhoja kirjan sivuja taittelemalla saa kivoja taideteoksia aikaan. Tämä sopii isommille lapsille ja aikuisille. Tähän tarvitaan tarkkaavuutta ja vaatii keskittymiskykyä. Ohjeen tähän sydänkirjaan löydät täältä.

9. Taideteos

Tänä vuonna meillä on tehty Fammolle lahjaksi pieni taulu. FlyingTigerista löytyi edullisesti hauskoja pieniä taulupohjia ja maalaustarvikkeita. Meidän eskarilainen maalasi ensimmäisen taulunsa. Aika upea siitä tuli.

 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!

Kesäinen retki Sastamalaan - Kiskokabinetti ja Herra Hakkaraisen talo.

Tässä ei ole kauheasti viime aikoina matkusteltu sattuneista syistä. Jonkinlaisena matkablogina (tai ainakin siis osittaisena sellaisena) halusin kuitenkin vähän kirjoitella viime kesän päiväreissusta lasten kanssa Sastamalaan. 

Meillä oli lapseni serkku yökylässä ja aamupalan jälkeen lähdettiin täältä Turusta ajelemaan kohti Sastamalaa. Pääkohteenamme oli Sastamalan keskustassa sijaitseva Herra Hakkaraisen talo. Se on todella mukava paikka lapsiperheille. Puuhaa riittää erilaisissa teemahuoneissa ihmetellen, leikkien ja tutkien. Pihalla pääsee ihanaan liikennepuistoon ja viereisen rakennuksen kahvilasta sai uunituoreita pullia.

Takapenkillä ei aina maltettu odottaa ja perinteinen koska ollaan perillä? -kysymys kuuluikin muutamaan otteeseen. Toinen lapsista oli innoissaan, kun pääsi ensimmäistä kertaa Herra Hakkaraista tapaamaan ja toinen kokemuksesta tiesi miten mukava paikka on kyseessä. 

Muutama tunti tuolla varmasti vierähti nopeasti. Vähän katselimme myös Sastamalan kaunista kaupunkia, joka sijaitsee nätin järven rannalla. Siellä on kaunis vanha kirkko rannan äärellä ja mukavia ruokapaikkojakin löytyy.

Tällä kertaa olin päättänyt mennä vähän erilaiseen paikkaan syömään. Olin lukenut hyvästä lounaspaikasta Pirkanmaan tien varrella. Samassa paikassa olisi myös mukavaa nähtävää pojille. Hieman Sastamalasta Tampereelle päin sijaitsee Shell huoltoasema Kiskokabinetti. Se ei kuitenkaan ole ihan tavallinen huoltoasema vaan hyvin viihtyisästi laitettu. Sellainen huoltoaseman kolkkous puuttuu. Onneksi! 

Päivä oli oikein kaunis, joten lapset saivat ensin leikkiä pihalla leikkipaikalla. Ihailimme upeaa vanhaa veturia. Sen jälkeen tutustuimme Marskin ravintolavaunuun. Se on ihan ilmainen tutustumiskohde. Tuli siis myös siivu historian opetusta lapsille siinä sivussa. Sitten suuntasimme syömään ja lapsille maistui hyvin ruoka (kuin myös itselleni). Tarjolla oli myös oikein hyvää tuoretta leipää. Nuo lastenannokset maksoivat vain 5,90e ja hintaan kuului vielä jälkkäriksi jäätelö.

Meillä oli oikein mukava kesälomapäivä ja toivottavasti serkkupojille kertyi paljon hauskoja muistoja. 

 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!

Pääsiäisaskartelua kananmunakennoista

Meillä askarteluja tehdään usein kierrätysmateriaalista ja siitä mitä askartelukaapissa sattuu olemaan valmiina. Tänä vuonna ollaan askarreltu kananmunakennoista erilaisia pupuja ja kanoja. 

Ylimmässä kuvassa pupuille on vain leikattu paperista nenä ja viikset ja sitten liimattu. Onnistuu helpoiten, kun ensin liimaat nenään viikset ja vasta sitten liimaat ne pupun kasvoihin. Korvat voi liimata taakse, mutta siistimmän saa kun tekee vaikka veitsellä pystyosaan viillon ja upottaa korvat sinne pystyyn. 

Välillä tulee ihan itsekin askarreltua ja tällä kertaa tein tällaisen kanan kananmunakennoista. Sopii hyvin vaikka munakupiksi. Olen värjännyt kanan vesiväreillä. Siivet on kananmunakennon kannesta leikattu. 

Nämä kananmunakennoista leikatut puput ovat ennenkin vilahtaneet täällä blogissa. Tehtiin niistä myös pieni peli, jossa etsitään pupun kadonnutta häntää. Tarkemman ohjeen löydät aiemmasta postauksesta. 

 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!